Kun puhutaan suomaisista suurmiehistä, esille tulevat aina nimet: Sibelius, Mannerheim, Gallen-Gallela, Kivi (Adlercreutz), Runeberg, Lönnroth...jne. Yhteistä näille Sibeliuksille, Gallen-Galleloille ja Mannerheimeille oli että he eivät halunneet yhdistää itseään suomalaiseen rahvaaseen.
He kyllä tuputtivat suomalaisille luomaansa kuvaa harjastukkaisista ja jääräpäisistä (tyhmyyttään) havumetsien pölkkypäistä mutta lukivat itsensä ylempään hallitsijarotuun. Tätä kuvaa yksinkertaisesta erämaiden pölkkypäästä pakkosyötetään yhä suomalaisissa kouluissa.
Se saa tavallisen suomalaisen vieläkin epäilemään itseään. Tietysti hän nyt jo ymmärtää olevansa yhtä hyvä kuin muutkin, mutta vuosisatoja alitajuntaan syötetty kuva huonommuudesta luo epävarmuutta hänen ihmisarvostaan. – Sama ongelma siis kuin USA:n mustalla väestöllä.
Nuo alussa luetellut ”suomalaisuuden luojat” ja muut heidän hengenheimolaisensa on syytä heittää historian roskatynnyriin. Heidän luomansa kuva suomalaisista on vino. He loivat sen itseään varten, ei meitä tavallisia suomalaisia varten.
Heikko itsetunto panee vielä nykyisetkin suomalaiset etsimään epätoivoisesti ulkomailta tulleita esi-isiä – kun löytyy, kohkataan riemusta. Joku ulkomainen esi-isä satojen vuosien takaa tuntuu merkitsevän enemmän kuin lukemattomat suomalaiset esi-isät. Sama pätee aatteiden suhteen.
Keskusta-aate on täysin kotimaista tuotantoa. Se on alkuperäistä SUOMALAISTA liberalismia. Siitä ei kirjoitettu kilometreittäin hyllymetrejä kuten sosiaalidemokraattisen aatteen taustalla olevasta marksismista. Ei siitä tarvitsekaan kirjoittaa. Suomalainen ymmärtää keskustalaista jo jalkaterän asennosta – onhan keskusta-aate osa hänen sisintä olemustaan.
Nytkin vallalla olevan ulkomaalaisperäisen populismivouhotuksen mentyä ohi palataan jälleen juurille – keskusta-aatteeseen.
He kyllä tuputtivat suomalaisille luomaansa kuvaa harjastukkaisista ja jääräpäisistä (tyhmyyttään) havumetsien pölkkypäistä mutta lukivat itsensä ylempään hallitsijarotuun. Tätä kuvaa yksinkertaisesta erämaiden pölkkypäästä pakkosyötetään yhä suomalaisissa kouluissa.
Se saa tavallisen suomalaisen vieläkin epäilemään itseään. Tietysti hän nyt jo ymmärtää olevansa yhtä hyvä kuin muutkin, mutta vuosisatoja alitajuntaan syötetty kuva huonommuudesta luo epävarmuutta hänen ihmisarvostaan. – Sama ongelma siis kuin USA:n mustalla väestöllä.
Nuo alussa luetellut ”suomalaisuuden luojat” ja muut heidän hengenheimolaisensa on syytä heittää historian roskatynnyriin. Heidän luomansa kuva suomalaisista on vino. He loivat sen itseään varten, ei meitä tavallisia suomalaisia varten.
Heikko itsetunto panee vielä nykyisetkin suomalaiset etsimään epätoivoisesti ulkomailta tulleita esi-isiä – kun löytyy, kohkataan riemusta. Joku ulkomainen esi-isä satojen vuosien takaa tuntuu merkitsevän enemmän kuin lukemattomat suomalaiset esi-isät. Sama pätee aatteiden suhteen.
Keskusta-aate on täysin kotimaista tuotantoa. Se on alkuperäistä SUOMALAISTA liberalismia. Siitä ei kirjoitettu kilometreittäin hyllymetrejä kuten sosiaalidemokraattisen aatteen taustalla olevasta marksismista. Ei siitä tarvitsekaan kirjoittaa. Suomalainen ymmärtää keskustalaista jo jalkaterän asennosta – onhan keskusta-aate osa hänen sisintä olemustaan.
Nytkin vallalla olevan ulkomaalaisperäisen populismivouhotuksen mentyä ohi palataan jälleen juurille – keskusta-aatteeseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhtä lailla vennamolaisuus on 100% suomalaista tuotantoa kuin keskustalaisuus. Vennamo ei juurikaan puhunut noista suomalaisista suurmiehistä, Gallen-Kallela, Sibelius, Snellman jne..., toisin kuin hänen seuraajansa perussuomalaiset.
Keskustalaisuus ei ole enää samaa kuin maalaisliittolaisuus tai keskustapuoluelaisuus. Keskustalaisuus on yleislänsieurooppalaisuutta, keskustaliberalismia, niin kuin eurososialidemokratia ja liberaalikokoomuslaisuuskin.
Tässä mielessä Suomen Keskustan on enää vaikea esiintyä Lissabonin sopimuksen vuoksi aitosuomalaisena puolueena, jota se oli vielä ennen sotia ja 1950-luvulla.
Santeri Alkio kirjoitti 15. tammikuuta 1920 edistyksellisesti myöhemmin osittain toteutuneen kirjoituksen:
”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.”
Alkio itse kertoi saaneensa vaikutteita muun muassa Mahatma Gandhin politiikasta, joten monipuolisesti valistuneen Alkion ajatteluun sisältyi vaikutusta monelta taholta – joiden vaikutelmien maustamina hän sitten kutoi aitosuomalaisen aatekudelman: keskusta-aatteen.
Alkio oli siis ”lievästi gandhilaisena” myös hiukan pasifisti. Hänhän toivoi sotajoukkojen tarpeen poistuvan, kun Euroopan sisäiset rajat katoavat. Täällä paljon korostettu muka keskustalaisuuteen kuuluva jyrkkä uskonnollisuus, oli vierasta Alkiolle. Esimerkiksi ehtoollista hän piti pikemminkin muistoateriana kuin Jeesuksen ruumiin ja veren nauttimisena.
Kaiken kaikkiaan Santeri Alkio oli monipuolisessa liberaalisuudessaan paljon edellä aikaansa. Keskustalaisten olisi hyvä tutkia etenkin Alkion tätä nykymaailmaan sopivaa puolta. Kaikenlainen ääriajattelu ja muu jyrkkyys ovat perseestä. Ne eivät kuulu liberaaliin keskusta-aatteeseen.
Et ymmärrä.
Minä ymmärrän.
Ehtoollinen on muistoateria edelleenkin.
NERO!
Mistä nuo Alkion teksti löytyvät..?
Varmaan tarkimman kuvan saa Alkion omista kirjoituksista/kirjoista:
http://www.sivistys.net/artikkelit___lisatietoa/kuka_santeri_alkio__.html
Googlettamalla löytynee melko paljon "toimitettuja versioita" Alkion kirjoituksiin pohjautuen.
Maan Ääni-lehti 1920-luku.
Jep kepu voittaa seuraavat vaalit.