Kun Ranska kukistui olisi Hitlerin pitänyt keskittää kaikki voimansa brittien saarten valtaamiseen. Operaatio Barbarossa olisi lykätty kunnes briteistä olisi tehty selvää, siinä samalla olisi pohjois-Afrikka pudonnut saksalaisten syliin.
Operaatio Barbarossa olisi alkanut keväällä 1943. Tilanne olisi ollut huomattavasti haastavampi sillä Stalinilla olisi ollut kaksi vuotta aikaa varustautua ja yllätyshyökkäys tuskin onnistuisi. Toisaalta ei olisi ollut pelkoa toisesta rintamasta Euroopassa. Olisi tullut todellinen titaanien taisto mutta uskon että saksalaiset olisivat voittaneet. Pari vuotta siinä reissussa olisi mennyt.
Operaatio Barbarossa olisi alkanut keväällä 1943. Tilanne olisi ollut huomattavasti haastavampi sillä Stalinilla olisi ollut kaksi vuotta aikaa varustautua ja yllätyshyökkäys tuskin onnistuisi. Toisaalta ei olisi ollut pelkoa toisesta rintamasta Euroopassa. Olisi tullut todellinen titaanien taisto mutta uskon että saksalaiset olisivat voittaneet. Pari vuotta siinä reissussa olisi mennyt.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Aika pitkälle totta. Joku saksalaisten kenraaleista oli todennut tuon saman ryssille kuulustelussa, kun he olivat kysyneet saksan suurinta ja merkityksellisintä tappiota sodassa. "Taistelu britanniasta", oli ollut lyhyt vastaus.
Joku voi muistaakin kenraalin nimen.
strategiaa niin suuren voiton varalta kuin lännessä saatiin. Hän oli kai arvioinut britien luopuvan sodasta. Mutta kun pääministerinä oli muuan WC, ei se tullut kyseeseen.
Hyökkäys Britanniaan olisi voinut onnistua välittömänä jatkona Ranskan antautumiselle eli viimeistään elokuussa toimeenpantuna. Uhkayrityshän se olisi silti ollut. Niin arvioi ainakin Manmstein muistelmissaan.
Eipä olisi niin vaan onnistunut vaikka ilmaherruuden olisivat saaneetkin. Unohdat sellaisen tekijän kuin Royal Navy!
Brittein saarilla oli miljoonia miehiä aseissa, taistelusta olisi tullut pitkä ja verinen vaikka maihin olisivat päässeet. Ainakin vuosi, luultavasti kaksi ennen kuin britit olisi voitettu.
Sinä aikana Stalin olisi varustanut puna-armeijansa ja hyökännyt Hitlerin selustaan, se olisi ollut Aatun loppu.
unohda. Siksihän se uhkayritys olisi ollutkin. Saksan laivasto oli noin 20 % RN:sta ja ilmavoimat suunnilleen tasaveroiset.
"Unohdat sellaisen tekijän kuin Royal Navy!"
"Brittein saarilla oli miljoonia miehiä aseissa,"
Ei ollut, mutta oli tietysti rannikkotykistö ja noin 20 divisioonaa territoriaalijoukkoja eli melko heikkotasoisia maavoimia, ehkä reilu puoli miljoonaa miestä. Sitten tietysti ilma- ja merivoimat päälle. Dunkerquesta evakuoituja aseistettiin kiireesti jenkeiltä saduilla 1.MS;n kivääreillä ja keveillä kenttätykeillä.
Miljoonia miehiä olisi saatu aseisiin, ei saksalaiset olisi pystyneet tekemään maihinnousua kuin joskus keväällä 1941. Tämäkin hyvin optimistinen aikataulu, luultavasti olisi mennyt vuoteen 1942.
Niinpä. Hitlerin suurin virhe oli tietenkin se, ettei hän voittanut. Hän koetti saada Ison-Britannian kaatumaan, mutta ei kyennyt sitä tekemään. Jatkamalla siviilien pommituksia Isossa-Britanniassa hän ainoastaan olisi varmistanut Yhdysvaltojen liittymisen sotaan. Saksalaisille ei myöskään, natselle tai muille, ollut selvää, miksi pitää tuhlata voimia valloittaakseen Manner-Euroopan ulkopuolella olevan saarivaltion samaan aikaan, kun ollaan liittolaisina sekä historiallisesti että ideologisesti perinteisen vihollisen, Venäjän, kanssa. Eikö sitä lebensraumia pitänyt saada idästä natsien alempien ihmisten, slaavien, alueelta, eikä taistella muiden sivistyskansojen kanssa?
Saksan voiton mahdollisuudet menivät silloin, kun se päätti aloittaa sodan kaikkia vastaan. Häikäilemättömällä sodalla pystyy aina hetkeksi saamaan voittoja, mutta aina ylivoimaisen vastustajan saatua rivinsä järjestykseen ja tuotantonsa sotaa varten, häikäilemätön pikkuvoittojen saaja kaatuu.
Hitler oletti, että länsi hieman protestoituaan hyväksyy sen, että Saksa ja Venäjä jakavat Itä-Euroopan keskenään. Näin ei tapahtunut ja Saksa käytti hyväkseen vahvaa armeijaansa ja onnistui äkkinäisellä toiminnallaan voittamaan Ranskan ja ajamaan britit mantereelta. Nyt Hitler taas täysin epärealistisesti oletti englannin taipuvan hyväksymään heidät mantereen hallitsijoiksi. Saksa pyrki painostamaan Isoa-Britanniaa sodalla, mutta jälleen turhaa. Maihinnousu olis jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi, mutta sen onnistumiseen ei Saksalla olisi ollut pitkään aikaan mahdollisuuksia.
Hitler päätti hyökätä Venäjälle, koska näin, jos sota onnistuisi, Saksasta tulisi niin voimakas, että Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen olisi hänen käsityksensä mukaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyttävä Saksa Euroopan valtiaaksi.
Hitlerin tilanne oli Ranskan voiton jälkeen aika toivoton. Britit lyömättä, heillä vahva laivasto ja ilmavoimat. Yhdysvallat auttoivat heitä, sai pelätä milloin liittyvät sotaan.
Neuvostoliitolla taasen mahtava monen miljoonan miehen armeija joka hyökkäisi jos/kun Hitlerin armeija olisi Englannissa kiinni. Eikä se Brittien saarten valtaaminen mikään läpihuutojuttu olisi. Suoraan sanottuna Hitlerillä oli liikaa vihollisia ja potentiaalisia vihollisia jo kesällä 1940, peli oli pelattu!
Hitlerin taktisia virheitä:
- Saksan armeija pysäytettiin pariksi päiväksi ennen Dungerqueta
- Taistelussa Englannista siirryttin terroripommituksiin, vaikka olisi pitänyt jatkaa Iso_britannian ilmavoimien tuhoamista. Englannin ilmavoimat olivat jo tuhon partaalla, kun Lontoon pommittaminen alkoi.
- V2 oli perseestä, aivan liian kallis. Kaikki resurssit olisi pitänyt panna V1'iin. Panos/tuotos-suhde oli aivan ylivoimainen.
Aatun suurin virhe oli aloittaa toinen maailmansota. Eihän Saksan resurssit millään voineet riittää kaikkia muita vastaan, joten lopputulos oli selvä 1.9.1939.
Aivan, Hitlerin voimat olisivat nippa nappa voineet riittää brittien saarten valtaamiseen mutta siinä savotassa olisi pari vuotta mennyt. Tänä aikana Stalin olisi varustautunut ja iskenyt selkään!
Vai pari vuotta. Kyllä ne brittien laivat oli toista laatua kuin venäläinen patarauta. Se että joku HMS Hood upposi yhtä nopeasti kuin Marat ei mitään todista.
Kuninkaallinen laivosto toki kärsi isoja tappioita mutta ne eivät olleet yhtä lamaannuttavia kuin Kriegsmarinen tappiot. Joka tapauksessa ajatussa että saksalaiset olisivat joillain proomuilla voineet nousta maihin Kanaalin eteläpuolella ja edetä Lontooseen asti on naurettava.
Aivan, vaikka Saksa olisi keskittänyt kaikki voimansa brittejä vastaan olisi menestyminen ollut silti epävarmaa. Eihän länsiliittoutuneetkaan tuosa vaan Normandiaan maihinnousseet. Saksa oli tuomittu häviämään, ei olisi mitenkään voinut sotaa voittaa, ainostaan pitkittää.
Laivastoahan ei ollut Brittein saarten valtaamiseen eikä edes Maltan valtaamiseen.
Miksi mielestäsi Brittien saaret olisi pitänyt vallata ja briteistä tehtävä selvää?
Suursillillä oli kyllä niin paljon voimaa että Stalin ja Rooseveltti olisivat ehtineet avuksi. Toisaalta käsittääkseni T-34 tankin tuotanto aloitettiin vasta kesällä 1940.
Liittoutuneilla oli selvästi kaikissa muissa asevoimien alueilla huonompi kalusto kuin Saksalla lukuunottamatta ehkä laivastoa. Liittoutuneilla oli myös se etu puolellaan että heillä oli rajattomasti raaka-aineta saatavilla Saksaan verrattuna mutta silti huonompi kalusto. Mistä britti fanit siihen sanovat!
Enkä ole joidenkin saksalaisten kenraalien kanssa samaa mieltä että esimerkiksi Renaultin Char B1 olisi muka ollut parempi saksalaista PzKpfw III vaunua. Enkä ole myöskään samaa mieltä että taktiset virheet heikensivät ranskalaisten tankkien tehokkuutta.
Tähän on kyllä pakko olla suunnileen päinvastaista mielipidettä: Kriegsmarinen alukset olivat laadultaan vähintään yhtä hyviä ja monessa suhteesa parempia kuin Royal Navyn. Niitä oli vain aika lailla vähemmän ja osaaminen ja ilmatuki olivat kehnommalla tasolla. Esimerkkeinä vaikkapa Bismarck ja Tirpitz sekä sukellusveneet.
Ilmavoimista taas sen verran että Luftwaffella ei olllut alkuunkaan mitään Mosquitoa tai Beaufighteriä vastaavaa. Spitfiren versiot vetivät lähes joka vaiheessa vertoja Messerschmittin aikalaisilleen ja Tempest oli Focke-Wulfin veroinen jabo joka suhteessa. Pommikoneista ei kannata edes kirjoittaa.
Maavoimien peruskalusto oli vähintäänkin yhtä hyvää briteillä kuin saksalaisilla. Lee-Enfield, Bren, Sten vetivät vertoja vastustajan käsiaseille. MG42 oli sentään ylivoimainen konekivääri, myönnetään.
Saksalaiset osasivat ainakin sodan alkuvaiheissa soveltaa taktiikkansa käytettävissä olevaan kalustoon, mitä tulee panssariaseeseen. Kyseessä ei niinkään usein ollut se että heidän panssarinsa olisivat olleet parempia.
Tuosta Char B1:stä sen verran että ei kai sitä enää kukaan vuonna 40 voinut pitää Pz III:tä parempana? Ehkä sekoitat Somua S35:een?
"Tuosta Char B1:stä sen verran että ei kai sitä enää kukaan vuonna 40 voinut pitää Pz III:tä parempana?"
No, jos teet ns. "klassisen" vertailun tyyliin Tiikeri vastaan Sherman/T-34 niin Char B nousee aikansa ihmevaunuksi. Erittäin epämiellyttävä kohde mille hyvänsä saksalaiselle panssarille suorassa taistelussa.
"Saksalaiset osasivat ainakin sodan alkuvaiheissa soveltaa taktiikkansa käytettävissä olevaan kalustoon, mitä tulee panssariaseeseen."
Ranskalaisista voisi melkein sanoa samaa. Hekin sovelsivat taktiikkaansa kaluston laadun mukaan.
"Enkä ole myöskään samaa mieltä että taktiset virheet heikensivät ranskalaisten tankkien tehokkuutta. "
Taktisia virheitä kyllä tapahtui Ranskan panssarien käytössä, mutta samoin myös saksalaisten puolella. Kuitenkin olen enemmän taoi vähemmän samaa mieltä. Strategiset epäonnistumiset kaatoivat liittoutuneet paljon pikemmin kuin mikään muu.
Tuo on jossittelua ja sitä kautta turhaa. Tietenkin harmittavaahan se on, että Saksa ei voittanut, jonka seurauksena Eurooppa raiskattiin, ja se joutui ulkopuolisten joukkojen miehittämäksi. Ansaittuakin ehkä, koska itsehän nämä sodat olemme tyhmyyttämme aloittaneet.
Oletuksena että Stalin olisi rauhassa makaillut rajoillaan tekemättä mitään, tuo skenaariosi onkin totta. On kuitenkin merkkejä siitä, että Stalin oli jo sormi liipaisimella valmistautumassa yllätyshyökkäykseen Saksaa vastaan. Entäs jos se olisi realisoitunut todelliseksi tilanteeksi?
Itse en koe Hitlerin pahimmaksi virheeksi suinkaan sotaa Venäjää vastaan. Sota oli ajoitettu oikein, ja saksalaisjoukot etenivät juuri niin pitkälle kuin pääsivät kelin antaessa siihen mahdollisuuden. Hitlerin virhe oli olla neuvottelemasta rauhaa Stalinin kanssa hyökkäysvaiheen päätyttyä. Siten puskuria olisi riitänyt Saksan vastaiselle rajalle, ja lisäksi oltaisiin vältytty kahden rintaman kuolettava sota. Selvää on, että Stalin olisi rauhaan kyllä suostunut. Toisaalta jos ei olisi suostunut, niin olisi pitänyt ymmärtää lopettaa leikki hyökkäyssodalla, ja alkaa keskittyä puolustussotaan. Mutta mitäpä tuollainen kaheli nyt osaisi oikein päättää, koska koko hänen hallintokautensa oli oikeastaan yhtä virhettä. Mutta jossittelua kaikki tyynni.
Entäs propagandan puuttuminen? Aatu toki yritti esittää vapauttajaa mutta natsien omasta suusta oli liikaa todisteita vastaan. Neuvostoliitto taas pystyi esittämään itsensä kansojen tasa-arvon kehtona.
Toisaalta Lähi-Itäkin on alueeltaan niin laaja. Neuvostoliittolaiset ja Brittien Imperiumin asukkaat eivät uskoneet Adolf Hitleriä ja Petainia että nämä olisivat vapauttajia.
Meillä suomalaisilla oli sama ongelma. Heimoveljemme Karjalassa ja Stepanovin kaltaiset puoliryssät olivat "vastahakoisesti" vapautettuja. Amerikkalaiset kai kutsuvat tätä "hearts and minds" tilanteeksi.
Oma käsitykseni kuitenkin on että ei esimerkiksi me ainakaan surmattu heimoveljiämme. Silti oli runsaasti heimoveljiämme jopa Komin tasavallasta asti jotka tappelivat meitä ja saksalaisia vastaan. Vai oliko se silloin Komin sosialistinen autonominen tasavalta.
Typeriä ihmisiä. Maailmalla oli ainutlaatuinen tilaisuus antaa Hitlerin hävittää Moskova ja Lontoo olemattomiin mutta nämä toopet valitsivat venäläisten ja brittien orjuudessa elämisen.
Jopa juutalaiset sionistit yrittävät lähestyä Mussolinia mikä selittää miksi Italian ilmavoimat pommitti Palestiinassa vain brittiläisiä kohteita.
Britti on kyllä raaka. Jopa raaempi kuin ryssä. On tullut gentlemannilla riistettyä jopa venäläisiä ottaen huomioon brittiläisten teollisuusmiesten vaikutuksen Venäjän historiassa.
Anna lähde tuolle juutalaisten ja mussolinin diilille.
Saksan pahin virhe oli Hitler itse.
Sota oli muuten hyvin ajoitettu ja suunniteltu, mutta hiukan liian paljon ukkoja kuoli ja hiukan liian paljon tuli siviiliuhreja. Siis molemmin puolin.
Kyllä puolet vähemmän olisi ollut tarpeeksi.
Ei Stalin olisi mihinkään rauhaan suostunut, ei ainakaan sen jälkeen kun idiootti Adolf meni sodan julistamaan Yhdysvalloille. OIisi Pearl Harbourin jälkeen pitänyt kerrankin suunsa kiinni!
Jos Hitler olisi ollut hiljaa ei kongressi olisi ikinä suostunut julistamaan sotaa Saksalle, Japanissa oli tarpeeksi. Hitler typeryyttään oli puolessa vuodessa saanut kaksi mahtavaa vihollista, Neuvostoliiton ja Yhdysvallat. Toisesta olisi voinut selvitä, ei mitenkään molemmista.
Lähde?
Niinpä. Mutta mitäpä voi tuollaiselta Hitlerin kaltaiselta sekopäältä muuta odottaakaan. Kusi kun nousee päähän, niin se nousee. Sama ilmiö on nähtävissä esim. suomalaisessa ay-toiminnassa.
No kyllä minusta olisi kannattanut tuossa tilanteessa edes tunnustella rauhaa. Tunnustelihan Aatu Englantiakin mutta laihoin tuloksin. Toisaalta jossittelu on turhaa, koska eihän Hitlerin kaltaiselta mieheltä voi muuta odottaakkaan kuin totaalista tuhoa.
http://www.cecaust.com.au/main.asp?sub=culture/jewish/p3&id=article3.htm
Aatun ei olisi kuin tarvinnut tuhota kaikki 300 000 tuhotta brittiä Dunkerquessa ja siinä olisi totaalinen tuho tullut vain Englannille.
No sepä se. Mutta kun poikkeuksetta se mies tyri kaikki ratkaisun paikat, ja umpimielisenä ääliönä kun kuvitteli olevansa suorittamassa jotain jumalallista tehtävää, niin ei ymmärtänyt väistyä johdosta, vaikka oli ainoa este rauhan saamiselle. Hyvää asiassa on se, että loppu tuli sillekin mulkulle. Olisi vain saanut päästää kuulan kalloonsa jo paljon aikaisemmin.
Ei Iso-Britannia 300 000 miehen menettämiseen olisi kaatunut. Totaalisesta tuhosta puhuminen on jo naurattavaa. Katsoo vaan kuinka paljon britit menettivät miehiä ensimmäisessä maailmansodassa.
Ei, kyllä sodan jatkaminen olisi sen katastrofin jälkeen ollut hyvin vaikeaa jo pelkästään yleisen mielipiteen näkökulmasta. Britit todellakin menettivät 1MS:ssa kaatuneina ja haavoittuneina karsean määrän ihmisiä, joka itse asiassa näkyi 2MS:ssa sitten äärimmäisenä varovaisuutena. Enää ei haluttu toistaa siis samoja virheitä, ja sodan myyminen kansalle olisi ollut noin suurten tappioiden jälkeen luultavasti mahdotonta. Sika-Silli sanoikin, että ilman noita miehiä taistelun jatkaminen olisi ollut mahdotonta. Toisaalta hän sanoi sen vasta evakuoinnin onnistuttua, joten luultavasti sekin on tarkoitettu vain tappiomielialan vähentämiseen..
tietysti jatkettu. Mutta kuten esimerkiksi Manstein muistelmisan toteaa, juuri D:sta evakuoidun henkilöstön voimin kyettiin sotaa jatkamaan Afrikassa ja Italiassa. Siirtoarmeijan menettäminen olisi suuresti lisännyt brittien ongelmia, mutta sotahan ratkesi NL:n ja USA:N mukaantuloon. Brittien merkitys olisi jäänyt nähtyä pienemmäksi.
Niin jos saksalaiset olis Afrikan kautta marssineet Lähi-Itään ja katkaisseet brittien öljyntuonnin niin kaippa ne ryssät Shellin avustuksella olis perkele Bakusta Statoilin kuljettamana voineet öljyä Spitfireihin tuoda.
Niih ja eihän siinä Kaukasus olis ryssällä menny. Armenian ja Turkin raja oli niin vahvasti puollustettu Iranin ja Azerbadjanin rajasta puhumattakaan.
Aseveljen kaihoa, ymmärrän (siis marskin tavoin).
Miksi natsi-eliitti antoi dunkerkiin evakuoinnin sujua hyvin?
Jos saaret olisi uhattuna ehkä PH olisi tapahtunut heti ja jenkit apuun?
Siksi koska Hitlerin neuvonantajat sanoivat hänelle ettei 300 000 brittisotilaalla ole mitään merkitystä. Ei toki kaikki mutta Keitel ja muut luottomiehet. Kun ammattilaiset saivat Aatun vakuuttuneeksi että jospa sittenkin niin oli jo liian myöhäistä.
Ne valheet että päästi ne "hyväntahdon eleenä" menemään tai halusi testata Luftwaffe ovat vain sotilaallisen virheen selittely. Jos Aatu olisi ajoissa antanut käskyn hyökätä niin britit olisivat olleet onnekkaita jos edes 5000 Dunkerqueseen jääneestä rotasta olisi päässyt turvallisesti takaisin "Hänen majesteettinsa" luo.
Hitler oli poliitikko ei sotilas. Jo Hitlerin sotilasarvo todistaa sen.
Sotilaallisesti järjetön äijä koko mies.
Jo sodan alkumetreillä Rommel haistatti hevonvitut ja painatti käskyistä huolimatta kohti Dungergueta...
Mutta oliko Aatun oikeassa. Ainut johtaja joka vaikutti ratkaisevasti Rommelin häviöön ja joka oli myös Dunkerquessa oli Harold Alexander. Uskon että jos Harold Alexander oltaisi vangittu Dunkerquessa muutaman muun lisäksi niin Montystä huolimatta Rommel olisi saattanut voittaa.
Itse uskon kuitenkin että Dunkerquea enemmän Rommelin tappioon vaikuttu italialaisten munattomuus Maltalla 1940.
Stalin oli poliitikko, ei sotilas. Hänen ensimmäinen sotilasarvonsa oli marsalkka, toinen generalissimus. Kyllä hän ne ansaitsi, sodanjohtajana huomattavasti Hitleriä parempi.
Stalinin ansiot sotilasjohtajana olivat melko mitättömät.Hänen "maineensa" sotilasjohtajana perustuu siihen,että jokainen onnistunut operaatio oli Stalinin operaatio.Mikäli jokin operaatiot tai operaatiot epäonnistuivat,Stalin siirsi vastuun epäonnistumisista komentajille pessen itse kätensä.
Näin Stalin menetteli koko sodan ajan.Puna-armeijan sotilasoperaatiot suunnitteli NL:n sodanjohto Stavka,Stalin ei niitä suunnitellut,eli hän vain otti kunnian onnistumisista itselleen ja siirtyi tyylikkäästi takavasemmalle,mikä operaatio ei onnistunut.
Saksalaisten maihinnousu Englantiin,eli operaatio Merileijona,lienee eräiden käsitysten mukaan ollut lähinnä harhautusta eli sitä ei ollut tarkoituskaan toteuttaa.Tätä käsitystä tukee Hitlerin eräs lähipiirillleen kertoma asia "minulla ei tarkoitustakaan suorittaa maihinousua Englantiin".
Siitä,että kyseessä oli pelkkä harhautus,tiesi vain Hitlerin lähipiiri.Kun maailman huomio oli kiinnittynyt Englannin tilanteeseen ja Saksan sotatoimiin,niin taustalla jatkettiin operaatio Barbarossan suunnittelua ja joukkoja siirrettiin NL:n vastaiselle rajalle.
Hitlerin lopullinen sodan päämäärä oli alusta lähtien Neuvostoliiton murskaaminen.
Tämän asian hän tuo melko suoraan julki "Taisteluni"-teoksessaan jossa hän toteaa :"Saksan on saatava lisää elintilaa (Lebensraum) idästä."
Etkö tiennyt vai väitätkö jotain kun unohdat että Monty ja Alan Brooke olivat myös Dunkerquessa?
Kyllä tuollaiset virheet vituttavat meitä jälkipolvia.
vai nin
Täytyy kuitenkin muistaa että Britannian miehitys olisi ollut kaksin verroin hankalampaa kuin Ranskan miehitys, vaikka olisi onnistunuitkin. Hitlerin strateginen virhe oli se, ettei hän oikeastaan tiennyt mitä olisi voitoillaan lännessä tehnyt, ehkä se oli vain pitää ne miehitettynä kunnes NL on kaatunut. Siitä näkökulmasta Britannian valtaamatta jättäminen ja eristäminen oli itse asiassa rationaalista.
Idän suunnassa tavoite sitten oli selvä, rajata NL Uralin itäpuoliseksi valtioksi ja asuttaa vallattu alue saksalaisperäisillä siirtolaisilla. Siellä strateginen virhe kuitenkin oli NL:n totaalinen sotilaallinen ja taloudellinen aliarviointi, uskoihan hän N-liiton luhistuvan 3 kuukaudessa. Se olisi ollut mahdollista vain sisältäpäin, kansan kapinana bolshevikkeja vastaan. Siitä huolimatta hän jääräpäisesti kieltäytyi sitä tukevasta toiminnasta ja toimi päivastoin siten, että kaikki muut vaihtoehdot näyttivät N-liiton kansalaisista paremmalta kuin saksalaismiehitys.