Autatko oikeasti hädässä olevaa? Eli esim: annat ruokaa sitä tarvitsevalle tai vaikka yösijan?
Voi olla, ettet todellakaan ole hyvä kristitty tai etes ihminen, jos vain käyt kirkossa ja tuputat omaa uskoasi muille.
No, miten on?
Voi olla, ettet todellakaan ole hyvä kristitty tai etes ihminen, jos vain käyt kirkossa ja tuputat omaa uskoasi muille.
No, miten on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin kauan olen uskossa kun kelpaan uskovaiseksi, enkä ole kuullut että Jumala olisi yhtään uskovaista ulos heittänyt, vaan kaikki luopuneet ovat lähteneet itse...! Uskovaista kutsutaan armahdetuksi syntiseksi joka elää tässä maailmassa. Jeesuksen veri on maksanut uskovien synnit, itse ei tarvitse jaksaa koska Jumala antaa niitä voimia siihen uskossa pysymiseen niinkuin ihan kaikkeen muuhunkin, mitä tarvitaan.
Et siis ole tarpeeksi hyvä. :)
Jaksat kyllä höpistä keskellä yötä henkeviä, mutta et jaksaisi auttaa lähimmäistäsi vaikkakin köyhää sellaista, vaikka vain sen verran, että lahjoittaisit hänelle ruokaa. Se ei vaadi hirveitä ponnisteluja, jos nukut yösi.
Ei kukaan muu ole hyvä kuin Jumala!
"Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu" (Luuk. 18:18-19).
Jos armahdetussa syntisessä havaitaan luonteen jaloutta, ei se ole hänestä itsestään, vaan Jumalasta. Se on Pyhän Hengen hedelmää aivan kuten ovat myös rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys ja uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23).
Pyhän Hengen hedelmiä esiintyy runsaasti sellaisilla ihmisillä, jotka ovat viettäneet paljon aikaa Jeesuksen seurassa. Jos ihminen ruokkii itseään "taivaan eväillä", sen täytyy loistaa hänestä ulospäin.
Jos omistaa 2 tuntia viikossa, eli vain kirkossa käynnin kerran viikossa, Jeesukselle, eikä muuten pidä mitään yhteyttä ylöspäin, ei se voi yksistään vielä kovinkaan paljoa vaikuttaa luonteeseen. Jos Jeesus "asuu" vaan kirkon seinien sisäpuolella ja jää sinne, on uskonelämä aika kuivaa, se ei ole kokosydämistä.
Jokin satunnainen avustus tai köyhien ruokkiminen ei vie ketään taivaaseen, ei myöskään mikään muukaan oma teko. On kysymys siitä, kuka on sydämesi Valtias, kuka on sydämesi Kuningas. Mitkä ovat motiivisi toisten auttamiseen? Ovatko ne maallisen kunnian ja oman ulkokuoresi kiillotuksen vuoksi, vai ovatko ne tehty rakkaudesta Jeesukseen?
Täällä ei todellakaan ymmärretä.
Jos olet hyvä ihminen sinulla ei ole oikeutta olla auttamatta hädässä olevaa, olipa hän sitten sairas tai köyhä tai mitä vaan.
Täällä höpistään jotain, joka hiljentää omatunnon kokonaan.
Mutta omapa on "tulevaisuus"
Olet oikeassa 1utelias. Jos on uskovainen, eikä auta lähimmäistään silloin kun paikalle sattuu, voidaan kyllä miettiä, että onko henkilö uskossa vai ei.
Otetaan esimerkkejä elävästä elämästä:
Esimerkki 1.
On talvi-ilta. Luoksesi tulee ventovieras henkilö, joka puhuu jotain eksoottista kieltä. Hän yrittää selittää merkein näyttäen, että tarvitsisi ruokaa, lämpöä ja yösijan. Mitä tekee uskovainen? Ottaako hän tämän vieraan kotiinsa yöksi, ruokkii hänet, luovuttaa oman vuoteensa vieraan käyttöön tulevaksi yöksi. Tarjoaa puhtaat vaatteet ja antaa hänelle seuraavalle päivälle rahaa, että hän pärjää seuraavanakin päivänä. Osoittautuu näes, että ventovieras on, ei vain ilman yösijaa, vaan myös täysin rahaton ja nälissään. On eksynyt eikä osaa maan kieltä.
Kysymys: Mitä tekisit oi uskova sisar/veli? Autatko niinkuin laupias samarialainen?
Siinä jokaiselle pohdittavaa. Myös kysyjälle.
Jatkoa edelliseen:
Esimerkki 2.
Tulet kotiin myöhään alkuyöstä. Kadulla on iso rosvojoukko käynyt miehen kimppuun. Olet uskovainen eli sinun pitää mennä puolustamaan miestä. Mitä teet, onko uskosi niin vahva, että uskallat mennä "väliin" ja huutaa kovaäänisesti: "Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä sanon teille: häipykää!"
Näin suurin piirtein tapahtui oikeassa elämässä, ja rosvot häipyivät. Uskoa se kuitenkin vaatii.
Jatkoa kahteen edelliseen:
Jeesus tietää ja tuntee meidät. Hän tietää millaisia me olemme. Hänen omat opetuslapsensakin jättivät Hänet suurimman hädän hetkellä, juuri silloin, kun Hän olisi eniten kaivannut tukea.
Kun Jeesus rukoili Getsemanessa sielunsa tuskassa ja pyysi opetuslapsia valvomaan Hänen kanssaan, niin mitä tekivätkään uskollaan pröystäilevä Pietari ja muut rakkaat opetuslapset? He nukkuivat. Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, ennenkuin kukko lauloi. Yksi opetuslapsi myi hänet, oman Herransa!
Tällaisen joukon jatkona me surkeat vaivaiset olemme. Me olemme täysin armosta riippuvaisia. Ja hyvä niin. Jos joku jotain (toivon mukaan) hyvää tekee, ne työt eivät ole hänen, vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta tehtyjä. Se on Jeesus, joka meidän kauttamme tekee teot, jotka ovat Hänen - ei meidän!
Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan?
Kuka oli tuo Raamatun kertomuksen Laupias Samarialainen? Joku uskovainenko? Ei! Se kuvasi Jeesusta Kristusta Herraamme. Se on Hän, joka on laupias, Hän ei hylkää meitä, kun pyydämme Häntä apuun! Hän tuli apuun, kun kaikki muut mm. pappi, kävelivät ohi. Hän sitoo meidän haavamme, eli toisin sanoen Hän parantaa meidät syntimme aiheuttamasta tuskasta ja sairaudesta. Hän voitelee meitä Pyhällä Hengellä että eheytyisimme. Hän lääkitsee kaikki haavamme. Hän on maksanut meistä täyden hinnan, me saamme KAIKEN ilmaiseksi pelkästä rakkaudesta, Jeesuksen ylitse vuotavasta rakkaudesta meihin. Ja jos "koituu vielä kuluja" niin Jeesus maksaa ja lääkitsee loputkin, kun Hän tulee takaisin.
Ei voi kuin kiittää ja ylistää! Tässä kohden menemme sanattomaksi! Kiitollisuus täyttää meidän köyhän mielemme! Näin hyvä Hän on, ei meistä ole tähän, ei meistä ole Laupiaaksi Samarialaiseksi, mutta Yksi on Ylitse muiden! Hallelujaa Kuninkaan!
Luuk. 10:30-35
"Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'"
Itse olen antanut monasti yhdelle ihmiselle yösijan ja ruokaa "Suomalaiselle", tosin vain ruokaa kun hän on humalassa. Ja olen auttanut yhden kadulla asuneen kääntymään viranomaisten puoleen, vaikka en hyväksy "pakolaisia" tässä laajuudessa. En uskaltanut häntä viedä kirkkoon tai muiden uskovaisten päämajaan.
OK, ei mitään maailmaa mullistavia tekoja, enkä yritä elvistellä, mutta voisi jokainen tehdä sen minkä pystyy, olkoon sitten kristitty tai ei.