Paavali valmentajana

Kuka tahansa ei tunne Jeesusta, ei voi käsittää ollenkaan Paavalia. Paavali eli täydellisessä vapaudessa. Häntä syytettiin, pilkattiin, paneteltiin ja hänellä oli toisinaan kylmä, toisinaan kuuma, joskus nälkäkin, mutta hän vain iloitsi. Hän oli ollut hengenvaarassa monta kertaa, mutta luottamus säilyi. Hänet vangittiin ja laitettiin vankilan selliin ja sielläkin hän vain veisaili virsiä ja oli tyytyväinen. Paavali sanoi, että hän ei luopuisi ikinä Jeesuksesta, ei vaikka saisi maailman kaiken omaisuuden. Maailman omaisuus ja ominaisuudet eivät anna ikinä sitä, mitä Jeesus antaa.

Paavali matkusti paljon. Hän palasi aina opettamaan heitä, joille oli opetusta antanut. Kerran hän asui Roomassa vuokra-asunnossa kaksi vuotta ja kaikki haluvavat saivat häneltä opetusta. Kerran hän oli vankilassa kaksi vuotta, mutta sai elää vankilan pihalla ja aivan varmasti opetti Jumalan tuntemusta.

Olihan hän itse joutunut lain, Jumalan lain, ei maallisen lain, kanssa vastatusten ja joutunut myöntämään oman syyllisyytensä Jumalan ainoan Pojan kuolemaan. Sen hän oli tehnyt ja siksi laki oli päässyt, eli voinut kasvattaa hänet Kristukseen ja vapauteen. Jos hän ei olisi myöntänyt, että Jumalan laki on hyvä, ei laki olisi koskaan voinut kasvattaa häntä Kristukseen ja vapauteen.

Paavali oli saanut Jeesukselta edeltä tiedon, että hänen pitää kärsimän paljon Jeesuksen nimen takia ja sen Paavali teki mielellään. Niin ihmeellistä on elää Elävän Jumalan kanssa. Maailmalla ei ole mitään siitä annettavasta mitä Jumala antaa omilleen. Maailman rikkaudet himmenevät Jumalan rikkauden rinnalla näkymättömiksi. Paavali piti kaiken halpana Jeesuksen tuntemisen rinnalla.

Vuoristokiipeilijät saavat kiivetä niin jyrkkää rinnettä ylös kuin itse haluavat, mutta sitä samaa ei saa edellyttää toisilta.

Paavali oli masokistinen vuoristikiipeilijä ja se hänelle suotakoon, mutta kristikunta on jämähtänänyt hänen oppiinsa ja kansa voi huonosti.

Kaikkien ei tarvitse olla kiipeilijöitä ja se pitää uskonoppineitten jo hyväksyä.

Jeesuksen oppi on ihmisystävällinen, suo yksilöllisen rauhan, yksilöllisen ajattelun vapauden, mutta nykymeno on sen tuhonnut.
Kaikkien pitäisi olla hillumassa, menossa ja toitottamassa oppia, oppia joka ei ei suo lepoa.

Kaikki idealistit vaativat seuraajiltaan alistumista, kuuliaisuutta ja se ei ollut vierasta Paavalillekaan.
On oma virhe jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan ja hyväksyä opeista sen jota haluaa, muutoin on oppien orja.

Minkälainen käsitys sinulla on Paavalista hän on todella Jumalan kouluttama tehtäväänsä. Sinuako kiusaa ajatus hänen naisia kohtaan esitetystä kritikistä.
Sihen aikaan naiset liikaakin olivat äänessä ja sekoittivat opetusta siitä tämä hänen opetuksensa tiukuus.

Tuon voisi vielä jotenkin sietää, sillä se aika oli melkoista naisten alistamista,
- syrjimistä ja - sortamista, mutta kun nykyseurakuntien johtomiehet hokevat ikivanhoja paavalilaisia mantroja, " nainen vaietkoon serakunnassa..", niin ymmärrys on jonnekin jäänyt.
Ikivanhat primitiiviset tavat pitää muuttaa jos ne sortaa tai alistaa joitain, olkoot niin jumalallisia tai paavalilaisia kuin tahansa.

Nykyaikaan kuuluu tasa-arvoiset ja demokraattiset toimintamallit ja ne täytyy kuulua myös hellarien toimintaan, muuten evankeliumia on turha julsitaa.

Mielestäni Paavalin edesottamukset naisista pitää tulkita vahvasti kulttuurikontekstin ja tilannekontekstin valossa, muuten hänestä hyvinkin saa "naisten vihaajan" itselleen. Paavalin tekstejä voi tulkita myös niin että naiset olivat hyvinkin vaikutusvaltaisissa asemissa alkuseurakunnassa, mahdollisesti jopa vanhimpina ja paimenina. Ainaskin samoja tehtäviä he tekivät :)

Jeesus puolestaan oli hyvin kulttuurinsa ulkopuolella naisten aseman suhteen. Jeesus antoi naisten olla mukana opetuslapsissa, Jeesus antoi naisen olla mukana kuuntelemassa opetusta [jalkojen juuressa, Maria] (Rabbit opettivat rabbi-oppilaita tällä tyylillä. Ehkä Jeesus koulutti Mariaa Rabiksi ?), Jeesus puhui samarialaiselle avionrikkojalle/huoralle kaivolla [tilanteen vakavuutta lisää se, että juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa, lisäksi, jos sinkkumies keskustelee naisen kanssa yksin, se voi johtaa vain yhteen asiaan..], Jeesus antoi huoran itkeä jaloilleen ja pyyhkiä niitä hiuksilla, sekä sivellä niitä öljyllä [Juutalaisten epäpyhyys säännöt oli tässäkin tiukilla, sillä he eivät olisi saaneet antaa tuollaisen naisen koskea itseensä], Jeesus antoi naisen viedä sanoman ylösnousemuksesta..

Jeesus kohtasi naisia ihmisinä, eikä seksiobjekteina.

Tuota Jeesuksen mallia seurakuntien ja uskisten pitäisi, tai tulisi harrastaa, mutta kun täällä inhimillinen " pyhyys " ja Paavalin neuvot ei kestä toista ihmistä, niin hänet mieluimmin tuomitaan tai kivitetään kuin pidetään kanssamatkaajana.

Tosiasia on, että kristikunnalla on Paavalin oppi ja se heijastaa ihmistä, on ihmisestä, kuvaa ihmisluonnetta sekä ihmisen tavoitteita.

Ole siinä sitten puun ja kuoren välissä, syntinen ja hurskas ja kun vielä kanssamatkaajat edellyttävät aina jotain täydellisyyttä.??

Ihmisen osa on vaikea, tai ainakin uskiksen.