Milloin viimeksi osallistuit johnkin oikeaan hyväntekeväisyyteen? Itse lahjoitin parikymmentä minuuttia sitten rahaa lastensairauksien tutkimustyöhön.
Huom. Oikeaa hyväntekeväisyyttä ei ole evankelis-byrokraattis-luterilaisen kirkon pönkittäminen tai rahan laittaminen kolehtiin, että jossain Ambomaalla paukutettaisiin lapsia päähän Raamtulla.
Huom. Oikeaa hyväntekeväisyyttä ei ole evankelis-byrokraattis-luterilaisen kirkon pönkittäminen tai rahan laittaminen kolehtiin, että jossain Ambomaalla paukutettaisiin lapsia päähän Raamtulla.
Vastaukset 26
Vanhimmat
En varsinaisesti usko hyväntekeväisyyteen. Lahjoitan kyllä joillekin järjestöille säännöllisesti kuukausittain ja lisäksi katastrofiapuun, mutta olen sitä mieltä että hyväntekeväisyys antaa lähinnä hyvän mielen antajalle ja on tehotonta ja joskus jopa haitallista silloin, kun ongelmat ovat rakenteellisia.
On kyllä ihan totta, että hyväntekeväisyydessä usein ollaan alueella, jonka pitäisi kuulua oikeastaan valtion hoidettavaksi. Koen sen kuitenkin tärkeäksi, kun valtio ei vastuutaan hoida.
Ongelma on siinä, että hallinnot eivät tule koskaan ottamaan vastuuta, joka niille kuuluu, kun hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtivat koulutuksesta, terveydenhuollosta ja infrastrukstuurista, kuten useissa Afrikan maissa tällä hetkellä. Ja kun asioita ei hoida ihmisten itse keskuudestaan valitsema hallinto, he eivät pääse itse päättämään ja vaikuttamaan asioihin vaan ovat aina vain hyväntekeväisyyden kohteita ja riippuvaisia siitä, mitä joku rikas länsimaalainen, joka ei tunne heitä tai ole käynyt heidän kotimaassaan, pitää tarpeeksi tärkeänä asiana, että lahjoittaa sitä varten rahaa jollekin järjestölle.
Mutta monesti tarvitaan tietotaitoa ja varoja myös rakenteiden korjaamiseen: koulutus, terveydenhoito, hallinto ym.
Minä uskon hyväntekeväisyyteen, kun siinä ovat usko, järki ja tietotaito-osaaminen ja sydän yhdessä mukana.
SPR:än jäsenenä osallistun vuosittain maksamalla jäsenmaksua. Japanin katastrofirahastoon lahjoitin.
"Japanin katastrofirahastoon lahjoitin. "
- Samoin
En lahjoittanut Japaniin, koska se on niin vauras ja rikas valtio. Esim. Haitissa tarvitaan vielä paljon enemmän apua reilut vuosi sitten sattuneet maanjäristyksen tuhojen korjaamiseen ja peruselinolosuhteiden ennalle saattamiseen.
Japani selviää kyllä.
En lahjoittanut. Niillä on tarpeeksi rahaa muutenkin. Tietysti onhan tuolla symboliarvoa mutta säästän sen sellaisiin kohteisiin joilla ongelma on rahan puute (eikä älyn ts. ydinvoimaloiden turvapäivitykset).
MSF:lle lahjoitin Haitiin parikin kertaa...
"Japani selviää kyllä. "
- Selviää mutta ei se tarkoita ettei auttaa saa.
Aika usein laitan hyväntekeväisyyteen. Minulla on myös muutama kuukausittainen kestokohde, esim. katulasten kouluttaminen - ja terveydenhoitoprojekti (tietenkin krsitillisellä pohjalla toimiva).
Sunnuntaina keräsimme erillisen avustuksen eräälle viisilapsiselle perheelle. Perhe oli kasvanut ilman äitiä, nyt oli kuollut poika ja isä häkämyrkytykseen. Rahat menivät orpoperheelle isän ja veljen hautajaiskuluihin. En lyö rumpua lahjoituksistani, muttta näin asiaa suoraan kysyttäessä, vastaan tällä kertaa. Tuen varoillani evankelioimistyötä.
Miten ihmeessä terveydenhoito voi toimia kristilliseltä pohjalta? Päätön ajatus.
Siten, että ihmisille valehdellaan kondomien toimivuudesta, aborttien seurauksista, homoseksuaalisuuden syistä ynnä muusta.
Niinpä tietenkin. Pääsi unohtumaan kristinluulon tärkeimmät arvot.
Yleensä krstityt menevät juuri niin kurjille seuduille, jonne eivät muut takuulla mene. Jopa aloittavat arkensa autettavien keskellä. Ei kai ole mitään estettä etteikö uskosta piittaamattomatkin saisi niin tehdä, mutta he eivät vain mene.
Yleensä köyhimpiin ja alkeellisimppin paikkoihin meneen esin joku henkilö tai ryhmä kartottamaan ja koordinoimaan avuntarvetta ja olosuhteita. Sitten sinne alkaa jokin yheisö rakentaa esim. sairaalaa, terveysasemaa. Sitten lähetetään paikalle lääkäri, terveydenhoitajia ym. vastaamaan työstä. He kouluttavat paikallisia, antavat terveyskasvatusta ym. On maita joissa ei saa edes toimia julkisesti kristilliseltä pohjalta. Niin vain käy että työyhteisössä alkaa sitten kristillinen toiminta, paikallisia tulee uskoon ym. Kun Jumala johtadattaa uusille alueille, niin Hän kyllä itse vaikutttaa että evankeliumi saa jalansijaa muun annettavan hyödyn ohella.
Monesti köyhät valtiot näkevät aineelllisen hyödyn ja tarpeelliseuuden ja heidän asenteensa kristilliyyttä kohtaan pehmenee.
On paikkoja jossa työ on periaatteessa vain aineelista auttamista, Pohjois-Korea ja äärimuslimimaat. Kirtillisyys on myös pyyteetöntä auttamista.
Kiitos vastauksestasi. Jos nyt siis oikein ymmärsin, tarkoittaa terveydenhoidon kristillinen pohja sitä, että terveydenhoitoapua annetaan sillä varjolla, että voitaisiin samalla syöttää sairaita kristillisiä oppeja ja arvoja kouluttautumattomalle väestölle. Kristillispohjaisen terveydenhoidon tukeminen tulkittakoon siis pahantekeväisyydeksi.
Iljettävin tapa viedä omaa taikauskoaan eteenpäin on ihmisten kurjuuden ja hädänalaisuuden hyväksikäyttö uskontonsa eteenpäin viemiseksi.
Minä Julistan evankeljimia nälkäisille. Miksi antaa heille rukoakaa, koska se maksaa? Evankaljumi pitää pahat asiat loitolla!
Kuten nälänhädän ja työttömyyden! on ihmisen oma vika, jos on nälkäinen vaikka kuulee Jumalan Sanaa!
Kristittyjen ihmisten ja heidän järjestöjensä ainoa motiivi avustamisessa on sanan julistamien ja kristinuskon levittäminen. Kaikki tietävät tämän. Jos kristityiltä sekä heidän järjestöiltään kiellettäisiin jyrkästi sananjulistus ja kristinuskon levittäminen, loppuisi kaikki kristittyjen tekemä avustustyö kuin seinään heti siihen paikkaan, koska koko heidän toiminnaltaan katoaisi se ainoa syy ja ainoa motiivi, miksi sitä yleensä tehdään.
Tähän voi vaikka siteerata monien lähes pyhimyksenä pitämää ja avustustyöntekijänä kunnostautunutta Äiti Teresaa, joka itse sanoi näin: "Me emme ole sairaanhoitajia, me emme ole lääkäreitä, me emme ole opettajia, me emme ole sosiaalityöntekijöitä. Me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia."
Äiti Teresan "avustustyökään" ei kestä tarkempaa kritiikkiä - hänen järjestönsä saamia hoitolaitteita ei käytetty oikein tai ne myytiin ja sairasautojen tehtävänä oli vain kuljettaa pappeja ja nunnia kaupungilla. Lahjoitusvaroja käytettiin pääasiassa uskonnolliseen työhön, kuten pappien kouluttamiseen, eikä köyhien auttamiseen. Järjestöllä ei ollut sairaalaa Kalkutassa eikä kaupungissa edes annettu ruoka-apua köyhille, vaan järjestön toiminta rajoittui pääosin siihen, että se ylläpiti saattokotia köyhille sekä orpokotia. Saattokodissakaan ei ollut yhtään lääkäriä ja kaiken huipuksi kaikille saattokodissa kuolleille annettiin väkisin kristillinen pakkokaste heidän uskonnostaan ja omasta tahdostaan riippumatta!
Lisäksi Äiti Teresan sekä hänen työntekijöidensä kiivas kampanjointi kaikkea perhesuunnittelua ja ehkäisyneuvontaa vastaan aiheutti sen, että kaupungissa hyvin alkanut työ aidsin leviämisen ehkäisemiksi loppui kokonaan ja seurauksena oli valtaisa aids-katastrofi. Tällä menettelyllä Äiti Teresa varmisti, että sekä hänen saattokotiinsa että orpokotiinsa riitti jatkuvana tulvana uusia asiakkaita, joille kaikille voitiin antaa kristillinen pakkokaste ja/tai kristillinen aivopesu.
:D
Vai pitää se evankaljumi pahat asiat loitolla..
Kanssakristityt Sanan Julistajat olisivat varmaan vakuuttavampia, jos eivät evankelioisi kännissä.
Pari egee punaiselle ristille pari viikkoa sitten. Vain, koska oli kiltin näköinen kerääjä.
Uskovaisena mun pitäs myydä kaikki ja jakaa köyhille (raamatun mukaan).
Joo sunnuntaina kun olin äänestämässä annoin kerääjälle fyffeä. He tekevät sitä työtä palkatta.
Yleensä kun minulta tullaan pyytämään avustusta johonkin kohteeseen - kysyn - kuinka monta %- menee "kuluihin".
mikäli vastaus on epämääräinen tai ollaan täysin tietämättömiä keräysorganisaatiosta , en anna rahaa.
Olen itsekin mukana eräässä vapaaehtoistyössä ja kaikki siellä tekevät työtä ilman palkkaa tai palkkiota.
Syksyllä noudin Siwasta erästä pakettia ja eteisessä sattui olemaan joku lippaan kanssa pyytämässä rahaa SPR:n keräykseen, joten päätin muutaman euron laittaa.
Hieman nuorempana tuumin, että jos olisi kohtalaiset tulot, laittaisin vuosibudjetilla rahaa eri hyvinä pitämiini tarkoituksiin. No nyt olen vasta ehtinyt olla opintotuen ja sen jälkeisen sairauspäivärahan tukemana palloilemassa, joten ei siitä ihan älyttömästi yli peruselintason ole jäänyt. Masennuksesta alan hyvinkin toipunut, joten ehkäpä sitä vielä hankkiutuu töihin, joka jättää rahaa käteenkin. Ei ole aikomusta hankkia autoa tai omakotitaloa tai muutenkaan mitään älyttömiä menoja itselleen hankkia, joten sikäli pienestäkin palkasta voisin merkittävän osan laittaa enemmän tarvitseville. Itsekyyttä on sen verran minullakin, etten ihan askeettisesti aio elää.
Pahantekeväisyyttä (=kirkollisveron maksaminen) en ole harrastanut enkä liioin aio harrastaa. Peruskoulun aikaisissa koulukirkoissa varmaan meni muutama kolikko kolehtiin, toivottavasti en joudu vastaamaan siitä viimeisellä tuomiolla. ;)
Minä ilmoitin kaikille ihmisille, että kukaan ei saa minulta ainoatakaan joululahjaa, vaan lahjoitan kaikki ne rahat kampanjoihin, joille edistetään Afrikassa naisten koulunkäyntiä ja lukutaitoa sekä istutetaan puita. Ja ehkäpä minä olen sitten hyväuskoinen hölmö, mutta ainakin minä toivon, että noilla asioilla olisi jotain ihan käytännön merkitystä.
Kuten tuolla edellä todettiin, niin tietenkin noista asioista pitäisi huolehtia paikallisen hallinnon, mutta jos paikallisella hallinnolla ei ole siihen varaa, niin miten se voisi niistä huolehtia ja kun paikallisessa hallinnossa on vain miehiä, niin naisten asiat ovat tärkeysjärjetyksessä viimeisiä. Mutta jos ja kun naiset saavat koulutusta, niin he voivat tulevaisuudessa itsekin paremmin vaikuttaa omiin asioihinsa ja edistää omia oikeuksiaan. Lukutaito on tässä asiassa tietenkin ensiarvoisen tärkeää ja jos paikallinen hallinto ei sitä kykene tarjoamaan tai ei halua tarjota, niin sitä tärkeämpää on ulkopuolisten tuki ja apu siinä asiassa.
Siis lyhyesti sanoen paikallisia ihmisiä pitää auttaa auttamaan itse itseään, mikä vähentää avun tarvetta tulevaisuudessa.
Joulun alla pistin muutaman euron Helsingin kodittomien kissojen puolesta lippaaseen, ja lahjoitettiin poikaystävän kanssa muutamakin paketti kissanruokaa paikalliselle löytöeläinkodille. Nuo ruuat nyt ainakin meni hyvään tarkoitukseen, ja valtavien pinojen kanssa ne siitä lähtikin.. :D Oli prisman edessä pahvilaatikoittain erinäköstä kastikepöperöä ja kuivanapuja.
Ihmisille sen sijaan ei suuremmin oo tullu lahjotettua..
En koskaan sydämestä vain lomsasta.