Koska kaikki mitä teemme ja ajattelemme muuntuu jossain muodossa vaikutuksiksi maailmassa voimme sanoa että kaikki mitä teemme ja ajattelemme, tietoisuutemme, säilyy jollain tasolla aina vaikutuksena myös fyysisen kuolemamme jälkeen. Saattaa olla että tuo "säilötty" tietoisuutemme jatkaa matkaansa kuolemamme jälkeen sillä fyysisen kuoleman jälkeen fyysisellä ajalla ei ole mitään väliä.
Jos on mahdollista että tuo vaikutus palautuu lopulta lähtökohtiinsa, tietoisuuteen itsestä ja omasta identiteetistä - on kuolema ikäänkuin matka joka on yksisuuntainen.
Koska tietoisuutemme ihmisenä on riippuvainen aivoistamme on kuoleminen väistämättä poistumista tältä fyysiseltä tasolta - se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi poistumista henkisenä kokemuksena ja jatkuvuutena. Saattaa olla että tietoisuus säilyy, jakautuu, koostuu uudelleen aivan toisenlaisena kokonaan toisenlaisessa maailmanjärjestelmässä - siellä missä "itse-tietoisuudelle" on tilaa ja rakenne joka pystyy vastaanottamaan sen informaation jonka ihmistietoisuutemme jättää jälkeensä maailmankaikkeuden rakenteisiin.
Tätä on hankalaa kuvata koska tälläinen "sielun metamorfoosi" on jotain joka on hyvin kaukana mistään arkikokemuksesta - se saattaa olla astumista toisenlaiseen olemisen muotoon, psykedeelinen uuden maailman ja tietoisuuden rakentuminen tai mitä tahansa mihin rajallinen mielikuvituksemme voi yltää...
Tai sitten se vain loppuu.
Jos on mahdollista että tuo vaikutus palautuu lopulta lähtökohtiinsa, tietoisuuteen itsestä ja omasta identiteetistä - on kuolema ikäänkuin matka joka on yksisuuntainen.
Koska tietoisuutemme ihmisenä on riippuvainen aivoistamme on kuoleminen väistämättä poistumista tältä fyysiseltä tasolta - se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi poistumista henkisenä kokemuksena ja jatkuvuutena. Saattaa olla että tietoisuus säilyy, jakautuu, koostuu uudelleen aivan toisenlaisena kokonaan toisenlaisessa maailmanjärjestelmässä - siellä missä "itse-tietoisuudelle" on tilaa ja rakenne joka pystyy vastaanottamaan sen informaation jonka ihmistietoisuutemme jättää jälkeensä maailmankaikkeuden rakenteisiin.
Tätä on hankalaa kuvata koska tälläinen "sielun metamorfoosi" on jotain joka on hyvin kaukana mistään arkikokemuksesta - se saattaa olla astumista toisenlaiseen olemisen muotoon, psykedeelinen uuden maailman ja tietoisuuden rakentuminen tai mitä tahansa mihin rajallinen mielikuvituksemme voi yltää...
Tai sitten se vain loppuu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Et ymmärrä näitä asioita, esität vain omia
kuvitelmiasi.Ne eivät perustu tietoon, vaan
luuloon. Jätä väliin.
käärmeenä tiellä on polulla kyynä.(1.Ms.49:17).
On myös susia lammasten vaatteissa.
totuus ja elämä "johon ei nouse raateleva peto."
Ei tietoisuutemme todellakaan katoa mihinkään. Keho lähtee kyllä alta sehän on selvä. Sielumme/tietoisuutemme jatkaa matkaa. Tutkikaapa maankulkijat hieman löydöksiä ja havaintoja mitä ihmisolennoista on eri aihepiireissä tehty. On siellä seassa teknologiakin jolla voit itse tehdä omat havaintosi omasta henkisyydestäsikin. Etsivä löytää.
paikasta toiseen ja myös siinä kehottomassa tietoisuudessa toimimaan. Kuolema taitaa olla samanlainen kokemus. Ei ole kehoa, mutta tietoisuus on.Ja tietoisuus voi toimia ihan minänä. Toisaalta sanotaan, kaikilla ei tätä tietoisuutta ole. Kuinka ihmisen tietoisuuden olemus säilyy toiseen aikakauteen jolloin ihminen olisi valmis kohtaamaan aineettoman tietoisuutensa...sitä en tiedä. Kuitenkin tästä prosessista kertovat monet uskonnot. Ja se joka ymmärtää ne, on tasolla jolla ymmärryksestä on jo hyötyä. Toisille on tärkeintä päästä maailmasta tervejärkisinä pois. Se riittäköön heille. Me jotka tiedämme että tietoisuutemme on liikkeessä ilman kehoakin, ei kuolema ole muuta kuin siirtymä toiselle tasolle. Se riittää meille.
"Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia...Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset."(5.Ms. 32:7,8).
Hämmästyttävä kehotus Moosekselta; kehotus muistelemaan niitä aikoja, kun oltiin vielä esi isien kupeissa ennen erottelua.
hyvä ent. ateisti!
Jumalalle mahdollista.
parinirvanassa kuolemaan liittyy vahva tiedollinen vakuuttuneisuus minän suhteellisuudesta ja katoavaisuudesta.=kuolema buddhalaisuudessa.(se lopullinen) =luonnonkierto.se siitä ja loput bud......
Buddha ei kuvannut nirvanaa, saati parinirvanaa.
Nirvanassa minä sulautuu kaikkeuteen - sanovat tekstit. Parinirvanassa ei minää tai sen suhteellisuutta (muotoa?) ole.
Tiedollinen vakuuttuneisuus ??? Kuka on vakuuttunut ?? Yli kuoleman ja bardon?
Tiedollinen tieto. Usko. Mieli. Sielu. Tajunta. Tietoisuus. Kokemus.
Lopullinen kuolema päättää samsaran.
"Minä on muistia." Jaha.
Mutta vain ......
Noh, sinähän tiedät.
Tiedelehdessä buddhalainen artikkeli v.-89.siistattu kaikki ylimääräinen vähemmän tieteellinen "buddhahömppä" pois ,hyvin kansantajuinen juttu,jota tiede ei ole "tajunnut".
tajunnan tutkimus on vasta lapsen kengissä!
muistin säilyminen ilman tätä fyysistä kehoa pitäisi olla. Onhan tieteen mukaan valokin säilynyt miljardeja vuosia vaeltaessaan maailmankaikkeudessa. Ymmärrystämme Raamattu vertaa valoon.
muistin suhteellisuus ja katoavaisuus on monen sietokyvylle liikaa.Ei taivasta ei helvettiä ,vain luonnonkierto!arghh!
elämä, että he tuntevat sinut, joka olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." Kyllä se muistin ja mielen alueelle enemmän menee.
ja vähemmällä kivulla.
Minusta elämä ei lopu kuolemaan. Sielu = henkine n olento on jättänyt "palttoonsa" tarpeettomana tänne maan päälle ja jatkaa elämäänsä kevyempänä toisessa olomuodossa. Siellä on monta asuinsijaa ja hän asettuu sille tasolle,jonka hän on itse itselleen maanpäällisessä koulussa järjestänyt.Jos ei olisi tuonpuoleista elämää, niin tässä elämässä ei olisi mitään järkeä. Näin minä ajattelen
elämä on kärsimystä ja päättyy parinirvanaan,tiedollinen vakuuttuneisuus minän suhteellisuudesta päättää keskustelun tuonpuoleisista luuloista,vain luonnonkierto toimii ja päättyy katoavaisuuteen.Buddhalaisuudessa.