En tiedä, onko korvissani vikaa, mutta en voi sietää Mozartia. Herran musiikki on tasapainoista, harmonista, mutta täysin vailla intohimoa ja ideaa. Pelkkä nopeus ja harmonisuus eivät tee musiikkia hyväksi.
Mielipiteitä Mozartista
hacker
25
2606
Vastaukset
- eräs
Makuasia, ei kannata kiistellä. Olen eri mieltä.
- Hünzlberger
Intohimo tuli muotiin vasta romantiikan myötä, 1800-luvun alussa. Yksikään Mozartin ajan säveltäjistä ei pyrkinyt mihinkään tajunnan räjäyttäviin tunnepurkauksiin, vaan ihanteina oli nimenomaan tasapaino ja viehkeys.
Mutta Mozartinkin myöhäistuotannossa voi kuulla jo kaikuja romantiikasta. Esim. Don Giovanni -oopperan päähenkilö on jo siinä määrin demoninen luomus, että tasapainosta on hänen kohdallaan turha puhua... - Sailbad Sinner
Meinasin pudota tuoliltani: täysin vailla intohimoa ja ideaa! Oletko kuullut yhtään Mozartin oopperaa? Figaron häät: Kreivittären aaria ”Porgi amor”. Intohimoa on siinä, että kreivitär pyytää taivaalta jompaa kumpaa, joko rakkautta tai kuolemaa. Ideaa on siinä, että tämä aaria on musiikillisesti hyvin lähellä Mozartin kruunajaismessua, joten se laukaisee kuulijassa ison joukon yleviä tunnelmia. Entä muita ideoita. Figarossa on neljä näytöstä ja jokaisen finaali on mainitsemisen arvoinen. Ensimmäinen päättyy siihen kun kreivi komentaa paasipoikansa Cherubinon naistensa kimpusta armeijaan ja Figaro laulaa hänelle ”Non più andrai farfallone amoroso” (et rakastunut perhonen enää lentele kukasta kukkaan). Mutta kun Cherubino on armeijaan lähdössä, niin aaria on tietysti marssin rytmissä. Ja kelpaa soitettavaksi vielä yli 200 vuotta myöhemmin Buckinghamin palatsin vahdinvaihdossa.
Toisen näytöksen 20-minuuttinen finaali on oopperakirjallisuuden komeimpia. Alkaa duetosta ja kasvaa yksi kerrallaan septetiksi kun uutta väkeä tulee sisään tuoden uutta informaatiota, joka muuttaa tilanteen. (Se, että viestintuoja tuo uutta informaatiota ja saa laulajan siirtymään toiseen tunnetilaan oli ollut oopperan peruskuvioita jo hyvän aikaa, mutta kukaan ei ollut kehittänyt sitä näin täydelliseksi.)
Kolmannen näytöksen (häiden) finaali on espanjalaistyyppinen fandango-tanssi. Siinä kyllä nähdään Mozart ilkeimmillään. Teema on selvästi lainattu Gluckin Don Juan -baletista, mutta Mozartin käsittely on ylivertaista, aivan kuin hän haluaisi näyttää että ”näin tämä pitää tehdä”. Siirrytään hetkeksi toiseen oopperaan, don Giovanniin, jossa Zerlina lohduttaa sulhastaan Masettoa don Giovannin mukiloinnin jäljiltä. Tämä rauhoittaminen perustuu mm. siihen, että aarian tahdista melkein jokainen palaa dominanttisoinnusta perussointuun. No nyt takaisin Figaron fandangoon, joka on äskeiselle aivan käänteinen, eli lähes joka tahti siirtyy perussoinnusta dominanttiin saaden hyvin aikaan hyvin dynaamisen tunnelman. No, myönnettäköön, että viimeisen näytöksen finaali on enempi tavanomainen.
Entä muita ideoita? Jos olet nähnyt Amadeus-elokuvan (tai Peter Schaeferin samannimisen näytelmän), niin tiedät, että keisari Joseph kakkonen oli kieltänyt Figaron häiden esittämisen saksankielisenä näytelmänä, koska aatelisia (kreiviä) pannaan huokealla. Hän salli oopperan esittämisen italiankielisenä (jolloin ainakaan rahvas ei sitä ymmärtänyt), mutta silti Mozartin ja da Ponten piti liudentaa näytelmän yhteiskuntakritiikkiä. Mozart onnistui kuitenkin salakuljettamaan musiikin muodossa sellaista kritiikkiä, jota keisarin haukansilmä ei huomannut. Nimittäin Figaron ensimmäinen aaria ”se vuol ballare signor contino, il chitarrino le suonerò” (jos haluatte tanssia kreiviseni, minä soitan kitaraa (=määrään tahdin))”. Tämä aaria alkaa menuetin rytmissä, joka oopperan kielessä assosioituu aatelissäätyyn, mutta hyvin pian Figaro rikkoo menuetin rytmin ylimääräisellä ”sì” tavulla ja tekee siitä kontratanssin, joka taas assosioituu maalaisväkeen. Eli musiikin kielellä palvelusväki jyrää aateliston.
Huh, kylläpäs tuli tekstiä jo yhdestä oopperasta. Mutta pyhäinhäväistykseen ei voi vastata muuta kuin paatoksella. Tekisi mieleni vielä jatkaa don Giovannilla, joka on monien mielestä koko oopperakirjallisuuden hienoin teos, mutta jatkan toisella kerralla.
Sen verran lisään, että Amadeus-elokuva (tai näytelmä) antaa Mozartista hyvin pellemäisen kuvan, joka nyt ei ole täysin valheellinen. Mutta Mozartin ”synnit” ovat sellaista poikamaista käytöstä, että hänestä voidaan tehdä tällaisia elokuvia. Useimpien muiden säveltäjien synnit ovat sellaisia, että niistä on parempi vaieta kokonaan. Jos kysyisin kumpi Bachista tai Mozartista vietti kuukauden vankilassa huonon käytöksen takia, niin kumpaa veikkaisit?- hacker
Kärjistin, en provosoinut. Mozart on vain rasittavan tasapainoista ja harmonista. Se vie särmää. Ehkä vain pidän mahtipontisesta uhoilusta enemmän :) Figaron häät kieltämättä on hieno.
Ehkä syynä on, että arvostan rytmiä enemmän kuin melodiaa. Beethoven, Berlioz hallitsevat mahtipontisen paukkeen paremmin.
Valitan, jos aiheutin pahoinvointia. Eikö voimakkaat tunnekokemukset silti ole piristäviä? - Sailbad Sinner
hacker kirjoitti:
Kärjistin, en provosoinut. Mozart on vain rasittavan tasapainoista ja harmonista. Se vie särmää. Ehkä vain pidän mahtipontisesta uhoilusta enemmän :) Figaron häät kieltämättä on hieno.
Ehkä syynä on, että arvostan rytmiä enemmän kuin melodiaa. Beethoven, Berlioz hallitsevat mahtipontisen paukkeen paremmin.
Valitan, jos aiheutin pahoinvointia. Eikö voimakkaat tunnekokemukset silti ole piristäviä?Ihan hyvää keskustelua. Minunkin olisi pitänyt laittaa hymiö perään kun puhuin pyhäinhäväistyksestä. Minkäs minä sille voin, että minulla on intohimoinen suhde Mozartin oopperoihin (ja pianokonserttoihin). Mahtipontista pauketta löytyy Mozartin Requiemistä, mutta täytyy toki muistaa, ettei Mozartin käytössä koskaan ollut sellaisia orkesteriresursseja kuin monilla muilla. Tällaiset keskustelut ovat hyvin piristäviä, tulee selvitettyä itsellenkin, miksi oikein pidän Mozartista.
- hacker
Sailbad Sinner kirjoitti:
Ihan hyvää keskustelua. Minunkin olisi pitänyt laittaa hymiö perään kun puhuin pyhäinhäväistyksestä. Minkäs minä sille voin, että minulla on intohimoinen suhde Mozartin oopperoihin (ja pianokonserttoihin). Mahtipontista pauketta löytyy Mozartin Requiemistä, mutta täytyy toki muistaa, ettei Mozartin käytössä koskaan ollut sellaisia orkesteriresursseja kuin monilla muilla. Tällaiset keskustelut ovat hyvin piristäviä, tulee selvitettyä itsellenkin, miksi oikein pidän Mozartista.
Ehkä eräs syy "varovaisuuteen" ja harmonisuuteen on juuri tuo orkesteriresurssien puute. Jos ei ole varaa eikä aikaa tuhlata kallista "orkesteriaikaa" , on pakko toimia hieman varovaisemmin, eikä aikaa. Edes nerot eivät voi harjoittelematta suunnitella mitään niin massiivista kuin sinfoniaa puhtaasti mielessään valmiiksi ilman huimaa kokemusta. (Beethovenilta tämä onnistui, _mutta_ hän oli yhdeksännettä säveltäessään jo veteraani.)
Sikäli tulee mieleen, mitä olisi tapahtunut, jos musiikin suuret nerot olisivat eläneet tietokoneiden aikakaudella. Vaikkei äänimaailma olekaan yhtä upea kuin oikealla orkesterilla, voi silti pientä tuntumaa hakea säveltämällä kokonaisen orkesterin osuudet tietokoneeseen.
Voidaan myös kysyä, onko nykyään tarpeeksi tunnettuja JA kunnianhimoisia konemuusikoita, joiden teokset jäävät elämään vielä vuosikymmenten ja -satojen jälkeen? Nykyään vain artistit tuppaavat olemaan liian itsekkäitä, eivätkä julkaise nuotteja ja kaavoja kappaleisiinsa. Tämä näkökulma varmasti herättää pahennusta puritaaneissa, mutta aika seuloi klassisenkin musiikin keskinkertaisuudet pois. Mozartia ei voi missään nimessä --- vaikkei tuotannosta pitäisikään --- sanoa kunnianhimottomaksi tai lahjattomaksi. Ei keskinkertaiset teokset herätä ihmisissä hengen paloa vielä vuosisatojen jälkeenkin.
Onko musiikissa tapahtunut mitään uutta sitten parin viime vuosisadan? :) - Utelias
Porgi amor -hieno aaria, olen kuullut levyltä.
Valitettavasti en ole nähnyt oopperaa ja siitä
syystä ihmettelen, että miksi kreivitär pyytää
taivaalta rakkautta tai kuolemaa? (En myöskään ymmärrä sanaakaan italiaa.) Siis ihan tosissaan, mitä on tämän aarian/ tilanteen (näyttämöllä) takana? - Sailbad Sinner
Utelias kirjoitti:
Porgi amor -hieno aaria, olen kuullut levyltä.
Valitettavasti en ole nähnyt oopperaa ja siitä
syystä ihmettelen, että miksi kreivitär pyytää
taivaalta rakkautta tai kuolemaa? (En myöskään ymmärrä sanaakaan italiaa.) Siis ihan tosissaan, mitä on tämän aarian/ tilanteen (näyttämöllä) takana?Figaron häät perustuu Beaumarchais’n näytelmätrilogian keskimmäiseen osaan, jonka ensimmäinen osa on Sevillan parturi (sen tunnetuimman version sävelsi Rossini 1816, mutta ensimmäisen version oli säveltänyt Giovanni Paisiello vähän ennen kuin Mozart Figaronsa). Sevillan parturi on äärimmäisen traaginen ooppera, jossa vanha pieru Bartolo jätetään nuolemaan näppejään kun juonitteleva parturinkehveli Figaro keplottelee Bartolon kasvattityttären Rosinan kreivi Almavivan puolisoksi, vaikka kreivillä kaikesta päättäen olisi varaa maksaakin irtosuhteista.
Figarossa tapaamme sitten Rosinan kreivin puolisona, leipääntyneenä kreivin naisseikkailuihin. Oopperan alussa Susanna kertoo Figarolle (molemmat nyt kreivin palvelusväkeä), että kreivi aikoo ottaa käyttöön aatelismiehen ensiyön oikeuden (jus primae nocta, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa vaan on 1700-luvun romaanikirjailijoiden keksintö kansan lietsomiseksi aatelistoa vastaan; Bastilji vallattiinkin kolme vuotta Mozartin Figaron jälkeen). Oopperan toisen näytöksen alussa kreivitär laulaa tämän aariansa ”Porgi, amor, qualche ristoro / Al mio duolo, a'miei sospir! / O mi rendi il mio tesoro, / O mi lascia almen morir.” (”Oi rakkaus, tuo helpotus / tuskaani, huokauksiini / anna minulle rakkaani takaisin / tai muuten anna minun kuolla.”)
Porgi, amor, kuten Figaro yleensäkin ilmentää Mozartin ei-kovin-hyvin-peiteltyä aateliskritiikkiä monellakin tavalla. Oopperassa kreivi on juonikas elostelija ja porvariston piiristä noussut kreivitär taas viaton mutta anteeksiantava uhri. Ja kreivittären musiikki on sellaista, joka normaalisti liitettäisiin kuninkaallisiin. Kuten aiemmin sanoin, aarian musiikki on pitkälti lainattu kruunajaismessusta ja sitä edeltävä resitatiivikin on hienosti orkestroitu (ns. recitativo accompagnato eli säestetty) vaikka Mozartin oopperoissa yleensä käytetään säestämätöntä eli ”kuivaa” resitatiivia (recitativo secco).
Mozart joutui maksamaan Figarosta kalliin hinnan. Vaikka keisari sallikin oopperan esittämisen, aateliset eivät antaneet sitä anteeksi vaan Mozartin tilauskonserttien ja opetustöiden määrä romahti. Ei hän nyt suorastaan nälkää nähnyt, mutta ei pystynyt pitämään yllä haluamaansa elintasoa.
Vielä pieni anekdootti tästä ensi yön oikeudesta. Kun keisari Joseph II:n seremoniamestari (nimeä en nyt tähän hätään muista) kirjoitti matkoilla olevalle keisarille, että Figaron Susannan osan alunperin laulanut sopraano oli menossa naimisiin, keisari vastasi seremoniamestarille olevansa matkan vuoksi estynyt käyttämään ensi yön oikeuttaan, minkä oikeuden hän lupasi seremoniamestarille. - Utelias
Sailbad Sinner kirjoitti:
Figaron häät perustuu Beaumarchais’n näytelmätrilogian keskimmäiseen osaan, jonka ensimmäinen osa on Sevillan parturi (sen tunnetuimman version sävelsi Rossini 1816, mutta ensimmäisen version oli säveltänyt Giovanni Paisiello vähän ennen kuin Mozart Figaronsa). Sevillan parturi on äärimmäisen traaginen ooppera, jossa vanha pieru Bartolo jätetään nuolemaan näppejään kun juonitteleva parturinkehveli Figaro keplottelee Bartolon kasvattityttären Rosinan kreivi Almavivan puolisoksi, vaikka kreivillä kaikesta päättäen olisi varaa maksaakin irtosuhteista.
Figarossa tapaamme sitten Rosinan kreivin puolisona, leipääntyneenä kreivin naisseikkailuihin. Oopperan alussa Susanna kertoo Figarolle (molemmat nyt kreivin palvelusväkeä), että kreivi aikoo ottaa käyttöön aatelismiehen ensiyön oikeuden (jus primae nocta, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa vaan on 1700-luvun romaanikirjailijoiden keksintö kansan lietsomiseksi aatelistoa vastaan; Bastilji vallattiinkin kolme vuotta Mozartin Figaron jälkeen). Oopperan toisen näytöksen alussa kreivitär laulaa tämän aariansa ”Porgi, amor, qualche ristoro / Al mio duolo, a'miei sospir! / O mi rendi il mio tesoro, / O mi lascia almen morir.” (”Oi rakkaus, tuo helpotus / tuskaani, huokauksiini / anna minulle rakkaani takaisin / tai muuten anna minun kuolla.”)
Porgi, amor, kuten Figaro yleensäkin ilmentää Mozartin ei-kovin-hyvin-peiteltyä aateliskritiikkiä monellakin tavalla. Oopperassa kreivi on juonikas elostelija ja porvariston piiristä noussut kreivitär taas viaton mutta anteeksiantava uhri. Ja kreivittären musiikki on sellaista, joka normaalisti liitettäisiin kuninkaallisiin. Kuten aiemmin sanoin, aarian musiikki on pitkälti lainattu kruunajaismessusta ja sitä edeltävä resitatiivikin on hienosti orkestroitu (ns. recitativo accompagnato eli säestetty) vaikka Mozartin oopperoissa yleensä käytetään säestämätöntä eli ”kuivaa” resitatiivia (recitativo secco).
Mozart joutui maksamaan Figarosta kalliin hinnan. Vaikka keisari sallikin oopperan esittämisen, aateliset eivät antaneet sitä anteeksi vaan Mozartin tilauskonserttien ja opetustöiden määrä romahti. Ei hän nyt suorastaan nälkää nähnyt, mutta ei pystynyt pitämään yllä haluamaansa elintasoa.
Vielä pieni anekdootti tästä ensi yön oikeudesta. Kun keisari Joseph II:n seremoniamestari (nimeä en nyt tähän hätään muista) kirjoitti matkoilla olevalle keisarille, että Figaron Susannan osan alunperin laulanut sopraano oli menossa naimisiin, keisari vastasi seremoniamestarille olevansa matkan vuoksi estynyt käyttämään ensi yön oikeuttaan, minkä oikeuden hän lupasi seremoniamestarille.Kiitos todella paljon Porgin Amorin merkityksen
selittämisestä. Näin hyvää käsitystä aarian merkityksestä, en olisi voinut saada edes näkemällä ko. oopperan. Kyllä huomaa, että oma tietämys oopperoista on kyllä varsin minimaalinen ja pinnallinen, mutta onneksi kaikilla ei ole sama tilanne! - Manu
Oletko kuullut sadun keisarin uusista vaatteista?
Olet varmaan myös kuullut muista säveltäjistä . jotka tekivät ilman aikalaistensa rahapiirien tukea paljon huikeampia ns todellisia sävellyksiä.Tutustu esim venäläisiin säveltäjiin ja hämmästy. Avaa tajuntasi nauti.!
- Sailbad Sinner
Ihan hiukan jatkan vielä don Giovannista. Intohimoa on vaikka millä mitalla, tietysti osa johtuu arkkityypistä ja da Ponten hienosta libretosta, mutta Mozartin musiikillakin on osansa. Taas pitää muistaa, että tuohon aikaan sensuuri oli valtavan paljon ankarampi kuin nykyään. Tosin dG:n kohdalla asiaa auttoi, että sen ensiesitys tapahtunut ollut Wienin hoviteatterissa (kuten Figaron kohdalla) vaan Prahassa. No siitä intohimosta: dG:n ”shampanja-aaria” (“Fin ch’han dal vino”) nostetaan yleensä esimerkiksi, kun intohimosta puhutaan. Tässähän dG käskee Leporellon järjestämään pidot ja kutsumaan sinne kaikki löytämänsä naiset. Lopussa hän laulaa, että aamuun mennessä luettelo (johon Leporello kirjaa dG:n kaadot) on saanut tusinan verran uusia nimiä. Tällä kohdalla dG:tä säestää hyvin irvokkaan eroottinen nouseva fagottiteema, joka on helppo assosioida nousevaan miehiseen elimeen, varsinkin kun muistaa, missä asennossa fagotti on soitettaessa. Siinä esimerkki intohimosta ja kuinka se saadaan läpi sensuurista. dG:ssä ideaa ja intohimoa on niin paljon, että erittelyyn kuluisi koko päivä. Tiivistetysti idea on se, että dG (espanjaksi don Juan) oli jo Mozartin aikana banaaliksi kulunut näytelmä-genre, mutta kukaan ei osannut ilmentää sitä, miten dG onnistui kaadot tekemään. Tämä ilmenee Mozartin musiikista niin, että dG asettuu aina kohteensa tasolle. Anna on opera serian tyyppi, Zerlina taas on buffaoopperan tyyppi ja Elvira on sillä välillä, eli mezzo carattere, ja dG laulaa jokaiselle tämän omalla tyylillä. Jopa niin, että kun hän vaihtaa vaatteita Leporellon kanssa ja laulaa Elviralle serenadin (jonka seurauksena Elvira lähtee pimeässä ulos dG:ksi luulemansa Leporellon kanssa), niin sillä välillä dG laulaa Elviran kamarineidolle yksinkertaistetun version samasta serenadista. Yksinkertaisempia naisia siis kaadetaan yksinkertaisemmalla musiikilla.
- Hörökorva
Valitsin muutama vuosi sitten Don Giovannin teokseksi, jonka kautta tutustuisin oman Donna Annani kanssa Kansallisoopperaan. Savonlinnassa olimme nähneet jo useammankin teoksen (ensimmäisen jo 1973). Valmiiksi ostetut liput piti kuitenkin panna kierrätykseen, kun molempiin iski ankara flunssa.
No, Kansallisoopperassa olemme sittemmin ehtineet nähdä jo useammankin teoksen sekä päänäyttämöllä että Alminsalissa...
Näkemättä jäänyt Don Giovanni katsottiin kuitenkin "revanssina" Tallinnan Estoniassa kolmisen vuotta sitten.
Puitteet olivat mittasuhteiltaan liikuttavat, mutta kyllä niissäkin onnistuttiin suht' kelpo esitys luomaan. Musiikin johti Eri Klas. Solistikunta oli tasoltaan vähän kirjavanlaista. Ylitse muiden kohosi minun korvissani Teo Maiste. Komtuurin osahan jää sinänsä vähäiseksi, mutta toinen tuleminen Kivisenä vieraana oli vaikuttava – "haudantakaiset" jyräyttelyt kulisseista nostivat ihon kananlihalle! Maiste oli jo hyvinkin varttuneessa iässä, mutta ääni vaikutti olevan upeassa kunnossa.
- - -
Leporellon luetteloaarian levytyksistä ovat Ferruccio Furlanetton ja Gilles Cachemaillen esitykset olleet ehkä eniten mieleeni.
- - -
Niin, se 1973 Savonlinnassa näkemäni "elämäni ensimmäinen oopperaesitys" oli Mozartia sekin: August Everdingin ohjaaman Taikahuilun 1. esityskesä. Savonlinnan suosituin ooppera kautta aikojen, luulisin! Oli myös ainutlaatuinen tilaisuus ja elämys nähdä ja kuulla samassa esityksessä kolmea suurta suomalaisbassoa yhtaikaa: Sarastrona oli Martti Talvela, Kaitsijapappina Kim Borg ja yhtenä Haarniskoituna miehenä Matti Salminen.
Matti Salmisen Sarastron olen sittemmin nähnyt sellaisessa "oopperatalossa" kuin Hartwall Areena. - ääni yleisöstä
Mainioita oopperakuvauksia, taidanpa tulostaa ne vanhojen librettojen väliin tulevaisuutta silmälläpitäen!
Don Giovanni on ehdotonta huippua. Parin vuosikymmenen takaa on kyllä eräs mielikuva, joka sai hihittämään silloin ja vähän vieläkin: Jorma Hynninen Don Giovannina. Tämäntyyppistä retostelua ja intohimoa kun hänestä ei irtoa, ei sitten millään.
- Suosittelija
Minä olen aikojen saatossa klassista musiikkia
kuunnellessani myös usein "pisteyttänyt"
kuulemaani. Noin parinsadan säveltäjän
joukosta Wolfgang on edelleen ykkönen.
No miksi? - se onkin sitten jo toinen juttu.
On hienoa, että on muunkin mielisiä.
Sehän on elämän mauste.- manu
Makuasioista ei toki voi kiistellä, mutta nyt huomauttaisin huonosta mausta.Totuus on kyllä toisenlainen. Mikäli tutkit Mozartin tai Bachin teoksia havaitset sen seikan, että samassa teoksessa on teemaa kopioitu . Jos tutkit säveltäjiä esim. venäläinen Arjunjan -huomaat, että jokainen tahti on erilainen- luovan ihmisen mestarituotos. Mozart oli hoveissa liikkunut ohjelmanikkari joka ei paljon ehtinyt luovuuttaan käyttää...vain sen verran että ansaitsi hyvin.
- eräs
Eräs hiljattain kuulemani juttu Mozartista. Gregorio Allegri sävelsi 1600-luvun alussa teoksen Miserere. Kahdelle kuorolle tehty hieno kirkkoteos (kannattaa kuunnella). Paavi ihastui siihen niin kovin että omi sen itselleen sanoen ettei sitä saa koskaan esittää Sikstiiniläiskappelin ulkopuolella. Mozart kuuli sen siellä ja kirjoitti yhdeltä kuulemalalta paperille ja sen jälkeen teos alkoi levitä.
Kyseinen teos on tunnusmusiikkina Ylen Radio 1:n ohjelmassa Luostarin puutarhassa jossa Risto Nordell soittaa musiikkia Euroopan vanhoista hoveista ja katedraaleista ja hän kertoi tällaisen tarinan. Tällainen tavallinen kuuntelija ei osaa käsittää sellaista musikaalisuutta.- Äijä 50+ v
W.A. oli syntynyt 27.1.1756, joten hän oli 14-vuotias pääsiäisen 1770 aikoihin kuullessaan tuon Allegrin Misereren Rooman Pietarinkirkossa ja kirjoittaessaan sen nuotit jäljestä päin ulkomuistista paperille.
http://www.classical.net/music/comp.lst/works/allegri/miserere.html - Sailnad Sinner
Oopperoissa, samoin kuin elokuvissa, usein siirretään tapahtumia toiseen aikaan, paikkaan tai henkilöön, draaman tehostamiseksi ja tarvittavien henkilöiden vähentämiseksi. Tämäkin hyvin tunnettu tapahtuma, eli sävellyksen kopioiminen ulkomuistista, on esitetty Amadeus-elokuvassa siinä muodossa, että Mozart oppi Salierin sävellyksen kertakuulemalta ja vielä paranteli sitä, kuten aiemmin Fandangon yhteydessä oli puhetta.
- eräs
Sailnad Sinner kirjoitti:
Oopperoissa, samoin kuin elokuvissa, usein siirretään tapahtumia toiseen aikaan, paikkaan tai henkilöön, draaman tehostamiseksi ja tarvittavien henkilöiden vähentämiseksi. Tämäkin hyvin tunnettu tapahtuma, eli sävellyksen kopioiminen ulkomuistista, on esitetty Amadeus-elokuvassa siinä muodossa, että Mozart oppi Salierin sävellyksen kertakuulemalta ja vielä paranteli sitä, kuten aiemmin Fandangon yhteydessä oli puhetta.
Näinhän se elokuvassa menee mutta kyseessä oli pieni yksinkertainen sävellys jonka oppii kertakuulemalta humppasoittajakin. Miserere on eri kaliberin teos.
- annu
Tykkäsin aiemmin barokkimusiikista ja Mozartista. Nyt huomaan, etten saa 1700-luvun harmonisesta ja "liian selkeästä" musiikista mitään viboja. Olen löytänyt esim. maanisdepressiivisen Schumannin (pianokonsertto, orkesterisäesteiset pianojutut) ynnä 1800-luvun romantikot, jotka kolahtavat lujaa. Suuria, ristiriitaisia tunteita muttei mitään atonaalista jota en siedä.
- mozart ite_89
Kyllä minun mielestäni Mozart on hyvä ja hänen musiikkinsa erinomaista. Nytkin vieressäni radiosta soi sinfonia nro.41 :)
- Operaman
Heips,päätinpäs ottaa osaa Mozart keskusteluun.Olen nähnyt Mozartilta Figaron Häät,Don Giovannin,Cosi Fan tutten ja Taikahuilun,kaikki Helsingissä.Figaron häät olen nähnyt kahteen kertaan,Don Giovannin myös kahteen kertaan,Cosi Fan Tutten ja Taikahuilun kerran.Suurimman vaikutuksen on aina tehnyt Don Giovanni.Figaron Häät on kyllä ihan kiva,samoin Cosi Fan Tutte ja Taikahuilu mutta niissä on liikaa puhelaulua eli resitatiivia,ainakin niissä kohdin tahdon pitkästyä.Samaa vikaa on Ryöstössä Seraljista =)
- Sailbad Sinner
Operaman kirjoitti:
Heips,päätinpäs ottaa osaa Mozart keskusteluun.Olen nähnyt Mozartilta Figaron Häät,Don Giovannin,Cosi Fan tutten ja Taikahuilun,kaikki Helsingissä.Figaron häät olen nähnyt kahteen kertaan,Don Giovannin myös kahteen kertaan,Cosi Fan Tutten ja Taikahuilun kerran.Suurimman vaikutuksen on aina tehnyt Don Giovanni.Figaron Häät on kyllä ihan kiva,samoin Cosi Fan Tutte ja Taikahuilu mutta niissä on liikaa puhelaulua eli resitatiivia,ainakin niissä kohdin tahdon pitkästyä.Samaa vikaa on Ryöstössä Seraljista =)
Singspielissä ei ole resitatiivia Ryöstö ja Taikahuiluhan ovat singspielejä. Nimitys tarkoittaa alunperin saksalaista laulunäytelmää, jossa ei ole lainkaan resitatiivia vaan puheosuudet on reilusti puhuttu. Nimenomaan Mozart nosti singspielin salonkikelpoiseksi. Muita tunnettuja singspielejä ovat Beethovenin Fidelio ja Weberin Taika-ampuja.
Kun Mozartin oopperoita kuuntelee enemmän, alkaa arvostaa myös hänen resitatiivejaan, ainakin säestettyjä resitatiivejaan, jotka musiikillisesti valmistavat tietä tulevalle aarialle. Kun nelisen vuotta sitten aloin enemmän katsoa oopperoita dvd:llä, hypin usein resitatiivien yli, mutta huomasin pian, että kokonaisuus kärsii.
Mozartin Wienin-kauden oopperoista paistaa läpi, että Mozartille rakkaus ei ollut mikään itsestään selvyys vaan asia, johon piti panostaa ja josta piti huolehtia jatkuvasti. (Mozartin oopperoissa esiintyvä ”rakkaus” on arkaainen termi, joka tarkoittaa eräänlaista parisuhteen koheesiovoimaa.) Hän joutui tekemään kovasti töitä saadakseen isänsä ja Konstanzen huoltajan hyväksymisen avioliitolleen. Kun Mozart oli matkoilla tai Konstanze parantolassa, Mozart kirjoitti vaimolleen joka päivä, eikä hänen sävellyksessäänkään ollut inspiraatiota ellei Konstanze ollut paikalla. Näin äkkiseltään ei tule mieleen toista säveltäjää, jolle oma vaimo olisi ollut samanlainen tuki ja innoituksen lähde.
- manu
Mozart ei oppinut koskaan soittamaan mm.trumpettia. Mozartin isä Leopold oli sitävastoin monipuolinen sävellyksissään. V.Amateuz oli kyllä lahjakas, mutta kovin yksipuolinen sävellyksissään. Harmi- sillä hänessä olisi ollut kyllä ainesta. Olet oikeassa hänen teoksensa olivat toistensa kopioita ja melko mitäänsanomattomia.
- tytteli
En oo ikinä oikeen perustanu tuosta Mozartin musiikista, mut ku olin konsertissa tässä ihan vasta nii huomasin et tykkäsin siitä ku kuulin se livenä.. en varmaa oisi tykänny jos ois levyltä kuulunu. Musiikki on niin erilaista levyllä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053141Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951462- 921369
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461324Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1561236Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121178Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231009Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803