Ja ketkä joutuvat kadotukseen?
Tätä kysymystä ovat pohtineet ihmiset koko tunnetun historian ajan. Kyseessähän on ihmisen yksilökohtainen pelastuksen mahdollisuus tai kadotukseen joutuminen. Kun tarkastelee asiaa kristinuskon kannalta on asiasta saamani käsityksen mukaan pelastukseen osallisia kaikki, sekä vain ja ainoastaan Kristukseen uskovilla ihmisillä. Vain Kristuksen kautta pelastus on mahdollinen. Lisäksi on ihmisen itsensä mahdoton saavuttaa pelastustaan Kristuksen kautta omilla toimillaan. Vain jumala antaa tämän mahdollisuuden kutsumalla omiaan uskoon Kristuksen kautta ja näin pelastukseen. On siis ilmeistä, että maailman ihmisistä pelastuu vain hyvin pieni osa, ehkä prosentin verran tai vieläkin pienempi määrä, joka joukko muodostuu todellisista uskovaisista. Lähes kaikki ihmiset nykyisessä ja menneessä maailmassa joutuvat kadotukseen. Kun tarkastelemme asiaa esimerkiksi Jehovan todistajien kannalta, supistuu määrä kenties joihinkin sadasosa prosentteihin.
Näin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän johdattaa lähes kaikki ihmiset kadotukseen. Mistä tämä kertoo ja minkälaisella logiikalla tämä on ymmärrettävissä? Osaatko kertoa tämän minulle?
Tätä kysymystä ovat pohtineet ihmiset koko tunnetun historian ajan. Kyseessähän on ihmisen yksilökohtainen pelastuksen mahdollisuus tai kadotukseen joutuminen. Kun tarkastelee asiaa kristinuskon kannalta on asiasta saamani käsityksen mukaan pelastukseen osallisia kaikki, sekä vain ja ainoastaan Kristukseen uskovilla ihmisillä. Vain Kristuksen kautta pelastus on mahdollinen. Lisäksi on ihmisen itsensä mahdoton saavuttaa pelastustaan Kristuksen kautta omilla toimillaan. Vain jumala antaa tämän mahdollisuuden kutsumalla omiaan uskoon Kristuksen kautta ja näin pelastukseen. On siis ilmeistä, että maailman ihmisistä pelastuu vain hyvin pieni osa, ehkä prosentin verran tai vieläkin pienempi määrä, joka joukko muodostuu todellisista uskovaisista. Lähes kaikki ihmiset nykyisessä ja menneessä maailmassa joutuvat kadotukseen. Kun tarkastelemme asiaa esimerkiksi Jehovan todistajien kannalta, supistuu määrä kenties joihinkin sadasosa prosentteihin.
Näin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän johdattaa lähes kaikki ihmiset kadotukseen. Mistä tämä kertoo ja minkälaisella logiikalla tämä on ymmärrettävissä? Osaatko kertoa tämän minulle?
Vastaukset 31
Vanhimmat
keiden nimet on Jeesuksen elämän kirjassa kun jyvät erotellaan akanoista.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen, Poikansa
eikä yksikään Häneen uskova ikinä huku vaan hänellä on iankaikkinen elämä!
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen, Poikansa
, että kaikki, jotka häneen eivät usko hukkuisivat.
Juuri tämä kohta tekee nimenomaan kristinuskosta erityisen arveluttavan.
Erityisen erikoisella tavalla Jumala yrittää pelastaa ihmiset kadotukselta. Luulisi kaikkivoipaisen Jumalan keksineen vähän paremman suunnitelman ihmisten pelastamiseksi.
Epäilen suuresti, että kristinuskolla on mennyt pullat ja rusinat sekaisin jossain vaiheessa.
Tämä on sanotun mukaan tärkein raamatunlause.
Kuitenkin Raamattu on luettava kokonaan, ymmärrettävä Jumalan rakkaus.
Hän ei pelasta ketään viisauden perusteella, vaan hyvän sydämen.
Muistan itse kuinka hirveän paha olo tuli juuri tästä raamatunlauseesta, kun uskovaiset takoivat sitä päähän ollessani lapsi. Miksi ei saa apua jos Jumala niin kovasti rakastaa. Mutta sepä on uskovaisten tehtävä, näyttää esimerkillään rakkaus.
Tämä antaa minulle oikeuden olettaa, Jumala voi pelastaa uudessa maailmassa heitä, joilta uskikset niin tehokkaasti estivät pääsyn Jeesuksen luo?
Jeesus vapahtaa ja tekee ongelmat pienemmiksi.
Mutta minä muistan opetuksen, puhun vain sitä mihin todella uskon.
Aloita Vanhasta Testamentista, koska aina ensin on viha - sitten vasta armahdus.
Ensinnäkin vanhempien syntivelka periytyy jos ei ymmärrä miten pääsee vihasta.
Parannus on henkilökohtainen, ja on tehtävä työtä päästäkseen opitusta.
Uskon näin joille se on vaikeaa usko merkitsee jotain, ei vain opittua ja hiukan tympäisevää juttua.
Vanhan testamentin alkuluvuista: Jumala johdatti kansaansa uusiin kaupunkeihin ja kehotti tappamaan kaikki lapset, naiset ja vanhukset miesten lisäksi. Israelin kansaa kehotettiin tappamaan kaikki elävä kaupungeista, joihin Jumala kansaansa johdatti.
Hataralla pohjalla on pelastus, joka voidaan saavuttaa vain uskolla Jeesukseen. Kaikkivaltias ei halua antaa asiasta selväkielistä tietoa maailman kansoille, vaan haluaa arvuutella ja koetella ensin suurinta enemmistöä kaikilla mahdollisilla väärillä uskoilla, jotka lopuksi sitten johdattavat valtaväestön kadotukseen. Selväkielinen ilmoitus kaikkivaltiaalta poistaisi turhat kokeilut ja joutavan pulinan muiden uskontojen ( vääräuskoisten ) parissa, mutta sitä ei Jumalamme jostakin syystä anna, vaan mieluummin johdattaa valtaosan ihmiskunnasta kadotukseen.
Koko luomistyössä on sattunut ilmeinen häverikki juuri ihmisen kohdalla. Kaikki muut luomakunnan tuotteet ovat osuneet ihan kohdalleen, mutta ihmisen luomistyön tulos tuotti kerrassaan kelvottoman, synnillisen ja läpensä pahan olion. Lieneekö työn kelvoton tulos tarkoituksellinen. Vain näin surkealle pohjalle on kyetty rakentamaan tarpeellinen pelastusoppi ja vain näin surkealta pohjalta on mahdollista johdattaa valtaosa väestöstä kadotukseen. Jonkunhan on tästä onnettomasta tuloksesta hyödyttävä tai jopa nautittava, eihän se muuten olisi mitenkään mielekästä saati puolusteltavissa.
Millä perusteella Jumala johdattaa ihmiset kadotukseen? Ihminen on joutumassa syntiensä tähden kadotukseen, mutta Jumala tarjoaa hänelle mahdollisuuden pelastukseen. Kuitenkaan kaikki ihmiset eivät ota vastaan pelastusta, vaan valitsevat elää ilman Jumalaa ja siis joutua kadotukseen...
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän"
Miten tuon viestin voikaan ymmärtää niin väärin ja kierosti kuin sinä sen ymmärsit? Se on sinusta kiinni haluatko päästä taivaaseen vai helvettiin!
Lisää pelastuksesta blogillani www.ristituli.blogspot.com
Kommenttini oli siis tarkoitettu keskustelun aloittajalle
En epäile aitouttasi asian tiimoilta. Myös Jehovan todistajat ovat täysin varmoja, että kaikki muut (lähes kaikki maailman ihmiset ) joutuvat kadotukseen koska eivät käänny Jehovan todistajiksi. Islamilaiset terroristit ovat täysin varmoja oman jumalansa ainoasta oikeellisuudesta. He ovat asiasta niin varmoja, että ovat valmiit kuolemaan asiansa puolesta. Emmehän voi tietää, vaikka juuri tämä pieni ryhmä olisikin se ainoa pelastukseen johtava tie ja me kristityt varmoja kadotuksen kohtaajia. Ei edes Jumala halua antaa asiasta mitään tietoa, vaan odottelee kaikessa rauhassa maailman valtaenemmistön kadotukseen joutumista.
Emme myöskään voi tietää, oliko Jeesus oikea Kristus vai antikristus. Uhrasihan hän elämästään vain muutaman vuoden jumalan asialle. Hän ei myöskään ole saanut selväkielistä varmennusta Jumalalta toiminnalleen. Jostain syystä meitä halutaan pallotella ja pitää epävarmuudessa ja arvuutella olisiko tämä vai tuo Jumala se oikea. Osaatko sanoa miksi näin?
"Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, eikö se että hän kääntyy tieltänsä ja elää?"
"Jos mies tekee oikeuden ja vanhurskauden..."
He jotka valitsevat hyvän ja hylkäävät pahan, pelastuvat, vaikka eivät osaisi selittää kaikkea teologisella neroudella.
Totuus on nähtävillä luonnossa ja yleensä jokapäiväisessä elämässä.
Vanhan Testamentinkin aikaan oli aseistakieltäytyjiä, ikävä kyllä ei vieläkään voida ratkaista kaikkea rauhanomaisesti, mutta oli Jumalan sanan mukaista jos jonkun omatunto ei hyväksynyt.
Totuus on nähtävissä luonnossa! Yhdyn oivallukseesi täydellisesti. Vain luonto voi ratkaista asioiden kulun.
"..Ettei yksikään joka Häneen uskoo.." Tässä puhutaan Jumalasta, tarkoittanee vaikka ei täysin ymmärrä Jeesusta, sovintouhri silti sovittaa heidät jotka uskovat Jumalaan.
Siinä puhutaan Pojasta eli Jeesuksesta. "Poikansa -- joka Häneen uskoo --" Selvästi viittaa Jeesukseen, ja ottaen huomioon Jeesuksen omat sanat "kukaan ei pääse Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" voidaan selvästi päätellä, että ainoastaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen pelastuu.
"Vain Jeesukseen uskovat pelastuvat ja muut joutuvat kadotukseen." Tämä on maailman uskontojen joukossa eräs arvaus ja palvelee ilmeisesti jotakin joukkoa. Jostain syystä selväkielistä tietoa ei anneta ja joudumme kaikki arvailemaan lukuisten mahdollisuuksien joukosta.
Vain Jeesuksen kautta pelastuu, ko raamatunlauseessa puhutaan Isästä Jumalasta.
Pelastus koskee myös vanhan liiton ihmisiä, jotka olivat vain kuulleet Jeesuksesta.
Monet uskiksetkin arvailevat ja päättelevät ovatko tarpeeksi ovelia päästäkseen taivaaseen.
Jumala on sallinut väärän uskonnon, he hämmentävät totuutta, silti olet itse velvollinen etsimään sitä.
Ajatelkaa asiaa, tietenkin uskoon tultaessa on ensin Jumala, sitten vasta Jeesus.
Vertaus isännästä joka maksoi kaikille työläisille denarin, sopii tähän.
Me emme voi mistään tietää, kenet Jumala pelastaa viime tipassa.
Voi puhua Jeesuksesta senverran kuin ymmärtää, mutta ketään emme voi tuomita helvettiin.
Koko kadotusoppi ontuu jollakin tavoin muissakin kuin kristinuskossa. Mielestäni juuri kristinuskolta putoaa pohja siksi kun se tuomitsee lähes kaikki maailman ihmiset kadotukseen. Kenen etua tämänlaatuinen tuomintainto voisi palvella. Lisäksi kristinusko kutsuu pelastukseen kaikkia pahantekijöitä ainoana vaatimuksenaan katumus ja usko Jeesukseen. Juuri tämä mahdollistaa uskisten piirissä esimerkikiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön, jonka saa anteeksi ajoittain suoritetulla katumusrituaalilla.
Jumalan armon kieroon, niin ei sen perusteella pidä arvioida kristittyjä tai Jeesuksen opetuslapsia. Jos tahtoo oppia Jeesuksen opetukset ja ne pitää, niin on totuudellista uskoa ja toivoa ja rakkautta Herraa kohtaan.
Kysymys: Kuka pelastuu ja ketkä joutuvat kadotukseen?
Vastaus: Sitä ei tiedä kukaan ihminen. Ainoastaan Jumala.
Raamatussa on Jumala antanut ihmisille pelastusopin, että voisimme tietää ja myös rakastaa Herraa Jeesusta ja näin uskoa häneen tekemällä tahtoaan, sillä ei sanan kuuleminen ole kuuliaisuutta vaan Mestarin tahdon tekeminen on opetuslapseutta ja voimakastakin on Raamatussa kirjoitettu pelastusopillisena, mutta valitettavasti kukaan ei lopullisesti voi sanoa kenen nimi Karitsan kirjassa on ja kenen ei, sillä kun rukoilemme armossa ja totuudessa, niin tietysti kannattaisi rukoilla ihmisten eritavalla riippuen asemastaan Jumalan valtakuntaan ja Jeesuksen nähden. Asiat Herra kyllä osoittaa kun valtakuntaa etsitään ja lähestytään vaikka ei olekaan yksinkertaista, jos tarkemmin oppia tarkastellaan.
Rangaistusten pitäisi olla ankarampia, itsekin hyväksikäytön kokeneena olen mieltä, tekijät pitäisi erottaa uhreistaan koska rikos ei jää yhteen tekoon.
Häpeällä painostus jatkuu vielä myöhemminkin, toipuminen on mahdollista vain jos uhri saa olla rauhassa.
Tämä ei tosin tapahtunut uskisten piirissä.
Ajatukseni 4-vuotiaana lapsena: Tämä on pahuuden äärimmäinen ilmentymä.
Kuitenkaan emme voi kieltää armoa, vain toimittaa vankeuteen.
Harvoin uskikset korostavat näitä tekstejä:
Jumala on kaikkien ihmisten vapahtaja, sanoi Paavali.
Minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa.
Minkähän ihmeen takia kukaan ylistäisi jollei tarkoittaisi? Ja pelastuksen tähden kai ylistetään?
Kilvoittelu jumalten muodostamassa viidakossa on kovaa peliä ja aina on olemassa suurin todennäköisyys sille, että ylistys kohdistuukin väärään jumalaan tai väärään maalliseen digtaattoriin.
Jos se on niin epätoivoista kuten monilla tuntemillani uskiksilla, he tajuavat jossain kohtaa etteivät ole oikeassa. Kilvoitelkaa - se tarkoittaa että on pyrittävä tekemään Jumalan tahto eikä seliteltävä: meitä ei voida syyttää.
Uskon pitäisi tuoda toivoa, ikävä kyllä joudut pettymään moniin uskiksiin - joten ei kannata perustaa käsitystään heihin, vaan hankkia omakohtaista kokemusta.
Sanon minä, monien uskovaisten vihaama.
on vastustaa Pyhää Henkeä, myös lihan mielen vallassa olevilla uskovilla, sillä liha sotii Henkeä vastaan. Kannattaa jokaisen varoa farisealaista ulkokultaisuutta ja sitä aivan kavahtaa.
Etkö keksinyt mitään omaa syvällisempää ajattelua, vaan tätä merkityksetöntä kristillistä liturgiaa, joka on puhdasta sanahelinää - kirjanoppineisuuta!
Puhut ulkokultaisuudesta ja farisealaisuudesta ja oma kirjoituksesi on juuri sitä.
So so!! Olen perinteinen buplikaani, eli valtion pienipalkkainen virkamies. Farsealaisuushan on taas raamatun tekstien kirjaimellista tuntemusta ja noudattamista. Juuri tätähän koitan kyseenalaiseksi asetella.
Herran Jeesuksen sanat Pyhässä Hengessä viesteissämme. Ei tarvita omaa eikä toisten syvällistä vaan nöyrää mielenlaatua ja otollista maaperää elävälle uskolle ja toivolle ja rakkaudelle, ja myös sinulle riittää jos tahdot Herran Jeesuksen opettamaa, jos tahdot omaasi tuoda, niin etpä tarvitse Jeesusta Mestariksi, mutta ole autuas, jos tahdot vanhurskauttaan ja armoaan ja totuuttaan, amen.
Mä oon niin tupaten täynnä uskonto pyhähenki pöpinää, tolkuton ähky.
En ole uskoton. Tietystä syystä aloin tutkimaan muutamaa lahkomeininkiä ymmärtääkseni ja mitä enemmän tutkin sitä ähkympi tuli. Ehkäpä se vaan on näin ettei Suomessa pysty puhumaan muulaisesta uskosta kuin kristinuskon eri dogmeista. Usko joka ei anna vapautta ajatella itse, tuntea itse, ei ole kovin antoisaa. Ahdistaa suunnattomasti ihmisten tuomitseminen ja kiinnostus naapurin pelastuksesta. Toinen on voinut elää vaikka kuinka oikein ja nöyrästi ja ties miten mutta eiköhön fanaatikot jaksa osoitella sormellaan niin kuin nyt näilläkin palstoilla tai erityisesti lahkopalstoilla. Jaksan uskoa ja toivoa että avoimin mielin keskusteleviakin ihmisiä löytyy vielä maailmasta, on he sitten ateisteja, maailmanuskovia, seksuaalisesti mihin tahansa osaan kuuluvia, mustia tai valkoisia, ihan sama, kunhan antavat sydämensä puhua.
Dogmeja ei kestä enää erkkikään.
Juuri näin. Yhdyn sanoihisi täysin.
Sydän on se mikä punnitaan loppupeleissä ei dogmit eikä usko siihen tai tähän.
mutta ano totuudellisesti Jeesuksen nimessä jos tahdot tuntea tahtoaan ja siten uudistua mieleltäsi, sillä hengelliset ovat eri asia kuin sielulliset vaikka aina sielullisuus on myös hengellisen rinnalla, mutta sielullisen rinnalla ei ole hengellistä muutoin kuin uudestisyntyneillä elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä ja se on jokaisen ihmisen elämän merkitys sielunsa pelastukseksi.
Jokainen joka Jeesuksen nimessä anoo hengellistä hyvää elämäksi, myös sen lupauksensa mukaa saa, senjälkeen tarvitaan kestäväisyyttä ja tahdossaan vaeltamista eli totuudessa eli valkeudessa, sillä armoliittonsa toimii siten.
Herran Jeesuksen armoa ja totuutta sielullesi ja sydämmeesi.
Enpä tunne yhtäkään ihmistä joka olisi vapaa ja onnellinen dogmiuskossa.
Sen sijaan onnellisia ihmisiä tiedän lukuisia jotka ovat jossain muussa uskossa.
Seuraavanlaisia haja-ajatuksia tulee mieleen kun katselen tähänastista keskustelua:
NS. uskovainen on uskossaan vilpitön ja usein kokenut uudesti syntymisen syntien anteeksisaamisen ja armon. Monet heistä ovat vilpittömän huolissaan ystäviensä ja sukulaistensa pelastuksesta / kadotukseen joutumisesta.
Uskoon tulemisessa tapahtuu henkisen elämän puolella niin voimakas vapautumisen tunne, ettei uskon oikeellisuudesta jää mitään epäselvyyttä siitä huolimatta, että näin tapahtuu myös kaikkien muiden uskontojen (harhaoppien) piirissä uskoon tulon yhteydessä.
Uskon ja Jumalan voisi koittaa selittää jonkinlaisena paradoksina, jossa luopumalla kaikesta yllättäen kokeekin saavansa kaiken. Tarkemmin ajateltuna asia ilmenee rakkaudessa, jossa todella näin käy. Pyyteetön vilpitön rakkaus ei todellakaan vaadi, vaan on valmis asettumaan tilaan, jossa ihminen luopuu kaikesta itsekkäästä ajattelusta ja kokee tavallaan saavansa kaiken. Erityisesti tämä toteutuu orgastisen onnen yhteydessä.
Sanotaanhan, että Jumala on yhtä kuin rakkaus.
Jumalan persoonallisuutta ajateltaessa ainakin minä päädyn johtopäätelmään, jossa jumala löytyy kun kaikesta, siis aivan kaikesta luovutaan.
Voisin kuvata asiaa näin: Kun sovittelet mitä tahansa inhimillistä piirrettä Jumalaan istutettavaksi, ei se tunnu istuvan: Suu? Mitä Jumala sillä tekisi? jalat?, korvat?, sukupuoli?, ruoansulatus? Jumalaan ei voi oikeastaan istuttaa mitään piirrettä sen enemmin fyysistä kun henkistäkään käsitettä. Luonnollinen johtopäätös onkin: Jumala on yhtä kuin ei mitään ja monen mielestä kuitenkin kaikki! Täydellinen paradoksi aivan kuten rakkaudessa. Rakkauden parhaissa ilmenemismuodoissa ihminen luopuu kaikesta, itsekkyydestä, jopa ajatuksistaan ja jopa ajasta ja näin kokee saavansa kaikki eli vuorovaikutteisen rakkauden. Kuten sanottu, molemminpuolisessa orgastisessa tilanteessa tämän kokee parhaimmillaan.