Ajateltavaa evokeille.

Koska se on.

Koska olen kissa, ihmiselämä on vain kuviteltavissa, mutta kissanpäiviä kyllä vietän.

jos sillä on alku ja loppu (yksilön elämä) niin onhan se aika ainutkertainen, muttei kovin ainutlaatuinen (ihmiset aina kuvittelee olevansa hirveän erilaisia verrattuna toisiin ihmisiin = yksilöllisyysharha).

Lyhyesti:
Koska se on ainoa joka meillä on.

Pidemmästi:
Koska se on ainoa joka meillä on, se tekee tästä elämästä miljooniaa kertoja arvokkaamaan, kuin elämästä jolla olisi jatkoa kuolen jälkeen, puhumattakaan ikuisesta jatkuvuudesta,. moinen veisi minusta kaiken arvon tästä elämästä.

Ikuinen elämä alkaisi lopulta tuntumaan vain kidutukselta, mikään ei ole hyvää, jos sitä saa liikaa.

Joka kerta kun saan kokea jotain uutta, haluan nauttia kyseisestä kokemuksesta niin kauan kuin se kestää, koska en voi tietää tulenko kokemaan kyseisestä asiaa enään milloinkaan.
Toisin kuin asiat, joita olen jo kokenut aijemmin ja joista tiedän varmaksi että tulen kokemaan niitä vielä lukemattomia kertoja, moiset asiat ovat alkaneet kyllästyttämään pitemmän päälle, ennemmin tai myöhemmin, ne eivät jaksa enää innostaa minua.

Kerran halusin syödä jälkiruokaa, jota en itse olisi osannut valmistaa, eikä sitä saanut mistään tuntemastani ravintolasta. Kesti 20 vuotta ennen kuin kaveri porukalla satuttiin vierailemaan ravintolassa, jonka listalla huomasin kyseisen jälkiruuan. Tietenkin tilasin tämän ja nautin siittä täysin siemauksin.
On kulunut jo 10 vuotta, enkä ole saanut toista kertaa kyseistä jälkiruokaa. Tämän takia tämä kyseinen jälkiruoka on minulle paljon tärkeämpi, kuin ne joita voin nauttia aina kun haluan.
Toki haluaisin toisenkin ja miksen useammankin kerran kyseistä jälkiruokaa saada, mutta, kuten olen jo sanonut, moinen veisi kaiken arvon siltä.

Minun elämällä on minulle erittäin suuri merkitys, koska se on ainut jonka saan kokea. Kun minä kuolen, tietoisuuteni poistuu tästä maailmasta, enkä siis kykene millään tasolla käsittelemään mitään asiaa, siksi haluan nauttia elämästäni. Jos taas kuolemani jälkeen huomaan että elämä jatkuu, tällä elämällä ei olisi minulle mitään merkitystä.

Rehellistä mutta masentavaa evolutionistisen aivopesun tuotetta tuo epälooginen jorinasi.


Jos joku ainutkertaiseksi jäävä kokemuksesi todellakin tekisi siitä miljoona kertaa arvokkaamman sen ainutkertaisuuden vuoksi, niin etpäs olisi haikaillut vuosikausia saadaksesi kokea uudelleen tuon tietyn jälkiruoan maistelua.

Selittelystäsi ja onnettoman surullisesta itsesuggeroinnista huolimatta paljastit kaipaavasi yhä uudelleen ja uudelleen miellyttäviä ihan samoja tuttuja mukavia kokemuksia.

Vaikka onkin totta että ensimmäinen ruokalusikallinen hunajaa on hyvää, niin viideskymmenes oksettaa, niin silti ihminen todellisuudessa nälkäisenä nauttii useimmiten kukin omista herkkuruoistaan läpi elämänsä, eikä ole mitään todellista näyttöä siitä että sopivan harvoin nautittuna herkkuruoka alkaisi kyllästyttää.
Tirisevä grillikyljys on maistunut minulle pitkästi yli puoli vuosisataa aina yhtä hyvältä.

On laiha lohtu ajatella että eipähän asia kuolman jälkeen ole harmittamassa.
Todellinen lohtu on sen sijaan tietoisuus siitä että nykyinen elämä ei ole kaikki, vaan että meillä on mahdollisuus kokea läpi koko ikuisuuden miellyttäviä hetkiä hyvien ystävien seurassa vailla murheiden häivääkään.
Jue Jes luku 65.

Ja mietihän asiaa Luojan kannalta katsoen. Mitä iloa hän saisi siitä että olisi luonut meidät tänne nauttimaan elämästä, josta jotkut jopa tajuaisivat kiittää häntä, mutta sitten Luoja antaisi meidän kuolla pois ikuisiksi ajoiksi? Eikö Luojalle tulisi joskus ikävä kavereitaan? Ihmiselle tulisi, ja koska olemme Luojamme kuvia, niin hänellekin tulisi.
Siksipä Hän onkin kertonut järjestävänsä ystävilleen mahdollisuuden ikuiseen elämään.

Asiassa on kuitenkin vielä yksi pointti jota ei sovi unohtaa. Se on se että hyvää ja laadukasta elämää elävät nauttivat siitä enemmän kuin huonoa elämää viettävät. Jotkut jopa lopettavat itse oikein surkean elämänsä. Esim. homojen itsemurha-alttius on itseinhon vuoksi järklyttävän yleistä.

Mutta eipä hätää. Saamme tähän apua, sillä jokainen meistä voi opetella kokeilemaan kaikkein laadukkainta elämäntapaa noudattamalla tarkoin Raamatun määrittelemää kristillistä elämäntapaa. Tämä kokeilu on avannut miljoonien silmät tajuamaan sen että ei näin arvokas elämä voi olla vain ainutkertainen ohikiitävä hetki.