olen hieman ihmetellen seurannut viime päivien keskusteluita lihavuudesta, ja lähinnä useiden ihmisten aggressiivisen epäempaattista nillitystä siitä, kuinka lihavuus on ällöttävää, epäterveellistä ja seurausta "vastuuttoman itsekkäästä mässäilystä". lihavuus liitetään itsekurin puuttumiseen ja taivastellaan kuinka aikuinen ihminen ei osaa lopettaa syömistään ajoissa.
itse ihmettelen miten aikuiset ihmiset voivat vajota tuonkaltaiseen lapselliseen kiusaamis-lällättelyyn, jossa pääpointti ei tunnu olevan terveyden edistäminen, vaan oman paremmuudentunteen rakentaminen.
ylivoimaisesti suurin osa hankalasti ylipainoisista (BMI yli 30) kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä. syömisestä tulee kierre, jota eivät hyvät aikeet korjaa. kyse ei silloin ole itsekurin puutteesta, vaan sairaudesta. ahmimishäiriö on parannettava lääkkein ja terapioin. sairastuneet kokevat taatusti ihan tarpeeksi häpeää ja syyllisyyttä, ilman tunnevammaisten ihmisten näsäviisastelua. jos taas ympäriltä saa tukea, hyväkyntää ja positiivista palautetta, jaksaa jokainen ylipainoinen taistella kohti hyvänolon painoaan.
itse ihmettelen miten aikuiset ihmiset voivat vajota tuonkaltaiseen lapselliseen kiusaamis-lällättelyyn, jossa pääpointti ei tunnu olevan terveyden edistäminen, vaan oman paremmuudentunteen rakentaminen.
ylivoimaisesti suurin osa hankalasti ylipainoisista (BMI yli 30) kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä. syömisestä tulee kierre, jota eivät hyvät aikeet korjaa. kyse ei silloin ole itsekurin puutteesta, vaan sairaudesta. ahmimishäiriö on parannettava lääkkein ja terapioin. sairastuneet kokevat taatusti ihan tarpeeksi häpeää ja syyllisyyttä, ilman tunnevammaisten ihmisten näsäviisastelua. jos taas ympäriltä saa tukea, hyväkyntää ja positiivista palautetta, jaksaa jokainen ylipainoinen taistella kohti hyvänolon painoaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja lisäyksenä,
Löytyy miehiä jotka pitävät isommista naisista, ja päinvastoin. ja vaikka pitääkin isommasta niin kyseessä ei ole läheskään aina mikään läskifetissi tai joku muu vastaava..
Mielestäni nää kaikenmailman 4D dokkarit ja mitä kaikkee nyt näit on tullu on antanut ihmisille vääristyneen kuvan meistä jotka tykkäävät että kumppanissa on jotakin mistä ottaa kiinni.
Ja jos joku tahtoo trollata viel niil ilkeillä ja halventavilla kommenteilla niin vastauksena, ei, en ole mikään feeder - pakkosyöttäjä, eikä minulla ei ole mitään läskifetissiä, ei en ole itse lihava 180cm/75kg ja oon parikymppinen... mutta sadun pitämään naisista joilla onkin painoindeksi yli 30. vaikkakin seurustelen normaalivartaloisen naisen kanssa. luonne ratkaisee!
tulipahan epäselvä viesti, mut toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa :D
Itseäni taas on ihmetyttänyt se, että monet meistä läskikasoista (itsekin painan vielä 127 kg) eivät suostu myöntämään omaa syyllisyyttään lihavuuteensa. Eihän kukaan meitä pakota syömään enemmän kuin kulutamme, eikä lihomista tapahdu muuten kuin syömällä ja juomalla liikaa. Toki on joitakin sairauksia ja lääkkeitä, jotka aiheuttavat lihomista, mutta suurin osa meistä lihavista on vain jämähtänyt omaan kurjuuteensa ja antaa itsensä turvota.
Ennen oli minullakin tapana selitellä kaikenlaista, mutta sitten myönsin itselleni tosiasiat. Nyt olen laihtunut 31 kg kolmen vuoden takaisesta huippupainostani. Kyllä se vaan niin on, että oma itsekurin puute aiheuttaa lähes poikkeuksetta lihomisen. Jos hyväksyy lihavuutensa ja muutkin vain paapovat, niin eihän siihen mitään muutosta koskaan tulekaan ja enenpitkää terveys pettää. Itselläni herätys tuli vasta uniapnean puhkeamisen ja jalkapöydän luiden murtumisen (tavallisessa kävelyssä) jälkeen. Ruoskaa minä olisin tarvinut, enkä ymmärrystä.
Jos itsekuria ei ole niin sitä ei ole.
Itselleni kävi samoin etten myöntänyt ongelmaa kunnes keski- ikäisenä aloin näyttämään vanhalta muorilta ja kävely meni hitaaksi kaakertamiseksi. Kaulaa ei enään erottanut ja alkoivat hengitysvaikeudet nukkuessa. Liikkumattomuus, univaikeudet ja painon lisääntyminen alkoivat vaikuttaa mielenterveyteenkin. Elin shipsipusseilla, ranskanperunoilla, makkaroilla, limsoilla ja karkkikasoilla. Suoli ei toiminut hyvä kun kerran viikossa. Ruokavalio piti muuttaa kokonaan ja lisätä jokapäiväinen liikunta. Nälän tunnetta ei saa tulla tai silloin tulee se ahmimis reaktio välittömästi. Retkahduksia tulee mutta siitä on koottava taas nopeasti itsensä ettei mene siihen vanhaan elämisentapaan. Ulkonäkö on muuttunut niin hehkeäksi ettei sitä halua menettää enään. Vaatteista mittaan sen että tiettyyn kokoon mahdun eikä sen yli saa mennä. Vielä on 20 kg tiputettavaa ja eiköhän se ajan kuluessa lähde kun liikkuminen on jo nopeaa ja vaivatonta. Kahdessakymmenessä vuodessa kertyneet läskit eivät lähde ihan nopeesti. Nopeilla tuloksilla ei saavuta mitään pysyvää vaan kaikki tulee takaisin ja liikunta pitää ottaa jokapäiväiseksi tavaksi. Pelko siitä että kohta ei todellakaan enään pääse liikkumaan ja lääkepurkkeja kymmenittäin sai heräämään kaiken muun haitan lisäksi mitä se ylipaino aiheutti.
Ihan kaikkea voi opetella. Itsekuriakin. Normaalipainoisuus on valinta.
kyllä nopeastikkin voi laihduttaajos haluaa, itse pudotin n.70 kg / 8 kk ja kilot on pysyneet poissa jo kohta kolmisen vuotta. Se tosiaankin edellyttää uusia elämäntapoja ja joka päiväistä liikuntaa mutta siihen tulee kyllä ajan oloon ns pakkomielle ettei osaa olla liikkumatta tsemppiä kaikille elämäntapa muutokseen pyrkiville kyllä se onnistuu teilläkin jos minullakin onnistui sillä ennen olin viimeinen ihminen maailmassa jonka olisi kuvitellut alkavan urheilu hulluksi :)
Millaisella ruokavaliolla sait painosi noin nopeasti alas. Painon pudotuksesta päätellen, on painosi ollut hurja aluksi ja liikkuminen ollut aluksi varmasti hankalaa, joten pääpainon on täytynyt olla ruokavaliossa. MItä söit?
Et kai sä usko tuota? Ei kukaan laihdu 70kiloa kaheksassa kuussa.-
Niinpä. Laiduttamiseen pitäisi laskea kuluvan keskimäärin 4 kiloa kuukaudessa. Alussa voi tippua enemmän ja lopussa vähemmän... Eli 4 kg x 8 kk = 32 kg. Ehkä joku 40 kiloa vois tuossa ajassa olla oikea määrä, jos oikein toissaan laihduttaa. Siis tuo aika pitäisi kaksinkertaistaa. Ihmeellisiä juttuja joo. Painonvartijoiden sivuilla ainakin oli näitä valtavasti tiputtaneiden juttuja. Niitä kannattaa käydä katsomassa. Ovat vähän uskottavampia.
Saattaa olla valhettakin, koska kirjoittaja ei ole vaivautunut kommentoimaan tarkemmin, mutta jos kirjoittaja valehtelee tuon 70 kilon pudotuksen, niin se on sitten hänen häpeänsä valehdella. Tuon määrän pudottaminen esim. Nutrileteilla valvotusti ei ole mahdoton asia. Tiedän miehen, joka pudotti 10 viikossa pusseilla 30 kiloa terveydenhuollon ihmisten valvonnassa. Pari tuollaista jaksoa menee kevyesti 8 kuukauteen. Mitä suurempi lähtöpaino, sen nopeampi alku.
Riippu alkupainosta.Olette varmaan katsoneet noita pudottaja ohelmia ja muita lukeneet lehdistä.Tuo 70 kiloa ei ole edes lähellä ennätystä 8kk sisällä.
En ole katsellut noita tositeevee ohjelmia. Jollei ole kokopäiväisesti aikaa vain ja yksinomaan pudotella kilojaan, en usko että tuo on mahdollista. täytyy käydä töissä, siihen kuluu aikaa. Ei silloin voi koko päivää juosta, uida, käydä kuntosalilla... Tuollaiseen tahtiin täytyy olla lääkäri vieressä vahtimassa.
Teoria ja käytäntö ovat ihan eri asioita. Joskus katsoin ohjelmaa, jossa sairaalloisen lihava laidutti kuukausia SYÖMÄTTÄ MITÄÄN. Vain lisäravinteita veteli pillereinä. Ja arvatenkin laihtui, muistaakseni juurikin jotain 10, kork. 15 kiloa kuukaudessa. Mutta siis valvotuissa olosuhteissa 24/7 ja täysin ilman kaloreita.
Liian raju painonpudotus on vaaraksi terveydelle jopa enemmän kuin ylipaino.