Ihmiset eivät ole samanlaisia ajatuksiltaan, käyttäytymiseltään, kasvatukseltaan, sukujuuriltaan eli perimältään, koska me ihmiset olemme haaroittuneet samasta genomista niin pitkän ajan kuluessa kauas toisistamme.
Fenomi eli ympäristö muuttaa myös meitä kauemmas toistemme samankaltaisuudesta.
Olemme ihmisyydestämme huolimatta siis jokainen erilainen johtuen juuri genomista ja fenomista.
Mikseivät kaikki ihmiset voisi olla samanarvoisia, vaikka me olemme erilaisia ?
Tämä johtuu hermoista, jotka kasvavat jokaisella ihmisellä erilaiseksi, ja siten määrittelevät ajatuksemme ja käytöksemme kautta meidät erilaisiksi ihmisiksi.
Vaikka haluaisimme yhdessä päättää, kuten laissa ja yhteisissä sopimuksissa, että ihmiset ovat tästä hermojen erilaisuudesta huolimatta samanlaisia, niin erilaiset hermot aiheuttavat ihmisillä erilaisia tunnetiloja, jotka eivät ole järjellä määriteltävissä.
Järki sanoo, että on oltava lait jatkuvuuden ja kasvun takaamiseksi, mutta tunnetiloja on vaikeampi hallita kuin järkeä, ja siksi tunteet aiheuttavat hajontaa ihmisryhmien keskellä, vaikka kaikki ihmiset olisivat pitkäaikaisia tuttuja keskenään.
Suurin ihmisten yhtenäisyyttä hajottava tunnetila on pelko siitä, että jää osattomaksi, ja koska tämä tunnetila on irrationaalinen osaksi sen vuoksi, että se syntyy ihmisen kehon hermonpäiden aiheuttamien kiputilojen vuoksi genomin ja fenomin yhteisvaikutuksen tuloksena, sitä eivät yksilöt voi hallita samalla tavalla, ja se saa ihmiset arvottamaan ympäristönsä ja muut ihmiset eri tavalla.
Kipu aiheuttaa pelkoa, pelko johtaa helposti ahneuteen ja tämän myötä toisten ihmisten ja ympäristön arvon alenemiseen.
Jotta ihmisille syntyisi samanlainen kuva ympäristöstä, huolimatta genomin ja fenomin synnyttämästä ajattelutapojen erilaistumisesta keskuudessamme, tarvitsemme oppia itsestämme ja ympäristöstämme ymmärtääksemme eroavaisuutemme toisistamme.
Ymmärtäminen rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja vähentää kärsimyksen määrää ympärillämme.
Toinen vaihtoehto on sitten se sama, mitä ihmiskunta on tähänkin asti toteuttanut sukupolvesta toiseen eli helpoin vaihtoehto ihmisille on ahneuden tie, mikä johtaa muiden ihmisten kärsimykseen ja kuolemaan.
Oikea tie kuitenkin on pyrkiä kaikin tavoin samanarvoisuuteen, jolloin pääsemme myös peloistamme, nälästämme ja sodistamme.
Ilman lisääntyvää tietoa ja sen rehellistä ja rohkeaa käyttöä emme saavuta samanarvoisuutta ihmisten ja luonnon kesken.
Mutta työn paljoudesta huolimatta, se on tavoiteltavampi päämäärä kuin ihmisarvoltaan erilaisina syntyvät ja elävät ihmiset.
Fenomi eli ympäristö muuttaa myös meitä kauemmas toistemme samankaltaisuudesta.
Olemme ihmisyydestämme huolimatta siis jokainen erilainen johtuen juuri genomista ja fenomista.
Mikseivät kaikki ihmiset voisi olla samanarvoisia, vaikka me olemme erilaisia ?
Tämä johtuu hermoista, jotka kasvavat jokaisella ihmisellä erilaiseksi, ja siten määrittelevät ajatuksemme ja käytöksemme kautta meidät erilaisiksi ihmisiksi.
Vaikka haluaisimme yhdessä päättää, kuten laissa ja yhteisissä sopimuksissa, että ihmiset ovat tästä hermojen erilaisuudesta huolimatta samanlaisia, niin erilaiset hermot aiheuttavat ihmisillä erilaisia tunnetiloja, jotka eivät ole järjellä määriteltävissä.
Järki sanoo, että on oltava lait jatkuvuuden ja kasvun takaamiseksi, mutta tunnetiloja on vaikeampi hallita kuin järkeä, ja siksi tunteet aiheuttavat hajontaa ihmisryhmien keskellä, vaikka kaikki ihmiset olisivat pitkäaikaisia tuttuja keskenään.
Suurin ihmisten yhtenäisyyttä hajottava tunnetila on pelko siitä, että jää osattomaksi, ja koska tämä tunnetila on irrationaalinen osaksi sen vuoksi, että se syntyy ihmisen kehon hermonpäiden aiheuttamien kiputilojen vuoksi genomin ja fenomin yhteisvaikutuksen tuloksena, sitä eivät yksilöt voi hallita samalla tavalla, ja se saa ihmiset arvottamaan ympäristönsä ja muut ihmiset eri tavalla.
Kipu aiheuttaa pelkoa, pelko johtaa helposti ahneuteen ja tämän myötä toisten ihmisten ja ympäristön arvon alenemiseen.
Jotta ihmisille syntyisi samanlainen kuva ympäristöstä, huolimatta genomin ja fenomin synnyttämästä ajattelutapojen erilaistumisesta keskuudessamme, tarvitsemme oppia itsestämme ja ympäristöstämme ymmärtääksemme eroavaisuutemme toisistamme.
Ymmärtäminen rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja vähentää kärsimyksen määrää ympärillämme.
Toinen vaihtoehto on sitten se sama, mitä ihmiskunta on tähänkin asti toteuttanut sukupolvesta toiseen eli helpoin vaihtoehto ihmisille on ahneuden tie, mikä johtaa muiden ihmisten kärsimykseen ja kuolemaan.
Oikea tie kuitenkin on pyrkiä kaikin tavoin samanarvoisuuteen, jolloin pääsemme myös peloistamme, nälästämme ja sodistamme.
Ilman lisääntyvää tietoa ja sen rehellistä ja rohkeaa käyttöä emme saavuta samanarvoisuutta ihmisten ja luonnon kesken.
Mutta työn paljoudesta huolimatta, se on tavoiteltavampi päämäärä kuin ihmisarvoltaan erilaisina syntyvät ja elävät ihmiset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
täyttyy ja tuhoontuu sinun ihmisarvoillasi