En tiedä mihin kuulun

"Olen miettinyt, että johtuuko tämä yhtäkkinen kiinnostus Jumalaa kohtaan omasta elämäntilanteestani."

Siitäpä se taitaa johtua. Älä kumminkaan suostu uskontojen narautettavaksi, siitä ei mitään hyvää seuraa.

"Kouluun en pääse, vaikka koitan."

Pääset sinä! Yritä vain uudestaan.

"Työ on mahdotonta ilman koulutusta."

Kyllä sinä jonkun duunin saat kun vain yrität.

"Olen sairastanut teinivuosina masennusta, mutta ei tämä sitä ole."

Saattaapa kumminkin siihen jotenkin liittyä. Pääpointti on tämä: Olet nuori ja herkässä vaiheessa. Juuri nyt tuntuu vaikealta mutta ikäsi perusteella sinulla ei liene kokemusta oikein kunnon vaikeuksista. Pystyt luultavasti vaikka mihin kun yrität mutta suurin virhe olisi nyt hurahtaa johonkin uskontoon. Kierrä sellaiset kaukaa.

No olen yrittänyt hakea kouluun ja jatkan sitä kyllä koko ajan. Samoin työt, yritän kyllä. En ole luovuttanut.
Kokemusta on kyllä vaikeuksista :/ mm. rankka murrosikä, huostaanottaminen 13 vuotiaana ja vanhempien sairaudet.
Mutta ne asiat eivät liity tähän.

Jos ajattelet kristillistä uskoa ja taivaan Jumalaa, niin silloin usko perustuu kirjoitettuun Jumalan sanaan, eli raamattuun. Suurimman osan siitä kaikesta mitä raamattu opettaa, ihminen voi ymmärtää helposti. Uskoon kuuluu parannuksen tekeminen ja uskon tunnustaminen ja kaste. Usko syntyy Jumalan vaikutuksesta, joko luetun ja kokouksessa kuullun Jumalan sanan vaikutuksesta, joskus harvoin Jumala voi "puhua" ihmisille, kutsuen hänet pelastukseen.

Silloin kun on kyse kristillisestä uskosta, edellytyksenä on se, että sinä uskot siihen mitä sanassa opetetaan. Jumalan sana opettaa mitä on usko Jumalaan, Jumalan sanan kautta ihminen oppii tuntemaan Jumalan.

Se miten Suomen evankelis-luterilaiset uskovat, johtuu muinoin eläneen saksalaisen Martin Lutherin nimisen henkilön näkemyksistä ja opetuksista, eikä sun tarvitse uskoa samalla tavalla kuin luterilaiset.

Tärkeintä on, että ihminen uskoo Jumalaan sillä tavalla, kuin raamattu Jumalasta ja uskosta opettaa.

raamattua tulkitaan monella eritavalla

Jos tahdot keskustella uskonnollisista pohdinnoistasi, voit aivan hyvin vierailla lähellä olevassa ev.lut. seurakunnassa ja puhua papin kanssa. Luulenpa, ettei sieltä ketään käännytetä. Toisaalta esim. kirkon nuorisotyöntekijä voi olla ikäisellesi parempi vaihtoehto tässä vaiheessa. Seurakuntaan saat mennä ja pyytää apua. Sieltä aika varmasti kerrotaan, kenen kanssa kannattaa jutella. Seurakunnassa ei pitäisi kysymyksiäsi ja ajatuksiasi torjuta, vaan saat tuoda ne esille ja selvittää mitä mielessäsi on. Saat käydä, jutella, tutustua, kysyä, etsiä, ja jos se paikka ei ole sinua varten, voit lähteä pois. Pakko ei ole, vaan se on vaihtoehto ja mahdollisuus.

Jos koet tarvetta pohtia elämäsi muuta tilannetta, suosittelen psykologia. Se voi olla sinua auttava ja tukeva, ja kenties voit löytää vaihtoehtoja, mihin suuntaan elämääsi lähdet rakentamaan.

Töitä löytyy jonkin verran, jos ei heti ole väliä millaista tekisit. Siivousalalla voi olla vapaita paikkoja. Myös työkkärin kautta voi päästä työharjoitteluun johonkin paikkaan, ja ammatinvalintapsykologit ovat myös työkkärissä palvelemassa.

Sosiaalisia kontakteja ei aina voi rakentaa helposti. Jos paikkakunnallasi on harrasteporukoita, niin mene mukaan. Aikuislukiossa voi opiskella vapaasti lukiokursseja, kansalaisopistoissa on kursseja tarjolla. Kannattaa kokeilla jotain liikuntaa, vaikka menee mukaan johonkin liikuntaryhmään ja siellä tapaa ihmisiä. Voi olla, että nyt tärkeää, että rupeat tekemään jotain ja lähdet ihmisten pariin, vaikka joukossa ei olisikaan ikäisiäsi paljoa. Kävin kerran kunnonkohottamiseksi aerobicissa yhden syksyn ja ympärillä oli vain naisia, itse paikalla ainoana miehenä. Liikunta teki ja tekee hyvää.

Sellainen huomautus myös, että punnitse näitä eri vastauksia, mitä sinulle keskustelupalstalla annetaan. Täällä kirjoittaa erilaisia ihmisiä ja vastaukset ovat sen luokkaa. Saat varmasti sekä asiallisia että asiattomia vastauksia, ja vastauksissa on mukana usein myös kirjoittajan oma näkemys jostain asiasta. Siihen näkemykseen ei ole pakko mennä mukaan, vaan katsele, mitä sinulle vastataan. Arvioi niitä omassa rauhassasi, ja arvioi myös minun vastaustani. Mistä kirjoitan, on olemassa muitakin näkökulmia.

Jumalan sinua siunatkoon.