Ahvenanmaalaiset eivät ole tyytyväisiä ja haluavat irti suomesta.
Miten, kun kerran maantieteellistä sijaintia ei noin vain vaihdeta.
Heillä ei ole kykyä hoitaa itsenäistä valtiota.
Mitäs jos me annettaisiin se pois? Niin he ainakin haluavat.
Mutta millä perusteella suomen on se ruotsille annettava? Eiks historian vahva käsi määrää että se on entistä Venäjänmaata niinkuin suomikin aikoinaan oli.
Joten jos suomi alkoo maataan noin vain pois jakelemaan, niin eiks ensimmäinen vaihtoehto ole kysyä venäjältä haluavatko he sen,
Tai mitä jos me voitaisiin tehdä vaihtokaupat ja saada Petsamo?
Miten, kun kerran maantieteellistä sijaintia ei noin vain vaihdeta.
Heillä ei ole kykyä hoitaa itsenäistä valtiota.
Mitäs jos me annettaisiin se pois? Niin he ainakin haluavat.
Mutta millä perusteella suomen on se ruotsille annettava? Eiks historian vahva käsi määrää että se on entistä Venäjänmaata niinkuin suomikin aikoinaan oli.
Joten jos suomi alkoo maataan noin vain pois jakelemaan, niin eiks ensimmäinen vaihtoehto ole kysyä venäjältä haluavatko he sen,
Tai mitä jos me voitaisiin tehdä vaihtokaupat ja saada Petsamo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Norjalle sen voisi lahjoittaa, ei missään tapauksessa Ruotsille.
Siinä tapauksessa Viking Line saa kyllä luvan maksaa jokaisen sentin takaisin laivastuista.
Milloin Ahvenanmaa on ilmoittanut halusta liittyä Ruotsiin? Keksit sen itse, vai?
Ahvenanmaalaiset separatistit Sundblom ja Björkman tuomittiin Korkeimmassa oikeudessa ja saman tien Ruotsin painostuksesta ARMAHDETTIIN!
Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja lähetti Tannerille kirjeen, jossa hän pyysi suoraan, ettei Suomen SDP vastusta Ahvenanmaan separatistien ERILLISTÄ armahtamista, vaikka Suomessa vuoden 1918 sodan punaisten armahdusasiaa vastustettiin eduskunnassa ja sitä ei saati aikaiseksi ennenkuin vasta 1927. Tannerin kiukkuinen vastaus on mukana kirjassa.
Tämä Sundblom oli se josta Kekkonen esitti pilkkasäkeistön Åålannin sota laulunkin.
http://www.kielipolitiikka.net/fakta/UKK1948.htm
>pilkkakirveet lisäsivät hyvään marssilauluumme "Oolannin sotaan" mojovan "vastalauseen": "Jos Sundblom ois Oolannin keisari, niin silakat ois Oolannin soltaattii ja ne uisivat ympäri fästninkii."<
August Julius Sundblom (22. kesäkuuta 1865, Jettböle, Jomala – 23. elokuuta 1945, Maarianhamina) oli ahvenanmaalainen toimittaja ja poliitikko.
Väinö Tanner kertoo muistelmissaan, Kahden maailmansodan välissä, vuoden 1918 armahdusasiaan liittyen erikoisia juttuja armahdusasian käsittelystä.
Hän teki kansanedustajana jo vuonna 1919 marraskuussa Väinö Huplin kanssa eduskuntaesityksen kansalaissotaan osallistuneille ja siitä tuomituille saatavasta armahduksesta. Olihan se ollut sosiaalidemokraattien vaaliteemakin. Oikeisto vastusti jyrkästi, samoin osa Maalaisliittoa. Keskustan enemmistö kuitenkin kannatti esitystä, ja se hyväksyttiin äänin 125-68. Lain perusteella 590 kapinasta syytettyä pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja 30 000 kansalaisluottamuksen menettänyttä sai sen takaisin. Kesti kuitenkin lähes vuosikymmenen ennen kuin armahdukskysymyksessä päästiin lopullisiin tuloksiin. - Halusimme täydellistä armahdusta kaikille kansalaissodan johdosta vangituille lukuunottamatta murhaan tai murhapolttoon syyllistyneitä. Sivut 14-20
1921 armahdusasia tuli taas esille käsiteltäessä Ahvenanmaan itsehallintolakeja. Niihin liittyi mm. amnestia ahvenanmaalaisille separatisteille. Tuolloin Ruotsi painosti Suomea jopa Geneven päätöksillä. Asiaan sekoitettiin vuoden 1918 vankien amnestia, samanlainen jonka ahvenanmaalaiset saavat esitettyjen lakien perusteella. Ahvenanmaalaiset separatistit Sundblom ja Björkman tuomittiin Korkeimmassa oikeudessa ja saman tien Ruotsin painostuksesta ARMAHDETTIIN!
Jälleen kerran nähtiin ettei laki ole sama Suomen ruotsalaisille ja suomalaisille. Tai ehkä se välillä onkin sama, mutta tuomiot ainakin vaihtelee...
Amnestialaki s. 83
Armahdusasiasssa saatiin ratkaisu huhtikuussa 1927 eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen 96 vastaan 94.
"Lakiehdotuksen mukaan kaikki ehdonalaisessa vapaudessa olevat tai valvonnan alaisiksi rangaistuslaitoksen ulkopuolelle asetetut henkilöt, jotka oli tuomittu yksinomaan osanotosta kansalaissotaan tai sen yhteydessä tehdyistä rikoksista, vapautettiin heille tuomituista rangaistuksista ja niiden seuraamuksista. Kaikille kansalaissotaan osallistumisesta tuomituille, jotka jo olivat kärsineet saamansa rangaistuksen, tuli palauttaa palautettiin kansalaisluottamus. - Maalaisliitto, ruotsalainen kansanpuolue, ja kokoomus olivat lain hylkäämisen kannalla, samoin edistys, joka tosin kannatti armahdusta, mutta ei hallituksen esittämässä muodossa."
Tanner Väinö Kahden maailmansodan välissä
Tammi, 1966, 275 s., 2. painos