Olisi kiva kuulla kokemuksia siitä, millaista se on. Itse en vielä ole ollut raskaana mutta siitä haaveilen, vähän jännittää se pahoinvointi vaan. Nimittäin oma äitini oli yksi harvoista, joka odottaessa minua kärsi pahoinvoinnista alkuraskaudesta synnytyshuoneeseen asti.
Eli raskaana olevat/olleet, millaista pahoinvointia teillä on ollut, miten paljon vai eikö yhtään, oksenteletteko ja kuinka usein ja miten paljon se vaikuttaa elämään? Toivottavasti vastailisitte, olisi oikeasti kiva tietää kun itsekin tuota raskautta harkitsen.
Ainiin, ja onkohan tuo pahoinvointi raskausaikana mitenkään perinnöllistä? Että jos äitini kärsi siitä koko raskauden ajan, onko isompi "riski" että minäkin kärsisin?
Eli raskaana olevat/olleet, millaista pahoinvointia teillä on ollut, miten paljon vai eikö yhtään, oksenteletteko ja kuinka usein ja miten paljon se vaikuttaa elämään? Toivottavasti vastailisitte, olisi oikeasti kiva tietää kun itsekin tuota raskautta harkitsen.
Ainiin, ja onkohan tuo pahoinvointi raskausaikana mitenkään perinnöllistä? Että jos äitini kärsi siitä koko raskauden ajan, onko isompi "riski" että minäkin kärsisin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsellä ei oksentelua ollut juuri lainkaan, muutaman kerran oli pakko juosta vessaan alussa, mutta voisin sanoa että n.6 kertaa vain "jouduin" vessaan juoksemaan. Mutta äklö olo esim. kalasta tuli ja oli pakko kaupassakin kiertää tietyt tiskit kun hajut ottivat nenään niin pahasti ja oksettivat.
Nyt menneet ohi ja ei varsinaista pahoinvointia ole, tietyt hajut pistävät vieläkin nenään mutta ei niin pahasti että tulisi tarve päästä äkkiä vessaan (ja nyt viikkoja 14 5).
Äidilläni ei ollut pahoinvointia kenenkään meidän kolmen lapsen ajalta, siskoni taas kärsi ihan loppuun asti pahoinvoinnista. Eli paha sanoa onko perinnöllistä, vai yksilöllistä, vai riippuuko "geeneistä" enemmän.
On myös raskauskohtaista onko sitä vai ei. Minulla oli ekaa odottaessa kohtalaista pahoinvointia, mutta nyt tokaa odottaessa oksensin ehkä vain pari kertaa, ei juurikaan tarvinnut kärsiä siitä. Viimeksi odotin tyttöä, nyt poikaa, en tiedä onko sillä merkitystä.
On täysin yksilöllistä, ei mitään perinnöllistä.
Itselläni ensim. raskaudessa alkuviikoista liki synntykseen asti pahoinvointia, välillä olin oksetelun takia tiputuksessa, keskimmäistä odottaessa ei laisinkaan pahoinvointia ja tässä raskaudessa taas sama juttu kuin esikoista odottaessa.
Esikoista odottaessa pahoinvointia oli suunilleen viikoille 12 ja oksensin ainoastaan silloin kun en ollut muistanut syödä tarpeeksi tiheesti. Lähes kaikki hajut tekivät pahaa.
Kuopusta odottaessa pahoinvointi loppu suunilleen samoilla viikoilla kun esikoisen kanssa. Mutta etova olo jatkui kyllä pidempään. Esikoista ja kuopusta osottaessa oksennuskerrat pystyy laskemaan kahden käden sormilla,et kovin usein ei tarvinnut pönttöä halailla.
Nyt kolmatta odottaessa (viikkoja 24) etovaa oloa on ollut suunilleen tuohon puoleen väliin,nyt siis pikkuhiljaa helpottamaan päin(onneksi). Oksentamassa ei ole tarvinnut,ainakaan vielä :), käydä kertaakaan.
Jokaisessa raskaudessa esim kaupassa käynti on ollut melkoinen haaste juurikin hajujen takia. Pahimpina mainittakoon nuo kanssa ihmiset jotka lotraavat tuota hajuvettä sen purkin päälleen ennen kun lähtee liikenteeseen...
Itelläni ekassa raskaudessa ekat 3 kk oksentelin ja kymmneniäkin kertoja päivässä, makasin n2kk ja olin heikkona.Sairaalassa tiputuksessa 5 päivää ja meinasin joutua toisenkin kerran sinne ja laihduin alussa 5 kg.Olo oli niin heikko, vesikään ei pysynyt sisälllä ja kun kerran mitään ei syönyt/ juonut niin sit oksentelin limaa.Äidilläni ei ole kahdessa raskaudessaan ollut pahoinvointia.Mutta olen kyllä kuullut niinkin että , jos omalla äidillä on niin sit suurempi mahis olla itelläkin raskaudessa sitä.Vkolla 16 pahoinvointi loppui ja lopu raskaus oli mahtavaa aikaa.Alussa olin siis 2 kk poissa töistä, kun en jaksanut tehdä juuri mitään.
Nyt raskaana rv 36 ja alussa kanssa etovaa oloa ja oksenteluakin.Tosin päiviä jona vain oksentelin oli ehkä 3-5.Muuten vaan etovaa oloa mikä ei olut kyllä kanssa kivaa.Se meni ohitse rv 15, mutta nyt tullut taas etovaa olo muutaman viikko sitten uudelleen ja aamulla oksettaa ja tänä aamulla oksensinkin.Mutta näin raskasta pahoinvointia on vain 1 % raskaana olevista.Etovaa oloa kylläkin useimmilla.
Ensimmäistä lasta odottaessani ei minulla ollut minkäänlaista pahoinvointia. Nyt tässä toisessa raskaudessa oli alussa sellaista etovaa oloa, erityisesti aamuisin, mutta myös pitkin päivää. Mikään ruoka ei oikein maistunut, ja syöminen oli vähän pakkopullaa. Hampaita harjatessa sitten oli aina pakko oksentaa (joskus aikas paljonkin), mutta muuten ei tarvinnut yökkiä. Tuo etova olo on nyt helpottanut joitakin viikkoja sitten (nyt rv.14 menossa), ja ruokakin maistuu :). Tosin edelleen meinaa vähän yökkiä hampaitten pesun yhteydessä, mutta harvoin enää tarvii oksentaa ruokaa pihalle asti (ja jos jotain tulee, niin ihan vähän vaan).
mulla menossa rv33 2 enkä oo oksentanu kertaakaan. alkuun olin väsyny vaan, oisin voinu nukkua vaikka kuinka :D ja rinnat oli todella arat.. jossain vaiheessa tuli närästys ja pientä migreeniä. siinä kaikki mitä ollu.. oikeestaan vois sanoo et jos masu ei kasvais ja joku monottelis siellä niin en tietäis ees olevani raskaana.
helpolla oon päässy.
tuttu kerto et joku oli oksentanu ja voinu niin pahoin että oli just kans ollu sairaalassa ja loppupeleis hampaat vähän mätääntyny oksentamisesta.
Itse varsinaisesti oksensin vain kerran, mutta etova ja paha olo kesti parisen kuukautta, noin viikosta 7 alkaen. Tunnetta kuvaisi parhaiten ehkä sellainen lievä krapula. Valtavaa väsymystä ja jatkuvaa etovaa oloa.
Ruokakaupassa käyminen ällötti, keittiössä ei pystynyt olemaan samaan aikaan, kun mies teki ruokaa, eikä mikään vahvalle tuoksuva ruoka maistunut ollenkaan. Söin tuon pari kk periaatteessa vain leipää, puuroa ja muita ei-millekään-tuoksuvia ruokia, koska kypsennetyt kasvikset saivat aikaan välittömän yök-reaktion, eikä lihakaan kovin helposti mennyt alas.
Sen huomasin, että säännöllinen, tiheä syöminen piti pahimman olon pois, joten napostelin työpäivän aikana rusinoita ja muuta pientä pärjätäkseni. Paino putosi alkuraskaudessa pari kiloa, mutta palasi kyllä heti, kun ruoka alkoi taas maistua.
Mulla ei ole ollut minkäänlaista pahoinvointia, ei ole mitkään hajut ottanut nenään eikä ole ollut mitään ruokaa kohtaan mitään erityistä mielitekoa. Myöskään äitini eikä siskoni ole kärsinyt pahoinvoinnista. Että helpolla olen päässyt. Nyt siis raskauteni on jo loppusuoralla.
Alkuraskaudessa oli pahoinvointia - ei pelkästään aamu-, vaan saattoi iskeä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Mutta meni äkkiä ohi tai ei tullut ollenkaan, kun söi heti aamusta jotain pientä ja muisti syödä säännöllisin väliajoin. Eli kunhan mahassa oli koko ajan jotain, olo pysyi siedettävänä. :) Tietyt hajut ja maut myös alkoi oksettaa, esim. sellaiset ruoat, jotka oli ennen raskautta lemppareita. Oksentanut en kuitenkaan kertaakaan, en edes meinannut. ja pahoin voinnin kanssa pystyi kyllä ihan elämään...Pahoinvointi alkoi mulla noin rv:lla 8 ja loppui rv:lla 12-14, en muista tarkkaan. Sen jälkeen olo onkin sitten ollut loistava ihan koko ajan.
En tiedä perinnöliisyydestä. Äitini kuitenkin oli myös voinut pahoin vain alkuraskaudessa, ihan kuten minäkin.
Täällä alko pahoinvointi viikolla 5 yhtä´äkkisellä aamu oksentelulla ja jatkui viikolle 12, joko kokopäivän kestävänä tai aamun muutamalla kerralla, välillä oli 2 päivää putkeen yötä päivää ja välillä muutama päivä välissä taukoa. Viikolle 16 oksentelin vielä, mutta harvemmin, n.1-2 kertaa viikossa tuon 12 viikon jälkeen. Nyt menossa viikko 19 ja olo on ollut muutaman viikon tosi hyvä=) Ensimmäinen raskaus menossa. Äitini oksenteli viikolle 16 asti päivittäin ja oli sen vuoksi tiputuksessa, onneksi itse pääsin vähän vähemmällä.
Itselläni ei ole pahoinvointia vielä ollut, 6. viikko menossa. Siskoni kanssa aiheesta olen puhunut kun hänellä asiasta kokemusta, hän neuvoi minua varautumaan apteekista saatavilla Sea-Band -pahoinvointirannekkeilla, oli auttanut hänellä pahoinvointiin molempien raskauksien aikana. Ovat akupunktioon perustuvat eli täysin lääkkeetön ja turvallinen vaihtoehto raskaana olevalle.
Mitä olen netistä asiasta lukenut niin toisilla auttaa ja toisilla ei, jossain oli tietoa että n. 70-80% saisi apua. Itse kyllä olen valmis koittamaan mitä vain jos siitä vain on apua ettei tarvitsisi pönttöä halailla :)