Mooses... Mooses

/..Niin monta kertaa näissä erämaan korkeakouluissa ihmisestä saattaa tuntua, että Jumala ja kaikki muutkin ovat hyljänneet ja unohtaneet. Saattaa kulua vuosia, jopa vuosikymmeniä, ettei mitään näytä tapahtuvan. Näissä erämaan korkeakouluissa pitkämielisyys on usein kovalla koetuksella ja uskon perusteet monta kertaa perusteellisesti koetellaan. "Oi Jumala! Kuinka kauan vielä?" Ja kuitenkin Jumalan silmät vaieten valvovat ja tarkkaavat tapahtumien kulkua ja sitä kehitystä, joka hänen palvelijansa sisimmässä tapahtuu. Ja kun Jumala ottaa "ohjat" käsiinsä, sen jälkeen ihmisen elämässä alkaa tapahtua suuria ja voimallisia asioita.

Ja Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja tästä ilmestymestä alkoi niiden tapahtumien kulku, jota varten Jumala oli Mooseksen jo hamasta äitinsä kohdusta valinnut ja tähän tehtävään omassa koulussaan Mooseksen kouluttanut. Oli koittanut vapautuksen hetki Moosekselle ja vapautuksen hetki koko Jaakobin heimolle. Hänen, Mooseksen, oli lähdettävä takaisin Egyptiin ja johdatettava siellä orjuudessa oleva Israelin heimo siihen maahan, jonka Jumala oli yli neljä vuosisataa aiemmin Aabrahamin jälkeläisille valalla vannoen luvannut.

Aina on niin, että kun ihminen joutuu kasvotusten Jumalan pyhyyden ja hänen valtasuuruutensa kanssa, ihmisestä tulee pieni ja vähäpätöinen ihminen, joka oman vajavaisuutensa ja syntisyytensä tuntien joutuu riisumaan kengät jaloistaan ja kätkemään kasvonsa. "Armahda minua, minä olen syntinen ihminen?" Niin monilla meistä on joskus hyvinkin suuria luuloja itsestään ja unelmia suurista maineteoista, joiden avulla ihminen omaa kunniaansa toisten silmissä voisi korottaa. Näiden suurien luulojen ja unelmien ajamina ihminen monesti kuluttaa koko elämänsä ja terveytensä ja kaiken, mitä hänellä on. Näitä unelmia koskaan saavuttamatta. On kuin kangastuksen perässä juokseminen. Se haavekuvana silmiin siintää, mutta aina kun yrität sitä tavoittaa, se siirtyy tuonnemmas ja tuonnemmas. Koskaan et sitä lähemmäksi pääse.

Näin lienee ollut myös Mooseksen suhteen. Ne suuret unelmat, joita hänellä lie nuoruudessaan ollut, olivat näinä maanpakolaisuuden vuosikymmeninä lopullisesti romuttuneet ja Mooseksesta oli tullut pieni ja itsessään riittämätön mies, jo harmaapäävanhus, joka pyytämällä pyytää, että Jumala valitsisi kenet muun tahansa tähän suureen tehtävään. Kuitenkin on niin, että Jumala ei kutsumistaan ja armolahjojaan kadu, ja kun hän on jonkun tehtäväänsä valinnut, niin hän pitää myös valinnastaan kiinni. On Jumalan suurta armoa ja viisautta sekin, että ihminen ei omia avuja tai kyvykkyyttä Jumalan palveluksen työssä tarvitse. Jumala itse varustaa palvelijansa matkalle ja on palvelijansa kanssa kaikissa tilanteissa. "Avaa suusi, niin minä täytän sen sanoilla". Tämän läksyn sai myös Mooses Jumalan kanssa neuvoa käydessään oppia. Ja niin tämä erämaiden lammaspaimen lähtee matkalle Jumalan siunausten saatteleman ja Jumalan antama matkasauva kädessään. ...//

http://www.aretalogia.fi/kristilliset/palavan.html