Miksi erilaisuus, monimuotoisuus ja yksilöllisyys ovat hengellisessä yhteisössä niin vaikeasti hyväksyttäviä asioita.??
Kaikkien pitäisi olla tasapäisiä, uskoa samalla tavalla ja toimia samalla tavalla ja jos poikkeaa kaavasta niin vieroksutaan.
Paavalilainen perimä hiertää vielä pahasti.
Kaikkien pitäisi olla tasapäisiä, uskoa samalla tavalla ja toimia samalla tavalla ja jos poikkeaa kaavasta niin vieroksutaan.
Paavalilainen perimä hiertää vielä pahasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tarkoitatko erilaisuutta teologiassa?
Miksi hengellinen yhteisö ei saisi "noudattaa yhteisön sääntöjä", kun se, samanmielisyys, juuri on yhteisöllisyyden kantava voima.
Joillakin krisityillä on jonkinlainen mania vaatia kaikkia oman ahtaan oppinsa taakse ja saada siten hallintaansa.
Tasapäisyyttä pidetään yleensä hyvänä toiminnan muotona, mutta sitä se ei ole.
Jeesus valitsi porukkaansa erilaisia ihmisiä, sillä erilaisuus, monimuotoisuus on elämän edellytys ja luo kohtaisen tervettä toimintaa.
Jeesus valitsi porukkaansa erilaisia persoonia, ei eri tavalla uskovia. Hän edellytti "yhtä ja ainoaa oppia", ei antanut siitä periksi piiruakaan, mutta oli silti armollinen jopa itsensä kieltäjälle tehden hänestä yhden paikallisseurakuntansa perustajan.
Jumala on yhtäaikaa ankara ja rakastava. Siinä mallia meille uskoville - ja saahan sitä mallia lainatakin, kuten sinäkin näemmä mielelläsi teet.
On mielenkiintoista, että uskovilta vaaditaan yhä enemmän ja enemmän "opista pois tulemista". Täälläkin sen huomaa joka päivä. Esim. Ekivaari, jonka opinkiemurat erovat kristillisestä opista, saa ablodeja atteväeltä, kun taas joku kristinopissa pysyttäytyvä saa jatkuvaa arvostelua osakseen.
Mikä ihmeen Paavalilainen perimä?
Se kun on kuule just niin, että todellinen apostolinen seurakunta - ecclesia - on hengen yhteisö, johon kuuluvat vain Jumalan hengestä syntyneet parannuksen tehneet jäsenet. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että Jumalan Henki hallitsee seurakuntaa ja seurakunnassa vallitsee yksi sydän ja yksi sielu. Eli ei kysytä neuvoa lihalta ja vereltä eikä eletä lihan ja ajatusten mielitekojen mukaan.
Ongelmaksi meillä Suomessa on muodostunut se, että meille tuotiin ensin katolinen valtiokirkko, joka sittemmin korvautui luterilaisella valtiokirkolla, johon lapsena kastetaan kaikki ja kirkkoon kuuluu valtasoa Suomen kansalaisista. Käytännössä tämä merkitsee todellista baabelin sekoitusta puolueineen ja synnin saastoineen eikä valtiokirkko ole todellinen apostolinen seurakunta - ennemminkin pelkkä yhteiskuntahypnoottinen illuusio, joka myötäilee ajan virtoja ja turmetuneen lihan mielihaluja pitääkseen ihmiset veronmaksajina kirkossa. Sen sijaan kirkon jäsenten iankaikkisuuskohtalosta piispat ja papit eivät välitä piirunvertaa ja tuudittavat ihmiset valheturvaan lapsikasteineen ja haudalla veisattavine virsineen.
Tämän päivän Suomessa ei ole ainuttakaan todellista apostolista seurakuntaa
ja niinpä meillä Suomessa tarvittaisiin todellinen uskonpuhdistus ja uusi herätys kääntämään isien sydämet lasten puleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun.
Asiat ovat juuri niinkuin kirjoitat, Lapin profeetta !
" ja seurakunnnassa vallitsee vain yksi sydän ja yksi sielu.." ja kenen tuo yksi sielu ja - sydän on.??
Se on useimmiten jonkun ahtaasti ajattelevan, vallanhimoisen sekä alistavan henkilön toimintamalli ja siihen ei sovi muuta mallia kuin hänen oma.
Nykyisin apostolisen seurakunnan mielekuva on yksimielisyys, mutta se seurakunta oli riitainen, eripurainen ja siellä esiintyi eri puolueita, joten se oli inhimillinen.
Seurakunta oli vallitsevan ympäristön armoilla, koska sen johto oli virhevisiollaan syönut kaikkien omaisuuden.
Jos hengellisyys sotkeutuu yksimielisyyteen ja epäilijät tuomitaan, niin edessä on aina toiminnan ajatutuminen kaaokseen.
Siksi olen vahvasti sitämieltä että toiminnassa pitää aina olla myös jarruvoimaa, ( epäilijöitä )