Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Elämä

    On joskus vaikeaa.
    Jokainen meistä huutaa jotakuta.
    toinen niin että sielusta sattuu.
    Toisen silmät ovat mustat kuin yö
    hän huutaa käsillään löytääkseen onnen.

    Ja sitten voi sattua näin !! ??

    Rakkaani.
    Ennenkuin yö joutaa
    juostaan auringon laskuu
    tansien sinivuokkojen keskellä
    suudellen tähtien alla niityllä
    uiden alastomana kuun valossa

    Nukahtaen toisiimme
    kietoutuneena nuotion ääreen.
    yön varjoen laskeutuessa yllemme
    rakastaen toivoen
    koko sydämestämme.

    Mutta kun on rakkaus alkanut se päätyy
    yhtäkkiä.

    Tulen luoksesi hiljaa
    tuo punainen ruusu
    jota puristan kädessäni
    sen piikit painautuen ihooni
    tehden pienen reijän
    vereni valuessa sen lehdille
    astellessani hiekan naristessa
    kenkieni alla

    Kumarrun kivesi eteen
    silmieni lukiessa
    yhä uudelleen, uudelleen
    nimeäsi kivestä
    käteni laskiessa hiljaa
    vereni tahrimat ruusut
    kaipaus sielussani jyskyttäen
    kyynelten hiljaa valuessa poskillani

    Jolloin aika pysähtyy eikä
    lohduttajaa näy.
    1328
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Tätä lukiessa tuli tunne, että jotain pitäisi sanoa, jotain lohduttavaa. Olemme vain niin pieniä suuren surun edessä, usein sanat eivät riitä mihinkään. Elämän koettelemuksissa onkin ehkä parasta tieto siitä, että ystävät ja välittävät ihmiset ovat olemassa. On totta, että
    jokainen meistä huutaa joskus, hiljaa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    1Mies kirjoitti:

    On joskus vaikeaa.
    Jokainen meistä huutaa jotakuta.
    toinen niin että sielusta sattuu.
    Toisen silmät ovat mustat kuin yö
    hän huutaa käsillään löytääkseen onnen.

    Ja sitten voi sattua näin !! ??

    Rakkaani.
    Ennenkuin yö joutaa
    juostaan auringon laskuu
    tansien sinivuokkojen keskellä
    suudellen tähtien alla niityllä
    uiden alastomana kuun valossa

    Nukahtaen toisiimme
    kietoutuneena nuotion ääreen.
    yön varjoen laskeutuessa yllemme
    rakastaen toivoen
    koko sydämestämme.

    Mutta kun on rakkaus alkanut se päätyy
    yhtäkkiä.

    Tulen luoksesi hiljaa
    tuo punainen ruusu
    jota puristan kädessäni
    sen piikit painautuen ihooni
    tehden pienen reijän
    vereni valuessa sen lehdille
    astellessani hiekan naristessa
    kenkieni alla

    Kumarrun kivesi eteen
    silmieni lukiessa
    yhä uudelleen, uudelleen
    nimeäsi kivestä
    käteni laskiessa hiljaa
    vereni tahrimat ruusut
    kaipaus sielussani jyskyttäen
    kyynelten hiljaa valuessa poskillani

    Jolloin aika pysähtyy eikä
    lohduttajaa näy.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu