Harjoittelupaikka kokemuksia!

Ei meillä ainakaan noin kohdella... Meillä on moni opiskelija sanonut viihtyvänsä, ja yleensä on ollut helppo saada sijaisia ja kesätyöntekijöitä. Moni sijainen onkin ollut joskus työharjottelussa meillä! Kannattaa kertoa eteenpäin osastonhoitajalle jos käytös on tommosta... koulua varmaan myös kiinnostaa!

ET OLEPOIKEUS TAPAUS

Millaisen arvostelun odotat saavasi työharjoittelustasi todistukseesi, millä sitten joudut työpaikkaa aikanaan hakemaan. Olet mielestäsi oikeassa ja muut väärässä, tuolla asenteellasi et tule menestymään missään työyhteisössä.
Työyhteisön asioille on työpaikalla varattu viikkopalaverit, joissa on mahdollisuus sanoa sanottavansa. Työyhteisön asioiden vatkaaminen keskustelupalstoilla ei ole asiallista eikä kohenna työyhteisöä ainakaan paremmaksi.

"potilas on kuivitettava, kys potilas n. 100kg liikuntakyvytön, nostolaite käytössä, ei neuvo mitään miten laite toimii"

Missä laitoksessa potilas kuivitiellaan nostolaitetta käyttäen?

Opiskelijan ei vuorenvarmasti tarvitse tehdä vaipanvaihtoa, eikä mitään muutakaan, yksin, ei satakiloiselle eikä kevyimmällekään.

Mutta silti: kun itse menin ekalle terkkariharjoittelujaksolle, vastaanotto oli kylmäävä, pomoa myöten: "teitä opiskelijoita on liikaa, olemme väsyneet teihin". Sinänsä tietysti hyvä, että asiat sanotaan suoraan, mutta sitten jatko selvitti hoitajien väsymyksen työhönsä, leipääntymisen, kyllääntymisen, asenteen, että vähempää ei voisi kiinnostaa ...

Ja juuri uutisista kuultua: osastoja suljetaan kesäksi, kun pätevistä hoitajista on pulaa. Ns. terveydenhuolto ja hoiva-ala on sellaista nykyään, että opiskelija, joka näkee harjoittelujaksoillaan, mitä se puoli on, ei varmasti tule sille alalle ikinä töihin. Jos palkkaus jätetään toisarvoiseksi tässä kohtaa, niin työaika-asiat ja työlistat, jotka johtuvat liian vähäisestä henkilökunnan määrästä, eivät houkuttele ketään, jolla riittää ajatusta omasta terveydestä ja jaksamisesta vähänkään.

Harras toiveeni onkin, että hoitolaitokset tyhjenevät tykkänään hoitajista niin, että päättäjille tule hätä - käteen.

"Opiskelijan ei vuorenvarmasti tarvitse tehdä vaipanvaihtoa, eikä mitään muutakaan, yksin, ei satakiloiselle eikä kevyimmällekään."

Kyllä opiskelun edetessä opiskelija tekee asioita yksinkin, mutta ko tapauksessa ilmeisesti liian aikaisin odotettiin, koska opiskelija luuli tarvitsevansa vaipanvaihdossa nostolaitetta. Toisaalta opiskelkijakaan ei saa ottaa vastatakseen tehtävästä, jonka kokee ettei vielä hallitse. Satakiloisen täysin liikuntakyvyttömän vaipanvaihtoa ei kyllä koulutettukaan hevillä lähtisi tekemaan yksin.

Työpaikoilla henkilökunta monissa paikoin on väsynyttä, jatkuva kiire, oman etiikan vastainen työskentely, tuplavuorot, vajaalla miehityksellä toimiminen verottavat. Opiskelijat vaativat osansa, aikaa kuitenkaan peredytykseen ei erikseen anneta vaan opislkelijat kulkevat siinä mukana työn touhussa.Tämä ei kuitenkaan ole opiskelijoiden vika vaan koko tämän säästön kurjimuksessa painvan systeemin.Opiskelija ansaitsee kokea tulleensa asiallisesti kohdelluksi.

Osastojen kesäsuluthan ovat jo rutiinikäytäntö, ei mikään tämän kesän erikoisuus. Jo työelämässä olevien hoitajien on saatava pitää lomansa ja lomittajia ei sada kun heitä talvisaikaankaan ei saa ottaa eivätkä näin pääse perehtymään "päteviksi".

"että hoitolaitokset tyhjenevät tykkänään hoitajista niin, että päättäjille tule hätä - käteen. "

Uskon että sekin aika tulee joissain laitoksissa vielä vastaan. Jos työ-oloja ei tehdä työntekijän kannalta inhimillisiksi, ei työntekijöitäkään löydy. Uudet sukupolvet arvostavat enemmän vapaa-aikaa ja työn mielekkyyttä, en usko että raha siinä kauheasti merkitsee.

Helpottiko miinustaminen? Parin päivän takainen uutinen kertoi, että työpaikkakiusaamista on eniten julkisilla, naisvaltaisilla aloilla. Se jos mikä kertoo, että asenteet ovat metsässä ja vieläpä syvällä siellä.

Voisi joka ikinen hoitsukainen ajatella muutamankin kerran kaikkia niitä syitä, miksi nuoret eivät tule alalle töihin, ihan kaikki syyt eivät ole kiinni päättäjistä ja pomoista. Työkaverit ja -ilmapiiri, miten otetaan vastaan, kohdellaan ja asennoidutaan uuteen tulijaan ja alalle opiskelevaan, miten viestitetään työpaikkakulttuuria ja -asenteita, vaikuttavat siihen, tuntuuko kiusatulta vai siltä, että haluaa tulla vastedeskin ja jopa antaa koko elämänsä alalle.

Miten asenneongelmaiset voivat olla hyviä vastuunkantajia ja 'suunnannäyttäjiä' nuorille ihmisille? Mielipide pitää saada sanoa silloin, kun tuntuu siltä, että sanottavaa on, viikkopalaverissa sitä voidaan sitten yhdessä käsitellä, jos asia käsittelyä vaatii. Ja nimimenomaan julkisesti näitä aiheita pitäisi vatvoa paljon enemmän, että jokainen kiusaaja löytäisi itsensä esimerkeistä ja pystyisi ehkä tekemään jotakin vinksahtaneille käsityksilleen ja tavoilleen.

Taitaa vain olla niin, että pahimmat tapaukset ovat aina oikeassa -tyyppejä, jotka tietävät ja osaavat paremmin kuin kukaan muu ja ovat muutenkin itseään niin täynnä, että tajuntaan ei muu maailma mahdu.

Omakohtaisia huonoja ei ole, onneksi. Mulla on sellainen 'paha' tapa, että katson suoraan silmiin ja kysyn, jos en ymmärrä tai tajua jotakin tai jonkun, oli hoitaja tai kuka vaan, tarkoitusta. Kun myös viis veisaan selän takana kaakattajista ja saivartelijoista yms. 'mukavista' ihmistyypeistä, niin en kuulune siihen kaartiin, jota pystyy kiusaamaan.

Mutta vierestä, aika läheltä olen joutunut seuraamaan opiskelun ohjaajaa, joka pakoili, lusmuili, väisteli, viipyili, katosi, keksi sitä sun tätä, että ei tarvinnut huomioida, ottaa haltuun, viedä kädestä pitäen mukana, opettaa peruskoulusta terveydenhoitopuolelle opiskelemaan siirtynyttä nuorta.

Häpesin ns. aikuisten puolesta. Millaisen kuvan se nuori sai paitsi alasta niin yleensä vieraista aikuisista ja työelämästä?

Onneksi tässä tapauksessa kävi onnellisesti, vaikka hoitajaopinnot päättyivät seinään, eikä syy ollut opiskelijassa. Monia vuosia myöhemmin näin pojan, josta oli kasvanut miehen kokoinen niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin kooltaan, ja vaikka minä en tunnistanut niin hän tunnisti ja tuli kertomaan, mitä sitten tapahtui ja miten hän oli elämänsä eteenpäin klaarannut.

Hienoa. Sinulla on terve asenne ja hyvä itsetunto, kiusaajat eivät saa sinusta otetta. Itse pyrin samaan.

Tuo kertomasi opiskelun ohjaajan käytöksestä on varmasti totta ja tätä päivää varmasti useammassakin tapauksessa, vaikka ohjaajan (=työntekijä) työsopimuksessa lukee että työ sisältää myös opiskelijoiden ohjaamista.

Kuitenkin työpaikoilla on tehty töitä opiskelijoiden aseman parantamiseksi. Ennen opikelijan tuloa sovitaan jo valmiiksi ohjaaja (siinäkin tosin vielä lipsumista tapahtuu). Useilla työpaikoilla on valittu opskelijavastaava, jonka tehtävänä on vastata opiskelijoiden harjoittelun sujumisesta, ohjaajien valinnasta jne. Nykysin on mahdollista myös vaihtaa ohjaaja kesken jakson, jos ohjaajan ja ohjattavan kemiat eivät toimi. Myös koulut pitävät eri tavalla puolta opiskelijoidensa harjoittelujaksohyvinvoinnista kuin aikaisemmin.Harjoittelun päätyttyä opiskelijat jättävät vielä palautteen harjoittelujaksosta nimettömänä joissain paikoissa jo intranetin välityksellä, nämä sitten käsitellään osastopalavereissa ja niistä vedetään sitten koko laitostasolla yhteenvetoja ja nissä tulleiden asioiden pohjalta kehittämisiltapäiviä ja koulutuksia.

Kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta jonkun opiskelijan kohdalla jotain menee pieleen. Minusta opiskelija onkin koko osaston vastuulla.Jokainen hoitaja joka näkee opiskelija voivan huonosti on velvollinen siihen puuttumaan ja ottamaan syystä selvää ja sitten tarvittaessa ohjaamaan asian selvittelemiseksi eteenpäin. Jokaisella on oikeus hyvään kohteluun ja asialliseen ohjaukseen ja kannustukseen opiskeltaessa raskaaseen mutta antoisaan hoito ja hoivatyöhön.