Hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä. (1. Joh. 2:2)
Jos arvostamme sitä, mitä Jehova ja hänen Poikansa ovat tehneet vapauttaakseen meidät synnistä ja kuolemasta,
se _näkyy_ elämästämme (1. Joh. 5:3).
Taistelemme syntisiä taipumuksiamme vastaan.
Emme koskaan harjoita_ tahallamme _syntiä emmekä elä synnin harjoittamiseen usein liittyvää ulkokultaista_ kaksoiselämää.
Jos toimisimme siten, se olisi samaa kuin sanoisimme,
ettemme anna mitään arvoa lunnaille.
Sen sijaan osoitamme arvostuksemme pyrkimällä vilpittömästi pysymään puhtaina Jumalan silmissä (2. Piet. 3:14).
Osoitamme sen myös kertomalla toisille suurenmoisesta vapautustoivostamme,
jotta hekin saisivat puhtaan aseman Jehovan edessä ja toivon ikuisesta tulevaisuudesta (1. Tim. 4:16).
Jehova ja hänen Poikansa varmasti ansaitsevat sen, että omistamme aikaamme ja voimiamme heidän ylistämiseensä siinä määrin kuin meille on mahdollista (Mark. 12:28–30).
Ajattele, että voimme elää Jehovan tarkoituksen mukaista elämää, täydellisyydessä ja ikuisesti
– ja kaikki on sen ansiota, mitä hän on tehnyt vapauttaakseen meidät! (Room. 8:21.)
Jos arvostamme sitä, mitä Jehova ja hänen Poikansa ovat tehneet vapauttaakseen meidät synnistä ja kuolemasta,
se _näkyy_ elämästämme (1. Joh. 5:3).
Taistelemme syntisiä taipumuksiamme vastaan.
Emme koskaan harjoita_ tahallamme _syntiä emmekä elä synnin harjoittamiseen usein liittyvää ulkokultaista_ kaksoiselämää.
Jos toimisimme siten, se olisi samaa kuin sanoisimme,
ettemme anna mitään arvoa lunnaille.
Sen sijaan osoitamme arvostuksemme pyrkimällä vilpittömästi pysymään puhtaina Jumalan silmissä (2. Piet. 3:14).
Osoitamme sen myös kertomalla toisille suurenmoisesta vapautustoivostamme,
jotta hekin saisivat puhtaan aseman Jehovan edessä ja toivon ikuisesta tulevaisuudesta (1. Tim. 4:16).
Jehova ja hänen Poikansa varmasti ansaitsevat sen, että omistamme aikaamme ja voimiamme heidän ylistämiseensä siinä määrin kuin meille on mahdollista (Mark. 12:28–30).
Ajattele, että voimme elää Jehovan tarkoituksen mukaista elämää, täydellisyydessä ja ikuisesti
– ja kaikki on sen ansiota, mitä hän on tehnyt vapauttaakseen meidät! (Room. 8:21.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos Jumala tarjoaa lahjaa ja on vaihtoehto ottaa se vastaan tai olla ottamatta vastaan,niin molemmathan ovat ihmisen valintatekoja joten usko ei ole Jehovan teko("vetäminen puoleensa")?
Täysin käsittämätön luonnehdinta Jumalasta.
Pitää siis uskoa, että Jehova on, pitää uskoa, että hänellä on Poika, pitää uskoa että tuo poika on kuollut syntiesi tähden. Pitää uskoa, että tuo kuolema on sovitus synneistä. Pitää uskoa että tuon uskon saa juuri itse.
Kuitenkin pitää samaan aikaan uskoa, että tuo usko on yksin Jehovan lahja jne jne.
Jehovalta saatava pelastava rakkaus on siis mitä ehdollistettuneinta.
"Usko ei ole kaikkien omaisuutta"
-etenkään jos lahjan saaja kieltäytyy lahjaa vastaanottamasta..
Lunnaat ei kaikille kelpaa?
Ei kelpaa kaikille...
Ja mikä ei itselle kelpaa, pitää estää toisiltakin?
http://jwitness.wordpress.com/2011/05/04/bulgaria-beaten-by-terrorists/
Tarkkaan ottaen lunnaita ei maksettu kaikkien, vaan monien (kreikan polloi) edestä. Ei siis kaikkien, kuten väärä käännös väittää.
Jeesuksen eettisestä tekoja edellyttävästä moraaliopista on tehty oppi Jeesuksesta, siis ihmispalvontaoppi(Paavali!), jonka "oikeudenmukaisuus" kaatuu heti siihen kohtaan että kun joku ihmisistä joutuu ikuisen karsimiseen, koskapa vain Jehovalla on mahdolisuus se estää on se epäoikeudenmukaista.
Ja mikä siinä kristillisessä täysipainoisessa elämässä on niin erityistä verrattuna ei-kristilliseen täysipainoiseen elämään? Siis niin paljon että siinä viitekehyksessä voi vain pelastua?
Sen ymmärrän että ihmiset saadan tekemään mitä tahansa kun on tarpeeksi saatavilla, eli hyvillä eduilla höystettyä markkinoitavaa, mutta että ,,oikeesti?