Ensin kunnon siivut suoraan vierreastiasta, mäskiä naamaan maastoväriksi ja umpikoomassa vaivalloista ryömintää haulikon kanssa asemiin lähelle elintärkeää pontikan poistoletkua. Jepet tulivat yhä lähemmäksi, mutta pysähtyivät kun haulikko laukesi: olin kompuroinut sen kanssa ja haulikko pamahti ponupannun ison kattilan läpi, Arskan puoliperseessä roikkuvien salihousujen läpi suoraan Mossen lasista sisään ja suunnattoman arvokkaisiin puoli-tekonahkapenkkeihini. Olin suunniltani, perkele nehän listii meidät !.
Laukaisin heti toisen piipun tarkalla tähtäyksellä vihollista kohti, tosin, piipun kieroudesta johtuen, tyhjensin Mosseni renkaan... no, sehän oli vaan sellaista yleiskategorista suojatulta. Arska heitti ponupulloa poliiseja kohti, toki joi sen ensin tyhjäksi, mutta sillä oli toivottu vaikutus. Poliisit nauroivat selkäkeikkanaurua ja heittivät jopa pari volttia. Hirmuisen kuovinnan lisäksi.
Sitten tuli rynnäkkö... tai nousin seisomaan, suolla oleva paha painovoima kaatoi minut selälleni ja pian olinkin mahallani raudoissa. Arska olikin käyttänyt kaikki voimansa pullon heittoon ja sen tyhjennykseen ja hän oli valmista kauraa poliisiautoon... ei kylläkään omin jaloin. Poliisit nauroivat, kusivat kiljuun ja ampuivat muutamalla laukauksella ponusoppatykkimme ns. pillun päreiksi... kumpikaan meistä ei tiennyt mikä pillu on joten sama meille. Ponuvermeet upotettiin 1,5 m syvään vesikuoppaan ja poliisit tiesivät varmasti, että ne pysyvät siellä... eihän me juopot osata uida ja pituuskaan meillä juppokääpiöillä ei riitä.
Taistelu oli kamala; perintö-Mosse ja ponupannu oli paskana, viinat ihan loppu ja housut ja kengänkärjetkin entiset parin sadan metrin kainaloista poliisiautoon hinauksen jälkeen. Kovan pamputuksen lisäksi; perse-, selkä-, ohimo- ja peräaukkokipu kuului aina asiaan. Poliisit laittoivat ensin wunderbaumeja laatikon maijan takaosaan, että pystyvät ajamaan asemallle asti.
Sotaonni oli nyt huono ja Mosse menetetty. Tovottavasti Kepu maksaa haittakorvauksia siitä.
Laukaisin heti toisen piipun tarkalla tähtäyksellä vihollista kohti, tosin, piipun kieroudesta johtuen, tyhjensin Mosseni renkaan... no, sehän oli vaan sellaista yleiskategorista suojatulta. Arska heitti ponupulloa poliiseja kohti, toki joi sen ensin tyhjäksi, mutta sillä oli toivottu vaikutus. Poliisit nauroivat selkäkeikkanaurua ja heittivät jopa pari volttia. Hirmuisen kuovinnan lisäksi.
Sitten tuli rynnäkkö... tai nousin seisomaan, suolla oleva paha painovoima kaatoi minut selälleni ja pian olinkin mahallani raudoissa. Arska olikin käyttänyt kaikki voimansa pullon heittoon ja sen tyhjennykseen ja hän oli valmista kauraa poliisiautoon... ei kylläkään omin jaloin. Poliisit nauroivat, kusivat kiljuun ja ampuivat muutamalla laukauksella ponusoppatykkimme ns. pillun päreiksi... kumpikaan meistä ei tiennyt mikä pillu on joten sama meille. Ponuvermeet upotettiin 1,5 m syvään vesikuoppaan ja poliisit tiesivät varmasti, että ne pysyvät siellä... eihän me juopot osata uida ja pituuskaan meillä juppokääpiöillä ei riitä.
Taistelu oli kamala; perintö-Mosse ja ponupannu oli paskana, viinat ihan loppu ja housut ja kengänkärjetkin entiset parin sadan metrin kainaloista poliisiautoon hinauksen jälkeen. Kovan pamputuksen lisäksi; perse-, selkä-, ohimo- ja peräaukkokipu kuului aina asiaan. Poliisit laittoivat ensin wunderbaumeja laatikon maijan takaosaan, että pystyvät ajamaan asemallle asti.
Sotaonni oli nyt huono ja Mosse menetetty. Tovottavasti Kepu maksaa haittakorvauksia siitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
haaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahahahahahahahahahahaaaa
hhhhhhhhhhhhhhahahahahahahahhahahahaaaaaaaaaaaaaaaaaahhahahaha
.... nyt on maine vaakalaudalla...
Selkäkeikkaa;-))))))))))))) Aivan loistava kirjoitus!!!!! Kiitoksia ja aplodit avaajalle!!!!