Tuossa alempana Kapi Korhonen lietsoo hysteriaa ja väittää Matti Vanhasen tuhonneen Suomen talouden. Hän pohjaa mielipiteensä Palvelutyönantajain toimitusjohtajan Arto Ojalan lausuntoihin.
Minusta Kapi Korhonen puhuu paskaa. Ohessa Arto Ojalan lausunto kokonaisuudessaan, voitte päätellä itse.
Palvelutyönantajain toimitusjohtaja Arto Ojala perää yritystoiminnan edellytysten parantamista, jotta työllisyysaste voisi parantua.
Viime tiistaina ilmestyivät viimeisimmät tiedot työllisyydestä. Luvut olivat järkyttävää luettavaa. Työllisyysaste oli pudonnut 1,3 prosenttiyksikköä edellisen vuoden vastaavasta ajasta 65,3 prosenttiin. Kansantalouden tärkeimmän tuotantoresurssin, työvoiman, anteeksiantamaton vajaakäyttö, resurssin tuhlaus, jatkuu yhä syvempänä. Tällä menolla kansantalous ajautuu pelättyäkin nopeammin haaksirikkoon.
Työllisyysaste on viimeisten viidentoista vuoden aikana laskenut lähes kaikissa ikäryhmissä. Ainoa ikäryhmä, jossa työllisyysaste on noussut, sielläkin luvattoman alhaiselta lähtötasolta, on 55-59-vuotiaiden ryhmä. Tässäkin parhaassa työiässä olevien ryhmässä työllisyysaste on vain 64 prosenttia. 60-65-vuotiaiden työllisyysaste on vain 26 prosenttia, yksi alhaisimpia koko EU-alueella. Huolimatta siitä, että elinikä kasvaa kaikenaikaa ja vanhempien ikäluokkien terveydentila ja kunto on aivan toista kuin takavuosina. Ja todennäköisesti myös niin tieto kuin taitokin!
Suurin huolenaihe on kuitenkin 20-30-vuotiaiden työllisyysaste. Se on viimeisten 15 vuoden aikana laskenut kuin lehmän häntä, noin 10 prosenttiyksikköä. Missä mättää? Nuoret ovat yhä paremmin koulutettuja, nuorten koulutustaso on EU-maiden huippua. Silti karmea tosiasia on, että korkeastikin koulutetun nuoren on todella vaikea saada työtä tällä hetkellä. Puheet työvoimapulasta tällä hetkellä särähtävät jotenkin pahasti korvaan, ainakin koulutettujen nuorten kohdalla.
Mikä voisi kansantalouden tila olla tällä hetkellä, jos työvoimaa käytettäisiin tehokkaammin tuotantoresurssina? Yksinkertainen talonpoikaisekonomistinen päättely osoittaa mielenkiintoisella ja tavallaan karmealla tavalla, mitä työvoimaresurssin käyttämättä jättäminen on merkinnyt kansantaloudelle ja meille kansalaisille. Oletetaan, että työllisyysaste olisi 90-luvun laman pohjalta noussut tasaisesti 75 prosenttiin tähän päivään mennessä, noin kymmenen vuoden aikana. Bruttokansantuote olisi noin 10 prosenttia korkeammalla tasolla kuin se on tällä hetkellä, työttömyysaste olisi ehkä noin 4 prosenttia ja valtiontalouden ylijäämä 6 prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla tasolla eli ehkä noin 8-10 miljardia euroa! Eli siis esimerkiksi verotus ja näin kansalaisten ostovoima voisivat olla aivan eri tasolla kuin tällä hetkellä. Yksinkertaisesti siis elintaso olisi aivan toinen kuin nyt!
Miksi me kansalaiset ja ennen muuta työtä vailla olevat hyväksymme tällaisen tilanteen? Missä ovat kapinaliput työn puolesta? Miksi sosiaaliturvajärjestelmään ollaan niin tyytyväisiä, että työ sen vaihtoehtona ei kannata? Miksi maahan ei synny uusia yrityksiä? Miksi yritysten halu kasvaa on vähäinen?
Vastauksena ei voi syyttää globalisaatiota ja sen aiheuttamaa työpaikkojen siirtymistä halvempien työvoimakustannusten maihin. Globalisaatio ja Euroopan tasolla integraation syveneminen ovat ennen muuta mahdollisuus yritystoiminnalle laajempien markkinoiden ja kasvavan kysynnän muodossa. Kyse on siis ennen kaikkea yritystoiminnan edellytyksistä Suomessa. Yrittäjyyden nälkää pitää kasvattaa, ja siinä tärkein asia on yrittäjyyden riskin ja riskin ottamisesta saatavan palkkion suhteesta. Voi vielä kerran vakavasti kysyä, onko hallituksen yritysverotuksen uudistamisesitys tältä osin paras mahdollinen? Todellinen vastaus tulee yrittäjämaailmasta ja yrittäjäksi aikoneilta aika pian.
Yrittäjyyden riskin ja palkitsevuuden ohella toinen keskeinen kysymys liittyy kannattavuuteen. Kannattaako Suomeen sijoittaa tuotannollista toimintaa ja näin myös uusia työpaikkoja? Yleisesti ottaen luvut puhuvat karua kieltä. Liian vähän löytyy halukkuutta siirtää yritystoimintaa Suomeen. Miksi? Onko kysyntää tarpeeksi? Ovatko työvoimakustannukset liian korkeat? Onko työn verotus liian kireää? Onko yhteiskunnan ilmapiiri liian kielteinen niin koti- kuin ulkomaisellekin yritystoiminnalle? Onko sittenkin pulaa oikein koulutetusta työvoimasta? Vaikeita kysymyksiä on enemmän kuin helppoja vastauksia. Selvää on kuitenkin, että korkea tuloverotus on este riittävän kysyntäsysäyksen synnyttämiselle ja työpaikkojen luomiselle. Millään verukkeella ei enää pitäisi siirtää päätöksiä tuloverotuksen merkittävästä keventämisestä.
Laajoja, poliittisesti ja työmarkkinapoliittisesti riippumattomia selvityksiä tarvittavista lääkkeistä on tehty riittävästi. Valtiosihteeri Sailaksen johtama työ on kokonaisuutena lähes unohdettu. Miksi? Koska päätökset ovat poliittisesti niin vaikeita. Mutta poliittisesti on helppo hyväksyä alhainen työllisyysaste, koska sosiaalinen suojaverkko kestää. Toistaiseksi, mutta pelkään, ettei kauan. Väestön ikääntymiseen liittyvät julkisten menojen kasvupaineet ja sitä seuraavat leikkaustarpeet ovat arkipäivää viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa. Menojen rahoittamiseksi työn ja yrittämisen kannustavuutta ja houkuttelevuutta on lisättävä mahdollisimman pian, mieluummin heti. Se merkitsee samalla sitä, että sosiaalista tukea on heikennettävä. Kuulostaa pahalta, mutta merkitsee todellisuudessa sitä, että sosiaalisen suojaverkon on oltava vahva, mutta se saa kuulua vain niille, jotka sitä todella tarvitsevat.
Vaikka olenkin aina ollut perusoptimisti, ei tulevaisuus nyt näytä kovin ruusuiselta. Päätä ei enää pidä panna pensaaseen. Tarvitaan uskallusta päättäjiltä. Tarvitaan yhden asian liike: yrittäjyyttä ja työtä osaavalle suomalaiselle työvoimalle.
Arto Ojala, toimitusjohtaja, Palvelutyönantajat
Minusta Kapi Korhonen puhuu paskaa. Ohessa Arto Ojalan lausunto kokonaisuudessaan, voitte päätellä itse.
Palvelutyönantajain toimitusjohtaja Arto Ojala perää yritystoiminnan edellytysten parantamista, jotta työllisyysaste voisi parantua.
Viime tiistaina ilmestyivät viimeisimmät tiedot työllisyydestä. Luvut olivat järkyttävää luettavaa. Työllisyysaste oli pudonnut 1,3 prosenttiyksikköä edellisen vuoden vastaavasta ajasta 65,3 prosenttiin. Kansantalouden tärkeimmän tuotantoresurssin, työvoiman, anteeksiantamaton vajaakäyttö, resurssin tuhlaus, jatkuu yhä syvempänä. Tällä menolla kansantalous ajautuu pelättyäkin nopeammin haaksirikkoon.
Työllisyysaste on viimeisten viidentoista vuoden aikana laskenut lähes kaikissa ikäryhmissä. Ainoa ikäryhmä, jossa työllisyysaste on noussut, sielläkin luvattoman alhaiselta lähtötasolta, on 55-59-vuotiaiden ryhmä. Tässäkin parhaassa työiässä olevien ryhmässä työllisyysaste on vain 64 prosenttia. 60-65-vuotiaiden työllisyysaste on vain 26 prosenttia, yksi alhaisimpia koko EU-alueella. Huolimatta siitä, että elinikä kasvaa kaikenaikaa ja vanhempien ikäluokkien terveydentila ja kunto on aivan toista kuin takavuosina. Ja todennäköisesti myös niin tieto kuin taitokin!
Suurin huolenaihe on kuitenkin 20-30-vuotiaiden työllisyysaste. Se on viimeisten 15 vuoden aikana laskenut kuin lehmän häntä, noin 10 prosenttiyksikköä. Missä mättää? Nuoret ovat yhä paremmin koulutettuja, nuorten koulutustaso on EU-maiden huippua. Silti karmea tosiasia on, että korkeastikin koulutetun nuoren on todella vaikea saada työtä tällä hetkellä. Puheet työvoimapulasta tällä hetkellä särähtävät jotenkin pahasti korvaan, ainakin koulutettujen nuorten kohdalla.
Mikä voisi kansantalouden tila olla tällä hetkellä, jos työvoimaa käytettäisiin tehokkaammin tuotantoresurssina? Yksinkertainen talonpoikaisekonomistinen päättely osoittaa mielenkiintoisella ja tavallaan karmealla tavalla, mitä työvoimaresurssin käyttämättä jättäminen on merkinnyt kansantaloudelle ja meille kansalaisille. Oletetaan, että työllisyysaste olisi 90-luvun laman pohjalta noussut tasaisesti 75 prosenttiin tähän päivään mennessä, noin kymmenen vuoden aikana. Bruttokansantuote olisi noin 10 prosenttia korkeammalla tasolla kuin se on tällä hetkellä, työttömyysaste olisi ehkä noin 4 prosenttia ja valtiontalouden ylijäämä 6 prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla tasolla eli ehkä noin 8-10 miljardia euroa! Eli siis esimerkiksi verotus ja näin kansalaisten ostovoima voisivat olla aivan eri tasolla kuin tällä hetkellä. Yksinkertaisesti siis elintaso olisi aivan toinen kuin nyt!
Miksi me kansalaiset ja ennen muuta työtä vailla olevat hyväksymme tällaisen tilanteen? Missä ovat kapinaliput työn puolesta? Miksi sosiaaliturvajärjestelmään ollaan niin tyytyväisiä, että työ sen vaihtoehtona ei kannata? Miksi maahan ei synny uusia yrityksiä? Miksi yritysten halu kasvaa on vähäinen?
Vastauksena ei voi syyttää globalisaatiota ja sen aiheuttamaa työpaikkojen siirtymistä halvempien työvoimakustannusten maihin. Globalisaatio ja Euroopan tasolla integraation syveneminen ovat ennen muuta mahdollisuus yritystoiminnalle laajempien markkinoiden ja kasvavan kysynnän muodossa. Kyse on siis ennen kaikkea yritystoiminnan edellytyksistä Suomessa. Yrittäjyyden nälkää pitää kasvattaa, ja siinä tärkein asia on yrittäjyyden riskin ja riskin ottamisesta saatavan palkkion suhteesta. Voi vielä kerran vakavasti kysyä, onko hallituksen yritysverotuksen uudistamisesitys tältä osin paras mahdollinen? Todellinen vastaus tulee yrittäjämaailmasta ja yrittäjäksi aikoneilta aika pian.
Yrittäjyyden riskin ja palkitsevuuden ohella toinen keskeinen kysymys liittyy kannattavuuteen. Kannattaako Suomeen sijoittaa tuotannollista toimintaa ja näin myös uusia työpaikkoja? Yleisesti ottaen luvut puhuvat karua kieltä. Liian vähän löytyy halukkuutta siirtää yritystoimintaa Suomeen. Miksi? Onko kysyntää tarpeeksi? Ovatko työvoimakustannukset liian korkeat? Onko työn verotus liian kireää? Onko yhteiskunnan ilmapiiri liian kielteinen niin koti- kuin ulkomaisellekin yritystoiminnalle? Onko sittenkin pulaa oikein koulutetusta työvoimasta? Vaikeita kysymyksiä on enemmän kuin helppoja vastauksia. Selvää on kuitenkin, että korkea tuloverotus on este riittävän kysyntäsysäyksen synnyttämiselle ja työpaikkojen luomiselle. Millään verukkeella ei enää pitäisi siirtää päätöksiä tuloverotuksen merkittävästä keventämisestä.
Laajoja, poliittisesti ja työmarkkinapoliittisesti riippumattomia selvityksiä tarvittavista lääkkeistä on tehty riittävästi. Valtiosihteeri Sailaksen johtama työ on kokonaisuutena lähes unohdettu. Miksi? Koska päätökset ovat poliittisesti niin vaikeita. Mutta poliittisesti on helppo hyväksyä alhainen työllisyysaste, koska sosiaalinen suojaverkko kestää. Toistaiseksi, mutta pelkään, ettei kauan. Väestön ikääntymiseen liittyvät julkisten menojen kasvupaineet ja sitä seuraavat leikkaustarpeet ovat arkipäivää viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa. Menojen rahoittamiseksi työn ja yrittämisen kannustavuutta ja houkuttelevuutta on lisättävä mahdollisimman pian, mieluummin heti. Se merkitsee samalla sitä, että sosiaalista tukea on heikennettävä. Kuulostaa pahalta, mutta merkitsee todellisuudessa sitä, että sosiaalisen suojaverkon on oltava vahva, mutta se saa kuulua vain niille, jotka sitä todella tarvitsevat.
Vaikka olenkin aina ollut perusoptimisti, ei tulevaisuus nyt näytä kovin ruusuiselta. Päätä ei enää pidä panna pensaaseen. Tarvitaan uskallusta päättäjiltä. Tarvitaan yhden asian liike: yrittäjyyttä ja työtä osaavalle suomalaiselle työvoimalle.
Arto Ojala, toimitusjohtaja, Palvelutyönantajat
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kepusta on pikaisesti päästävä, petetyt lupaukset v...ttaa ...niitä ovat kaikki kepujen lupaukset
TÄSMÄLLEEN oikeaan suuntaan.
Suomi vapautuu vielä sosialismista. Lähivuosina.
Jos olemme ensimmäisiä, se leviää meiltä koko "läntiseen" Eurooppaan.
Onneksi Euroopassa on vapauttavat tuulet puhaltamassa. Demarien valta kukistuu. Älä äänestä demareita.
>>Minusta Kapi Korhonen puhuu paskaa. Ohessa Arto Ojalan lausunto kokonaisuudessaan, voitte päätellä itse.
Arto Ojala:
...Mikä voisi kansantalouden tila olla tällä hetkellä, jos työvoimaa käytettäisiin tehokkaammin tuotantoresurssina? Yksinkertainen talonpoikaisekonomistinen päättely osoittaa mielenkiintoisella ja tavallaan karmealla tavalla, mitä työvoimaresurssin käyttämättä jättäminen on merkinnyt kansantaloudelle ja meille kansalaisille. Oletetaan, että työllisyysaste olisi 90-luvun laman pohjalta noussut tasaisesti 75 prosenttiin tähän päivään mennessä, noin kymmenen vuoden aikana. Bruttokansantuote olisi noin 10 prosenttia korkeammalla tasolla kuin se on tällä hetkellä, työttömyysaste olisi ehkä noin 4 prosenttia ja valtiontalouden ylijäämä 6 prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla tasolla eli ehkä noin 8-10 miljardia euroa! Eli siis esimerkiksi verotus ja näin kansalaisten ostovoima voisivat olla aivan eri tasolla kuin tällä hetkellä. Yksinkertaisesti siis elintaso olisi aivan toinen kuin nyt!
---------------------------
Tuossa Arto Ojala kuvailee mitä olisi pitänyt tehdä 90-luvun lamavuosista alkaen! -Siis jo toistakymmentä vuotta sitten olisi pitänyt aloittaa, ettei nykyiseen tilaan olisi päädytty.
Jos SDP/SAK olisi osannut ottaa Esko Ahon työreformin vakavasti, olisi silloin lähdetty oikeaan suuntaa, eikä olisi päädytty tähän.
Tuntuu kummalliselta päättelyltä, että Matti Vanhanen olisi syyllinen 90-luvulla tehtyihin virheisiin.
Vanhanen ei ole syyllinen siihen, mitä 90-luvulla tehtiin tai jätettiin tekemättä. Mutta nykyiseen tekemättömyyteen Vanhanen kylläkin on syypää.
Olet kyllä ihan oikeilla jäljillä muutoin. Työreformiesitystä vastaan noustiin meillä varmaankin turhan ärhäkkäästi. Ahon esitys olisi pitänyt käydä kohta kohdalta paremmin läpi. Tässä täytyy tunnustaa, että esitystä vastustettiin varmaan myös siksi, että sen teki väärä taho.
Myös kokoomuslaisten valtionvarainministerien päähänpinttymä maksaa velkoja kiireellä saattoi olla virhe. Se raha oli poissa pyörittämästä taloutta. Ja myöskin maltilliset tuloratkaisut saattoivat olla virhe, kun malttamattomilla olisi voinut olla työllisyyttä parantava vaikutus.
>> Jos SDP/SAK olisi osannut ottaa Esko Ahon työreformin vakavasti, olisi silloin lähdetty oikeaan suuntaa, eikä olisi päädytty tähän.
Työreformi on asia, eikä siihen pidä sotkea esitystapoja.
Tosiasia oli että SDP-SAK halusi pitää kiinni saavutetuista eduista.
Siksi työreformin haudattiin.
Reformin tulee vielä aikanaa nimellä tai toisella, mutta sitä ennen nähdään vielä SDP-SAK:n aatteen tyhjyyden konkurssi.
Asiat tehdään helpolla tavalla tai sitten vaikealla tavalla itkun kanssa. Nyt käytetään tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Katsotaan kenelle tehdas jää loppujen lopuksi..tuotantohan on jo aika päivää sitten siirretty pois Suomesta, mutta loppun astihan se on katsottava tämäkin kiista.
SAK-SDP:n taantumuksen linnake ei usko järkipuhetta. Sitten kun norsunluutornin peruskiviä kaivetaan alta pois, on neuvottelut aivan turhaa.
SAK-SDP on ajanut itsensä "kuoleman maastoon".
Kun torni alkaa huojua, jää jäljelle taistelu olemassaolon oikeutuksesta.
Eihän Korhonen mitään paskaa ole puhunut. Ojalan tekstihän tukee täysin sitä mitä Korhonen esitti. Nykyinen hallitus ei ole pannut rikkaa ristiin asioiden kuntoon saattamiseksi. Tuloverojen alennus on ollut ainoa mutta täusin riittämätön toimi. Vanhasen hallitus on ollut täysi nyhverö tässä asiassa kuten kaikissa muissakin. Tämä on todella matalan profiilin hallitus. Ajatellaan, että kun ei tehdä mitään, ei tehdä virheitäkään.
Keskustahan otti jo ennen vaaleja eniten etäisyyttä Sailaksen paperiin ja Jäätteenmäki lupasi, ettei veroaleja ainakaan tulee, vaan rahaa sysätään vaan lisää kaikista haboista palvelujen kehittämiseen ja tulonsiirtoihin. Kyllä tämä lupaus alkaa nyt todella kantaa hedelmää. Hallituksen ulkopuolelta Lipponen taitaa olla Kokoomuksen ohella ainoa, joka on vaatinut verojen alentamista.
Nyt on pahin mahdollinen hallitusyhdistelmä työllisyyden parantamisen kannalta. Sinipunahallitus olisi toimivin ratkaisu, koska demareilla on suhteet ay-liikkeeseen ja asiat saadaan sitä kautta junailtua kohtalaisessa yhteishengessä. Kokoomuksella taas on muuten se kaikkein oikein suunta. Punamultahallituksessa on nyt enemmän taas jakopolitiikan henki, mistä kertoo se, että eniten voimavaroja on käytetty mitättömyyksiin kuten johonkin 141- ja 142- tukien setviseen, kirkkopyhäjulistuksiin ja alkoholikysymyksiin. Näin saamatonta hallitusta ei ole nähnty sitten Martti Miettusen hallitusten.
Keskusta ainakin omalta osaltaan yrittää panna rikkaa ristiin. Siitä esimerkkinä pieni ote Kyösti Karjulan toissapäivänä pitämästä Keskustan ryhmäpuheesta eduskunnassa. Siinä kiinnitetään huomiota juuri samoihin Suomen talouden ongelmiin kuin Arto Ojala omassaan. Keskustan ryhmäpuheessa esitetään myös konkreettisia ratkaisuja.
Keskustan ryhmäpuhe
Työelämäselontekokeskustelussa ke 26.5.2004 klo 17
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kyösti Karjula
Työllisyys ja työelämä vaativat voimakkaita rakenteiden uudistuksia
Eduskunta edellytti työsopimuslain hyväksyessään hallitukselta selontekoa säännöksien toimivuudesta. Työelämäselonteko painottuukin ensisijaisesti sen arvioimiseen, miten tuore työsopimuslaki on onnistunut juridisesti ja tehtävässään suojata työntekijöitä. Niinpä selonteossa esitetyt lainsäädännön kehittämistarpeet rajautuvat tähän näkökulmaan.
Työsopimuslain hyväksymisen jälkeisen vajaan neljän vuoden aikana maapalloistumisen vaikutukset ovat selvästi vahvistuneet. Toimintojen siirtämisestä halvemman kustannustason maihin, perinteisten tuotemerkkien myymisestä ulkomaille ja ylikansallisista yritysostoista on tullut toistuvia suomalaisen työelämän uutisia. Suomalaiset yritykset ja työyhteisöt ovat lujilla.
Tässä tilanteessa työelämäkeskustelu on erityisen ajankohtainen.
Kansainvälisen toimintaympäristön muutos on huomioitava
Työelämässä tapahtuneita muutoksia selonteko kuvaa hyvin. Muutostekijät eivät myöskään tulevan vuosikymmenen osalta näytä helpoilta. Runsaan 80 000 yrittäjän ja vajaan 700 000 työntekijän jääminen eläkkeelle tulee koettelemaan suomalaisia työelämärakenteita. Pahin kehitysskenaario on työvoimapula ja samaan aikaan vallitseva laaja työttömyys. Tähän viittaa kasvava nuorten syrjäytymiskehitys.
Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää erityistä huomiota nuorten koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittumiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä nuorisotyöttömyyden alentamiseen.
Perustava työelämän haaste on juuri tapahtunut EU:n laajentuminen. Uusia jäsenmaita leimaa korkea työttömyys sekä alhainen kustannustaso ja verotus. Siirtymäsäännöksien poistuttua kansainvälinen työnjako on entistä voimakkaampana unionin sisällä.
Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky ei ole vuosiin riittänyt lisäämään ulkomaisia investointeja eikä osaajien virtaa. Merkittävin ilmiö on ollut sen sijaan yritysten omistusten tai toimintojen myyminen ulkomaille. Tuore esimerkki tästä on Valion jäätelöiden ja lastenruokien myyminen.
Kotimaiset yritykset ovat investoineet ulkomaille siis enemmän kuin ulkomaiset yritykset Suomeen. Tämän lisäksi maahan ja maasta muuttaneiden osaamistase on negatiivinen. Selonteossakin esitetystä toiveesta ikääntyvän väestön korvautumisesta siirtolaisilla ei siis ole vielä merkkejä.
Kolme vuosikymmentä vanhan työsopimuslain uudistamisessa onnistuttiin yksimielisesti luomaan aikaisempaa ymmärrettävämpi kokonaisuus. Yleissitovuuden vahvistamismenettely on tuonut selkeyttä työnantajien vastuisiin. Yleissitovuuden vahvistamislautakunnan luominen on myös osoittautunut ratkaisuna toimivaksi.
Keskustan eduskuntaryhmä näkee hallituksen työelämäselonteon puutteena, että johtopäätöksissä ei ole kiinnitetty huomiota kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen, yritysten toimintatapojen muuttumiseen verkostomaiseksi, osavalmistuksen ja alihankinnan lisääntymiseen sekä riskien ja sopeutumistarpeiden kanavoitumiseen lisääntyvässä määrin pienyrityksille.
Selonteossa tosin todetaan, että pienten ja keskisuurten yritysten merkitys talouden ja työllisyyden kehittäjänä on laman jälkeen korostunut.
Paikallista sopimista on vahvistettava
Paikallisen sopimisen kautta noin 20 000 järjestäytyneellä työnantajalla on mahdollisuus ottaa huomioon oman toimialan erityispiirteet. Nämä yritykset työllistävät yhteensä vajaat 900 000 ihmistä. Näiden ulkopuolelle jää kuitenkin runsaat 100 000 työnantajayritystä ja enemmistö työntekijöistä. He joutuvat toimimaan työehtosopimuksen mukaan vailla mahdollisuutta ottaa huomioon paikallisia ja alakohtaisia tekijöitä.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on aika pohtia, onko pientyönantajille sälytetyillä vaativammilla sopimusehdoilla ollut vaikutusta siihen, että ulkoistaminen merkitsee nykyisin yhä useammin toimintojen siirtämistä ulkomaille.
Kansainvälisen talouden olosuhteissa työnantajien yhtäläiset velvollisuudet ovat kansallista kilpailukykyä luova tekijä. Mahdollisuus paikallisesti sopia työehdoista voi kriittisissä tilanteissa olla ratkaiseva asia työpaikkojen säilymiselle. Tätä on korostanut mm. SAK:n uusi varapuheenjohtaja Matti Huutola.
Selonteossa tarkastellaan monessa yhteydessä kansainvälisen talouden vaikutuksia, mutta konkreettiset vertailut kilpailijamaiden työelämäkäytäntöihin, työlainsäädäntöön ja työsopimusjärjestelmiin puuttuvat.
Keskustan eduskuntaryhmän mukaan suomalainen yhteiskunta ei tule menestymään sulkemalla silmät työelämän kansainväliseltä vertailulta. Menestys edellyttää päinvastoin jatkuvaa halua verrata oman järjestelmämme vahvuuksia ja heikkouksia kilpailijamaihin. Kansallisen järjestelmän kyky houkutella investointeja, työpaikkoja ja kannustaa kansalaisia yrittäjyyteen ja innovatiivisuuteen on hallituksen, työmarkkinajärjestöjen, yritysten ja työntekijöiden yhteinen etu.
http://www.keskusta.fi/tietopankki/?gid=7&ref_gid=7&action=show_document&action_param=930
Hallitus on keventänyt veroja, eikä hallitus paljon muuta konkreettista voi tehdäkkään. Jos hallitus ryhtyisi tekemään Arto Ojalan tarkoittamia uudistuksia, niin maassa olisi heti yleislakko päällä.