Jos et kuulu kerhoon,

Jostain syystä kirkon erityisasemasta puhuvat aina muistavat mainita, kuinka ev.lut (ja ortodoksista) kirkkoa suositaan eri tavoin. Harvempi laskeskelee, paljonko nämä instanssit tuottavat yhteiskunnan kannalta keskeisiä palveluita. En usko, että organisaatioltaan löyhä seurakunta voisi ottaa hoidettavakseen hautaustointa tuosta vain. Tai että perhe- ja parisuhdetyön kaikki muodot voitaisiin sälyttää uskonnolliselle yhdistykselle, jonka toimipaikat sijaitsevat kolmessa suurimmassa kaupungissa. Tai että (verovaroin toteutettavasta) diakoniatyöstä vastaisi aatteellinen järjestö, jonka ydinryhmää epäillään jäsenten taloudellisesta hyväksikäytöstä.

Jostakin syystä ei-kansankirkollinen puoli Suomesta ei ole myöskään vielä alkanut vaatia kaikkien näiden palveluiden pikaista siirtämistä suoraan valtiovallan hoidettavaksi, ja tarjonnut samalla käyttökelpoista mallia asian hoitamiseksi. Miten olisi yksityistäminen; kaupalliset hautuumaat?

Ehkä tasa-arvoa onkin se, että jokaisella kansalaisella on tasan yksi ääni. Mitä useampi kannattaa kansankirkkojemme aseman pikaista romuttamista, sitä nopeammin se tapahtuu. Siihen asti demokratia saattaa toimia myös toiseen suuntaan..

Loukkaako ev.lut. kirkon kirkkolaki myös toisuskoisia, vai ovatko uskonnottomat ainoita?

ihmettelen taas kirjoitti:

Jostain syystä kirkon erityisasemasta puhuvat aina muistavat mainita, kuinka ev.lut (ja ortodoksista) kirkkoa suositaan eri tavoin. Harvempi laskeskelee, paljonko nämä instanssit tuottavat yhteiskunnan kannalta keskeisiä palveluita. En usko, että organisaatioltaan löyhä seurakunta voisi ottaa hoidettavakseen hautaustointa tuosta vain. Tai että perhe- ja parisuhdetyön kaikki muodot voitaisiin sälyttää uskonnolliselle yhdistykselle, jonka toimipaikat sijaitsevat kolmessa suurimmassa kaupungissa. Tai että (verovaroin toteutettavasta) diakoniatyöstä vastaisi aatteellinen järjestö, jonka ydinryhmää epäillään jäsenten taloudellisesta hyväksikäytöstä.

Jostakin syystä ei-kansankirkollinen puoli Suomesta ei ole myöskään vielä alkanut vaatia kaikkien näiden palveluiden pikaista siirtämistä suoraan valtiovallan hoidettavaksi, ja tarjonnut samalla käyttökelpoista mallia asian hoitamiseksi. Miten olisi yksityistäminen; kaupalliset hautuumaat?

Ehkä tasa-arvoa onkin se, että jokaisella kansalaisella on tasan yksi ääni. Mitä useampi kannattaa kansankirkkojemme aseman pikaista romuttamista, sitä nopeammin se tapahtuu. Siihen asti demokratia saattaa toimia myös toiseen suuntaan..

Loukkaako ev.lut. kirkon kirkkolaki myös toisuskoisia, vai ovatko uskonnottomat ainoita?

Lainsäädännöllisiä velvollisuuksia kirkolla ei käsittääkseni ole kuin hautaustoimi. Ainakin diakoniaa, perhetyötä ym. kirkko tekee vapaaehtoisesti. Tietenkin kirkon velvoittaminen hautaustoimen hoitoon on väärin.

Hautausmaat Keski-Euroopassa ovat kunnallisia. Miksi sama ei toimisi täällä? Parissa kunnassa onkin kunnallinen hautausmaa. Tai hautausmaa voi olla yksityinenkin. Ja mitä omiin tuhkiini tulee, siroteltakoon ne metsään taikka mereen.

Jos julkinen valta näkee tarpeelliseksi tarjota perhetyötä yms, sitä voidaan verovaroin järjestää. Se on sitten puhtaasti tekninen kysymys, hoitaako sitä valtio vai kunnat.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Lainsäädännöllisiä velvollisuuksia kirkolla ei käsittääkseni ole kuin hautaustoimi. Ainakin diakoniaa, perhetyötä ym. kirkko tekee vapaaehtoisesti. Tietenkin kirkon velvoittaminen hautaustoimen hoitoon on väärin.

Hautausmaat Keski-Euroopassa ovat kunnallisia. Miksi sama ei toimisi täällä? Parissa kunnassa onkin kunnallinen hautausmaa. Tai hautausmaa voi olla yksityinenkin. Ja mitä omiin tuhkiini tulee, siroteltakoon ne metsään taikka mereen.

Jos julkinen valta näkee tarpeelliseksi tarjota perhetyötä yms, sitä voidaan verovaroin järjestää. Se on sitten puhtaasti tekninen kysymys, hoitaako sitä valtio vai kunnat.

Se sosiaalinen työ, mitä suurimmat kirkkokunnat tekevät, ei tietenkään ole pakotettua. Mietin vain, miten käy, jos ja kun kirkon verotusoikeutta supistetaan ja näistä palvelumuodoista joudutaan säästämään. Eihän valtio kuitenkaan ala itselleen kerätä tuota yhteisöveron suuruista summaa tarjotakseen palveluita ja tukea maksukyvyttömille? Olisi kyllä suomalaista oikeustajua loukkaava tilanne, jossa kirkon neuvontapalvelut olisivat vain niiden käytössä, jotka haluavat kuulua seurakuntaan (ja maksaa siitä kuukausittain oma-aloitteisesti).

Toisin sanoen, yhteiskuntamme ei ole valmis radikaaliin sosiaalisen palvelutyön leikkaukseen. Olisi järjetöntä luopua hyvin organisoidusta ja kattavasta palveluverkostosta vain, jotta voitaisiin luoda uskonnottomille mieluinen tilanne. Vastaavien palvelumuotojen luominen valtiolliselle puolelle tai valtiollisen puolen vastaavien palveluiden resurssien kasvattaminen vastaavaan mittaan vaatisi lisäinvestointeja ja pitkän siirtymäajan. Ja tulos olisi kuitenkin sama: pitäisi verottaa, että perheneuvojien, lapsityöntekijöiden ja vanhustenpiirien pitäjien palkat saataisiin maksettua. Mutta olisihan se toki niin paljon ihanampaa, kun ei suosittaisi mitään uskontoa ??!!

Puhtaasti teknisiä kysymyksiä ei olekaan. Aina joku joutuu tekemään työtä, josta pitää maksaa rahaa, kun joku haluaa "puhtaasti teknisen" uudistuksen. Kukkarot esiin, kirkkoon kuulumattomat, te maksatte siirtymäkauden kulut!

ihmettelen taas kirjoitti:

Jostain syystä kirkon erityisasemasta puhuvat aina muistavat mainita, kuinka ev.lut (ja ortodoksista) kirkkoa suositaan eri tavoin. Harvempi laskeskelee, paljonko nämä instanssit tuottavat yhteiskunnan kannalta keskeisiä palveluita. En usko, että organisaatioltaan löyhä seurakunta voisi ottaa hoidettavakseen hautaustointa tuosta vain. Tai että perhe- ja parisuhdetyön kaikki muodot voitaisiin sälyttää uskonnolliselle yhdistykselle, jonka toimipaikat sijaitsevat kolmessa suurimmassa kaupungissa. Tai että (verovaroin toteutettavasta) diakoniatyöstä vastaisi aatteellinen järjestö, jonka ydinryhmää epäillään jäsenten taloudellisesta hyväksikäytöstä.

Jostakin syystä ei-kansankirkollinen puoli Suomesta ei ole myöskään vielä alkanut vaatia kaikkien näiden palveluiden pikaista siirtämistä suoraan valtiovallan hoidettavaksi, ja tarjonnut samalla käyttökelpoista mallia asian hoitamiseksi. Miten olisi yksityistäminen; kaupalliset hautuumaat?

Ehkä tasa-arvoa onkin se, että jokaisella kansalaisella on tasan yksi ääni. Mitä useampi kannattaa kansankirkkojemme aseman pikaista romuttamista, sitä nopeammin se tapahtuu. Siihen asti demokratia saattaa toimia myös toiseen suuntaan..

Loukkaako ev.lut. kirkon kirkkolaki myös toisuskoisia, vai ovatko uskonnottomat ainoita?

Miksi esim.uskonnonvapauslain valmistelevasta komiteasta vaihdettiin älyllisesti rehelliset juutalaisten ja katolilaisten edustajat /(&/&/&-tyyppeihin.
En tule koskaan käyttämään kirkon palveluja missään muodossa .Ikinä!
Joten miski minun pitäisi maksaa.

Kyllä kai valtiollakin on suurempi intressi säädellä sellaisen yhteisön asemaa, johon kuuluu ylivoimainen enemmistö kansasta, kuin muutaman sadan jäsenen ryhmittymää. Kirkkolaki muuten säätelee yhteiskunnan kannalta olennaisimpia juttuja kirkossa. Kirkon sisäiset asiat on koottu ns. kirkkojärjestykseen, josta kirkko päättää itse. Tämä usein unohdetaan. Lisäksi demokratiaan kuuluu, että enemmistö on vahvempi kuin vähemmistö. Jos vähemmistöllä on yhtä painava asema kuin enemmistöllä (tai suurempi), se merkitsee harvainvaltaa.

eräs kirjoitti:

Kyllä kai valtiollakin on suurempi intressi säädellä sellaisen yhteisön asemaa, johon kuuluu ylivoimainen enemmistö kansasta, kuin muutaman sadan jäsenen ryhmittymää. Kirkkolaki muuten säätelee yhteiskunnan kannalta olennaisimpia juttuja kirkossa. Kirkon sisäiset asiat on koottu ns. kirkkojärjestykseen, josta kirkko päättää itse. Tämä usein unohdetaan. Lisäksi demokratiaan kuuluu, että enemmistö on vahvempi kuin vähemmistö. Jos vähemmistöllä on yhtä painava asema kuin enemmistöllä (tai suurempi), se merkitsee harvainvaltaa.

Eipä löydy suomen laista erikseen lakia myöskään SAK:sta, eikä sitä mainita perustuslaissa.

Tiedän kyllä kirkkojärjestyksen ja kirkkolain eron. En silti ymmärrä miksi kirkkolakia tarvitaan.

Kerrotko yhden pykälän tai momentin kirkkolaista, jota ei voi antaa kirkon itsensä vapaasti päätettäväksi. Huomaa että kirkkoa toki edelleen sääntelisivät muut lait työnantajan velvollisuuksista ym.

Demokratia tässä kirkkolain tapauksessa tarkoittaa, että minä ateistina olen epäsuorasti osaltani päättämässä kirkon sisäisistä asioista. Se ei kuulosta kovin järkevältä.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Eipä löydy suomen laista erikseen lakia myöskään SAK:sta, eikä sitä mainita perustuslaissa.

Tiedän kyllä kirkkojärjestyksen ja kirkkolain eron. En silti ymmärrä miksi kirkkolakia tarvitaan.

Kerrotko yhden pykälän tai momentin kirkkolaista, jota ei voi antaa kirkon itsensä vapaasti päätettäväksi. Huomaa että kirkkoa toki edelleen sääntelisivät muut lait työnantajan velvollisuuksista ym.

Demokratia tässä kirkkolain tapauksessa tarkoittaa, että minä ateistina olen epäsuorasti osaltani päättämässä kirkon sisäisistä asioista. Se ei kuulosta kovin järkevältä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuoto ja hallinto perustuvat historialliseen kehitykseen, joka juontaa juurensa jo keskiajalta. Keskiaikana katolinen kirkko oli keskeinen yhteiskunnallinen ja poliittinen valtatekijä. Keskiajalta peräisin olevia piirteitä ovat mm. kirkon verotusoikeus, kirkollinen maaomaisuus ja valtiovallan vaikutus kirkollisiin virkanimityksiin.

Uskonpuhdistuksen huomattavin kirkkoa koskeva muutos oli yhteyksien katkeaminen Roomaan ja kuninkaan aseman vahvistuminen. Murroskauden seurauksia oli myös reduktio eli kirkollisen maaomaisuuden peruuttaminen valtiolle ja kirkon tulojen ratkaiseva supistuminen.

Ruotsi-Suomessa omaksuttiin 1600-luvun jälkipuolella keskitetty valtionkirkkojärjestelmä, joka lainsäädännöllisesti vakiinnutettiin 1686 kirkkolaissa. Kirkosta tuli hallitsijan ja myöhemmin säätyvallan alainen valtiokirkko, johon kaikkien maan asukkaiden oli kuuluttava.

Suomen liittäminen Venäjään ei muuttanut kirkon ja valtion suhdetta. Luterilaisen uskonnon ja kirkon asema taattiin Porvoon valtiopäivillä 1809.

Kirkon ja valtion väliset toimintapiirit selkiintyivät 1869 kirkkolaissa. Kirkko sai valtiosta erillisen julkisoikeudellisen aseman, oman itsehallinnon ja erityisen kirkkolain säätämisjärjestyksen, jossa kirkolliskokouksella on aktiivinen rooli. Kirkkolakiin otettiin vain kirkkoa itseään koskevia määräyksiä. Kirkko sai säilyttää omaisuutensa ja tulolähteenään kirkollisverotuksen. Kirkolle taattiin myös oikeus toimia yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa (koulu, armeija, sairaala, vankila). Valtio takasi myös kristillisen avioliiton solmimisen ja pyhäpäivien vieton. Uudistuksen yhteydessä myös kuntien ja seurakuntien hallinto erotettiin lopullisesti toisistaan.

Itsenäinen Suomi tunnustautui uskonnollisesti neutraaliksi. Vaikka kirkko ei ollut enää valtiokirkko, luterilainen ja ortodoksinen kirkko säilyttivät julkisoikeudellisen erityisasemansa.

Kuitenkin kirkkojen itsenäisyys suhteessa valtioon on jatkuvasti lisääntynyt. Vuonna 1922 säädettiin uskonnonvapauslaki. Merkittävä askel oli kirkon oman keskushallinnon luominen 1943. Kirkon ja valtion välisiä hallinnollisia siteitä höllensi kirkkolain uudistus vuonna 1994. Tuomiokapitulilaitos siirrettiin vuonna 1997 kokonaan kirkon kustannettavaksi ja piispoista tuli siten muodollisestikin kirkon viranhaltijoita. Myös piispojen nimitysoikeus on päätetty siirtää vuonna 2000 tasavallan presidentiltä kirkolle.

Kirkon ja valtion suhteiden merkittävimmät asiaryhmät ovat kirkkolain erityinen säätämisjärjestys ja valtiovallan oikeus säätää kirkollisverotuksesta, kirkon eläkelainsäädännöstä, virka- ja työehtolainsäädännöstä ja muusta kirkon taloudellisesta lainsäädännöstä, koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus sekä seurakuntien osallistuminen eräiden väestökirjanpitotehtävien hoitoon. Valtio huolehtii edelleen sotilassielunhoidosta.

Kirkko maksaa verottajalle kirkollisverojen keruusta aiheutuvista kustannuksista (70 miljoonaa v. 1999).

Suomalaisen yhteiskunnan kristillisestä perinteestä kertoo myös se, että kirkolliset pyhäpäivät ovat myös yhteiskunnallisia vapaapäiviä. Vanhan tapa on myös rukouspäivät, joista valtiovalta määrää. Valtiolliset jumalanpalvelukset, kuten itsenäisyyspäivän ja valtiopäivien jumalanpalvelukset, ovat nykyisin luonteeltaan ekumeenisia.

Seurakunnat osallistuvat hengellisten perustehtäviensä hoidon lisäksi monien yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon. Näitä tehtäviä ovat seurakuntien kasvatustyö, sosiaalinen palvelutyö eli diakonia, hautausmaiden ylläpito, väestökirjanpidon tehtävät, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito, työ ulkosuomalaisten parissa sekä kansainvälinen apu. Näiden tehtävien hoidossa kirkko ja valtio toimivat monin tavoin yhteistyössä kuntien ja ns. kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.

eräs kirjoitti:

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuoto ja hallinto perustuvat historialliseen kehitykseen, joka juontaa juurensa jo keskiajalta. Keskiaikana katolinen kirkko oli keskeinen yhteiskunnallinen ja poliittinen valtatekijä. Keskiajalta peräisin olevia piirteitä ovat mm. kirkon verotusoikeus, kirkollinen maaomaisuus ja valtiovallan vaikutus kirkollisiin virkanimityksiin.

Uskonpuhdistuksen huomattavin kirkkoa koskeva muutos oli yhteyksien katkeaminen Roomaan ja kuninkaan aseman vahvistuminen. Murroskauden seurauksia oli myös reduktio eli kirkollisen maaomaisuuden peruuttaminen valtiolle ja kirkon tulojen ratkaiseva supistuminen.

Ruotsi-Suomessa omaksuttiin 1600-luvun jälkipuolella keskitetty valtionkirkkojärjestelmä, joka lainsäädännöllisesti vakiinnutettiin 1686 kirkkolaissa. Kirkosta tuli hallitsijan ja myöhemmin säätyvallan alainen valtiokirkko, johon kaikkien maan asukkaiden oli kuuluttava.

Suomen liittäminen Venäjään ei muuttanut kirkon ja valtion suhdetta. Luterilaisen uskonnon ja kirkon asema taattiin Porvoon valtiopäivillä 1809.

Kirkon ja valtion väliset toimintapiirit selkiintyivät 1869 kirkkolaissa. Kirkko sai valtiosta erillisen julkisoikeudellisen aseman, oman itsehallinnon ja erityisen kirkkolain säätämisjärjestyksen, jossa kirkolliskokouksella on aktiivinen rooli. Kirkkolakiin otettiin vain kirkkoa itseään koskevia määräyksiä. Kirkko sai säilyttää omaisuutensa ja tulolähteenään kirkollisverotuksen. Kirkolle taattiin myös oikeus toimia yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa (koulu, armeija, sairaala, vankila). Valtio takasi myös kristillisen avioliiton solmimisen ja pyhäpäivien vieton. Uudistuksen yhteydessä myös kuntien ja seurakuntien hallinto erotettiin lopullisesti toisistaan.

Itsenäinen Suomi tunnustautui uskonnollisesti neutraaliksi. Vaikka kirkko ei ollut enää valtiokirkko, luterilainen ja ortodoksinen kirkko säilyttivät julkisoikeudellisen erityisasemansa.

Kuitenkin kirkkojen itsenäisyys suhteessa valtioon on jatkuvasti lisääntynyt. Vuonna 1922 säädettiin uskonnonvapauslaki. Merkittävä askel oli kirkon oman keskushallinnon luominen 1943. Kirkon ja valtion välisiä hallinnollisia siteitä höllensi kirkkolain uudistus vuonna 1994. Tuomiokapitulilaitos siirrettiin vuonna 1997 kokonaan kirkon kustannettavaksi ja piispoista tuli siten muodollisestikin kirkon viranhaltijoita. Myös piispojen nimitysoikeus on päätetty siirtää vuonna 2000 tasavallan presidentiltä kirkolle.

Kirkon ja valtion suhteiden merkittävimmät asiaryhmät ovat kirkkolain erityinen säätämisjärjestys ja valtiovallan oikeus säätää kirkollisverotuksesta, kirkon eläkelainsäädännöstä, virka- ja työehtolainsäädännöstä ja muusta kirkon taloudellisesta lainsäädännöstä, koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus sekä seurakuntien osallistuminen eräiden väestökirjanpitotehtävien hoitoon. Valtio huolehtii edelleen sotilassielunhoidosta.

Kirkko maksaa verottajalle kirkollisverojen keruusta aiheutuvista kustannuksista (70 miljoonaa v. 1999).

Suomalaisen yhteiskunnan kristillisestä perinteestä kertoo myös se, että kirkolliset pyhäpäivät ovat myös yhteiskunnallisia vapaapäiviä. Vanhan tapa on myös rukouspäivät, joista valtiovalta määrää. Valtiolliset jumalanpalvelukset, kuten itsenäisyyspäivän ja valtiopäivien jumalanpalvelukset, ovat nykyisin luonteeltaan ekumeenisia.

Seurakunnat osallistuvat hengellisten perustehtäviensä hoidon lisäksi monien yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon. Näitä tehtäviä ovat seurakuntien kasvatustyö, sosiaalinen palvelutyö eli diakonia, hautausmaiden ylläpito, väestökirjanpidon tehtävät, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito, työ ulkosuomalaisten parissa sekä kansainvälinen apu. Näiden tehtävien hoidossa kirkko ja valtio toimivat monin tavoin yhteistyössä kuntien ja ns. kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.

Kansankirkko on kirkko, joka sulkee toimintansa piiriin koko kansan. Terminä se kuvaa kirkon tehtävää.

Nimitystä käytetään kirkkokunnista, joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema. Suomessa kansankirkkoja ovat evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Niiden juhlat ja tavat ovat osa suomalaista perinnettä.

Seurakunta 2000 -mietintö käsittelee kansankirkkoajatusta seuraavasti:

Kansankirkolla on joskus tarkoitettu samaa kuin valtionkirkolla. Tämä on kuitenkin epätarkka määritelmä. Valtionkirkko on sellainen järjestelmä, jossa valtio määrää ratkaisevasti kirkon toimintaa. Kirkko voi kuitenkin olla kansankirkko, vaikka sillä ei olisi virallista asemaa valtiossa. Luonteensa mukaisesti kirkon on pyrittävä olemaan uskollinen pikemminkin kansalle kuin valtiolle.

Vuosisadan alussa lapsikastetta pidettiin kansankirkon tuntomerkkinä. Tehtävänä oli siirtää kristillinen perintö sukupolvelta toiselle. Rinnakkaisena kirkkomuotona pidettiin yhdistyskirkkoa, joka painotti jäsentensä tietoista ratkaisua.

Kansankirkon seurakunnan kastettu jäsen ei ole pakana, vaan luotu ja lunastettu ihminen, jossa Jumala on kasteesta lähtien tehnyt pelastavaa työtä.

Kansankirkon ja yhdistyskirkon välinen jännite antaa seurakunnille haasteen avautua erottelematta jäsenelleen; ne eivät rajoitu toimimaan vain aktiivisten uskovien parissa.

eräs kirjoitti:

Kansankirkko on kirkko, joka sulkee toimintansa piiriin koko kansan. Terminä se kuvaa kirkon tehtävää.

Nimitystä käytetään kirkkokunnista, joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema. Suomessa kansankirkkoja ovat evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Niiden juhlat ja tavat ovat osa suomalaista perinnettä.

Seurakunta 2000 -mietintö käsittelee kansankirkkoajatusta seuraavasti:

Kansankirkolla on joskus tarkoitettu samaa kuin valtionkirkolla. Tämä on kuitenkin epätarkka määritelmä. Valtionkirkko on sellainen järjestelmä, jossa valtio määrää ratkaisevasti kirkon toimintaa. Kirkko voi kuitenkin olla kansankirkko, vaikka sillä ei olisi virallista asemaa valtiossa. Luonteensa mukaisesti kirkon on pyrittävä olemaan uskollinen pikemminkin kansalle kuin valtiolle.

Vuosisadan alussa lapsikastetta pidettiin kansankirkon tuntomerkkinä. Tehtävänä oli siirtää kristillinen perintö sukupolvelta toiselle. Rinnakkaisena kirkkomuotona pidettiin yhdistyskirkkoa, joka painotti jäsentensä tietoista ratkaisua.

Kansankirkon seurakunnan kastettu jäsen ei ole pakana, vaan luotu ja lunastettu ihminen, jossa Jumala on kasteesta lähtien tehnyt pelastavaa työtä.

Kansankirkon ja yhdistyskirkon välinen jännite antaa seurakunnille haasteen avautua erottelematta jäsenelleen; ne eivät rajoitu toimimaan vain aktiivisten uskovien parissa.

Miten ihmeessä tämä selitys liittyi asiaan? Kirkon ja valtion siteet ovat löyhentymässä (rukouspäiväjulistus muuten ei enää ole valtiovallan asia), se on fakta. Minusta tämä on myös hyvä juttu. Huono juttu on se, että kehitys on kovin hidasta.

Edelleen: mainitse edes yksi pykälä tai momentti kirkkolaista, jonka pitää olla sellainen että kirkko ei yksin saisi päättää sen sisällöstä.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Miten ihmeessä tämä selitys liittyi asiaan? Kirkon ja valtion siteet ovat löyhentymässä (rukouspäiväjulistus muuten ei enää ole valtiovallan asia), se on fakta. Minusta tämä on myös hyvä juttu. Huono juttu on se, että kehitys on kovin hidasta.

Edelleen: mainitse edes yksi pykälä tai momentti kirkkolaista, jonka pitää olla sellainen että kirkko ei yksin saisi päättää sen sisällöstä.

Kysymykseesi tämä liittyi. Vastaus löytyy ensimmäisestä lainaamastani tekstistä, jos luet vähän tarkemmin. Kansankirkko ja valtiokirkko problematiikka siksi esille, että erityisesti tällä palstalla siitä ei tunnu olevan paljoakaan käsitystä. Valtiokirkosta puhutaan jatkuvasti, kuin mitään ei olisi aikojen saatossa tapahtunut. Sana valtiokirkko loukkaa niin kirkon jäseniä kuin valtiovaltaakin, joka on nykyään uskonnollisesti neutraali.

eräs kirjoitti:

Kysymykseesi tämä liittyi. Vastaus löytyy ensimmäisestä lainaamastani tekstistä, jos luet vähän tarkemmin. Kansankirkko ja valtiokirkko problematiikka siksi esille, että erityisesti tällä palstalla siitä ei tunnu olevan paljoakaan käsitystä. Valtiokirkosta puhutaan jatkuvasti, kuin mitään ei olisi aikojen saatossa tapahtunut. Sana valtiokirkko loukkaa niin kirkon jäseniä kuin valtiovaltaakin, joka on nykyään uskonnollisesti neutraali.

Toki on niin, että "Suomessa on valtionkirkko" on enemmän tai vähemmän tosi lause, aivan kuten "miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia" voi olla enemmän tai vähemmän totta.

Minusta on perusteltua puhua valtionkirkosta ainakin niin kauan kuin valtion tavallaan tärkeimmästä paperista, perustuslaista, löytyy erillinen maininta yhdestä uskontokunnasta. Ja esimerkiksi siviilipalveluslaki rinnastaa aivan selvästi valtion, kunnat ja luterilaiset seurakunnant yhteen nippuun.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Toki on niin, että "Suomessa on valtionkirkko" on enemmän tai vähemmän tosi lause, aivan kuten "miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia" voi olla enemmän tai vähemmän totta.

Minusta on perusteltua puhua valtionkirkosta ainakin niin kauan kuin valtion tavallaan tärkeimmästä paperista, perustuslaista, löytyy erillinen maininta yhdestä uskontokunnasta. Ja esimerkiksi siviilipalveluslaki rinnastaa aivan selvästi valtion, kunnat ja luterilaiset seurakunnant yhteen nippuun.

Sinulla on tietysti oikeus määritellä omalla tavallasi, mutta tietty propagantistisuus siinä on, jos se poikkeaa muista määrittelyistä. Kirkko itse Suomessa ei määrittele itseään valtionkirkoksi, tuskin valtiokaan kirkkoa omakseen. Jäätkö siis yksin?

Hei,

ei ole mitään älyllistä olentoa nimeltä "Valtio". On suomalaisia, joilla on edustuksellinen demokratia yhteisten asioiden hoitoa varten.

Ei myöskään ole mitään älyllistä olentoa, jonka nimi olisi "Kirkko". On suomalaisia, jotka kuuluvat paikallisseurakuntiin. Se, että nämä ihmiset myös ovat äänioikeutettuja, saattaa vaikuttaa siihen, miten yhteisissä laeissa ja säädöksissä puhutaan uskonnoista.

Kohdista vaatimuksesi oikeaan paikkaan. Vedä oikeat johtopäätökset. Harvainvalta ei ole demokratiaa.

ihmettelijä kirjoitti:

Hei,

ei ole mitään älyllistä olentoa nimeltä "Valtio". On suomalaisia, joilla on edustuksellinen demokratia yhteisten asioiden hoitoa varten.

Ei myöskään ole mitään älyllistä olentoa, jonka nimi olisi "Kirkko". On suomalaisia, jotka kuuluvat paikallisseurakuntiin. Se, että nämä ihmiset myös ovat äänioikeutettuja, saattaa vaikuttaa siihen, miten yhteisissä laeissa ja säädöksissä puhutaan uskonnoista.

Kohdista vaatimuksesi oikeaan paikkaan. Vedä oikeat johtopäätökset. Harvainvalta ei ole demokratiaa.

Kiitos vaan en kuulu. Pitäkää yksityisasiat omana tietonanne.

Kyllä kirkolla on vaikutusvaltaa. Moni vasemmistonkin puoluepampuista ja kansanedustajista on tunnustuksellisia kristittyjä ja se vaikuttaa päätöksiin.

eräs kirjoitti:

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuoto ja hallinto perustuvat historialliseen kehitykseen, joka juontaa juurensa jo keskiajalta. Keskiaikana katolinen kirkko oli keskeinen yhteiskunnallinen ja poliittinen valtatekijä. Keskiajalta peräisin olevia piirteitä ovat mm. kirkon verotusoikeus, kirkollinen maaomaisuus ja valtiovallan vaikutus kirkollisiin virkanimityksiin.

Uskonpuhdistuksen huomattavin kirkkoa koskeva muutos oli yhteyksien katkeaminen Roomaan ja kuninkaan aseman vahvistuminen. Murroskauden seurauksia oli myös reduktio eli kirkollisen maaomaisuuden peruuttaminen valtiolle ja kirkon tulojen ratkaiseva supistuminen.

Ruotsi-Suomessa omaksuttiin 1600-luvun jälkipuolella keskitetty valtionkirkkojärjestelmä, joka lainsäädännöllisesti vakiinnutettiin 1686 kirkkolaissa. Kirkosta tuli hallitsijan ja myöhemmin säätyvallan alainen valtiokirkko, johon kaikkien maan asukkaiden oli kuuluttava.

Suomen liittäminen Venäjään ei muuttanut kirkon ja valtion suhdetta. Luterilaisen uskonnon ja kirkon asema taattiin Porvoon valtiopäivillä 1809.

Kirkon ja valtion väliset toimintapiirit selkiintyivät 1869 kirkkolaissa. Kirkko sai valtiosta erillisen julkisoikeudellisen aseman, oman itsehallinnon ja erityisen kirkkolain säätämisjärjestyksen, jossa kirkolliskokouksella on aktiivinen rooli. Kirkkolakiin otettiin vain kirkkoa itseään koskevia määräyksiä. Kirkko sai säilyttää omaisuutensa ja tulolähteenään kirkollisverotuksen. Kirkolle taattiin myös oikeus toimia yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa (koulu, armeija, sairaala, vankila). Valtio takasi myös kristillisen avioliiton solmimisen ja pyhäpäivien vieton. Uudistuksen yhteydessä myös kuntien ja seurakuntien hallinto erotettiin lopullisesti toisistaan.

Itsenäinen Suomi tunnustautui uskonnollisesti neutraaliksi. Vaikka kirkko ei ollut enää valtiokirkko, luterilainen ja ortodoksinen kirkko säilyttivät julkisoikeudellisen erityisasemansa.

Kuitenkin kirkkojen itsenäisyys suhteessa valtioon on jatkuvasti lisääntynyt. Vuonna 1922 säädettiin uskonnonvapauslaki. Merkittävä askel oli kirkon oman keskushallinnon luominen 1943. Kirkon ja valtion välisiä hallinnollisia siteitä höllensi kirkkolain uudistus vuonna 1994. Tuomiokapitulilaitos siirrettiin vuonna 1997 kokonaan kirkon kustannettavaksi ja piispoista tuli siten muodollisestikin kirkon viranhaltijoita. Myös piispojen nimitysoikeus on päätetty siirtää vuonna 2000 tasavallan presidentiltä kirkolle.

Kirkon ja valtion suhteiden merkittävimmät asiaryhmät ovat kirkkolain erityinen säätämisjärjestys ja valtiovallan oikeus säätää kirkollisverotuksesta, kirkon eläkelainsäädännöstä, virka- ja työehtolainsäädännöstä ja muusta kirkon taloudellisesta lainsäädännöstä, koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus sekä seurakuntien osallistuminen eräiden väestökirjanpitotehtävien hoitoon. Valtio huolehtii edelleen sotilassielunhoidosta.

Kirkko maksaa verottajalle kirkollisverojen keruusta aiheutuvista kustannuksista (70 miljoonaa v. 1999).

Suomalaisen yhteiskunnan kristillisestä perinteestä kertoo myös se, että kirkolliset pyhäpäivät ovat myös yhteiskunnallisia vapaapäiviä. Vanhan tapa on myös rukouspäivät, joista valtiovalta määrää. Valtiolliset jumalanpalvelukset, kuten itsenäisyyspäivän ja valtiopäivien jumalanpalvelukset, ovat nykyisin luonteeltaan ekumeenisia.

Seurakunnat osallistuvat hengellisten perustehtäviensä hoidon lisäksi monien yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon. Näitä tehtäviä ovat seurakuntien kasvatustyö, sosiaalinen palvelutyö eli diakonia, hautausmaiden ylläpito, väestökirjanpidon tehtävät, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito, työ ulkosuomalaisten parissa sekä kansainvälinen apu. Näiden tehtävien hoidossa kirkko ja valtio toimivat monin tavoin yhteistyössä kuntien ja ns. kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.

Kyllä esim.tarvitessani terapiaa, sairaanhoitoa tai sosiaaliapua, avioliittoneuvontaa yms. odotan saavani niitä yhteiskunnalta.
Miksi minun täytyisi tukeutua johonkin yksityiseen järjestöön, senkö takia että joku Kustaa Vaasa teki itsestään kirkon päämiehen?

Tuo on aina yhtä hauska anekdootti: valtio ja kirkko erotettiin 1869 mutta enne vuotta 1923 kirkkoon kuuluminen oli mahdotonta:)

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, joka huolehtii osasta yleishyödyllisiä palveluja, joista sinäkin pääset nauttimaan. Siksi joudut epäsuorasti niihin osallistumaan. (Mitä ne palvelut ovat? Siihen en enää jaksa vastata. Asiaa on käsitelty tällä palstalla jo ihan riittävästi).

eräs kirjoitti:

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, joka huolehtii osasta yleishyödyllisiä palveluja, joista sinäkin pääset nauttimaan. Siksi joudut epäsuorasti niihin osallistumaan. (Mitä ne palvelut ovat? Siihen en enää jaksa vastata. Asiaa on käsitelty tällä palstalla jo ihan riittävästi).

Nykypäivän kirkko on todellakin yhteisö/firma muiden joukossa.Tällä putiikilla ei ole mitään tekemistä Jumalan tai Jeesuksen kanssa,saati sitten uskon.Pelkkiä muotomenoja,joihin ihmiset ovat kyllästyneet.

eräs toinen kirjoitti:

Nykypäivän kirkko on todellakin yhteisö/firma muiden joukossa.Tällä putiikilla ei ole mitään tekemistä Jumalan tai Jeesuksen kanssa,saati sitten uskon.Pelkkiä muotomenoja,joihin ihmiset ovat kyllästyneet.

Aika kova heitto, joka kuitenkaan ei pidä paikkaansa. Asiat eivät tule tosiksi sillä, että väittää niin.

eräs kirjoitti:

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, joka huolehtii osasta yleishyödyllisiä palveluja, joista sinäkin pääset nauttimaan. Siksi joudut epäsuorasti niihin osallistumaan. (Mitä ne palvelut ovat? Siihen en enää jaksa vastata. Asiaa on käsitelty tällä palstalla jo ihan riittävästi).

Yleiset toiminnot yhteiskunnassa pitää olla yhteiskunnan julkisessa valvonnassa ei yksityisten käsissä. Muuten käy kuin nykyään jossa hyväntekeväisyyttä korostetaan ettei tarvitsisi pitää sosiaalijärjestelmää toiminnassa.

No, kerro mitä palveluja minä (kirkkoon kuulumaton) saan maksamalla esim.työnantajani kautta yhteisöveroa kirkolle!

Hautaustoimea ei lasketa.

eräs kirjoitti:

Aika kova heitto, joka kuitenkaan ei pidä paikkaansa. Asiat eivät tule tosiksi sillä, että väittää niin.

väität täällä esim. että kirkko merkitseen kirkkoon kuulumattomillekin jotain vaikka se ei pidä paikkaansa?

ioni kirjoitti:

väität täällä esim. että kirkko merkitseen kirkkoon kuulumattomillekin jotain vaikka se ei pidä paikkaansa?

Asiaa on käsitelty täällä jo tarpeeksi. En jaksa ottaa samoja asioita yhä uudelleen käsittelyyn. Kelaa palstan keskusteluja taaksepäin, niin näet kuinka kirkko huolehtii osasta sinunkin tarvitsemistasi asioista.

eräs kirjoitti:

Asiaa on käsitelty täällä jo tarpeeksi. En jaksa ottaa samoja asioita yhä uudelleen käsittelyyn. Kelaa palstan keskusteluja taaksepäin, niin näet kuinka kirkko huolehtii osasta sinunkin tarvitsemistasi asioista.

Minä en tule käyttämään kirkon palvelua, 100%sesti!
Joten älä valehtele