Viime vuosina on maapallon ilmakehän lämpenemisestä tullut eniten puhuttu uhka. Lämpeneminen ei sinänsä aiheuta äkillistä maailmanloppua, mutta elinehdot maapallolla voivat muuttua niin rajusti, että monet elinympäristöt katoavat kokonaan. Ääriskenaario on niin sanottu Venus-ilmiö, käsistä karkaava ja itseään ruokkiva ilmastonmuutos.
Koko Tellusta käsittäviä katastrofeja on sattunut aika ajoin taivaankappaleiden takia. Meteoriitit, asteroidit tai komeetat ovat vuosimiljoonien mittaan muutaman kerran hävittäneet huomattavan osan, jopa 90 %, maapallon silloisista eliöistä. Tunnetuin avaruudesta tullut isku noin 65 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden lopussa, hävitti hirmuliskot ja aloitti nisäkkäiden aikakauden.
Maan elämän loppuMaapallo kohtaa tiensä pään viimeistään 5 miljardin vuoden kuluttua, kun Auringon energia nykyisen käsityksen mukaan alkaa hiipua. Ennen sammumistaan Aurinko laajenee valtavan kokoiseksi punaiseksi jättiläiseksi ja imaisee sisäänsä Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallon meret höyrystyvät ilmaan ja kaikki elollinen kuolee.
Maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo.
Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella koko kaikkeus lakkaa olemasta elämälle kelvollinen ympäristö. Lämpötilaerot ovat välttämätön edellytys elämälle. Maailmankaikkeuden kokonaisentropian kasvaessa mahdollisuus tarvittavien erojen löytämiseen pienenee. Jos maailmankaikkeus laajenee ikuisesti ja jopa kiihtyvästi, kuten nykyennusteet antavat ymmärtää, hyvin kaukana tulevaisuudessa tulee aika, jona kaikki tähdet ovat sammuneet ja lopulta jopa kaikki materia on hajonnut.
Jos universumin laajeneminen taas pysähtyy ja kaikkeus alkaa painovoiman vaikutuksesta vetäytyä kasaan, materia syöksyy lopulta yhteen, jättimäistä mustaa aukkoa muistuttavaan pisteeseen. Ennen tätä lämpö ja säteily ovat mahdollisesti tuhonneet jäljellä olleen elämän.
Historian loppuGlobalisaatiosta seuraavien lisääntyvien kansojen välisten kontaktien ja voimistuvien ylikansallisten kaupallisten ja kulttuurillisten vaikutteiden on pelätty johtavan "historian loppuun". Tämä tarkoittaa paikallisten kielten kuolemaa vain harvojen maailmankielten selviytyessä, ihmisten etnisten ja kulttuurillisten juurten heikentymistä ja etnisten ryhmien sulautumista toisiinsa maailmanlaajuiseksi ei-etniseksi ja juurettomaksi ihmismassaksi. Lopputuloksena arvellaan olevan ihmiskunnan kielellisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden katoaminen ja joidenkin mukaan ihmisten helpompi ohjailtavuus ja aivopestävyys. Pelätään, että ylikansalliset kaupalliset ja poliittiset voimat ottavat yhä enemmän valtaa ihmisten paikalliseen identiteettiin perustuneen vastustuskyvyn, "omapäisyyden", heikentyessä, ja lopulta ihmiskunta joutuu jättiläisyritysten, kansankiihottajien tai maailmanhallituksen talutusnuoraan. Perinteinen, hallitusten, heimojen ja kansojen välisiin vuorovaikutuksiin ja konflikteihinkin perustunut historia lakkaa. Tällainen tilanne on monien synkkien scifi-tarinoiden lähtökohta.
[muokkaa] Kulttuurin rappioKulttuurin varsinkin länsimaissa pelätään kulkevan kohti "lopullista rappiota". Syynä on lähinnä kaupallisuus ja yksilökeskeisyyden yhteisen hyvän kustannuksella. Väitetään, että yleinen moraali katoaa valtaosan etsiessä omaa etua tai nautintoa. Arvellaan, että kun yhä vähemmän arvoa annetaan yhteiselle hyvälle, yhteiskuntien rakenteet lopulta romahtavat. Jotkut uskovat myös kaupallisen ja viihteellisen seksuaalisuuden ja väkivallan ylikorostamisen pilaavan lapset, ja sitä kautta uudet sukupolvet. Oswald Spenglerin filosofiassa kulttuurin rappio oli luonnollinen, yhteisön elinkiertoon kuuluva tapahtuma, jonka hän näki sattuneen länsimaiselle sivilisaatiolle 1800-luvun alussa. Tätä seuraisi Spenglerin mukaan verrattain rauhallinen, mutta kulttuurisesti pysähtynyt, muutaman sadan vuoden mittainen sivilisaation ajanjakso, minkä jälkeen länsimainen sivilisaatio romahtaisi antaen tietä nuoremmille ja elinvoimaisemmille.
Jeesus puhuu Raamatussa myös useaan otteeseen lopunajoista: "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.
Monet saarnamiehet ovat ilmoittaneet tietävänsä maailmanlopun tai Jeesuksen toisen tulemisen hetken ja saaneet kannattajansa odottamaan sitä. Esimerkiksi Montanus 100-luvulla, Melchior Hofmann 1500-luvulla ja William Miller 1800-luvulla. Milleriläisestä uskonnollisesta liikehdinnästä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ovat sittemmin saaneet alkunsa adventistien sekä useita maailmanlopun ennustuksia esittäneiden Raamatuntutkijoiden ja Jehovan todistajien liikkeet. Myös uusia ennustajia on ilmaantunut, mm. Daavidin oksa -lahkon johtaja David Koresh ja monet kokevat, että ennustusten tahti on kiihtynyt.lähde?
Koko Tellusta käsittäviä katastrofeja on sattunut aika ajoin taivaankappaleiden takia. Meteoriitit, asteroidit tai komeetat ovat vuosimiljoonien mittaan muutaman kerran hävittäneet huomattavan osan, jopa 90 %, maapallon silloisista eliöistä. Tunnetuin avaruudesta tullut isku noin 65 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden lopussa, hävitti hirmuliskot ja aloitti nisäkkäiden aikakauden.
Maan elämän loppuMaapallo kohtaa tiensä pään viimeistään 5 miljardin vuoden kuluttua, kun Auringon energia nykyisen käsityksen mukaan alkaa hiipua. Ennen sammumistaan Aurinko laajenee valtavan kokoiseksi punaiseksi jättiläiseksi ja imaisee sisäänsä Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallon meret höyrystyvät ilmaan ja kaikki elollinen kuolee.
Maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo.
Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella koko kaikkeus lakkaa olemasta elämälle kelvollinen ympäristö. Lämpötilaerot ovat välttämätön edellytys elämälle. Maailmankaikkeuden kokonaisentropian kasvaessa mahdollisuus tarvittavien erojen löytämiseen pienenee. Jos maailmankaikkeus laajenee ikuisesti ja jopa kiihtyvästi, kuten nykyennusteet antavat ymmärtää, hyvin kaukana tulevaisuudessa tulee aika, jona kaikki tähdet ovat sammuneet ja lopulta jopa kaikki materia on hajonnut.
Jos universumin laajeneminen taas pysähtyy ja kaikkeus alkaa painovoiman vaikutuksesta vetäytyä kasaan, materia syöksyy lopulta yhteen, jättimäistä mustaa aukkoa muistuttavaan pisteeseen. Ennen tätä lämpö ja säteily ovat mahdollisesti tuhonneet jäljellä olleen elämän.
Historian loppuGlobalisaatiosta seuraavien lisääntyvien kansojen välisten kontaktien ja voimistuvien ylikansallisten kaupallisten ja kulttuurillisten vaikutteiden on pelätty johtavan "historian loppuun". Tämä tarkoittaa paikallisten kielten kuolemaa vain harvojen maailmankielten selviytyessä, ihmisten etnisten ja kulttuurillisten juurten heikentymistä ja etnisten ryhmien sulautumista toisiinsa maailmanlaajuiseksi ei-etniseksi ja juurettomaksi ihmismassaksi. Lopputuloksena arvellaan olevan ihmiskunnan kielellisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden katoaminen ja joidenkin mukaan ihmisten helpompi ohjailtavuus ja aivopestävyys. Pelätään, että ylikansalliset kaupalliset ja poliittiset voimat ottavat yhä enemmän valtaa ihmisten paikalliseen identiteettiin perustuneen vastustuskyvyn, "omapäisyyden", heikentyessä, ja lopulta ihmiskunta joutuu jättiläisyritysten, kansankiihottajien tai maailmanhallituksen talutusnuoraan. Perinteinen, hallitusten, heimojen ja kansojen välisiin vuorovaikutuksiin ja konflikteihinkin perustunut historia lakkaa. Tällainen tilanne on monien synkkien scifi-tarinoiden lähtökohta.
[muokkaa] Kulttuurin rappioKulttuurin varsinkin länsimaissa pelätään kulkevan kohti "lopullista rappiota". Syynä on lähinnä kaupallisuus ja yksilökeskeisyyden yhteisen hyvän kustannuksella. Väitetään, että yleinen moraali katoaa valtaosan etsiessä omaa etua tai nautintoa. Arvellaan, että kun yhä vähemmän arvoa annetaan yhteiselle hyvälle, yhteiskuntien rakenteet lopulta romahtavat. Jotkut uskovat myös kaupallisen ja viihteellisen seksuaalisuuden ja väkivallan ylikorostamisen pilaavan lapset, ja sitä kautta uudet sukupolvet. Oswald Spenglerin filosofiassa kulttuurin rappio oli luonnollinen, yhteisön elinkiertoon kuuluva tapahtuma, jonka hän näki sattuneen länsimaiselle sivilisaatiolle 1800-luvun alussa. Tätä seuraisi Spenglerin mukaan verrattain rauhallinen, mutta kulttuurisesti pysähtynyt, muutaman sadan vuoden mittainen sivilisaation ajanjakso, minkä jälkeen länsimainen sivilisaatio romahtaisi antaen tietä nuoremmille ja elinvoimaisemmille.
Jeesus puhuu Raamatussa myös useaan otteeseen lopunajoista: "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.
Monet saarnamiehet ovat ilmoittaneet tietävänsä maailmanlopun tai Jeesuksen toisen tulemisen hetken ja saaneet kannattajansa odottamaan sitä. Esimerkiksi Montanus 100-luvulla, Melchior Hofmann 1500-luvulla ja William Miller 1800-luvulla. Milleriläisestä uskonnollisesta liikehdinnästä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ovat sittemmin saaneet alkunsa adventistien sekä useita maailmanlopun ennustuksia esittäneiden Raamatuntutkijoiden ja Jehovan todistajien liikkeet. Myös uusia ennustajia on ilmaantunut, mm. Daavidin oksa -lahkon johtaja David Koresh ja monet kokevat, että ennustusten tahti on kiihtynyt.lähde?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monta väärää profetiaa ja ennustusta on liikkeellä, Raamattu sanoo ettei ylöstempauksen päivää tiedä kukaan muu kuin Jumala.
Ylöstempaus:
Tarkoittaa hengessä vastaanottavaista mieltä. " Ja niin me saamme olla Herran kanssa ain ja iankaikkisesti"!
Hengellinen huoruus on suurinta epäjumalanpalvelusta! Ja Koreshin lahkon johtaja david Koresh harjoitti juuri tuota syntiä! sanoutukaa irti tuosta synnistä ja sen harjoittajista Jeesuksen nimessä!