Olen Karskin ritari
Gontrol-hullusonni 6.12.2010 13:11
Olen kaverini Karski-Arskan ritari. Me tehdään usein sopu Sorbuspullosta ja höylätään toisia peppuun. Taistelut on välillä kovia, kuten eilen.
Makoilimme Lappeenrannan puistossa eilen ja pyrkimys oli "hyökätä" puiston toisella laidalla olevaan kaljaräkälään. Umpihumalassa yritimme ryömiä ja konttia puiston halki. Arska kontti vasemmalla ja minä tuin häntä ryömimällä oikealla. Edessäni oli kukkapenkki, jota vyörytin kovasti, mutta oravien männyistä tiputtelema käpysade oli valtavaa ja etenemiseni pysähtyi ja jouduin ottamaan soppaa. Päätin kiertää ilkeän kivireunaisen "esteen" ja hivuttaiduin lähemmäksi Arskaa. Samalla vieritin Sorbus-tykkini Arskalle... vahingossa kylläkin. Kiroilin, sillä olin nyt aseeton. Vastaan tuli asfalttinen kävelytie, jonka yli konttasin rivakasti, mutta suoraan ruusunmarjapensaaseen. Kipu oli armoton, kun piikki"sarja" upposi turvonneeseen naamaani ja oikeaan kylkeeni; olin "haavoittunut". Huusin Arskalle, älä jätä kaveria, mutta Arska oli jo sammunut ennen kävelytietä koiranpaskaan.
Hyökkäyksemme oli jumissa. Äkkiä Arska kuiten sai juoppohulluuskohtauksen ja jopa juoksi luokseni, veti minut pensaasta ja niin kaaduimme pensaan toiselle puolelle. Löin tosi pääni kantoon, mutta puu puuta vasten ei haittaa ja kissan paska-astiana toiminut karvareuhka suojasi jonkin verran. Etenimme jälleen. Pääsimme jo lähelle puiston toistaa reunaa, kun vastapäätä näkyi kaamea vihollinen: sekarotuinen piski !. Koira tuli lähemmäksi, repi bleiseristäni palkeenkielen ja kusi niskaani. Mutta mitään emme voineet. Viimein sain potkaistua koiraa; koira tosin vei kenkäni ja murisi uhkaavasti mennessään. Mutta olimme kaljaräkälä "Petroskoi":n porteilla ja vieläpä suojatien kohdalla. Eikä koiranpaska-liukumiinoja näkynyt. Aloimme konttia tien yli...., mutta pahalainen; toisesta suunnasta tulikin sinivalkoinen maija (rekka TEE-34). Aseemme(=Sorbus) oli lopussa ja ryyppy-liike -taktiikkamme ei enää riittänyt noin kauhealle viholliselle. Näin maijan perä pamahteli ja matkasimme vankeuteen.
Olimme kuitenkin Karskin ritareita ja sotavankeja vielä. Ja paskavana housuissamme osoitte meidän kauhean taistelujemme tien.
Sonnimies ja sorbus-pullon taistelu
On se äijä! 6.12.2010 15:20
sastan vermeissä.
- Sonnimies ja krapulapaskan taisto.
- Sonnimies ja pelottavien punikkihirvien hyökkäys.
- Sonnimies ja viimeinen naukku.
- Sonnimies kaukopartiossa sosiaalihuollossa.
- Sonnimies ja sosiaalihuolto pettää.
- Sonnimies ja karmea painajainen.
Gontrol-hullusonni 6.12.2010 13:11
Olen kaverini Karski-Arskan ritari. Me tehdään usein sopu Sorbuspullosta ja höylätään toisia peppuun. Taistelut on välillä kovia, kuten eilen.
Makoilimme Lappeenrannan puistossa eilen ja pyrkimys oli "hyökätä" puiston toisella laidalla olevaan kaljaräkälään. Umpihumalassa yritimme ryömiä ja konttia puiston halki. Arska kontti vasemmalla ja minä tuin häntä ryömimällä oikealla. Edessäni oli kukkapenkki, jota vyörytin kovasti, mutta oravien männyistä tiputtelema käpysade oli valtavaa ja etenemiseni pysähtyi ja jouduin ottamaan soppaa. Päätin kiertää ilkeän kivireunaisen "esteen" ja hivuttaiduin lähemmäksi Arskaa. Samalla vieritin Sorbus-tykkini Arskalle... vahingossa kylläkin. Kiroilin, sillä olin nyt aseeton. Vastaan tuli asfalttinen kävelytie, jonka yli konttasin rivakasti, mutta suoraan ruusunmarjapensaaseen. Kipu oli armoton, kun piikki"sarja" upposi turvonneeseen naamaani ja oikeaan kylkeeni; olin "haavoittunut". Huusin Arskalle, älä jätä kaveria, mutta Arska oli jo sammunut ennen kävelytietä koiranpaskaan.
Hyökkäyksemme oli jumissa. Äkkiä Arska kuiten sai juoppohulluuskohtauksen ja jopa juoksi luokseni, veti minut pensaasta ja niin kaaduimme pensaan toiselle puolelle. Löin tosi pääni kantoon, mutta puu puuta vasten ei haittaa ja kissan paska-astiana toiminut karvareuhka suojasi jonkin verran. Etenimme jälleen. Pääsimme jo lähelle puiston toistaa reunaa, kun vastapäätä näkyi kaamea vihollinen: sekarotuinen piski !. Koira tuli lähemmäksi, repi bleiseristäni palkeenkielen ja kusi niskaani. Mutta mitään emme voineet. Viimein sain potkaistua koiraa; koira tosin vei kenkäni ja murisi uhkaavasti mennessään. Mutta olimme kaljaräkälä "Petroskoi":n porteilla ja vieläpä suojatien kohdalla. Eikä koiranpaska-liukumiinoja näkynyt. Aloimme konttia tien yli...., mutta pahalainen; toisesta suunnasta tulikin sinivalkoinen maija (rekka TEE-34). Aseemme(=Sorbus) oli lopussa ja ryyppy-liike -taktiikkamme ei enää riittänyt noin kauhealle viholliselle. Näin maijan perä pamahteli ja matkasimme vankeuteen.
Olimme kuitenkin Karskin ritareita ja sotavankeja vielä. Ja paskavana housuissamme osoitte meidän kauhean taistelujemme tien.
Sonnimies ja sorbus-pullon taistelu
On se äijä! 6.12.2010 15:20
sastan vermeissä.
- Sonnimies ja krapulapaskan taisto.
- Sonnimies ja pelottavien punikkihirvien hyökkäys.
- Sonnimies ja viimeinen naukku.
- Sonnimies kaukopartiossa sosiaalihuollossa.
- Sonnimies ja sosiaalihuolto pettää.
- Sonnimies ja karmea painajainen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan loistava pläjäys!!! Kiitoksia, sain makeat naurut!!!
Onko muuten totta, että Sonnimies on uinut kaikissa seitsemässä pullomeressä?