Adventtiliikkeen historiasta?

Hurmoksien tavoittelu kuuluu pakanamenoihin lähinnä.

Sen sijaan jos reagoi voimakkaasti spontaanilla tavalla on mahdollista, ettei kiihota itseään transsitilaan. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Aitoon hengellisyyteen ja kristillisyyteen kuuluu Jeesuksen korottaminen päivä päivältä ylemmäksi ja Jumalan käskyjen rakastamisen sydämessä.
Ilm 14:12, 12:17, Myös hebr 12:14. 1 Joh 4:8, 5:3.

Tuo "pyhyys" ilmenee ilona, säyseytenä, tyyneytenä ja onnellisuutena hiljaisesti ilman metelöintiä kaduilla.

On huomioitava että 1800 luku oli aikaa jolloin Raamattu löydettiin uudelleen 1300 vuoden jälkeen. Uskonpuhdistus ja kirjapainot toivat raamatut kansalle.

Olivat he toki hiukan pöyröjä monissa asioissa oudoksesta.
Lutherkin laskeskeleli allakassaan Jeesuksen tuloa, ja luuli olevansa viimeinen totuuden torvi ja näkevänsä Jeesuksen tulon.
Niin luuli alkuseurakuntakin. 2 Tess 2:3.

Aina kun joku löysi raamatusta jotakin uutta ja saarnasi sitä, syntyi ympärille ryhmä jotka kasvoivat kirkoiksikin ja ovat meilläkin tänäänkin. Juuri eilen katselin pyöräilyllä Babtistikirkon ovea ja kirkkoa keskellä kaupunkia.
Uskonpuhdistuksen tulosta kuin Adventtikirkkokin.

Uskoon tuloon tulee liittyä syntien hylkääminen ja uusi elämä Kristuksessa pyhityksessä. Ei kaatuminen tee kristittyä. Sellainen on usein vain hetken hurmos ja mielenkiintoinen kokemus. Sama syntielämä sitten voittaa taas heti.

>>>> Matt 7:20-23.

Toki isotkin uskonmiehet kaatuilevat ja kompastelevat; San 24:16.
Raamattu kertoo avoimesti uskon suurimiesten harha-askeleet ja erehdykset.
Ne eivät ole leikin asioista ja synti on aina vakava asia. He katuivat kaikki aikanaan.

Hengen lahjat merkitsevät Jumalan valintoja ihmisen palvelutyössä seurakunnan ja lähimmäisten hyväksi.
Niitä ei niin vain oteta, mutta kun pohjat on lujat hengessä ja totuudessa, ei yksikään jää ilman jotakin armolahjaa.
Asiassa on kuitenkin ratkaiseva asia tietysti myös ihmisen tekniset, henkiset ja hengelliset voimavarat ja oma askel tahtoa ja tehdä -kyteä näkemään itsensä jotakin tekemässä ensin ja päätös.

Taivaasta ei lyö koskaan alas sellaista voimaa joka panee ihmisen tekemään jotakin automaattisesti.

Monet joille lähetystyö on ollut kauhistus perustelevat että odottavat uutta helluntaita jolloin tulee joku ihmeellinen voima joka panee haluttoman hommiin. Sellaista voimaa ei koskaan tule. Turhaa odottaa.
Jotkut ovat ylpeitä pitkällä juoksulla pastorien palkan maksajina, mutta ovat saattaneet syrjäyttää ja estää pois monta pastorien palkanmaksajaa kun ovet käyvät väärinpäin seurakunnissa.
1970 luvulla oli jokunen saarnaaja jonka mukana Henki herätttia aitoja käännynnäisiä, ovat ikävä kyllä sitten tyytyteet opettamaan neljän seinän sisällä sitten muita 70 luvulla kääntyneitä. Työlle ei tahdo olla itse kullekin jatkajia.

Ymmärtämättömiä ei pidä syytellä tietenkään. Monilla on työ ja perhe aikaa ja voimia rajoittavina tekijöinä.

Pikkusen pössöjä on aina monenlaisia, ei kaikessa ollut täyttä ymmärrystä eri aikoina. 1800 luvulla oli moni asia hämärän peitossa ja siksi Jumala antoi profetian hengen valon 1800 luvulla. Lahjaa ei esiinny juurikaan koska kaikki on kirjoitettu periaatteessa jo, ja seurakunnat ovat sellaisia ettei olisi halukkaita ja vastaanottajia; Ilm 3:14-19.

Jumala on antanut profetian valoa vain kun tarvitaan. Sitä ei enää tarvitakaan, kaikki ihmisen pelastuksen vuoksi ennettava tieto tarpeellinen ja riittävä on jo annettu. Voi olla että joskus mahdollina hankalina aikoina voidaa tuotakin lahjan valoa vielä käytännön asioissa asioissa joissakin piireissä saada.

http://jarinhotelli.blogspot.com

yst jari

Mainitsin "pastorien palkkojen maksusta".

Väärinkäsityksien välttämiseksi lisään että kymmenysvaroista maksetaan palkkahenkilöstön palkat. Järjestelmä on oikea ja hyvä ja raamatullinen.
1 Kor 9 luku.

Evankeliumin hyäksi on ihmisiä tekemissä työtä joilla ei ole aikaa eikä voimia enää hankkia leipää muualta.
Itsepähän maksaa- kuka ja mitä maksaa.

Miettiä tistysti pitää kysymystä onko oikein että pastorien aika ja voimat menevät sitten taas olemassa olevien seurakuntalaisten ja jo kääntyneitten hyysäämiseen ja palvelemiseen missä määrin ja kuinka paljon ?

Olen sanonut joskus monta kertaa että duuniin, duuniin, duuniin kirkon ulkopuolelle !


Mitä itse kukin haluaa antaa, iloisin mielin, ei missään käskyjä ja määräyksiä ole. Mitä sydämellä on, sen mukaan.

jari

Jos ottaisit selvää, niin tietäisit, ett EGW vastusti noit hurmoslaisia, joista suurin osa EI ollut seitsemännen päivän advareita, vaan niitä sunnuntaiadvareita.... eikä EGW kylläkään mielipidettään tuossa asiassa vaihtanu.... lukisit mitä hää ite kirjoittaa...

Kymmenysjärjestelmä tulee VT:sta viimeksi malakina kirjasta; uuden liiton aikaan se ei kuulu. UT:ssa on maallikkopappeus---ei enään leeviläinen eliitti!