Oletko löytänyt oman palvelutehtäväsi kirkossa,seurakunnassa?
Löytyikö helposti?
Koetko ollenkaan tarvetta palvelutehtävään?
Itse olen kipuillut paljon tämän asian kanssa.
Miehille oman tehtävän löytyminen voi olla vielä vaikeampaa kuin naisille.
Löytyikö helposti?
Koetko ollenkaan tarvetta palvelutehtävään?
Itse olen kipuillut paljon tämän asian kanssa.
Miehille oman tehtävän löytyminen voi olla vielä vaikeampaa kuin naisille.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ole mutt ymmärrän Kristuksen palvelemisen lähinnä niin että se lähimmäinen huomataan joka hetki siinä vieressä olipa jäsen tai ei.Aika on ihmisille tärkeä asia.Ajan antaminen toiselle ihmiselle ja kuunteleminen.Auttaminen siinä missä voi.Suuret ilot ja rakkaus syntyvät pienistä asioista.
Kissa kiitoksella elää ja ihminen.Tarkoitan lähinnä sitä että kun usein tehdään asiaa jostakin myös odotetaan kiitostakin myös.
Tarvitaanko erityistä palvelustointa jos on käsittänyt Jumalan sanan?
Edelleenkin sitä mieltä että on parempi kuin vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee...
En tiedä miten Kristuksen palvelemiseen voi sukupuoli vaikuttaa?
Miksi tehdä numeroa tekemisestä kun voi vaan tehdä.
Mielestäni puhuit nyt lähimmäisenrakkaudesta.
Ajatuksiani siitä: Ihana asia, jos todella joku pystyy rakastamaan jokaista kohtaamaansa ihmistä. Tai edes pystyy pyrkimään siihen. Edes hetkittäin.
Palvelutehtävä ei ole kiitoksen toivossa tehtävää työtä. Se on Jumalan mielen mukaista Hänen ja seurakunnan eli Hänen ruumiinsa palvelemista. Näin olen käsittänyt. Olenko oikeilla jäljillä - ehkä joku kokeneempi voi kertoa?
En tarkoittanut tehdä numeroa asiasta vaan nöyrästi pyytä neuvoa ja uusia näkökulmia palvelutehtäväni löytämiseksi.
Tuntemukseni mukaan seurakunnassa naisille löytyy tekemistä helpommin.
Uskonelämän kilvoituksessa olemme varmaan tasavertaisessa tilanteessa sukupuolesta riippumatta.
Usko ei ole elävä ilman tekoja - se jää vain ihanteelliseksi pohdiskeluksi. Näin koen omalla kohdallani. Minä (ihminen) tarvitsen Jumalan käytännöllistä palvelemista - ei Jumala sitä tarvitse, Hänhän on kaikkivoipa.
Miten niin miehille palvelutehtävän löytyminen olisi vaikeampaa kuin naisille? Kaikki kirkolliset tehtäväthän ovat miehille avoinna. Mies voi palvella ponomarina, lukijana, sijaisvahtimestarina, kirkkokuorolaisena, kirkkokahvien laittajana, toimintapiirien vetäjänä.
Nainenkin voi palvella seurakunnassa, mutta alttariin hän ei voi mennä, joten hänen palvelumahdollisuutensa ovat rajatumpia.
Itse olen palvellut lukijana ja kirkkokuorolaisena sekä kirkkokahvien keittäjänä /ruuan laittajana. Jälkimmäistä teemme kaikki vuorotellen.
Myönnän ilomielin arvelleeni väärin. Niin ,voihan mies muutenkin tietysti tehdä kaikkea samaa kuin nainen paitsi synnyttää ja imettää.
Miten muuten on,tarvitseeko lukijalla olla nuottikorvaa? Kuka sitä lukemista opettaa? En ole tullut ajatelleeksi aiemmin lukijana palvelemista omalla kohdallani.Kiitos uudesta ideasta!
pitää kuulemma olla kuorokelpoinen.
Tiedän kirkkoherran joka veisti puisen ristin omaistensa hylkäämän miehen haudalle. Kaikkea voi tehdä, mikäli on tarpeeksi nöyrä jumalanpalvelija.
Kyllä lukijan pitää olla musikaalinen. Hänen tulee osata resitoida. Meidän seurakunnassa on järjestetty lukijakursseja, mutta ei niissä resitoimista opetettu, vaan sitä, mitä pitää lukea missäkin palveluksessa. Resitoimisen olen oppinut korvakuulolta jumalanpalveluksissa käymällä.
Naisia ei voida vihkiä lukijoiksi, mutta vihittyjen lukijoiden puuttuessa voimme mekin palvella. Luen aina kuoron joukosta kliirossilta. Miehet voidaan pukea stikariin, joten he lukevat keskeltä kirkkoa.
Jos et ole kuorokelpoinen laulaja, älä tuppaudu lukijaksi. Mikään ei ole pahempaa kuin epämusikaalinen lukija.
Kiitos reilusta vastauksestasi.
Minulla ei valitettavasti ole kummoinenkaan nuottikorva.
"Oletko löytänyt oman palvelutehtäväsi kirkossa,seurakunnassa?"
Olen löytänyt. Löytänyt jo 30 vuotta sitten. Aloitin apuponomarina. Sain ylennyksen nöyrästi palveltuani ponomariksi. Nyt olen jo yliponomari:)
"Löytyikö helposti?"
En tointi etsinyt. Pappi "pakotti" tointa hakemaan. Kerrankin olen tyytyyväinen papin pakotteeseen.
"Miehille oman tehtävän löytyminen voi olla vielä vaikeampaa kuin naisille."
Olen eri mieltä. Halukkuudesta ja tahtotilastahan se on vain kiinni.
Unohdin mainita sen, että palvelutehtävä kutsuu. Kristuksen 12 kärsimysevankeliumijaksoa klo 9.00. Yliponomarina menen jo aikaisemmin laittamaan paikat kuntoon.
Jk. Pitäkää huoli siitä, ettei Kristuksenne unohdu ristille, vaan myös nousee ylös Pääsiäisenä.
"Olen löytänyt jo 30 vuotta sitten...."
Eli olet löytänyt palvelutehtäväsi nuorena. Ehditkö sinä kaivata, kipuilla ja rukoilla palvelutehtävää vai "pakottiko" pappi sinut siihen ennenkuin itse ehdit sitä kaivatakaan ?
"Olen eri mieltä. Halukkuudesta ja tahtotilasta se on vain kiinni.
Miehiä on aktiiviseurakuntalaisista huomattavasti vähemmän kuin naisia. Olen miettinyt syitä tähän ja mielestäni yksi syy voi olla juuri se, ettei miehet löydä luonnikkaasti miehisiä palvelutehtäviä. Kovin monta ponomaria ei voi olla eikä kaikilla ole nuottikorvaa. Mitäs sitä voisi sitten muuta tehdä?
Yksi juttu tuli mieleen: autokyydin tarjoaminen sitä kaipaaville.
Heitäpä muitakin ideoita.
Vastaan sulle väärälle naiselle:)
"Eli olet löytänyt palvelutehtäväsi nuorena."
Mistäs tiedät, josko olenkin nyt jo kasikymppinen papparainen.
"Ehditkö sinä kaivata, kipuilla ja rukoilla palvelutehtävää vai "pakottiko" pappi sinut siihen ennenkuin itse ehdit sitä kaivatakaan ?"
Minua ei pidä ihan tosissaan ottaa - koskaan. Kävi vain niin, että ponomaria seurakunta tarvitsi, eikä yhtään hakijaa ilmaantunut. Pappi sitten saapui luokseni ja pyysi hakemaan paikkaa. Minä hain ja tulin valituksi. Tuskin siihen muita hakijoita olikaan, vaikka pappi minulle kertoi, että paras valittiin:)
Meidän seurakunnassa toimii miestenpiiri ja hommia olisi vaikka muille jaettavaksi.
Terveyhdys täältä Ambromaan (Abrostanian) äärimmäisestä etuvartiosta. Aurinko paistaa ja lämmintä piisaa. Navigaattoriin on jo ohjelmoitu seurakunnan pääkirkon osoite ja illan hämärtyessä alkaa vuosittainen matkani ns. sivistyksen pariin... Ihan itseänikin jännittää mitä siellä suuressa maailmassa taas näkkyy.
Sitten asiaan eli
"Yliponomarina menen jo aikaisemmin laittamaan paikat kuntoon."
Protoponomari !!!
Eihän tuhon voi sanoa muuta kuin aksios, aksios, aksios!!!
En tiedä kelpaako mihinkään mutta olin yhdessä seurakunnassa pyhäkouluopettaja.
Nyt menen nukkumaan huomenna on ohjelmaa...
Varmaan on tarvetta lasten päiväkerhon ojaajista, liturgian aikana järjestetyn lastenhoidon/kerhon vetäjistä tai vaikka nuorten kerhojen vetäjistä.
Itselläni on myös lasten ja nuorten kasvatukseen liiityvä koulutus, mutta olen ehkä turhan arka, kun pelkään, etten tunne ortodoksista oppia tarpeeksi hyvin ja sisäistyneesti voidakseni siirtää sitä lapsille ja nuorille, jotka eivät itse pysty oikomaan vääriä "oppejani".
Mutta ratkaisuhan voisi olla, että toimisi aluksi toisen pitkänlinjan ortodoksin parina.
En oikeastaan haluakaan vapaa-aikana tehdä samoja juttuja kuin töissä.
Ja taitaa olla niinkin, että palvelutehtäväkin annetaan enemmän kuin otetaan.Eli tärkeintä lienee asian puolesta rukoileminen ja oleminen oudoillekin kokemuksille avoimena ja mikä vaikeinta olla KÄRSIVÄLLINEN.
Olenko käsittänyt aikaisemmista viesteistäsi ja galleriasivultasi oikein, että sinua voisi tänään onnitella? Jos näin on - tervetuloa perhekuntaan sisko.
Olisin valmis palvelutehtäviin, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Joissakin tehtävissä olen ollut mukana, mutta ongelmana on, että en osaa juuri mitään. Kunnon ortodoksin naisen pitäisi osata paistaa piirakat, sultsinat, kukkoset, pullat ja kakut, tehdä kunnon pidot ja ommella käspaikat, maalata ikoneita, laulaa kuorossa, toimia lukijana jne. Minä en osaa, osaan vain täyttää tiskikoneen ja siivota ja nekin hommat vain juuri ja juuri. Pitkien palvelusten jälkeen on kirkkokahvien aika, silloin alkaa väsyttää ettei jaksa enää siivota on lähdettävä kotiin lepäämään.
Olen haaveillut seurakunnan päätöksentekoon mukaan pääsemisestä, mutta tuskin sekään ottaa tulta. Kukaan ei äänestä henkilöä, joka ei osaa mitään.
Muutamia tehtäviä kokeilin, mutta osaavammat hoitavat hommat vaikka ikäkin jo painaa ei "sinne tuosta vaan ängetä toisten reviirille. Siispä odotan, että joskus tulevaisuudessa tehtävä löytyy jossa pärjää jos ei löydy elän sitten ilman.