Kun ihminen kuolee, häntä kohtaa tiedottomuus.
Ihminen ei pysty sanomaan mitä tapahtui ennen syntymäänsä, koska myös silloin vallitsi tiedottomuus.
Entäs jos nämä kaksi tapahtumaa liittyvät suoraan toisiinsa, eli kuoleman jälkeinen ja ennen syntymää oleva tiedottomuus/tyhjiö on yksi ja sama hetki?
Tiedottomuus loppuu sitten kun tietoisuus alkaa, eli kun ihminen syntyy.
Jos on kerran syntynyt, miksei syntyisi useammankin kerran?
Ihminen ei pysty sanomaan mitä tapahtui ennen syntymäänsä, koska myös silloin vallitsi tiedottomuus.
Entäs jos nämä kaksi tapahtumaa liittyvät suoraan toisiinsa, eli kuoleman jälkeinen ja ennen syntymää oleva tiedottomuus/tyhjiö on yksi ja sama hetki?
Tiedottomuus loppuu sitten kun tietoisuus alkaa, eli kun ihminen syntyy.
Jos on kerran syntynyt, miksei syntyisi useammankin kerran?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jälleensyntyminen on näennäistä. Perusolemuksemme on syntymätön kuolematon ja liikkumaton. Me olemme se aina ja olemme olleet. Idea on olla tietoisesti se mitä jo olemme. Jälleensyntyjä kiertää näennäisesti niin kauan kunnes perusolemusta/-olemista ollaan tietoisesti.
Tällöin lakkaa kaipaaminen kiertoon jälleensyntyjältä. Kaipaaminen elämään on syy syntymiseen. Kaipaaminen syntyy siitä olosta, että jotain pitää tasoittaa jollekin toiselle. Niinkauan kuin koetaan dualismia, niin kauan jollekin toiselle pitää maksaa. Kun ei ole dualismia, ei ole toista jolle maksaa jolloinka ei tarvitse välttämättä tällain näennäisesti syntyä.
Ihmissielu elää aineellisuuden jätettyään siinä uskossa jossa on viimeisen elämänsä elänyt. Vasta myöhemmin se oppii näkemään ja tekemään uusia lupauksia itselleen, joita se sitten yrittää pitää.