Ratsukievari Saarenmaalla

Olin siellä yhtenä kesänä harjoittelijana, neljän päivän aikana NÄIN kerran hevosen, muuten teimme toisen harjoittelin kanssa ruokaa, siivosimme ja valmistelimme mökkejä.
No, en ole ainoa joka sieltä on lähtenyt kesken harjoittelun.

Itse olin tänä kesänä siellä ja pidin paikasta todella paljon! Hevoset olivat hyvin hoidettuja ja henkilökunta tunsi hevoset hyvin, osasivat valita kaikille juuri oikeanlaiset hevoset. Maastot olivat todella upeat ja retken vetäjät (sekä paikan omistaja, että harjoittelijat) tuntuivat tietävän paljon ympäristöstä ja sen historiasta yms. Pääsimme myös uittamaan hevosia meressä, sekä rapsuttelemaan tallin varsaa, joka oli varsin ihmisrakas :) Omistaja ja harjoittelijat olivat todella ystävällisiä ja tallilla oli mukavan rento ilmapiiri.
Suosittelen ehdottomasti Ratsukievaria kaikille!

Minulla taas, tai oikeastaan koko meidän porukalla jäi tosi huonot fiilikset tuosta Ratsukievarista tältä kesältä. En voi suositella kenellekään.

Sama homma. Erittäin huonot kokemukset ja fiilikset jäi tuosta Viron Ratsukievarista.

Juu sen Ratsukievarin pitäjän menneisyys on erittäin ns." kirjava" ja samanlainen täti se on se sen äpär... tai siis au-lapsi. Mutta pahinta on kyllä se miten siellä niitä hevosia ja koiria kohdellaan. Ja tämän ketjun perusteella myös harjoittelijoita. Kannattaa lukea pitkä ketju tästä paikasta ja aiheesta tuolta toiselta sivustolta.

Kannattaapa lukea pitempi ketju täältä toisaalta ihan löytyy paikan nimellä hakemalla....tosi hurjaa juttua, miten siellä mm. harjoittelijoita kohdellaan!!! Ja muutenkin meininki ihan mahdotonta.

Tallinsivut: www.ratsukievari.ee

Jouduin vedätyksen kohteeksi ja jäin palkatta, työskentelin Eestissä tallilla useita kuukausia. Talli pyörii vapaaehtoisten nuorten ja eri oppilaitosten harjoittelijoiden voimin. Itse en tiennyt olevani palkaton työntekijä. Toivoisin erityisesti eri oppilaitosten ja hevostelevien nuorten vanhempien kiinnittävän huomiota ko. tallinpitäjän toimintaan.
Tarinan kertomiseen on useita syitä, olen vihainen ja turhautunut, mutta ennen kaikkea haluan ettei kukaan nuori joudu samanlaisen vedätyksen uhriksi kuin minä. Tiedän olleeni äärimmäisen tyhmä ja elämä antoi minulle kovan opetuksen ihmisten kaksinaamaisuudesta ja ahneudesta. Olin töissä Eestin Saarenmaalla, Lumandassa suomalaisen naisen pyörittämällä hevostallilla toukokuusta 2014 aina joulukuuhun 2015. Tein koko talven 2014-2015 töitä tallilla, sillä varauksella, että saisin Suomesta oman alani hommia, mutta töitä ei ollut.
Sovimme toukokuussa 2014, että saan hevosen kahden vuoden työstä palkaksi. Aloin maksamaan hevosen kuluja elokuusta 2014. Maksoin rehut ja kengityksen, sekä ostelin tietysti puuttuvia tarvekaluja hevoselleni, aina 2015 vuoden joulukuuhun.

Minulla oli ongelmia tallinpitäjän kanssa useampaan otteeseen hevostenhoidollisista kysymyksistä. Ehkä jotkin kylmäverirodut selviävät pelkällä vedellä ja heinällä ympärivuotisesti ulkona, mutta oma mielipiteeni on, että ruokinta ei ollut etenkään loppuajasta kohdallaan.
Oli myös mielenkiintoista, että ensimmäisenä talvena oli äärimmäisen tärkeää, että hevoset saivat laadukasta väkirehua, jota pomoni silloinen mies hankki tallille. Toisena kesänä ja talvena väkirehulla ei ollut enää väliä.
Ongelmat alkoivat kunnolla, kun lähdin Suomeen isäni ja työnhaun takia kesäksi 2015 toukokuussa. Olen virallisesti isäni omaishoitaja. Ennen lähtöä keväällä keskustelimme pomoni kanssa palkastani, en voinut nostaa palkkaa yli 350euroa, koska olin työttömänä työnhakijana, mutta mainitsin, että hevonen on minusta jo tienattu. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että pomo alkaa maksamaan minulle palkkaa siitä eteenpäin. Luojan kiitos toinen työntekijä oli todistamassa keskustelun, koska nyt pomoni kieltää, että koko keskustelua on käyty.
Seuraavaksi yhteyttä ottaa pomoni, joka haukkuu minut. Kertoo viestissään, että sairas isäni ei ole syy olla Suomessa, vaan minulla on jokin muu syy.
Tästäkin huolimatta palasin töihin Eestiin syyskuun alussa.

Syyskuun alussa minua odotti kaaos, hevoset olivat kesän jäljiltä sairaanloisen lihavia ja vapaalla heinällä. Alaikäisellä harjoittelijalla ei ollut hajuakaan väkirehuista/kivennäisistä ja mm. kipeä selkäistä ponia liikutettiin ratsain. Hevoseni, jonka kengitykset maksoin, oli kengitetty välipohjallisilla ilman lupaani ja huonokavioiselle hevoselle välipohjat eivät tee hyvää. Paikalla oli siis kaksi harjoittelijaa, toinen alaikäinen. Toinen harjoittelija oli suorittamassa loppunäyttöään ja moni asia meni mönkään, laitoin viestiä pomolleni hevosten kunnosta, tilanteesta ja siitä kuinka vastuuton pomoni on. Minulle ilmoitettiin, että voin lähteä ja lopuksi vielä toiset työntekijät lähetettiin hakemaan kassalipasta etten varasta rahoja. Ilmoitin, että en voi lähteä. Harjoittelijat eivät pärjää ilman minua. Jatkoin siis töitä syyskuun loppuun. Kun näin esimieheni hänen vihdoin kotiuduttuuan sain haukut niskaani. Minua lisäksi epäiltiin valehtelijaksi ja varkaaksi.

Päätin edelleen jäädä. Tein töitä joulukuulle 2015 pätkissä, kävin Suomessa hoitamassa isää ja Eestissä pyörittämässä tallia. Järkytyin, kun kuulin, että eläimet; hevosia on iso lauma ja koiria useita, jäivät välillä alaikäisen harjoittelijan vastuulle
Sain luojankiitoksia työpaikan Suomesta ja jossa aloitin joulun jälkeen. Vasta silloin silmäni aukesivat, vastuullinen hevostenpito on kaukana toiminnasta, johon törmäsin Eestissä.
Laitoin viestiä uudelle tytölle, että toivoisin hevostani ruokittavan asianmukaisesti ja että sillä ei hyppää asiakkaat.
Kysyin myös yhdessä viestissä autosta joka oli luvattu minulle ja toiselle työntekijälle omaksi sitä vastaan, että maksoimme useita satoja euroja talvella sen korjauksia. Auto oli luvattu uudelle työntekijälle ja me emme saa mitään oli vastaus.
Sitten pomoni laittoi minulle viestiä, että minun pitää maksaa edelleen kaikki hevoseni kulut, vaikka se on heillä asiakaskäytössä ja hän on loukkaantunut, kun kysyin meille luvatun auton perään. Kysyin myös toisen työntekijän palkkauksesta. Pomoni sanoi, että toinen työntekijä on saanut palkaksi lahjan minkä pomoni antoi työntekijän vastasyntyneelle vauvalle, kylpyläkäyntejä ja pisteen i:n päälle; oikeuden käyttää suihkua pomoni asunnossa. Pomoni oli tosin vesilaskujen tullessa vaatinut työntekijältä korvauksen suihkussa käynnistä. Loppujen lopuksi auto, josta minä en tosiaan saanut mitään oli käynyt korvaukseksi.
Seuraavakasi pomoni tarjosi palkaksi minulle 1000e hevosesta varusteineen tai ilman. Ja sama meno jatkui..

Hurjan huono paikka tämä. Meidän porukan kokemukset todistaa sen. Ja nyt kun luettiin tätä ketjua, niin ei olis edes arvannut että vieläpä meitäkin huonompia kokemuksia on näköjään ollut muillakin ja etenkin tuo harjoittelijoiden kohtelu näkyy olleen ihan pöhköä. Kuinka tuommoinen voi olla edes mahdollista. Tihunen on meijän porukan suosikki.

Se paikka on surkea. Tihunen on meidänkin mielestä tosi hyvä paikka Virossa, siellä on paljon hyviä hevosia, joista pidetään hyvää huolta. Ja lisäksi siellä on monentasoiselle ratsastajalle sopivia hevosia, että kaikki pääsevät nauttimaan.