Aika järkyttävää lukea ihmisten kertomuksia miten joku kirkko/muu instituutio on käyttänyt heitä sekä henkisestä että fyysisesti hyväksi.
Omaa uskoani nämä eivät ole lannistaneet, mutta häpeän suuresti noiden ihmisten kiusaajien puolesta kun he eivät sitä itse ymmärrä tehdä.
Pitäisi ymmärtää, että se joka ei Jeesusta tahdo elämäänsä ei sitä väkisinkään ota ja uskomisen ei pidä tarkoittaa oman järjen kieltämistä kokonaan. Ja vapaa tahto on nimenomaan tärkein pointti, ei joku kirkon isä voi päättää puolestani mitä teet.
Omaa uskoani nämä eivät ole lannistaneet, mutta häpeän suuresti noiden ihmisten kiusaajien puolesta kun he eivät sitä itse ymmärrä tehdä.
Pitäisi ymmärtää, että se joka ei Jeesusta tahdo elämäänsä ei sitä väkisinkään ota ja uskomisen ei pidä tarkoittaa oman järjen kieltämistä kokonaan. Ja vapaa tahto on nimenomaan tärkein pointti, ei joku kirkon isä voi päättää puolestani mitä teet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...elämän kulkua ja sääntöjä. Ihminen on oma jumalansa.
Onpa itseriittoista ja mahtipontista. Siihen asti kun tulee eteen tosipaikka...
kuten mikä "tosipaikka"?
Tosipaikassa ollaan jo oltu, monta kertaa. Kahden läheisen itsemurhan tehneen ihmisen haudan äärellä ihmetellen seisseenä voin sanoa, että eipä ole Jumalaa näkynyt...
Elämänkokemukseni myötä olen lakannut uskomasta mihinkään ylimaalliseen. Mikä Jumala se sellainen on, joka ajaa ihmiset tilanteeseen, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin hengen riistäminen itseltään?
Jumala ei aja ihmisiä mihinkään tilanteeseen. Jumala ei ole ihmiselle velassa. Ihminen kääntyy pois Jumalan luota. Kyse on valinnan vapaudesta. Ymmärrän, että itsemurha sattuu läheisiin todella paljon, olen itsekin tuon tunteen kokenut. Kuitenkin se, että syytät siitä Jumalaa ei ole kovin järkevää, sillä Jumala ei ole sinulle velassa. Jos ihmiselle ei olisi annettu vapaa tahtoa valita tekeekö niinkuin Jumala haluaa vai niinkuin itse haluaa, oli vähän tylsää :)
Eipä silti, ateistin kanssa saa kunnon keskustelun aikaan ilman kiihkoilua, mutta kun yrität esim. lestadiolaisen tai hellarin kanssa keskustella niin tulikiven katkuiset helvettisaarnat tulevat, eikä saa mitään järkevää kommenttia. Pysykää ateisteina että minulle riittää älykästä keskusteluseuraa :)
En väitä ettei jumalaa olisi olemassa, en vain jaksa uskoa siihen itse. Elämäntehtävänäni ei ole todistella, onko jumalaa olemassa vai ei; enimmäkseen lukeudun ns. "ajattelemattomiin" eli en vaivaa asialla päätäni. Tässä elämässä on tarpeeksi tekemistä ilmankin ;-)
Minusta jaottelu uskovaisiin, ateisteihin, agnostikkoihin jne. on karkeaa, meitä on varmasti sellaisiakin, joissa on hitunen vähän kaikkea.
Ei ateistina olo tarkoita, että todistelisit koko ajan ettei Jumalaa ole. Se on nimenomaan sitä, ettet usko Jumalaan. Agnostikko puolestaan ei tiedä onko Jumalaa olemasta (hän siis ei myöskään kieltäydy uskomasta, hän vain ei ole ihan tasan varma). Agnostikkoja on hyvin vähän, sillä ihminen joko uskoo tai ei usko. Ei Jumalaan uskominenkaan tarkoita että pitäisi jatkuvasti tuoda uskoaan julki ja puhua Jeesuksesta?
Saanen olla hieman toista mieltä. Useimmat itsemurhan tehneet ihmiset lienee psyykkisesti epävakaita tai sairaita, eihän kukaan terve niin tee, jolloin voidaanko sittenkään puhua vapaasta tahdosta? Ihmisessä on eloojäämisvietti, joka ilmenee esim. hätätapauksissa taisteluna henkensä edestä, monella on siitä omakohtaisia kokemuksia, kuin myös minulla.
Psyykkisistä ongelmista kärsivät pitäisi saada hoitoon tai heidän pitäisi hakeutua sinne. Aina niin ei ikävä kyllä tapahdu. Täytyy ajautua todella henkiseen umpikujaan sellaisen, joka itseltään hengen voi viedä.
Lisäksi ei voida vaatia pikkulapselta, joka on sattunut syntymään tiettyihin olosuhteisiin, tietyille vanhemmille, tiettyyn maahan ja kulttuuriin, että voisi ymmärtää "vapaan tahdon" uskonnollisen (yhden uskonnon) merkityksen.
Kun puhuin vapaasta tahdosta tarkoitan nimenomaan aikuisia ihmisiä. Lapsi ei ole vapaa, sillä hän on vanhempiensa/huoltajiensa tahdon alainen. Lisäksi lapsi ei ole henkisesti kypsä käyttämään vapaata tahtoa.
Tuo itsemurha-asiakin on sellainen että maailmassa itsemurhaa vakavassa mielessä pohtii moninkertaisesti suurempi osa kuin tekee itsemurhan. Nämä teinivuosien "vittu mä tapan itteni"-jutut eivät ole vakavasti miettimistä. Kuitenkin suurin osa näistä ihmisistä valitsee toisen tien. Eli tässäkin on kyse valinnasta.
Taistelussakin on ihmisiä jotka valitsevat toisin. Toiset valitsevat uhrautumisen toisten puolesta, toiset pakanemisen, toiset taistelemaan jäämisen. Eräs ystäväni on ent. palkkasotilas ja hän kertoi että taistelussa vaistot muuttuvat ja ainakin hänelle tuli mahdollisuuksia valita ja oikea valinta tuli automaattisesti, hänelle se oli jäädä taistelemaan. Näin kai voidaan puhua vaistosta, mutta koska kaikki ihmiset toimivat eri tavalla näissä tilanteissa voidaan puhua valinnasta. Kaikkialla voimme valita, vietit antavat meille viitteitä valinnoista, mutta järkemme tekee lopulliset valinnat.
Tässä on järkevin kommentti mitä olen keneltäkään tuntemattomalta uskovaiselta koskaan kuullut. Kunpa vain muutkin uskovaiset suvaitsisivat olla suvaitsevaisempia, jos sallitte pienen sanaleikin. ^_^
Tuntui hyvältä lukea viestisi.
Jumalan rakkaus on kaikkea ihmisen ymmärrystä suurempi. Armosta me elämme, olemme ja liikumme.