Mitä tapahtuu

1. Toisen kanssa pitää puhua!!! Tämä on ensiarvoisen tärkeää. Se ei oikeastaan auta, että asian ottaa esille keskustelupalstalla.. ;) Se ihminen, jonka kanssa pitää puhua on siellä kotona. Parempi aloittaa HETI, kun alkaa ongelmia ilmaantua..
2. Kannattaa harkita (siis 1. kohdan jälkeen) parisuhdeleiriä tai parisuhdeterapiaa.
3. Parisuhde vaatii aikaa. Se ei toimi, jos sen antaa hautautua arjen alle. Jos on lapsia, niin silloin tällöin pitäisi lapsille saada hoitaja ja lähteä puolison kanssa vaikkapa hyvän illallisen ääreen "aikuisten aikaa" viettämään. Usein ei tarvitse, mutta joskus. Niin etteivät puheenaiheet muutu rajoittuneiksi. Perhe on tärkein, mutta olette myös MIES ja NAINEN.
4. Seksuaalinen kiinnostus loppuu helposti, jos seksi on pelkkää rutiinia. Joskus toki se on pikaista ja "arkista", mutta vastapainoksi silloin tällöin voisi toista helliä oikein kunnolla. Järjestää hieronnan öljyllä ja - ihmeitä voi tapahtua, oikeasti, kun on rentona ja kosketeltu olo.
5. Joskus on myös viisainta pidättäytyä isoista ratkaisuista (=avioliiton ulkopuolinen suhde, avioero) ja antaa ajan kulua. Joskus kaikkien elämässä on vaiheita, jolloin seksi ei maistu. Tilanne voi joskus parantua itsestäänkin, jos kyseessä on stressi tai joku muu paine.
6. Kannattaa miettiä mihin kumppanissa rakastui? Mitä HYVIÄ puolia hänessä oli ja on? Ihmiset ajattelevat liian negatiivisesti. Jos aina miettii, että tuo toinen se vain makaa/ei kunnosta kotia/ei siivoa/ei tuo kukkia niin silloin keskittyy vain negatiiviseen ja se negatiivinen muuttuu ainoaksi näkökulmaksi. Kumppanihan kuitenkin voi touhuta ahkerasti lasten kanssa/huoltaa autoa/tehdä pihahommia.
7. Rakkaus vaatii oikeasti yrittämistä ja tekoja. Me ihmiset olemme toisillemme ilo, mutta myös toistemme risti.

Tulee mieleen kun sellaistakin on nähty että miksiköhän silti niin monet pysyvät naimisissa kulissi avioliitoissaan vaikka mitään siihen liittyvää syytä ei enää ole.Ehkei ole koskaan ollutkaan.

Ehkä on menty naimisiin uskonnollisista syistä kuten minäkin joskus.Perheen perustamiseksi kun sellaista on haluttu.
Tai mistä tahansa syystä ja otettu sillä hetkellä siedettävin tai yhteiskunta suku kelpoisin kohde ja menty naimisiin.

Liekö kyseessä itsekkäät halut ja tarpeet näyttäminen toisille että kyllä minäkin osaan ja osasin.Sitten herätään omiin virheisiin kun maailma ja elämä on opettanut ja henkistä ja muutakin kasvua on tapahtunut.

Mutta miksi sitten edelleenkin roikkua epätodellisessa rakkaudettomassa liitossa.Onko se mukavuuden halu, taloudelliset syyt vaiko uskonnolliset.?
Minua ei saisi tuohon itse pirukaan.Ennemmin vaikka yksin kuin missään keinotekoisssa suhteissa tai liitossa.En voisi koskaan tuhlata arvokasta elämääni mihinkään teeskentelyyn perustuvaan.Ihmiset eivät arvosta mitä heille on annettu.Heillä ei ole aistelunhalua hyvän puolesta.heillä ei ole aitoa rakkautta sydämmissään.

Mutta toisaalta eikö avioliitto ole maallista muutenkin...

Tosin kyllähän jokaisssa parisuhteessa on aikansa ja vastoinkäymisensä.Tuntuu vain siltä että monetkin nykyisin etsivät ideaalia kumppania tyydyttääkseen tarpeensa ja näyttääkseen sosiaalisen kelpoisuutensa yhteiskunnassa tietyillä markkerilla.