Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta. Jokainen omalla tavallaan.
Yhden ehdon laittaisin. Ei saisi irtautua yhteiskunnasta. Eristäytyminen erilliseksi ainoaksi oikeaksi kaikkia muita vihollisina pitäväksi järjestöksi johtaa turmioon.
Tämä koskee niin uskovaisia kuin uskonnottomia.
0Äänestä
mathetes
Mikolle!
Kirjoitit: >>Siinä se on Isien perintö, turvallinen, terve, raitis. Kaipaako ihminen muuta? Kirkossa ovat meille Pyhät toimitukset!
0Äänestä
nimimerkkiä vailla
Kirkossa on sellainen perintö, että vastustaja ei siedä siitä puhuttavankaan. Kirkkoa yritetään halventaa tuhansilla eri tavoilla, mutta se ei siitä murru.
Eräs vanhus profetoi kirkosta alkavan lopunajan herätyksen. Se on aivan mahdollista.
0Äänestä
tode*
kyllä varmaan alkaakin, kunhan saavat muutamia asioita ennallistettua. Seurakunnan jäsenyys yhtenä tärkeimmästä mainitakseni.
kyllä varmaan alkaakin, kunhan saavat muutamia asioita ennallistettua. Seurakunnan jäsenyys yhtenä tärkeimmästä mainitakseni.
Hyvää iltaa tode
Luterilaisessa kirkossa on seurakunnan jäsenyys ja äänioikeuskin, eikä lapsiakaan jätetä saatanalle (uskovaisen näkemyksen mukaan). Helluntaiseurakunnissa ei olekaan käytössä se Jeesuksen ohje, jossa luvataan myllynkivi kaulaan niille jotka viettelee yhdenkin pienimmistä.
0Äänestä
tode*
nooh. Luterilaistenkin täytyy nykyisin tulla uskoon, jotta pelastuvat. Yhä useampi luterilainen onkin jo "sanonut kyllä Jeesukselle", kuten rovasti Lehtinen asian kuvailee. Lähestyvät jo siis oikeaa ja raamatullista oppia eli helluntailaisuutta. :)
"Kristus on itse asettanut pyhän kasteen (Matt. 28:18–20). Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle oman uskon....." http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
0Äänestä
Mikko.
Mutta, ottakoot helarit oppia luterilaisista naisten tasa-arvossa, tarkoitan nais pappeus, sitten se iänikuinen hurmostelu, kirkossa ei hurmostella, pappi ei huuda, vaa saarnaa selkeällä kuuluvalla äänellä. Ottaa vielakin pannuun minkä, minkä ihmeen takia helarit huutavat? Omasta kohdastani kun pääsin siitä hurmoshengestä eroon, ei mieli tee sitä enää itselle hankkia. Todé et itse tunnista sitä henkeä, jahka pääset siitä irti niin vasta huomaat.
0Äänestä
tode*
kuulolla10 kirjoitti:
Luterilaisethan tulee kasteessa uskoon.
Luepas mitä Evl-kirkon oma sanakirjansa kertoo:
"Kristus on itse asettanut pyhän kasteen (Matt. 28:18–20). Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle oman uskon....." http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
luterilaisia on kahta eri sorttia, uskovaisia ja ei-uskovaisia, sanoopa sanakirja mitä tahansa. Uskon puhdistaminen jäi pappa-Lutherilta hieman puolitiehen. Hyvä yrityshän se oli, mutta pikkuisen sitä olisi pitänyt vielä kehitellä, lukaista mm. Apostolien teot vielä kerran. Nyt, kun Apostolien tekojen 8. luvun 37. jae on saatu Raamattuun takaisin, palautunee myös kasteasia tarkoituksenmukaiselle paikalleen. Se tosin tietää aikamoista katastrofia kirkon taloudelle, ja muutenkin.
0Äänestä
tode*
Mikko. kirjoitti:
Mutta, ottakoot helarit oppia luterilaisista naisten tasa-arvossa, tarkoitan nais pappeus, sitten se iänikuinen hurmostelu, kirkossa ei hurmostella, pappi ei huuda, vaa saarnaa selkeällä kuuluvalla äänellä. Ottaa vielakin pannuun minkä, minkä ihmeen takia helarit huutavat? Omasta kohdastani kun pääsin siitä hurmoshengestä eroon, ei mieli tee sitä enää itselle hankkia. Todé et itse tunnista sitä henkeä, jahka pääset siitä irti niin vasta huomaat.
minä en, Mikko, ole koskaan ollut missään yltiöhurmos-hengessä, enkä tule olemaankaan.
Itse hurmoshan on aivan eri asia, kuin epäterve hihhulointi. Sitähän siellä Lapin shamaanit koettavat matkia, Jumalan hurmoshenkeä.
luterilaisia on kahta eri sorttia, uskovaisia ja ei-uskovaisia, sanoopa sanakirja mitä tahansa. Uskon puhdistaminen jäi pappa-Lutherilta hieman puolitiehen. Hyvä yrityshän se oli, mutta pikkuisen sitä olisi pitänyt vielä kehitellä, lukaista mm. Apostolien teot vielä kerran. Nyt, kun Apostolien tekojen 8. luvun 37. jae on saatu Raamattuun takaisin, palautunee myös kasteasia tarkoituksenmukaiselle paikalleen. Se tosin tietää aikamoista katastrofia kirkon taloudelle, ja muutenkin.
Helluntailaisethan ovat Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeläisiä ja käytössä on Lutherin muotoilema Raamattukin. Ihan samaista Lutherin protestanttista linjaa ja 1900-luvulla erkaantunut Lutherin päälinjasta.
0Äänestä
Mikko.
tode* kirjoitti:
minä en, Mikko, ole koskaan ollut missään yltiöhurmos-hengessä, enkä tule olemaankaan.
Itse hurmoshan on aivan eri asia, kuin epäterve hihhulointi. Sitähän siellä Lapin shamaanit koettavat matkia, Jumalan hurmoshenkeä.
Helluntalaisuus on osaksi hurmostelua. Tuollainen Pyhän Hengen tavoittelu, on saada hurmos aikaan vaikka ylistäen, huutaen jne...sitä pidetävät monet oikeana Pyhän Hengen aikaan saamana. Onneksi nykyään on huomattu tuo seurakunnassa ja osa on erkaantunut tuosta villityksestä täysin. Pyhä Henki ei tarvitse tullakseen mitään rituaaleja tai ihmisen omia retosteluja. Pyhä Henki tulee nöyrään pieneen ihmiseen, syntiseen ihmiseen...
>>Karismaattinen liike on saanut runsasta kritiikkiä osakseen. Konservatiivisen kristillisyyden suunnalta tyypillisiä kritiikin aiheita on mm. karismaattisen liikkeen vähäinen painotus oikeaoppisuuteen. Toisin kuin esim. helluntaiherätyksessä, karismaattisessa liikkeessä ei ole tehty opillisia linjauksia suhtautumisessa harhaoppeihin ja sielullisuuteen.[23]
Osa fundamentalistisesta kritiikistä nojaa siihen että karismaattisissa tapahtumissa esiintyy ilmiöitä, joille Raamattu ei anna täsmällistä esikuvaa. Esimerkiksi kaatumisia rukouspalvelussa on kritisoitu siitä että ihmiset yleensä kaatuvat kopparin ohjaamina selälleen vaikka Raamatussa mainitaan suoraan vain kasvoilleen kaatuminen.
David Wilkerson on kritisoinut joitakin uuskarismaattisessa liikehdinnässä (Toronton siunaus) paikoin esiintyneitä ilmiöitä kuten vapinaa, lattialle kaatumista, hysteeristä naurua, hoipertelua ja outoa ääntelyä. Toisaalta hän on puolustanut esimerkiksi parantumisia (esiintyy Raamatussakin).[24][25][26][27]
Matti Väisänen (piispa) on varoittanut uskonnollisista ihmeistä.[28]
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä osallistui 20.7.1989 Filippiineillä Manilassa Lausanne II:seen eli maailmanevankelioimiskongressiin, samaan tilaisuuteen osallistui myös karismaattinen liike yhden illan jälkiosan ajan. Karismaattisessa kokouksessa laulettiin ylistyslauluja, pidettiin toisten käsistä kiinni, heittäydyttiin johdettuun tunnelmaan, rukoiltiin yhdessä. Kaiken tarkoituksena oli ennalta tarkoin suunnitellun tekniikan, määrättyjen laulujen, liikkeiden ja puheiden kautta, elämyksien vyöryvässä aallossa kokea Pyhän Hengen erityinen läsnäolo ja parantava vaikutus. Raimo Mäkelä kirjoitti kokemuksestaan: ”Meidän pitäisi pyrkiä purjehtimaan oikean lipun alla eli pyrkiä pitämään Pyhä Henki todella pyhänä ja olla nimittämättä Pyhän Hengen vaikutuksiksi sellaista, mikä saadaan aikaan tietyin inhimillisin menetelmin.” . Lausanne liike tahtoisi pitää karismaattisuuden muun evankelisen kristillisen yhteydessä, mutta ongelmatonta se ei ole. Kongressissa reagoitiin tiettyihin karismaattisiin ilmiöihin välittömästi>> Wigipedia.
0Äänestä
tode*
kuulolla10 kirjoitti:
Helluntailaisethan ovat Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeläisiä ja käytössä on Lutherin muotoilema Raamattukin. Ihan samaista Lutherin protestanttista linjaa ja 1900-luvulla erkaantunut Lutherin päälinjasta.
en tarkoita Helluntaiherätystä, vaan niitä uskovaisia, joista kerrotaan Apostolien teoissa.
0Äänestä
Niko.
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." ( Mark. 8:34-35 )
Kristuksen seuraaminen ei ole isien perinnössä kulkemista, ei se ole sitä, että tavoittelisimme maailmassa turvaa ja turvallisuutta.
Se on sitä, että otamme ristimme, kuten Hän Sanassansa sanoo ja seuraamme Häntä: "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." ( Matt. 10:37-38-39 )
Se Tie ei ole helppo. Siitä Hän meille Sanassaan kertoo, mutta se on se Tie jolle Hän meitä kutsuu ja se Tie vie Hänen lupauksena mukaan ikuiseen elämään, taivaan kotiin Hänen luoksensa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jotain muuta tunnut kaipaavan, kun et viihdy luterilaisuus-palstalla.
Niinpä, mitä pyhää on lesbo papin siunaksessa???
Enhän mie ole siunannut lespo pappeja. Kysy niiltä jotka ovat siunanneet.
Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta. Jokainen omalla tavallaan.
Yhden ehdon laittaisin. Ei saisi irtautua yhteiskunnasta. Eristäytyminen erilliseksi ainoaksi oikeaksi kaikkia muita vihollisina pitäväksi järjestöksi johtaa turmioon.
Tämä koskee niin uskovaisia kuin uskonnottomia.
Mikolle!
Kirjoitit:
>>Siinä se on Isien perintö, turvallinen, terve, raitis. Kaipaako ihminen muuta? Kirkossa ovat meille Pyhät toimitukset!
Kirkossa on sellainen perintö, että vastustaja ei siedä siitä puhuttavankaan. Kirkkoa yritetään halventaa tuhansilla eri tavoilla, mutta se ei siitä murru.
Eräs vanhus profetoi kirkosta alkavan lopunajan herätyksen. Se on aivan mahdollista.
kyllä varmaan alkaakin, kunhan saavat muutamia asioita ennallistettua. Seurakunnan jäsenyys yhtenä tärkeimmästä mainitakseni.
Hyvää iltaa tode
Luterilaisessa kirkossa on seurakunnan jäsenyys ja äänioikeuskin, eikä lapsiakaan jätetä saatanalle (uskovaisen näkemyksen mukaan).
Helluntaiseurakunnissa ei olekaan käytössä se Jeesuksen ohje, jossa luvataan myllynkivi kaulaan niille jotka viettelee yhdenkin pienimmistä.
nooh. Luterilaistenkin täytyy nykyisin tulla uskoon, jotta pelastuvat. Yhä useampi luterilainen onkin jo "sanonut kyllä Jeesukselle", kuten rovasti Lehtinen asian kuvailee. Lähestyvät jo siis oikeaa ja raamatullista oppia eli helluntailaisuutta. :)
Luterilaisethan tulee kasteessa uskoon.
Luepas mitä Evl-kirkon oma sanakirjansa kertoo:
"Kristus on itse asettanut pyhän kasteen (Matt. 28:18–20). Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle oman uskon....."
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
Mutta, ottakoot helarit oppia luterilaisista naisten tasa-arvossa, tarkoitan nais pappeus, sitten se iänikuinen hurmostelu, kirkossa ei hurmostella, pappi ei huuda, vaa saarnaa selkeällä kuuluvalla äänellä. Ottaa vielakin pannuun minkä, minkä ihmeen takia helarit huutavat? Omasta kohdastani kun pääsin siitä hurmoshengestä eroon, ei mieli tee sitä enää itselle hankkia. Todé et itse tunnista sitä henkeä, jahka pääset siitä irti niin vasta huomaat.
luterilaisia on kahta eri sorttia, uskovaisia ja ei-uskovaisia, sanoopa sanakirja mitä tahansa. Uskon puhdistaminen jäi pappa-Lutherilta hieman puolitiehen. Hyvä yrityshän se oli, mutta pikkuisen sitä olisi pitänyt vielä kehitellä, lukaista mm. Apostolien teot vielä kerran.
Nyt, kun Apostolien tekojen 8. luvun 37. jae on saatu Raamattuun takaisin, palautunee myös kasteasia tarkoituksenmukaiselle paikalleen. Se tosin tietää aikamoista katastrofia kirkon taloudelle, ja muutenkin.
minä en, Mikko, ole koskaan ollut missään yltiöhurmos-hengessä, enkä tule olemaankaan.
Itse hurmoshan on aivan eri asia, kuin epäterve hihhulointi. Sitähän siellä Lapin shamaanit koettavat matkia, Jumalan hurmoshenkeä.
Helluntailaisethan ovat Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeläisiä ja käytössä on Lutherin muotoilema Raamattukin.
Ihan samaista Lutherin protestanttista linjaa ja 1900-luvulla erkaantunut Lutherin päälinjasta.
Helluntalaisuus on osaksi hurmostelua. Tuollainen Pyhän Hengen tavoittelu, on saada hurmos aikaan vaikka ylistäen, huutaen jne...sitä pidetävät monet oikeana Pyhän Hengen aikaan saamana. Onneksi nykyään on huomattu tuo seurakunnassa ja osa on erkaantunut tuosta villityksestä täysin. Pyhä Henki ei tarvitse tullakseen mitään rituaaleja tai ihmisen omia retosteluja. Pyhä Henki tulee nöyrään pieneen ihmiseen, syntiseen ihmiseen...
>>Karismaattinen liike on saanut runsasta kritiikkiä osakseen. Konservatiivisen kristillisyyden suunnalta tyypillisiä kritiikin aiheita on mm. karismaattisen liikkeen vähäinen painotus oikeaoppisuuteen. Toisin kuin esim. helluntaiherätyksessä, karismaattisessa liikkeessä ei ole tehty opillisia linjauksia suhtautumisessa harhaoppeihin ja sielullisuuteen.[23]
Osa fundamentalistisesta kritiikistä nojaa siihen että karismaattisissa tapahtumissa esiintyy ilmiöitä, joille Raamattu ei anna täsmällistä esikuvaa. Esimerkiksi kaatumisia rukouspalvelussa on kritisoitu siitä että ihmiset yleensä kaatuvat kopparin ohjaamina selälleen vaikka Raamatussa mainitaan suoraan vain kasvoilleen kaatuminen.
David Wilkerson on kritisoinut joitakin uuskarismaattisessa liikehdinnässä (Toronton siunaus) paikoin esiintyneitä ilmiöitä kuten vapinaa, lattialle kaatumista, hysteeristä naurua, hoipertelua ja outoa ääntelyä. Toisaalta hän on puolustanut esimerkiksi parantumisia (esiintyy Raamatussakin).[24][25][26][27]
Matti Väisänen (piispa) on varoittanut uskonnollisista ihmeistä.[28]
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä osallistui 20.7.1989 Filippiineillä Manilassa Lausanne II:seen eli maailmanevankelioimiskongressiin, samaan tilaisuuteen osallistui myös karismaattinen liike yhden illan jälkiosan ajan. Karismaattisessa kokouksessa laulettiin ylistyslauluja, pidettiin toisten käsistä kiinni, heittäydyttiin johdettuun tunnelmaan, rukoiltiin yhdessä. Kaiken tarkoituksena oli ennalta tarkoin suunnitellun tekniikan, määrättyjen laulujen, liikkeiden ja puheiden kautta, elämyksien vyöryvässä aallossa kokea Pyhän Hengen erityinen läsnäolo ja parantava vaikutus. Raimo Mäkelä kirjoitti kokemuksestaan: ”Meidän pitäisi pyrkiä purjehtimaan oikean lipun alla eli pyrkiä pitämään Pyhä Henki todella pyhänä ja olla nimittämättä Pyhän Hengen vaikutuksiksi sellaista, mikä saadaan aikaan tietyin inhimillisin menetelmin.” . Lausanne liike tahtoisi pitää karismaattisuuden muun evankelisen kristillisen yhteydessä, mutta ongelmatonta se ei ole. Kongressissa reagoitiin tiettyihin karismaattisiin ilmiöihin välittömästi>>
Wigipedia.
en tarkoita Helluntaiherätystä, vaan niitä uskovaisia, joista kerrotaan Apostolien teoissa.
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." ( Mark. 8:34-35 )
Kristuksen seuraaminen ei ole isien perinnössä kulkemista, ei se ole sitä, että tavoittelisimme maailmassa turvaa ja turvallisuutta.
Se on sitä, että otamme ristimme, kuten Hän Sanassansa sanoo ja seuraamme Häntä:
"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." ( Matt. 10:37-38-39 )
Se Tie ei ole helppo. Siitä Hän meille Sanassaan kertoo, mutta se on se Tie jolle Hän meitä kutsuu ja se Tie vie Hänen lupauksena mukaan ikuiseen elämään, taivaan kotiin Hänen luoksensa!