"Menschenrecht nicht für alle"

Ehkäpä Perussuomalaisissa sitten kun hallituspaikat on jaettu, aletaan kunnostaa nurkkia. Jussi Halla-aho Perussuomalaisissa ei ole yksiselitteinen ilmiö.

Aluksi hän oli sitoutumaton. Sitten kun hänestä yritettiin tehdä ehdokasta Euroopan parlamentin vaaleihin 2009, aloitti Astrid Thors suvaitsemattomuuden vastaisen ohjelman, jonka kaikki muut puolueet Perussuomalaisia lukuunottamatta allekirjoittivat.

Kuitenkin käytännössä Timo Soini noudatti julistusta ohjaamalla Jussi Halla-ahon ulos Perussuomalaisista, minkä vuoksi Homma-forum ja muut aloittivat Muutos 2011:n kokoamisen.

Juuri kun Muutos 2011 oli saatu puoluerekisteriin, kutsui Soini Halla-ahon takaisin Perussuomalaisiin.

Jussi Halla-aho jätti tukipuolueensa Muutos 2011:n ja tulikin mukaan hankkimaan Perussuomalaisille kolmanneksi suurimman puolueen asemaa.

Nyt sitten on ilmeisesti Svenska folkpartietille erittäin tärkeää, että Jussi Halla-aho kompromettoidaan Itävallassa ja Saksassa, jossa sananvapaus on rajoitettua, minkä vuoksi mikä tahansa kauhistelu menee ainakin jossain sosialidemokraattishenkisessä ja liberaalihenkisessä lehdessä lävitse.

Kuitenkin fasismin lopullinen happotesti on tekemättä. Venäjän federaation Helsingin suurlähetystö ei ole ollenkaan huolissaan fasismin vaarasta, vaikka sillä olisi mahdollisuus puuttua fasistisiin järjestöihin vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen perusteella.

On tietenkin niin, ettei Halla-ahon kirjoituksista moni keskustahenkinen, sosialidemokraattinen tai maltillinen kokoomuslainenkaan perussuomalainen pääkaupunkiseudun ulkopuolella oikein välitä, koska maahanmuutto, siirtolaisuus ja pakolaisuus ei ole juuri oman kotikunnan haaste niin kuin se voi olla pääkaupunkiseudulla.

Kannattaisi selvittää, mikä osuus Suomi-kuva talkoissa on Kansallisen Kokoomuksen euroliberaaleilla ja toisaalta Svenska folkpartietilla. Germaanisen heimoveljeyden voidaan uskoa vaikuttaneen ainakin Ruotsin lehdistöön, mahdollisesti myös The Economistiin ja The Financial Timesiin.

Ennen tätä olisi sanottu oman pesän likaamiseksi, mutta puoluekantaisessa yleislänsieurooppalaisuudessa ei tunneta jäsenvaltioiden rajoja, vaan noudatetaan Euroopan parlamentin mukaista puoluesolidaarisuutta: ei pelkästään Euroopan sosialistipuolueen eikä Sosialistisen Internationaalin kesken, vaan myös Euroopan kansanpuolueen keskuudessa.