Kuinka ihanaa voisikaan olla syntymätön. Olen useasti ihmetellyt asiaa miksi minun pitää olla minä, eikä ketään muu. Miksi minulla täytyykään olla minun ajatukseni, tunteeni ja ajantietoisuuteni.
Ajatella, kuinka paljon ihanampaa voisikaan olla tiedottomana maailman mahdottomuuksista ja tyhmyyksistä. Kuinka tietämättömänä ihminen syntyykään, ja kuinka tietämättömänä saakaan kuolla.
Olen usein ajatellut mielessäni sitäkin; mitä hyötyä tästä kaikesta onkaan minulle? On niin säälittävän turhaa elää, 1/3 elämästä opiskeluun, 2/3 elämästä työn tekoon, 3/3 elämästä vanhainkotiin sekä kärsimykseen ja suunnattomaan tuskaan tietäessään elämän käyvän vähiin. Kuinka voikaan tuntea itsensä heikkenevän hetki hetkeltä ja kuinka voikaan tuntea itsensä rappeutuvan, sekä henkisesti että ruumiillisesti.
Mikään ei ole enää niin kuin ennen, ja mikään ei koskaan tule olemaan niin kuin ennen. Kaikki muuttuu sitä mukaan kun elämä valuu sormienvälistä kuin hieno hiekka. Elämä on premissinä käsitteenä mahdoton, yhtälö ei koskaan toteuta itseään mahdollisena, vaan elämä muokkaantuu sitä mukaan kuin elää. Kohtalo määrää elämänsuunnan, mutta kohtaloon voi vaikuttaa silti valinnoilla.
Siksi on usko, olipa usko millainen hyvänsä, niin kaikesta huolimatta se tuo lohdun ongelmiin. Vaikkei uskonto sinällään pelastaisikaan elämän tosiseikoilta - ja elämän pakollisilta riiteiltä, joihin kuuluu mm. syntymä sekä että kuolema. Vaikka uskonto ei noilta tosiasioilta pelastaisikaan, niin antaapa se silti uutta tuulta purjeisiin ja pitää toivon korkealla paremmasta elämästä kuolemanjälkeen.
Ajatella, kuinka paljon ihanampaa voisikaan olla tiedottomana maailman mahdottomuuksista ja tyhmyyksistä. Kuinka tietämättömänä ihminen syntyykään, ja kuinka tietämättömänä saakaan kuolla.
Olen usein ajatellut mielessäni sitäkin; mitä hyötyä tästä kaikesta onkaan minulle? On niin säälittävän turhaa elää, 1/3 elämästä opiskeluun, 2/3 elämästä työn tekoon, 3/3 elämästä vanhainkotiin sekä kärsimykseen ja suunnattomaan tuskaan tietäessään elämän käyvän vähiin. Kuinka voikaan tuntea itsensä heikkenevän hetki hetkeltä ja kuinka voikaan tuntea itsensä rappeutuvan, sekä henkisesti että ruumiillisesti.
Mikään ei ole enää niin kuin ennen, ja mikään ei koskaan tule olemaan niin kuin ennen. Kaikki muuttuu sitä mukaan kun elämä valuu sormienvälistä kuin hieno hiekka. Elämä on premissinä käsitteenä mahdoton, yhtälö ei koskaan toteuta itseään mahdollisena, vaan elämä muokkaantuu sitä mukaan kuin elää. Kohtalo määrää elämänsuunnan, mutta kohtaloon voi vaikuttaa silti valinnoilla.
Siksi on usko, olipa usko millainen hyvänsä, niin kaikesta huolimatta se tuo lohdun ongelmiin. Vaikkei uskonto sinällään pelastaisikaan elämän tosiseikoilta - ja elämän pakollisilta riiteiltä, joihin kuuluu mm. syntymä sekä että kuolema. Vaikka uskonto ei noilta tosiasioilta pelastaisikaan, niin antaapa se silti uutta tuulta purjeisiin ja pitää toivon korkealla paremmasta elämästä kuolemanjälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on lohdullinen asia
sitä ihminen pelkää kaikkea pahaa
mutta pahallakin on rajansa
tappaa voi toisen,
mutta sen jälkeen ei voi tehdä
juuri enempää/pahempaa