Anteeksi että tein hirveitä, satuttavia asioita. Kostin pahemmin kaiken mitä sinä teit ja siitä kierteestä ei päästy eroon. Valehtelin vaikka halusin olla rehellinen. Aina kun satutit niin yritin tehdä jotain pahempaa. Oon aina silti tiennyt että oot elämäni rakkaus, toista sun kaltaistas ei tuu ikinä ja rakastan sua enemmän kun ikinä sain sanoin kerrottua. Anteeksi etten ollut tosissani ja ajattelin aikaa olevan rajattomasti, että "kyllä me sitten tulevaisuudessa ollaan yhdessä, onhan tässä aikaa". Nyt se aika on loppu ja oon elänyt ilman sua jo yli puolivuotta.. Ja ikävä on kamala. Anteeksi etten paljon puhu susta, en vaan kestä surra enää. Mitä tahansa mä teenkin niin rakastan sua silti, nähdäänhän me taivaassa sitten. Kiitos, anteeksi ja näkemiin
Pilvien päälle
weedis
1446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän samaa kokenut. Vaikka sanotaan, että toista ei oikeasti rakasta jos tekee "pahoja" asioita niin en seisoisi tämän takana! Sillä itse rakastan ihmistä jota myöskin inhoan oikein tosissani, kaikki vain siksi, että hän kohteli minua itsestään selvyytenä ja loukkasi ja satutti, vaikka tiesi tunteeni häntä kohtaan. En kykene muuhun kuin vastaamaan samalla mitalla takaisin! Eli en saanut hyvää niin en sitä toisellekaan enää voi antaa, vaikka rakastaisin kuinka! Jos joku neuvoo olemaan lempeä ja rakastava saaden itse kaiken loan niskaansa, siitä rakkaudesta huolimatta niin toivon, että tällainen ihminen joutuu kokemaan sen, että rakastaa ja vihata voi kyllä samaan aikaan! Itse olen huomannut, että niitä ihmisiä joita eniten rakastan, loukkaan myös eniten... Valitettavaa, mutta totta! Ehken sitten osaa rakastaa oikein.....