SyömishäiriöstäMasennuksestaPaniikkiin

apuatarvitseva kirjoitti:

Heips.ajattelin kertoa hieman omaa taustaani,kun helpottaa tietää että ei yksin todellakaan ilmeisesti elä tämän kanssa.Elikkä Sairastin n 3 vuotta syömishäiriötä->bulimiaa,mikään ei pysynyt sisällä,vaan oli pakko oksentaa jotta tulisi hoikempi olo,painoin tällöin48-50kg seuduilla.Töissä olin ja jokapäivä tuntui vaan hankalammalta olla ja tuntui että kaikki tuijottaa ja arvostelee minua ja tuntui että on pakko päästä tilaanteesta äkkiä pois esim.vessaan yhtäkkiä.tällöin oireina alkoi tulla koko ajan paheneva punastelu ja käsien tärinä,kahvitauot oli yhtä helvettiä,kun ei pystynyt puhumaan eikä olemaan punastelematta jos oli muitakin siellä.aloin seuraamaan työvuoroja ja jännitin jo viikkoa ennen jos satuin olemaan tiettyjen "vahvempien" persoonien kanssa yhtäaikaa työvuorossa.sitten tulin raskaaksi ja syömishäiriöni JOUTUI loppumaan kuin seinään ja tunsin eläväni oikeaa elämää sillä hetkellä!kaupassa käynnit oli kuitenki yhtä helvettiä enkä yksin enää uskaltanut käydäkään,ja menin kassoille vasta kun ei ollut jonoa ollenkaan.sitten synnytys->lapsi jäi osastolle viikoksi ja imetys ei onnistunut.noh,pari kuukautta eteenpäin ja alkoi iltaiset hengenahdistukset nukkumaan mennessä ja mies palasi töihin->päivästä alkoi ensimmäistä kertaa ahdistamaan henkeä,sydän hakkasi,pyörrytti,vasenta kättä pisteli ja tuntui veltolta,käveleminen tuntui hankalta,tuntui että pyörryn ja kylmä hiki tuli.tuntui että kuolen!sen jälkeen otin yhteyttä lääkääriin ja lääkäri dg hyperventiloinnin.noh,tämän jälkeen aloin päivittäin tarkkailemaan itseäni,ja kaikki pienimmätkin kivut yhdistin johonkin piilevään sairauteen,mihin kuolen milloin vain!vasenta kättä seurasin koko ajan,jos se esim.puutuisi,ja sen yhdistin heti sydänkohtaukseen,samoin jos alkaisi yhtäkkiä närästämään.joka päivä oli yhtä helvettiä kun joutui keskittymään hengittämiseen ja tuntui aina että paikat alkaa puutumaan ja todella epätodellinen olo koko ajan.eräänä iltana tuli niin pahat oireet että jalat tuntui niin voimattomilta että ne ei enää kanna ja muut oireet samaan syssyyn.silloin lähdin päivystykseen kun olin varma että kuolen sinä iltana.siellä puheeni ei enää onnistunut vaan haukoin henkeäni ja tärisin ja huimasi ja teki mieli itkeä ja nauraa yhtäaikaa.olinko tulossa hulluksi?hoitaja otti happiarvot ja ne oli 100:ssa.normaali on ilmeisesti se 95-97.siellä hengittelin hetken paperipussiin ja päästivät kotiin.sanoivat että paniiikkikohtaus.seuraavana soitin uudestaan tk_hn että minun on pakko saada jtn lääkettä kun jokapäivä tulee oireita ja kotona ollessa ainoastaan melkeimpä!sieltä lääkäri kirjoitti reseptin puhelimen välityksellä propralia 10 mg. alussa oli kamalat huimaukset.kokeilin puolikasta ja ei vaikuttanut mitenkään.jatkoin kokonaisella.olen nyt syönyt n yli kuukauden ja välillä tulee vieläkin huimauksia ja edelleen todella epätodellinen olo.enkä muista esim.eilisiä tapahtumia,ja enkä ole yhtään tässä maailmassa..ajatukset on todella pelottavia,pelkään tekeväni unissaan jtn vauvalle.:( vaikka tiedän etten ikinä tekisi!toisin sanoen varmaan pelkään itseäni hiukan.?noh,soitin uudestaan tk_hn ja pyysin toista lääkettä kun hengenahdistukset jatkuivat taas..sain tenoblockin 25mg.onko täällä ketään kuka on sitä syönyt paniikkihäiriöön?miten se on vaikuttanut ja voiko sitä ihan päivittäin syödä säännöllisesti?Tämä on todella raastavaa,elää tämän kanssa kun joka aamu herätessä saa pelätä jos kamala kohtaus tulee..ja joutuu itseään tutkimaan ja seuraamaan..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä