kristin uskoonn hiipinyt dualistinen maailman katsomus eli uskonelämän katsomus, jonka kristillinen kirkko, niin adventismi kuin muutkin dualistiset opit ovat antaneet hiipiä tuon dualistisen ahtaimman muodon kehityksen kautta, selittäen kovin materialistisesti sen koko laajasisältöisen lauseen:
"portti on ahdas ja tie on kaita joka vie elämään, ja se portti on avara ja tie on lavea joka vie kadotukseen". Siis mikä löytyy Uudessa testamentissa 'kadotus', olisi muka haudan takainen helvetti, ja elämä haudantakainen "taivas". Portti joka taivaaseen veisi, olisi siis sokea usko johonkin järjen vastaiseen uskonkappaleeseen dogmiin, kun taas siihen uskomattomuus ehdottomasti syöksisi ihmisen haudantakaiseen helvettiin?.
Tuommoinen julma selitystapa onkin kuolettanut hyvin monesta ikielämän kaipuun, sen kalleimman pyyteen joka ihmisrinnassa piilee, kun on täytynyt tukahduttaa järkensäkin perustelut dogmiuskon auktoriteetin alle.
Mutta meidän aikana alkaa tällainen pimeä teologinen ihmisaatteilu irtautua ihmisistä sen keskiaikaisesta pimeydestä, ja ihmiset alkavat huomata, että niin hyvin taivas kuin kadotus käsitteet eivät kuulu haudan takaiseen elämään.
Ajattele nyt hiljaa ajattelevasti itseäsi ja persoonallisuuttasi sisäisen todellisuuden ja vakavuuden ja rauhan täyttämänä.
"portti on ahdas ja tie on kaita joka vie elämään, ja se portti on avara ja tie on lavea joka vie kadotukseen". Siis mikä löytyy Uudessa testamentissa 'kadotus', olisi muka haudan takainen helvetti, ja elämä haudantakainen "taivas". Portti joka taivaaseen veisi, olisi siis sokea usko johonkin järjen vastaiseen uskonkappaleeseen dogmiin, kun taas siihen uskomattomuus ehdottomasti syöksisi ihmisen haudantakaiseen helvettiin?.
Tuommoinen julma selitystapa onkin kuolettanut hyvin monesta ikielämän kaipuun, sen kalleimman pyyteen joka ihmisrinnassa piilee, kun on täytynyt tukahduttaa järkensäkin perustelut dogmiuskon auktoriteetin alle.
Mutta meidän aikana alkaa tällainen pimeä teologinen ihmisaatteilu irtautua ihmisistä sen keskiaikaisesta pimeydestä, ja ihmiset alkavat huomata, että niin hyvin taivas kuin kadotus käsitteet eivät kuulu haudan takaiseen elämään.
Ajattele nyt hiljaa ajattelevasti itseäsi ja persoonallisuuttasi sisäisen todellisuuden ja vakavuuden ja rauhan täyttämänä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Onko Raamattu luotettava? Voimme tehdä kysymyksen onko raamattu luotettava ja raamatulliset kirjeet kyllin luotettavat olemaan historiallisina asiakirjoina? Ken on ne kirjoittanut? sillä meidän aikana ei kenkään tiedemies usko, että apostolit itse olisivat evankeliumien kirjoittajia, ja sen seikan tiesivät kyllä jo kristillisen kirkon piispat, eli ensimmäiset piispat, vaikka yrittivät vaikenemalla pimentää asian oikean laidan.
Niimpä vuonna 140 jkr. Hieropolin piispa Papias ihmetteli, kuinka Uuden Testamenti olivat kirjoitetut Kreikan kielellä, jota apostolit eivät puhuneet, koska heidän puhekielensä oli hebrean, tai syyrian kieli. Hän tiedusteli tämän johdosta asiantilaa asiantuntijoilta, eli kirkon vanhimmilta, joiden piti olla vielä Jeesuksen oppilaita, - varsinkin Aristionilta ja kirkon vanhin Johannekselta, ja sai seuraavat tiedot.
Kirkon vanhin Johanneksen mukaan olisi Markus, joka oli ollut pietarin tulkkina kirjoittanut muistoistaan kaiken, mitä Jeesus Kristus olisi puhunut ja tehnyt, kuitenkaan noudattamatta oikeaa järjestystä. Markus nimittäin ei itse ollut kuullut Jeesuksesta ja siksi ei seurannut häntä, mutta myöhemmin oli sen sijaan seurannut Pietaria (P. Wernle. Prof Baselissa).
Näistä muistiin panoista sitten käännettiin evankeliumit Kreikaksi. Asian näin ollen. Asian näin ollen, ei raamatun kertomuksia voisi sitten pitää historiallisina tietolähteinä? Ja usko ristiinnaulitsemiseen historiallisena tapahtumana jäisi kovin hataralle pohjalle/perustalle. Vielä ovat itsekkäät kirkon paimenet yrittäneet tehdä valloitustyötänsä "kristillisen kirkon hyväksi" monopolisoimalla ristinmerkin yksinomaan kristikuntaan kuuluvaksi; yhä vain golgadan tapahtuman perusteella.
Mutta kuinka on tuo asian laita; sdiihenkin jo nykyaikaiset tutkimukset antavat vastauksen. On nimittäin - tutkittaissa pakanakansoja niiden historiaa sekä uskontoja - tehty se merkillinen havainto, että jo ammoisiswta ajoista saakka on risti heille ollut pysyvä symboli. Niimpä on risti ollut tunnettu, ja jostakin syystä arvossa pidetty ja kunnioitettu pakanallisessa Intiassa, jo kauan ennen kristinuskon syntyä, ja vieläkin meidänkin päivinä on risti Vishnun merkeissä kuvaamassa kristitylle kansakunnalle tuntemaqtonta".
Kyllähän raamatun alkuperäistä sanomaa ovat peukaloineet varhaiset kirkonmiehet, mutta minä sanon kuin yksi minun ystävistäni sanoi minulle. Vaikka raamatun alkuperäistä sanomaa on muuteltu niin kyllä sieltä viellä tie pelastukseen löytyy. Jeesus on tänään sama ja iankaikkisesti häntä ei voi ihminen muutella.
ilman juutalaisuutta ei olisi Raamattua eikä Jeesusta eikä todellisuustajua. Eikä Uutta Testamenttia. Kristinuskoa sikisi juutalaisuudesta kuten Jeesus itsekin.