Leo Tolstoilla on mainio satu: Hevonen ja aasi. Isäntä kuormasi molemmat lähtiessään kaupunkiin, mutta aasi ei jaksanut kantaa taakkaansa.
Aasi pyysi hevosta auttamaan. Hevonen, joka piti itseään parempana, ei ylpeyttään suostunut. Sen seurauksena aasi tuupertui ja kaatui kuolleena maahan
Isäntä nylki aasinraadon ja heitti elikon kuorman ja vielä nahankin hevosen selkään entisen lastin päälle.
Hevonen manasi nääntyneenä lopun matkaa: – Olinpa tyhmä kun en auttanut ajoissa. Nyt saan kantaa kaiken ihan yksin.
Lukuohje: Vaihtakaa aasi Portugaliksi ja hevonen Suomeksi.
Jurppii tuo joidenkin Euroopan maiden holtiton taloudenpito. Totisesti toivoisi, että kaikki euroalueen maat pysyisivät sovituissa säännöissä eivätkä yrittäisi elää pummilla vapaamatkustajana.
Aasi pyysi hevosta auttamaan. Hevonen, joka piti itseään parempana, ei ylpeyttään suostunut. Sen seurauksena aasi tuupertui ja kaatui kuolleena maahan
Isäntä nylki aasinraadon ja heitti elikon kuorman ja vielä nahankin hevosen selkään entisen lastin päälle.
Hevonen manasi nääntyneenä lopun matkaa: – Olinpa tyhmä kun en auttanut ajoissa. Nyt saan kantaa kaiken ihan yksin.
Lukuohje: Vaihtakaa aasi Portugaliksi ja hevonen Suomeksi.
Jurppii tuo joidenkin Euroopan maiden holtiton taloudenpito. Totisesti toivoisi, että kaikki euroalueen maat pysyisivät sovituissa säännöissä eivätkä yrittäisi elää pummilla vapaamatkustajana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin meidät ihmiset on rakennettu. Ylpeys saa meidät tekemään typeriä asioita. Euroopan finanssikriisin ratkaisemiseksi on kumottu miljardeja euroja veronmaksajien rahoja. Markkinoista on tavoiteltu niskalenkkiä jo vuoden päivät, ongelmat on pyyhitty pöydältä lukemattomia kertoja mutta siitä huolimatta kriisi täyttää sanomalehdet päivä toisensa perään. Entä jos tämä kaikki johtuu siitä, että valittu linja on väärä? Ehkä ylivelkaantuneiden maiden velkaa on pienennettävä velkasaneerauksella? Ehkä pankkien ja sijoittajien on kannettava oma vastuunsa? Ehkä veronmaksajien piikki ei saa olla loputon?
Suomessa hallituksen pääpukarit ovat työntäneet päänsä visusti puskaan. Asioista ei puhuta, vaihtoehtoja ei esitellä, konsensusta ei etsitä. Suomen talouden kantokyvystä huolissaan olevat alennetaan puskista huutelijoiksi. Selvyyttä peräänkuuluttavat leimataan epäisänmaallisiksi. Ylpeyttä yritetään maalata vastuunkannoksi, ylimielisyyttä linjakkuudeksi ja pakkomiellettä päättäväisyydeksi.
Ei maata näin johdeta. Syvissä kriiseissä, juuri tällaisessa jossa me nyt elämme, valtion johdon tehtävä on etsiä ratkaisu ongelmaan ja saada muut mukaan toteuttamaan tuota ratkaisua. Nyt on oikea hetki ryhdistäytyä. Kokemattomuudesta ja epävarmuudesta kumpuavasta ylimielisyydestä pääsee nimittäin eroon halutessaan hyvin helposti. Ensin pysähtymällä, sitten nöyrtymällä ja kuuntelemalla muita tarkkaan sekä viimein yrittämällä uudestaan, uusin ajatuksin ja uusin ottein. Me kaikki haluamme ratkaista finanssikriisin, mutta me kaikki emme halua hakata päätämme kuukaudesta toiseen hallituksen osoittamaan seinään.
Aivan mainio satu, jossa on myös onnellinen loppu: Nimittäin kun hevonen sitten kertoo isännän seuraavalle aasille saman stoorin, niin seuraava aasi varmaan jo yrittää vähän lujemmin kantaa oman taakkansa, koska tietää, ettei hevosta enää kiinnosta aasin vastuuttoman lintsailun kustantaminen.
Kyllä ne venäläiset osaavat - ja soveltuvatkin oikein hyvin kokoomuksen opettajiksi. Venäjällä ei esimerkiksi ole pienten vähemmistökielten pakko-opetusta koko kansalle.