Puhutaan vaihteeksi suojelusenkeleistä. Meillä jokaisella on oma henkinen oppaamme eli suojelusenkelimme, joka ohjaa ja suojelee meitä pimeyden vaaroilta syntymästä kuolemaan. Hän puhuu meille omantuntomme kautta, mutta me ei aina totella niitä neuvoja, vaikka pitäisi.
Olen kokenut liikenteessä monta "läheltä piti" -tilannetta, joten s-enkelini on ehtinyt vetämään vaarasta pois viime tipalla.
Vähän tuntuu siltä, että ihmiset uskoo enempi suojelusenkeleihin kuin Jumalaan. Onko näin?
Olen kokenut liikenteessä monta "läheltä piti" -tilannetta, joten s-enkelini on ehtinyt vetämään vaarasta pois viime tipalla.
Vähän tuntuu siltä, että ihmiset uskoo enempi suojelusenkeleihin kuin Jumalaan. Onko näin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
pohtinut monasti.
Montaa asiaa olen teilannut, koska minulla itselläni ei ole ollut asiasta tai tapahtumasta minkäänlaista kokemusta.
Tahi sillä ympäristöllä, jonka mukaan olen minäkuuvaani rakennellut.
Kuitenkin vuosien varrella olen löytänyt uusia puolia itsestäni, kuten maailmankaikkeudesta ja siitä "oppineena", en sulje pois mitään olevaisuuden mahdollisuuksia.
Ehkä en ole tarpeeksi kehittynyt käsittämään vielä jotain? Muistan aina silloin kun joku "tökkii"!
Moni niin typerältä ja hömpötykseltäkin ehkä toisaalta "paholaismaiselta" tuntunut asia tai tapahtuma tai mikä tahansa mitä jostain syystä en ole kyennyt sulattamaan todellisuudeksi (tai harhaksi :)),
on ajan ja kokemisen laajenemisen saatossa,saattanut saada aivan uudenlaisia ulottuvuuksia ja "todellisuuspohjaa".
Juuri enkelit ja suojelusenkelit ja henkioppaat, ovat asia/ilmiö, joka on askarruttanut mieltäni syvästi.
En siis pois sulje sellaisten olemassaolon mahdollisuutta.
Jotenkin se kuulostaa "hassulta", ainakin siinä muodossaan ilmaistuna.
Olenkin lähtenyt pohtimaan, mikä on enkeli, henkiopas?
Miten muulla tavalla se vastaavasti voi ilmentyä ihmisenelämässä kuin havannoimalla ehkä kauniita valo-olentoja?
Arkienkeleitä olen elämässä kohdannut monasti. Niistä minulla on kokemusta.
"Ohjauksesta", muiden ihmisten välityksellä ihan tiedostamattomasti, kuin myös eläinten tai minkä tahansa luomakunnan osan "ohjausta".
Jälkikäteen vain miettii, miten oikeaan aikaan sekin lause kuului, miten oikeaan aikaan, sekin lintu lensi oksalle jne.
Tosin kuten mainitsit myös sisäisestä ohjauksesta, intuitiosta, minkä välityksellä "meitä ohjataan" laajenta asiaa huomattavasti.
Eikö juuri se intuitiivisuus, luovuus ole meitä itseämme, korkeinta minäämme?
Odottelen ilolla, että kokemukseni asiasta joskus laajenee ja saan selkeän kuvan kaikesta tästä....muovautuu yhdeksi hienojakoiseksi, kokonaisuudeksi.
Kuitenkin on minulla sellainen mielikuva että ,kun ihminen joutuu todella tiukkaan tilanteeseen, vaikka todella suureen hätään, kuoleman kanssa vastakkain, sotaan, kidutettavaksi, keskelle kauhuelokuvaa, suurimman pelkonsa eteen yms.
Lähes jokainen suurella varmuudella, suurimalla hädän hetkellä, uskokoon enkeleihin/oppaisiin/Jumalaan tai ei, laskeutuu hiljaa sydämessään polvilleen ja kokee todella olevansa pieni ja pyytää suuremmaltaan apua!!
Ja useimmiten se toimii, apu tulee, uskoo tai ei, nöyrä mieli, on kai sitten rakkauden kieli!!
;=)
Todella ajatuksia herättävää...mikä on mikin ja mikä symboloi mitä ja missä!!?
Et ole ainut, joka on enkeliasioita miettinyt. Tulin yhtenä päivänä siihen tulokseen, että ei kannata murehtia asioita masennukseen asti, koska "vierellämme" on henkinen opas,joka huolehtii meistä. (Tämä varmaan kuulostaa teistä monesta oudolta.)
Miten muulla tavoilla enkelimme meille välittää asioita? Sisäisen äänen kautta tai tunteiden välityksellä. Sisäisen äänen avulla esim. "Minun oli pakko mennä, vaikka minun ei olisi tarvinnut.", "Minulla oli outo tunne, että...". tai "Minusta tuntuu, että...".
Elämässä tulee aina vastaa vaikeita päätöksiä. Ei osaa päättää vaihtoehtojen välillä. Luottakaa siihen mitä sydämenne sanoo sillä hetkellä. Älkää valitko sellaista vaihtoehtoa, mistä ette pidä. Usein on vain niin vaikea tehdä radikaalista elämänmuutosta, mutta se kannattaa eikä jäädä kulkemaan samaa rataa eteenpäin.
Ihmisellä on 2 tajuntaa: päivätajunta, jonka me tiedostamme ja alitajunta, jota me emme tiedosta. Alitajunta on päivätajuntaa älykkäämpi ja sen neuvoja tulisi noudattaa. Olen jo todennut sen monta kertaa viimeisen 2 vuoden aikana. Sieltä tulee parhaat intuitiot, ajatukset. Alitajunta on sama kuin Korkeampi minä.
Minunkin elämässä on tullut vastaan erikoisia yhteensattumia, aivan kuin opas haluaisi minun tutustuvan esim. tuohon tietolähteeseen paremmin, etten tekisi vääriä johtopäätöksiä. Ihmeellistä, mutta totta.
en helposti uskomalla usko mihinkään ilman, että minulla on todellista kokemusta ja syvää sellaista jostain.
Tottakai "hyväksyn" kaiken mahdollisen olemassaolon, mutta tuntisin itseni hyvin vaivautuneeksi, jos alkaisin keskusteluun tahi "leikkisin tuntevani" oppaani/enkeleitä, vaikkei todella syvällistä kokemusta sellaisesta olisi.
Ajattelen kyllä, että sellaisia on ja mielikuvittelen.
Syvää sisäistä kokemusta minulla ei sellaisista ole, ellei hieno kokemus ole hukkunut, koska olen hakenut vain perinteisesti jonkinlaista enkeli tms. kokemusta siitä todisteeksi, koska niin olen kuullut muilta.
Ehkä minulla on siitä kokemus, mutta se voi ilmetä aivan muulla tavoin.
Kuten sama pätee, Jumalan ja muunkin "löytämisessä".
Usein sitä etsitään "muiden mallilla" ja jää löytymättä.
En kuitenkaan koskaan ole arvellut, että jonkun enkeli kokemukset tai henkiopas kokemukset olisivat hömppää tai muuta.
Kyllä minä jotenkin vain aavistan, että joitain muitakin energiamuotoja ja tietoisuuksia on.
Tämä on hyvin mielenkiintoista.
Minä olen kokenut, että "sisäinen ääni", intuitio, "omatunto-puhtaimmillaan", sisimpämme, on samaa.
Se sama olemisen tila, jossa vallitsee olevaisuuden, rauhan , rakkauden ja hyväksynnän tila.
Sen olen käsittänyt ja kokenut olevan "korkeimman itsen".
Ehkä juuri se olemisen tila, mitä tavoitellan meditaatioin ja muin harjoituksin.
Tosin usein niissäkin käy niin hassusti, että ihminen vain AJATTELEE/MIELIKUVITTELEE olevansa, sisimmissään, meditatiivisessä tilassa, vaikka puuttuukin todellinen SISÄINEN KOKEMUS, TILA olevaisuudesta.
Lisää "särmäisyyttä" tuo minusta myös se, että olemmeko samaistaneet fyysisen kuolemanpelon, egon kuoleman pelkoon!? ym.ym.
Myös "käsite"/kokemus, että meidän sisimpämme tila on peilautuneena kaikkeen minkä olemme ajatuksiemme voimalla luoneet ulkopuolelllemme, mutkistuttaa kuvioita, jumaluus, enkelit, ihminen, tietoisuus, enrgiat yms.
Kiehtovaa, eikö totta!
Mielestäni, jokainen saa kokea enkeliasiat omalla käsityskyvyllään. Henkinen taso on kaikilla eri tasolla. Ei kaikki viitsi pohtia olemassaolonsa tarkoitusta ja elämäntehtäväänsä. Enemmistöä kiinnostaa vain miten pärjää todellisuuden paineissa. Stressaako vai eikö stressaa? Siinäpä kysymys.
Nämä henkisen tietoisuuden asiat ovat mielenkiintoisia, mutta niistä ei voi ystävien kanssa keskustella. Vaikeita aihealueita, kuten varmaan asiasta kiinnostuneet tietävät.
Meitä kahta taidetaan pitää vähän tärähtäneinä, kun uskotaan suojelusenkeleihin??
Täällä käydään väittelyjä mm. Jumalasta, Jeesuksesta, Raamatusta, Kristin uskosta, ufoista jne. Meitä pidetään haavemaailmassa kulkijoina.
Minusta on mukavaa ja antoisaa keskustella ja pohtia ihan kaikenlaisista asioista.
Tosin löytyy todellakin sellasia aiheita, jotka eivät jaksa kiinostaa pätkääkään, joten suonen siis muille sen, ettei heitäkään ehkä kiinnosta minusta niin maailman ihmanimmat ja palavimmat ja kehittävimmät asiat.
(muhikoon omassa typeryydessään.........heh heh hee...(se oli vitsi) )
Tosiaan, monet pelkää keskustella "henkimaailmanasioista", koska tuntevat kai itsensä jotenkin naurettavaksi tai lapsenuskoiseksi, tai huijattavaksi, jos edes uskaltaisivat rentoutua jonkin sellaisen asian edessä.
Olenkin monasti miettinyt miten kehitystä estävää ja terveen rentouden esiin astumista elämään , estää monen "tiukka skarppina olo", jatkuva tilanteiden hallinta pakko.
Kaikkea pitää hallita ja kontroloida,;mieltä, ajatuksiaan, tunteitaan, tekojaan, sanojaan, yms.yms.
Ei ihme, että ihmiskehot on täynnä kireitä lihaksia ja hermoja ja sairauksia. Jatkuva pingottaminen on väsyttävää ja energiaa vievää ja sitten kun sekin vielä yritetään tasapainoittaa itseulkopuolelta tulevin tekijöin, niin johan siin kierrettä. ;=)
Kirkas luottamus ja avoimuus, on heitetty syrjään, huijatuksi tulemisen pelossa.
Oma-arvo, on ulkopuolisen hyväksynnän ja suoritusten varassa.
Enkeleitä elämään!
;=)
Luen parhaillaan kirjaa nimeltä: "Henkinen kasvu", kirjoittanut: S.Roman. Siinä kerrotaan Korkeammasta minästä. Mielenkiintoinen kirja. Sitä pitää lukea ajatuksella läpi ja mieluummin useana iltana. Ehtii paremmin sulattamaan.
Pohdin itsekin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paitsi en negatiivisia asioita, koska todellisuus on täynnä negatiivisista energiaa. Sanoisin, että elämä täällä maapallolla on jo yhtä Helvettiä. Siksi uskon, että suojelusenkelini suojelee minua vaaroilta.
Ystävien kanssa keskustelua taitaa vaikeuttaa se, ettei ao. henkilö ole pohtinut "henkimaailmanasioita" kovinkaan paljon tykönään. Eivät näin löydä oikeita vastauksia. Olen minäkin vaivautunut, kun en harrasta samoja asioita kuin ystäväni. Usein olenkin eri kanavalla ystäväni kanssa, jos puhun henkimaailman asiosta. Sinun kanssasi olen samalla kanavalla. Kiitos, että ymmärrät näitä asioita! (Päin vastoin kuin eräs Herra Anis...)
Tiedän, miten stressi syntyy ja mitä se aiheuttaa kauan jatkuessaan ihmisen elimistölle -> erilaisia sairauksia. Olen tehnyt opinnäytetyön stressin vaikutuksesta ruokavalintakäyttäytymiseemme. Oli vaikea aihe, mutta voittajana selviydyin kaikkien vaikeuksien jälkeen maaliin.
Huijaamisesta puheenollen. Uskallan väittää, että nämä eri uskontojen luojat eli perustajat johtaa hyväntahtoisia jäseniään harhaan väärällillä opeillaan. Hmmm.... Uskovaiset turvaavat eniten Jumalaan ja Jeesukseen. Heidän mielestään Jumala on lähettänyt enkelit meidän turvakseen.
Hups! En huomannut jakaa viimeistä kappaletta. Se uskovaisten enkelikäsitys ei kuulu mukaan siihen uskontojen harhaoppisuuteen.
Minä olen ahminut koko ikäni, heti kun lukemaan opin, kirjoja melkoisesti.
Aihepiirit on olleet suhteellisen laajoja tai oikeastaan aiheet vaihtuneet kehityksen myötä. (toivottavasti)
Se minkätyyppisiä luen nykyään, on todella melkein vastakohtaa nuoruuden aikaisille lukukokemuksille.
(tosin luin myös paljon vaalenpunaista ruusuromaania aikanaan)
Miltei voisi sanoa, että mustasta valkoiseen. Ja vaihtuen tietokirjallisuudeta, "fiktiiviseen", romaaneihin, seikkailuhin, elämänkertoihin, myöhemmin henkiseen kehitykseen liittyvää syvemmälle edeten...
Tosin se "musta-aika" oli vain kesyä tutustumista uteliaana senkin tyyppiseen ajatteluun, ei niinkään, että sinällään aihe olisi ollut sydäntäni lähellä.
Oikeastaan vosi sanoa, että kaikki on aina kiinnostanut, mikä antaa viitteitä ja kokemuksia siitä, miten ihmismieli reagoi, mitä on syvimmät pelot jne. mistä ne syntyy jne.
Sonian kirjoja en olekaan vielä lukenut, käsissä pidellyt, mutta ei vielä kotiin asti tullut.
Mutta monia muita samantyyppisiä olen kahlannut ja joistain löytänyt niin omia kokemuksiani tukevia, että kyynel on silmänkulmaan tullut, liikutuksesta, etten yksin olekaan, omien kokemusteni kanssa.
Toisaalta taas joskus, kun on kuvitellut tehneensä suurenkin "ajatus löydon" "ennenkokemattoman", lukeekin sama kokemus seuraavassa kirjassa jonka lukee....niin, että lieneekö tosiaan mitään uutta auringon alla...
Mutta edelleen ehdottomasti, ainakin vielä, sydäntäni lämmittävimpiä lukukokemuksia ovat olleet ja mielestäni avaaviakin Oshon kirjat.
Niissä on jotain perimmäisen rehellistä.
Opinnäytetyösi aiheeseen viitaten; oletko tutustunut Luule Viilman kirjoihin?
Muuten myös hyvin paljon mieltäni askarruttanut asia on tuo "negatiivisilta energioilta" suojautuminen?
Siihen törmää juuri sellaisten ihmisten kanssa jotka näistä aiheista keskustelee ja myös alan lehdissä.
Se on toinen mihin en vielä osaa mennä täydestä sydämestäni mukaan.
Se on hyvin ristiriitaista "ykseys" kokemuksieni kanssa.
Ja tähän samaan nivoutuu myös nämä enkeli asiat...
Miksi minun pitäisi suojautua itseltäni?!
Miksi minua pitäisi suojella "pahalta", koska sellaista ei ole olemassakaan?
Niin..nämä seikat on vielä vähän epäselviä minulle...miten niitä suhteutetan toisiinsa, että syntyy täydellinen kuva!!?
Auringonpaisteista päivän jatkoa!
(aurnko on "symboloinut" aikanaan pranan lähdettä)
;0)
Minäkin olen lukenut paljon henkisiä opuksia - ainakin näin viime aikoina. Mistähän muuten johtuu tällainen aikakausi?
Pitää lähteä tästä viettämään Loppiaista. Annan lisää omia kirjavinkkejäni teille ensi viikolla.
Hyvää Loppiaista!
pss.. kannattaa lukea se kirja Henkisestä kasvusta!!!
Ehkäpä sekin kirja tulee luettua,silloin kun on sen aika. ;=)
Tällä hetkellä kun on luennan alla, aika "tiivistä"luettavaa ja jonossa jo pari kirjaa, menee kyseisen kirjan lukeminen tuonnemmaksi.
Useinpa juuri, lukee oikean kirjan oikeaan aikaan, liekö "henkioppaan", suojelusenkelin, Jumalan, "korkeimmanitsen", kohtalon vai minkä ohjausta, mutta Elämän-kudelma on täydellinen!
Kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan!
"Hyvä sauma" (tehdä jotain), niinkuin voisi myös sanoa!
;=)
Ai niin, huomenna on loppiainen,
Mukavaa sellaista kaikille!
Kävin lukemassa "Äly hoi" -osastolle tulleet vastaukset. (Huokaus!)
Varmaan tiedätkin, ettei jonkin asian selostaminen muille ole helppoa, jonka itse ymmärtää hyvin.
Kärsimysten tarkoitus ei ole siis opettaa ihmisille yhtään mitään? Minun mielestäni on!
Eikä suojelusenkeleitä ole olemassakaan.
Oletko sinä itsekkäästi sokea omille ajatuksille? Jotenkin vain tuntuu, että ihmiset tässä maailmassa ovat sokeita kaikelle sille, mitä ympärillä tapahtuu. Vaikka Iso-Britanniasta vajoaisi Wales kokonaan mereen tai Alpit sulaisi kokonaan, ei se paljon hetkauta - eihän se tapahtu Suomessa!!! Tai jos terroristit tappaa ihmisiä USA:ssa tai Italiassa... Antaa tappaa, kunhan ei tule meidän pikkuiseen Suomeemme tappamaan ketään. Siis kuka tässä on sokea?
Maailmassa riittää "luupää"-ihmisiä! ;=)
Pääasiassa kai jokainen halua tulla ymmärretyksi.
Saattaa olla, että sellaiset, jotka eivät näe vaikeuksiensa/sairauksiensa/tapaturmiensa/katastrofiensa yms. eteentuomaa mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä, haluavat vain "kohtaloa/pahoja ihmisiä" tuomitsemalla ilmaista tunteitaan; "Minä olen suunnattoman surullinen, tunnen voimattomuutta, tunnen vihaa, tunnen TUSKAA, eikä kukaan kuule"!!
Ja jos heillä ei olisi ketään, jota syyttää, keneen kohdistaa pintaan nousevia tunteita.....olisivat hukassa...KUKAAN EI KUULISI SISÄISTÄ TUSKAA! Se pitäisi KOKEA ITSE, syvällä sisimmissään, ikäänkuin mennä polvilleen elämän edessä!
Ja koska, oman itsen kokeminen on täysin ajattelun ja ulkotulevan palautteen ja "kehysten" varassa, joutuisi siinä kohtaamaan TYHJYYDEN/PIMEYDEN fyysisyyteen sidotun kuolemanpelon, egonkuoleman!
Tai ainakin sen hetekellisen näkemisen, mitä todella on!
Ottamaan vastuun omista tunteistan ja ajatuksistaan!
Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi, mikä sitten lieneekään tunteiden tulkkina!
Minä olen "huvikseni" hakemassa jokinlaista ratkaisua, mistä johtuu ettei "henkiset" näe henkisyyttä "järjen kautta" elävien kanssa ja päinvastoin??!
Koska se ei ole totuus kummallakaan tavoin ajattelevasta tai maailmaa näkevästä!
Kyse on syvistä tunteista, ja henkilökohtaisesti kai siksi kiinnostaa, koska olen hyvin herkkä ihminen ja saan herkkyydelleni tukea/vastakaikua ns."henkisiltä/hömppä-ihmisiltä" ja taasen olen myös hyvin vahvasti fyysisessä ja älyllisessä ajattelussa kiinni, tai ehkä ymmärrän myös tekojen kieltä käyttäviä, koska käytän sitä itsekin.
Viihdyn hyvin myös ns."pahojen" ihmisten seurassa (tai ehkä "pahuuksia" tekeviä..nuoria, lapsia, aikuisiakin...), ymmärrän heitä.
Uskontojen kautta hyvyyttä ja pahuutta käsittelevät on helppo kaikkien tunnista; saatana ja jumala asetelmasta.(taivas-helvetti)
Joidenkin "henkisten juttujen" kautta ollaan tekemissä hyvien henkien ja pahojen henkien tai energioiden kanssa.
Täysin älyllisesti ajattelevat jakavat hyvään ja pahaan tekoja ja ilmiöitä.(fyysisiä olomuotoja)
Jokainen uskottelee tietävänsä mikä niistä on totuus ja enemmän todellisuutta!
Mutta kaikki niistä ovat itsen ulkopuolella,
kaikki niistä käsittelee sisäistä tilaansa itsen ulkopuolella!
Jokainen heittää jotain muille, itsestään!
Äly hoi -osastolla eräs nimimerkki huomasi etten ollut vastannut hänen esittämäänsä kysymykseen, miten liikenneonnettomuudessa pahoin loukkaantunut ihminen kehittyy henkisesti? Tiedän kyllä vastauksen, mutta en tiedä ...uskooko?
Minä uskon jälleen syntymisteoriaan ja se vastaus liittyy siihen. Varmaan tiedät, mitä tarkoitan? Ihminen saa ennen syntymäänsä suunnitella tulevan kohtalonsa ja sen noudattamista valvoo hänelle asetettu suojelusenkeli. Ihminen voi halutessaan syntyä cp-vammaiseksi ja kokea miten ihmiset suhtautuvat häneen. Jooo...
Se onkin se löytämisen riemu varmaan, jokainen haluaa löytää vastauksen itse!
Sallittakoon se kaikille, vaikka välillä surettaa sivusta seurata kun päät kolisee, mutta se on elämää se!
Monenlaista polkua, kaikki vie perille!
Vai suunnittelee ihmiset syntymisiään esim cp:ksi?Ja enkelit lentelee- koskaan ei kukaan oo nähnyt sellaisia ja jos näkis--joutus hoitoon.Oot pahasti aivopesty.Ajattele aivoilasi- sulla pitäis ne löytyä.
>nähnyt sellaisia ja jos näkis--joutus hoitoon.Oot pahasti aivopesty.Ajattele aivoilasi- sulla pitäis ne löytyä. <
Hoitoon?
Niin ne saattaisi kyllä hoivata sen jälkeen, kun kykenee aistimaan muutakin kuin silminnähtävää! :=)
Uskon ja tiedänkin, hän ajattelee aivoillan, mutta sen lisäksi tuntee sydämessään ja sen lisäksi ON!
Vaikkei minulta kysyttykään...;=)
Minä käytän omia aivojani. Olen ottanut koko aivokapasiteetin käyttöön ja näkymät ovat huikaisevat. Näkee menneisyyteensä ja tulevaisuuteensa.
Katsoin viime sunnuntaina TV2:lta Kehitysvammaisten Euroviisuja. (Joku varmaan ajattelee, että kuulut itsekin samaan sakkiin. Sen kun ajattelet. Osaan myös aavistaa etukäteen lukijan kommentit.) He osasivat laulaa yhtä hyvin kuin me terveet ihmisetkin. Me ihmiset suhtaudutaan vammaisiin kuin heillä ei olisi olemassa tunteita ja järkeä ajatteluun. Surullista!
Kiitos kun puolustit! Olet todellinen suojelusenkeli täällä maan pinnalla.
Kiitoksia palautteesta!
Sinä olet syntynyt ahdasmieliseksi luupääksi. (Huom! Suojelusenkelini kehotti antamaan samalla mitalla takaisin.)
Avarra maailmankatsomustasi ennen kuin on myöhäistä.
...suojelusenkelilläni omaa henkilökohtaista opastajaani en fyysistä henkilöä, joka tänne kirjoittaa.
Anteeksi, jos sain sulakkeesi käryämään! Palaa sitä pinna minultakin, kun kaiken maailman parantajat toistelee tekstiä - luulevat tietävänsä kaiken henkimaailman asioista.
suojelusenkeli auttaa
jos on auttaakseen
usko vain
se rauhottaa
jumala on siellä pilven päällä
ei se ehdi kaikkia
pikkujuttuja miettimään
Eihän näitä muuten voi tietää ellei ole sattunut lukea viisaitten ja moraalisten ihmisten kirjoja. Raamatustakin löytyy kaikki se mitä oikeasta elämästä ei itse voi keksiä.