Olisko kellään esimerkkiä jumalan huumorintajusta?Paitsi ihmisen luominen?
Onko Jumalalla huumorintajua?
Pentti Anis
16695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lueppa nyt ensialkuun vaikka Mark Twain Matkakirjeitä maasta, ihan noin vaikka ajatuksella, se vastannee sinulle alkuunsa.
En mutta kerro!
En voi olla kommentoimatta, kun eräs lempparikirjailijani mainitaan.
Matkakirjeitä maasta julkaistiin vasta Twainin kuoleman jälkeen, elinaikanaan hän ei uskaltanut niitä julkaista. Kokoelma on sarkasmin mestarinäyte, suosittelen, mutta uskovainen tosikko voi kyllä pahoittaa mielensä. Kirjeet kertovat Twainin huumorintajusta, ei Jumalan (sanoisin että pikemminkin päinvastoin).
Seuraavana pieni katkelma ensimmäisestä kirjeestä, koska näitäkin aiheita on käsitelty palstalla. Tässä Jumala on juuri luonut ihmiset, ja Saatana käy uteliaana kurkkaamassa miltä nämä uudet luomukset näyttävät. Hän kirjoittaa Pyhälle Mikaelille ja Pyhälle Gabrielille:
… Sitä paitsi – jos vielä saan vaivata tietä uudella asialla – hän luulee olevansa Luojan lemmikki. Hän uskoo, että Luoja on hänestä ylpeä, jopa uskoo, että Luoja rakastaa häntä, rakastaa kiihkeästi, istuu yökaudet ihailemassa häntä, niin ja valvomassa ja vahtimassa, ettei hän joudu ikävyyksiin. Hän rukoilee ja luulee Luojan kuuntelevan. Eikö olekin hupaisa kuvitelma? Hänen rukouksensa ovat täynnä törkeää, ujostelematonta ja korusanaista Luojan imartelua, ja hän luulee, että Luoja istuu tyytyväisenä kehräten kuuntelemassa näitä haihatteluja ja nauttimassa niistä. Hän rukoilee apua, suosiota ja varjelusta joka päivä, tekeepä sen vielä toivorikkaalla ja luottavaisella mielelläkin, vaikka yhteenkään hänen rukoukseensa ei ole vielä vastattu. Jokapäiväinen nolaus, jokapäiväinen tappio eivät masenna häntä, hän jatkaa rukoilemistaan niistä huolimatta. Tässä hellittämättömyydessä on jotakin melkeinpä hienoa. Minun täytyy vaivata teitä vieläkin eräällä asialla: hän luulee pääsevänsä taivaaseen!
Kun pyydettiin kommenttia tuosta huumorin tajusta, tai sen puutteesta, niin eikö tuo kelpaisi siihen erääksi kommentiksi, vaikka se mielestäsi olisikin osoitus MW:n huumorista ei se silti tee muitakaan vaihtoehtoja mahdottomiksi eikä sulje niitä ulkopuolelle, jos ei osoitakkaan myöskään toiseensuuntaan.
No olipahan hieman suolaa keskusteluun, vai?
Kun sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, niin minusta on alkanut tuntua, jo kauan sitten, että samaa voisi oikein hyvin sanoa tuosta huumorin tajustakin, on se niin erilaista itsekullakin, vai mitä?
Odotin kyllä vastausta "Kiolta" mutta eipä hänkään ollut kai lukenut sitä kirjaa,tai ei sitten löytänyt tarkoituksen mukaista?, kohtaa.Itse luulen myös että ihminen tekee itsestään liian suuren "numeron"ja mukana on sitäkin että muutkin omaksuisivat samansuuntaiset käsitykset.Helposti muodostetaan "kuppikuntia"samanhenkisten kanssa,vaikka asiat saavat laajempaa sisältöä juuri erillaisilta ihmisiltä.Ei pitäisi heti vetäytyä suppuun kuin siili jos joku esittää erillaisen näkemyksen.Kiitokset kirjan otteesta.(Ei ollut tarkoitettu "lipasemaan").
Kyllähän tuo kirja tuossa kirjahyllyssä on jökköttänyt jo ainakin parikymmentä vuotta ja on se tullut muutamaan kertaan luettuakin. En itse kuitenkaan ole sen perusteella se kummempia mielipiteitä muodostanut, vaikka ajatuksia se kyllä varmasti on herättänyt niin minussa kuin monissa muissakin. Kirja on kuitenkin mielestäni sellainen että se tulisi itse lukea, ja kokonaisuutena sittenkin. Referaatit tästä teoksesta eivät mielestäni anna sen sisällöstä sen ansaitsemaa kuvaa. Täksi suosittelen ko. teoksen lukemista itse, se saattaa antaa, ajatuksen kanssa luettuna, uusia näkökulmia moniin jo omaksuttuihin mielipiteisiin tai asennoitmiseen näihin otaksumiin.
Tuo ensimmäinen kirje alkaa muistaakseni siihentapaan: " Ihminen on merkillinen kurjositeetti, hän on luonut itselleen taivaan, ja minkälaisen........". Eräs mieliin painuvampia kohtia oli myös tuo kirjallinen erittely hiilikauppiaalle hänen rukouksessa esittämistä toiveista, ja siitä mitkä olivat sydämmen toiveita, ja mitkä muita. Ei pitäne unohtaa myöskään luetteloa Arkissa mukana olleista, kärpäset ym.
Ja jos naista / tyttöä verrataan kynttilänjalkaan, niin.....
OK. sesiitä mutta lueppa ko. kirja, uskoisin sinun huumorintajun se kestävän, saattaisitpa jopa nauttiakkin siitä, ja muista että kun puhutaan huumorintajusta, niin se täytyy ottaa sanan laajimmassa merkityksessä, jolloin myös sairas tai erilainen, esim tuo Brittiläinen ratisevan kuiva sellainen, on myös huumorintajua, seikka josta ei pääse yli eikä ympäri, vaikka siitä tietenkin saa olla mitä mieltä tahaansa.
>samaa voisi oikein hyvin sanoa tuosta huumorin tajustakin, on se niin erilaista itsekullakin, vai mitä?
Tässä olet varmaan oikeassa, ja huumori onkin vakava asia. Huumori yhdistää, itse viihdyn parhaiten ihmisten seurassa joilla on samanlainen huumorintaju. Se voi myös erottaa. Miltä itsestäsi tuntuisi jos leffaa katsoessasi (Piukat paikat) hohottaisit muun yleisön mukana, ja seuralaisesi vakavana kääntyisi puoleesi tokaisten: - En ymmärrä mitä hauskaa tässä on?! No, minulta meni elokuvan katsomisen nautinto, ja nähdessäni sen vuosien kuluttua uudestaan telkkarista, niin tämän tyypin (jota en tavannut sen jälkeen) muistin, ja vakuutin itselleni että elokuva ON hauska, vika ei ole minun huonossa huumorintajussani.
Yllättävän samanlaisena huumorintaju säilyy vuosien varrella. Lukaisin eilen uudestaan Matkakirjeitä maasta (edellisestä kerrasta oli – apua – kaksikymmentä vuoatta!) Koin sen täsmälleen samanlaisena kuin muistin, niin viiltävänä sarkasmina Jumalasta, Raamatusta, ihmiskunnasta ja ihmisten tekopyhyydestä ettei se naurattanut, ei siitä huolimatta että nyt, kuten silloinkin, olen näistä asioista Mark Twainin (skeptikko/agnostikko kuten minäkin) kanssa samaa mieltä. Mutta lukiessani kokoelmaan kuuluvaa Keskeneräinen burleski käytösoppaista, niin nauroin – jälleen kerran – kyyneleet poskilla valuen.
Mutta, huumorista – kuten muista makuasioista - on turha kiistellä. Keskittykäämme siis kinastelemaan uskon- ym. vähemmän merkityksellisimmistä asioista.
Tässä hiukan Twainia pinnallisempaa :-)
- Mikä koni ei hirnu?
- Ikoni
- Mitä Lintulan nunna sanoi, kun keittiössä oli hevonen?
- Iik koni!
- Missä maailman rauhallisinkin mies hiiltyy?
- Krematoriossa
- Mitä pappi huudahti uimahallissa?
- Klooria, klooria, halleluja!
- Mikä oli päiväpalkka Jeesuksen aikoina?
- Yksi demari.
- Mikä on taivallisen tuomarin vastakohta?
- Maallinen viemäri.
- Mistä johtuu, että helluntai on tänä vuonna eri päivänä kuin viime vuonna?
- Helluntailiikkeestä.
- Mikä uskonsodissa on pahinta?
- Ristituli.
- Mikä on Raamatun tottelemattomin eläin?
- ???
- Kukko.
- ???
- Se lauloi, vaikka PIetari kolmesti kielsi.
Ps. Arethusa, laitoin vielä yhden viestin koskien keskusteluamme luomiskertomuksista, koska lupasin palata paremmalla ajalla asiaan. Jos tahdot vilkaista. Löytyy alkuperäisestä ketjusta "Arethusa".
vitsejä, ja kerrankin uskonnonaiheisia. Kirjoitan aivan lyhyesti, on myöhä, palasin juuri oopperasta katsomasta Othelloa (piippuhyllypaikat, liput 70 mk, suosittelen), ja Soile Isokosken upea ääni kaikuu vielä korvissani (siitä huolimatta vaikka olen melkein täysin epämusikaalinen).
Luin viestisi, mutta keskityn siihen lähemmin paremmalla ajalla.
Kerroin lyhyesti tästä käymästämme keskustelusta oopperaseuralaiselleni (usko tai älä; hän on pappi!). Hänen kommenttinsa oli, että tulkintani on tämän hetken tutkimusten mukaan oikea, sekä luomiskertomuksia että polyteismia/monoteismia koskeva. Mutta, kuten hän tähdensi, nämä ovat teorioita, eli tämän hetken oletus, kunnes toisin todistetaan. Ehkä annan viisaimpien ratkaista tämänkin asian.
Palataan joskus myöhemmin uusin aihein. Tällä hetkellä minulla on kiirettä työssä, mutta ehkä ehdin joskus iltaisin kirjoitella.
Siihen asti terveisin
Kirjoista tuli näin taivasmaanikkona mieleen
Kapteeni taivaassa, jossa vitsaillaan
kristillisien taivaskuvitelmien pohjalta ihan
nautittavaan tyyliin.
"huumorimiehiä" kun tunnut olevan...
Antti Penis...no joo...
Jumala
...niin eipä olekaan...kas kummaa...
se onkin totinen torvensoittaja, joka kostaa ja kostaa, ikuinen mykkäkoulu,
semmonen se taitaa olla,....
Alkuperäinen kysymys meinaan.Keskustelua oli sentään asiasta ja sen vierestä.Varsinkin vierestä.
pahoittelen, minä taisin olla syypäänä siihen että keskustelu ajautui sivuraiteille, pahoitteluni.
Tuli niin huono omatunto, että jäin. pohtimaan asiaa, siis jos oletetaan että Jumala todella olisi olemassa. Ei kai hänen huumorintajua voi päätellä Raamatusta, sillä sehän on ihmisten kirjoittama, eikä fiktiivisistä tarinoista, nehän kuvaavat vain kirjoittajan käsitystä asiasta. En kyllä keksi ainoatakaan esimerkkiä taivaallisesta huumorista.
Hmm, eikä palstalla näytä olevan ketään, jolla olisi suoraa yhteyttä yläkertaan, kun vastausta tähän hankalaa kysymykseen ei näytä tulevan. Ehkä asia selviää kuolemamme jälkeen. Tai sitten ei.