Rahoitusalan professori, velkakriiseihin erikoistunut Michael Pettis on hankkinut tietotaitoa Wall Streetin suurpankeissa. Hän on myös toiminut Latinalaisen Amerikan lukuisissa valtioiden velkakriiseissä ja -järjestelyissä, ns. saattohoidossa. Nykyään Pettis on rahoituksen professori Pekingin yliopistossa ja senior-tutkija Carnegie-säätiössä.
Euroalueen kriisi ei tullut hänelle yllätyksenä.
Pettis kuvasi rahaliiton rakenteeseen liittyvät keskeiset ongelmat ja niiden aiheuttamat jännitteet seurauksineen jo kauan sitten ennen kuin finanssi- tai velkakriisistä oli tietoakaan. Silloin hän antoi euroalueelle elinaikaa parisenkymmentä vuotta. Nuo vuodet ovat nyt kulumassa loppuun.
Liittovaltioituminen
Professori Pettis arvioi euromaiden taloustilanteen sellaiseksi, että vaihtoehtoja on vain kaksi: liittovaltio tai ero eurosta. Hänen mukaansa talouspolitiikan itsenäisyydestä luopuminen olisi yhtä kuin rahaliiton vieminen liittovaltioksi asti.
Suomen eduskuntavaaleissa viimeiseen asti vältelty kysymys vaalikeskusteluissa oli juuri kysymys talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden siirtämisestä jonkinlaiselle liittovaltiolle. Juuri siitä on Pettisin mukaan pohjimmiltaan ollut alun perin kyse koko "EU-projektissa".
– On perin vaikea ennakoida, tulevatko kaikki jäsenmaat milloinkaan taipumaan siihen viimeiseen askeleeseen. Sitäkään on vaikea arvioida, menevätkö vahvimmat jäsenmaat loppuun asti vain sillä ehdolla, että heikoimmat karistetaan kyydistä, pohtii Pettis Taloussanomissa.
Harhaanjohtamista
Pettis sanoo myös pelkäävänsä keskustelun talouspaketeista johtaneen harhaan kriisin ja sen seurausten hahmottamisessa. Hän uskoo, ettei harhauttaminen ole ollut aivan sattumaa. – Minun nähdäkseni euroalueen velkakriisissä on pohjimmiltaan kyse lähinnä Saksan ja Ranskan pankkien liian suurista luottoriskeistä, ja siitä, kuka noiden pankkien pääomittamisen lopulta maksaa, kiteyttää Pettis Taloussanomissa.
Tähänastiset kriisitoimet eivät ole ratkaisseet ainuttakaan ongelmaa, vaan ainoastaan lykänneet ongelmien ratkaisemista ja synnyttäneet lisää ongelmia, arvioi Pettis.
Kriisimaiden "pelastuspaketeilla" Saksan ja Ranskan pankkeja uhkaavat luottotappiot käytännössä jaetaan kaikkien euromaiden kesken, kriisimaiden pelastamisesta ei ole kysymys, eikä ole missään vaiheessa ollutkaan.
Suomen riskit laukeamassa?
Väliaikaiseen ERVV-vakausvälineeseen ja vuonna 2013 aloittavaan EVM-vakausmekanismiin liittyvät maksajamaiden kuten Suomen riskit.
– Vakausrahastoihin liittyvät vastuut ja sitoumukset ovat erittäin suuria, ja lisäksi niiden toteutustapaan liittyy arvaamattomia piirteitä. Euromaat ovat saattaneet virittää itselleen varsinaisen velkaloukun, Suomi muiden mukana, toteaa Pettis.
Molemmat sopimukset -sekä ERVV että EVM- ovat Lissabonin ja Maastrichtin sopimuksen vastaisia, ja siksi ne on rakennettu EU:n ulkopuolelle erillisenä osakeyhtiönä. Tarkoitus on laillistaa niiden rakenne jälkikäteen.
Tietyssä mielessä siis voidaan ERVV- ja EVM-sopimuksia pitää liittovaltiokehitystä edistävinä työkaluina mutta myös jälkidemokraattisen yhteiskunnan ilmentyminä.
– Loukku laukeaa, jos lupauksiin on vastattava. Silloin viimeistään paljastuu, että vakausrahastot eivät suinkaan lisänneet euroalueen vakautta ja vakavaraisuutta, vaan päin vastoin vaaransivat vahvimpienkin maiden vakavaraisuuden.
Euroalueen kriisi ei tullut hänelle yllätyksenä.
Pettis kuvasi rahaliiton rakenteeseen liittyvät keskeiset ongelmat ja niiden aiheuttamat jännitteet seurauksineen jo kauan sitten ennen kuin finanssi- tai velkakriisistä oli tietoakaan. Silloin hän antoi euroalueelle elinaikaa parisenkymmentä vuotta. Nuo vuodet ovat nyt kulumassa loppuun.
Liittovaltioituminen
Professori Pettis arvioi euromaiden taloustilanteen sellaiseksi, että vaihtoehtoja on vain kaksi: liittovaltio tai ero eurosta. Hänen mukaansa talouspolitiikan itsenäisyydestä luopuminen olisi yhtä kuin rahaliiton vieminen liittovaltioksi asti.
Suomen eduskuntavaaleissa viimeiseen asti vältelty kysymys vaalikeskusteluissa oli juuri kysymys talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden siirtämisestä jonkinlaiselle liittovaltiolle. Juuri siitä on Pettisin mukaan pohjimmiltaan ollut alun perin kyse koko "EU-projektissa".
– On perin vaikea ennakoida, tulevatko kaikki jäsenmaat milloinkaan taipumaan siihen viimeiseen askeleeseen. Sitäkään on vaikea arvioida, menevätkö vahvimmat jäsenmaat loppuun asti vain sillä ehdolla, että heikoimmat karistetaan kyydistä, pohtii Pettis Taloussanomissa.
Harhaanjohtamista
Pettis sanoo myös pelkäävänsä keskustelun talouspaketeista johtaneen harhaan kriisin ja sen seurausten hahmottamisessa. Hän uskoo, ettei harhauttaminen ole ollut aivan sattumaa. – Minun nähdäkseni euroalueen velkakriisissä on pohjimmiltaan kyse lähinnä Saksan ja Ranskan pankkien liian suurista luottoriskeistä, ja siitä, kuka noiden pankkien pääomittamisen lopulta maksaa, kiteyttää Pettis Taloussanomissa.
Tähänastiset kriisitoimet eivät ole ratkaisseet ainuttakaan ongelmaa, vaan ainoastaan lykänneet ongelmien ratkaisemista ja synnyttäneet lisää ongelmia, arvioi Pettis.
Kriisimaiden "pelastuspaketeilla" Saksan ja Ranskan pankkeja uhkaavat luottotappiot käytännössä jaetaan kaikkien euromaiden kesken, kriisimaiden pelastamisesta ei ole kysymys, eikä ole missään vaiheessa ollutkaan.
Suomen riskit laukeamassa?
Väliaikaiseen ERVV-vakausvälineeseen ja vuonna 2013 aloittavaan EVM-vakausmekanismiin liittyvät maksajamaiden kuten Suomen riskit.
– Vakausrahastoihin liittyvät vastuut ja sitoumukset ovat erittäin suuria, ja lisäksi niiden toteutustapaan liittyy arvaamattomia piirteitä. Euromaat ovat saattaneet virittää itselleen varsinaisen velkaloukun, Suomi muiden mukana, toteaa Pettis.
Molemmat sopimukset -sekä ERVV että EVM- ovat Lissabonin ja Maastrichtin sopimuksen vastaisia, ja siksi ne on rakennettu EU:n ulkopuolelle erillisenä osakeyhtiönä. Tarkoitus on laillistaa niiden rakenne jälkikäteen.
Tietyssä mielessä siis voidaan ERVV- ja EVM-sopimuksia pitää liittovaltiokehitystä edistävinä työkaluina mutta myös jälkidemokraattisen yhteiskunnan ilmentyminä.
– Loukku laukeaa, jos lupauksiin on vastattava. Silloin viimeistään paljastuu, että vakausrahastot eivät suinkaan lisänneet euroalueen vakautta ja vakavaraisuutta, vaan päin vastoin vaaransivat vahvimpienkin maiden vakavaraisuuden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.