Onko ainainen huono tuuri vain sattumaa?

>oletko huomioinut, että kun sitten tapahtuukin jotain yllättävän positiivista, eli homma "menee putkeen" ihan "vahingossa", voileipä putoaakin vastoin painovoimalakia voipuoli ylöspäin, löydätkin avaimesi ekasta taskusta, voitat veikkauksessa vaikka mahdollisuus siihen on yksi vastaan 100 000, ymv., ohitat asian "no kerrankin näin päin, oli jo aikakin"-periaatteella, asia jää enää vaivaamaan mieltäsi, on tapahtunut ikäänkuin "tasoitusta".>_________________________________________

Re. Kuten jo kirjoitin olen laittanut nimen omaan asioita muistiini. Siinä olen kyllä oppinut sen mihin taskuun laitan avaimet ja muutenkin tavaroille on alkanut löytyä vakipaikat. Mutta sehän ei muuta tuuriani mihinkään. Jos kymmenestä yrityksestä keskimäärin 1-2 onnistuu, niin onhan se jo epäonnea.

Taannoin meillä oli työmaalla porukka lotto (3 osallistujaa). En tiedä mikä on lotossa voittosuhde, mutta me pidimme kirjaa ja vuosien aikana pelasimme 60.000,- kun voittoja kertyi 4.700,-. Taisin tartuttaa tuurini myös porukka lottoon.

Onhan niitä pikkuvoittoja vedonlyönnissäkin tullut mutta suhde saattaa olla 5/100. Ovelaa vain onkin se miksi jos päätän pelata varmoja tulee yllättäjä ja päinvastoin.

Vailla itse kehua olen luontaisesti keskimääräistä lahjakkaampi usealla eri alueella. Ihmisten mielestä pidän kynttilääni vakan alla. En ole kyennyt hyödyntämään lahjakkuuttani. Työ on aivan eri tyyppistä mitä luontaiset kykyni edellyttäisi. Voisiko ajatella että nämä kyvyt ja taidot olisivat annettu minulle syntyessäni ja nyt antaja haluaisi minun käyttävän ja hyödyntävän niitä. Eli jos haen hyvinvointia ja onnea ei se tule sattumalta vaan minun pitä se itse ansaita.

Huono Mälli kirjoitti:

>oletko huomioinut, että kun sitten tapahtuukin jotain yllättävän positiivista, eli homma "menee putkeen" ihan "vahingossa", voileipä putoaakin vastoin painovoimalakia voipuoli ylöspäin, löydätkin avaimesi ekasta taskusta, voitat veikkauksessa vaikka mahdollisuus siihen on yksi vastaan 100 000, ymv., ohitat asian "no kerrankin näin päin, oli jo aikakin"-periaatteella, asia jää enää vaivaamaan mieltäsi, on tapahtunut ikäänkuin "tasoitusta".>_________________________________________

Re. Kuten jo kirjoitin olen laittanut nimen omaan asioita muistiini. Siinä olen kyllä oppinut sen mihin taskuun laitan avaimet ja muutenkin tavaroille on alkanut löytyä vakipaikat. Mutta sehän ei muuta tuuriani mihinkään. Jos kymmenestä yrityksestä keskimäärin 1-2 onnistuu, niin onhan se jo epäonnea.

Taannoin meillä oli työmaalla porukka lotto (3 osallistujaa). En tiedä mikä on lotossa voittosuhde, mutta me pidimme kirjaa ja vuosien aikana pelasimme 60.000,- kun voittoja kertyi 4.700,-. Taisin tartuttaa tuurini myös porukka lottoon.

Onhan niitä pikkuvoittoja vedonlyönnissäkin tullut mutta suhde saattaa olla 5/100. Ovelaa vain onkin se miksi jos päätän pelata varmoja tulee yllättäjä ja päinvastoin.

Vailla itse kehua olen luontaisesti keskimääräistä lahjakkaampi usealla eri alueella. Ihmisten mielestä pidän kynttilääni vakan alla. En ole kyennyt hyödyntämään lahjakkuuttani. Työ on aivan eri tyyppistä mitä luontaiset kykyni edellyttäisi. Voisiko ajatella että nämä kyvyt ja taidot olisivat annettu minulle syntyessäni ja nyt antaja haluaisi minun käyttävän ja hyödyntävän niitä. Eli jos haen hyvinvointia ja onnea ei se tule sattumalta vaan minun pitä se itse ansaita.

Meinasin vastata ekaan viestiisi mutta annoit tuossa siihen ihan itse vastauksen.

Ei tässä maassa veikkauksella ja pörssillä vaurastu vaan tekemällä sitä missä on itse muita parempi.

Muuten oletko pistänyt merkille kuinka voileipä lattialle tipahtaessaan tarttuu heti kiinni jos voipuoli osuu alaspäin. Jos sattumalta leipä toisinpäin tipahtaa niin eipä tartukaan vaan pomppaa ympäri. Siis ei se mistään tuurista kiinni ole.

Huono Mälli kirjoitti:

>oletko huomioinut, että kun sitten tapahtuukin jotain yllättävän positiivista, eli homma "menee putkeen" ihan "vahingossa", voileipä putoaakin vastoin painovoimalakia voipuoli ylöspäin, löydätkin avaimesi ekasta taskusta, voitat veikkauksessa vaikka mahdollisuus siihen on yksi vastaan 100 000, ymv., ohitat asian "no kerrankin näin päin, oli jo aikakin"-periaatteella, asia jää enää vaivaamaan mieltäsi, on tapahtunut ikäänkuin "tasoitusta".>_________________________________________

Re. Kuten jo kirjoitin olen laittanut nimen omaan asioita muistiini. Siinä olen kyllä oppinut sen mihin taskuun laitan avaimet ja muutenkin tavaroille on alkanut löytyä vakipaikat. Mutta sehän ei muuta tuuriani mihinkään. Jos kymmenestä yrityksestä keskimäärin 1-2 onnistuu, niin onhan se jo epäonnea.

Taannoin meillä oli työmaalla porukka lotto (3 osallistujaa). En tiedä mikä on lotossa voittosuhde, mutta me pidimme kirjaa ja vuosien aikana pelasimme 60.000,- kun voittoja kertyi 4.700,-. Taisin tartuttaa tuurini myös porukka lottoon.

Onhan niitä pikkuvoittoja vedonlyönnissäkin tullut mutta suhde saattaa olla 5/100. Ovelaa vain onkin se miksi jos päätän pelata varmoja tulee yllättäjä ja päinvastoin.

Vailla itse kehua olen luontaisesti keskimääräistä lahjakkaampi usealla eri alueella. Ihmisten mielestä pidän kynttilääni vakan alla. En ole kyennyt hyödyntämään lahjakkuuttani. Työ on aivan eri tyyppistä mitä luontaiset kykyni edellyttäisi. Voisiko ajatella että nämä kyvyt ja taidot olisivat annettu minulle syntyessäni ja nyt antaja haluaisi minun käyttävän ja hyödyntävän niitä. Eli jos haen hyvinvointia ja onnea ei se tule sattumalta vaan minun pitä se itse ansaita.

Terve Huono Mälli, tässäpä muutama kommentti viesteihisi.

> Erehdyin sijoittamaan pörssiin suht reippaan summan viime syksynä.

hmmm... Ole onnellinen, että et erehtynyt sijoittamaan pörssiin viime huhtikuussa. Saattaisit pahimmassa tapauksessa olla tappiolla 95 %; kuten ne, jotka ostivat muutamaa uusmediayritystä anneista eivätkä ole vieläkään myyneet. Viime vuoden aikana sijoitustoiminnan aloittaneelle -40 % ei ole niinkään huonosti, sen verran paha vuosi pörssille oli. Sinulla on kymmeniä tuhansia kohtalotovereita. Minäkin olen viime vuonna ostanut vain laskevia osakkeita :-)

Pörssisijoittamiselle on muuten tänä päivänä kaksi mielestäni järkevää tapaa: aktiivinen kaupankäynti tai osta-ja-unohda. Aktiivinen kaupankäynti vaatii nimensä mukaisesti nenä kiinni ruudussa istumista ja hyvin tiivistä asioiden seuraamista ympärri vuorokauden; tähän kaikilla (ilm. myös sinulla) ei ole mahdollisuuksia. Siispä: unohda osakkeesi 10 vuodeksi, niin saatat yllättäen huomata niiden arvon moninkertaistuneen.

> Taannoin meillä oli työmaalla porukka lotto (3 osallistujaa). En tiedä mikä on lotossa voittosuhde, mutta me pidimme kirjaa ja vuosien aikana pelasimme 60.000,- kun voittoja kertyi 4.700,-. Taisin tartuttaa tuurini myös porukka lottoon.

Teinpä Veikkauksen sivujen puutteellisten tietojen perusteella pienen laskelman. Todennäköisyys, että Lotossa tulee jokin voittorivi on 1,2 %. Tällöin 60 000 mk (arvioin kierroksen hinnaksi 3 mk, toimintahan on ilm. alkanut jo nykyistä halvemmilla rivinhinnoilla) satsauksella on siis pelattu 20 000 riviä, joista 1,2 % on 240 riviä. Jaetaan vielä 4700,-/240, saadaan keskimääräiseksi voittosummaksi n. 19,60 mk. En tiedä, mikä on Loton palautusprosentti tai keskimäärinen voittokoko / kierros, mutta tuo kieltämättä tuntuu alhaiselta.

Todennäköisyydet toisaalta ovat siitä veikeitä, että niitä ei juurikaan voi soveltaa yksittäistapauksiin. Teidän kimppalottonne on ehkä menestynyt keskimääräistä heikommin, mutta jonkun muun keskimääräistä paremmin. Todennäköisyyksien luonteeseen kuuluu myös, että alkanut kehitys yleensä jatkuu, ts. kimppalottonne tulee vastaisuudessakin olemaan keskimääräistä heikommin menestynyt. Tämä yleensä vaikeasti hyväksyttävä tosiasia johtuu yksinkertaisesti siitä, että todennäköisyyksillä ei ole historiaa: jokaisen lottokierroksen menestymismahdollisuus on aina sama riippumatta siitä, mitä edellisellä kierroksella tapahtui.

Ihminen ylipäätään on ns. huono-onninen. Elämän ja maailman sattumanvaraisuus aiheuttaa aina esteitä ja onnettomuuksia. Useimmat asiat epäonnistuvat, kunkin luonteesta sitten riippuu, kuinka suuren merkityksen näille epäonnistumisille antaa. Se, että toiset tuntuvat itseä onnekkaammilta, johtuu yksinkertaisesti siitä, että onnistumisista pidetään paljon enemmän melua (ja ne myös itse muistetaan paremmin) kun epäonnistumisista.

Useimmat eivät myös yleensä muista epäonnistumisiaan. ehkä sinun "virheesi" onkin ollut se, että olet pitänyt kirjaa asioista ja huomannut tämän perimmäisen "epäonnen", joita moni muu ei huomaakaan (itse lopetin online-lottoamisen aikanaan siksi, että siinä oli helppo huomata, kuinka paljon rahaa kuluu ja kuinka vähän siitä saa takaisin. R-kioskilla kerran viikossa tätä on paljon vaikeampi seurata, joskin olen kyllä hyvin satunnainen lottoaja.)

Luen parhaillaan John Allen Pauloksen erinomaista kirjaa "Numerotaidottomuus" (Art House, 1991). Siinä käsitellään mielenkiintoisella ja kansantajuisella tavalla todennäköisyyksiä, matematiikkaa ja arkipäivän elämää, myös tätä ns. "onnea". Kirja on todella hauska ja monisyinen, eikä ollenkaan raskaslukuinen. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen.

Kirjassa sivutaan myös tälläkin palstalla usein käsiteltyjä aiheita, esim. astrologiaa, numerologiaa yms. pseudotieteitä. Monellekin täällä kirjoittavalle se olisi hyödyllinen ja avartava lukukokemus.

Huono Mälli kirjoitti:

>oletko huomioinut, että kun sitten tapahtuukin jotain yllättävän positiivista, eli homma "menee putkeen" ihan "vahingossa", voileipä putoaakin vastoin painovoimalakia voipuoli ylöspäin, löydätkin avaimesi ekasta taskusta, voitat veikkauksessa vaikka mahdollisuus siihen on yksi vastaan 100 000, ymv., ohitat asian "no kerrankin näin päin, oli jo aikakin"-periaatteella, asia jää enää vaivaamaan mieltäsi, on tapahtunut ikäänkuin "tasoitusta".>_________________________________________

Re. Kuten jo kirjoitin olen laittanut nimen omaan asioita muistiini. Siinä olen kyllä oppinut sen mihin taskuun laitan avaimet ja muutenkin tavaroille on alkanut löytyä vakipaikat. Mutta sehän ei muuta tuuriani mihinkään. Jos kymmenestä yrityksestä keskimäärin 1-2 onnistuu, niin onhan se jo epäonnea.

Taannoin meillä oli työmaalla porukka lotto (3 osallistujaa). En tiedä mikä on lotossa voittosuhde, mutta me pidimme kirjaa ja vuosien aikana pelasimme 60.000,- kun voittoja kertyi 4.700,-. Taisin tartuttaa tuurini myös porukka lottoon.

Onhan niitä pikkuvoittoja vedonlyönnissäkin tullut mutta suhde saattaa olla 5/100. Ovelaa vain onkin se miksi jos päätän pelata varmoja tulee yllättäjä ja päinvastoin.

Vailla itse kehua olen luontaisesti keskimääräistä lahjakkaampi usealla eri alueella. Ihmisten mielestä pidän kynttilääni vakan alla. En ole kyennyt hyödyntämään lahjakkuuttani. Työ on aivan eri tyyppistä mitä luontaiset kykyni edellyttäisi. Voisiko ajatella että nämä kyvyt ja taidot olisivat annettu minulle syntyessäni ja nyt antaja haluaisi minun käyttävän ja hyödyntävän niitä. Eli jos haen hyvinvointia ja onnea ei se tule sattumalta vaan minun pitä se itse ansaita.

Huomasit varmaan, että itse parhaiten tiedät vastaukset elämääsi.
Hieman rohkeutta ja tulevaisuuteen satsausta, niin upea kukka puhkeaa täyteen loistoonsa( omakeksimä kielikuva..-ei tarvi paljon arvostelua..).

Muuten, itsekin olen ollut työmaan lottoporukassa jo n. 3 vuotta, olemme satsanneet tänä aikana kansanterveydelle n. 20 000mk, saaneet olemme n.3-4 000.
-Moni on saanut avun harrastuksestamme!

Pseudohippi kirjoitti:

Terve Huono Mälli, tässäpä muutama kommentti viesteihisi.

> Erehdyin sijoittamaan pörssiin suht reippaan summan viime syksynä.

hmmm... Ole onnellinen, että et erehtynyt sijoittamaan pörssiin viime huhtikuussa. Saattaisit pahimmassa tapauksessa olla tappiolla 95 %; kuten ne, jotka ostivat muutamaa uusmediayritystä anneista eivätkä ole vieläkään myyneet. Viime vuoden aikana sijoitustoiminnan aloittaneelle -40 % ei ole niinkään huonosti, sen verran paha vuosi pörssille oli. Sinulla on kymmeniä tuhansia kohtalotovereita. Minäkin olen viime vuonna ostanut vain laskevia osakkeita :-)

Pörssisijoittamiselle on muuten tänä päivänä kaksi mielestäni järkevää tapaa: aktiivinen kaupankäynti tai osta-ja-unohda. Aktiivinen kaupankäynti vaatii nimensä mukaisesti nenä kiinni ruudussa istumista ja hyvin tiivistä asioiden seuraamista ympärri vuorokauden; tähän kaikilla (ilm. myös sinulla) ei ole mahdollisuuksia. Siispä: unohda osakkeesi 10 vuodeksi, niin saatat yllättäen huomata niiden arvon moninkertaistuneen.

> Taannoin meillä oli työmaalla porukka lotto (3 osallistujaa). En tiedä mikä on lotossa voittosuhde, mutta me pidimme kirjaa ja vuosien aikana pelasimme 60.000,- kun voittoja kertyi 4.700,-. Taisin tartuttaa tuurini myös porukka lottoon.

Teinpä Veikkauksen sivujen puutteellisten tietojen perusteella pienen laskelman. Todennäköisyys, että Lotossa tulee jokin voittorivi on 1,2 %. Tällöin 60 000 mk (arvioin kierroksen hinnaksi 3 mk, toimintahan on ilm. alkanut jo nykyistä halvemmilla rivinhinnoilla) satsauksella on siis pelattu 20 000 riviä, joista 1,2 % on 240 riviä. Jaetaan vielä 4700,-/240, saadaan keskimääräiseksi voittosummaksi n. 19,60 mk. En tiedä, mikä on Loton palautusprosentti tai keskimäärinen voittokoko / kierros, mutta tuo kieltämättä tuntuu alhaiselta.

Todennäköisyydet toisaalta ovat siitä veikeitä, että niitä ei juurikaan voi soveltaa yksittäistapauksiin. Teidän kimppalottonne on ehkä menestynyt keskimääräistä heikommin, mutta jonkun muun keskimääräistä paremmin. Todennäköisyyksien luonteeseen kuuluu myös, että alkanut kehitys yleensä jatkuu, ts. kimppalottonne tulee vastaisuudessakin olemaan keskimääräistä heikommin menestynyt. Tämä yleensä vaikeasti hyväksyttävä tosiasia johtuu yksinkertaisesti siitä, että todennäköisyyksillä ei ole historiaa: jokaisen lottokierroksen menestymismahdollisuus on aina sama riippumatta siitä, mitä edellisellä kierroksella tapahtui.

Ihminen ylipäätään on ns. huono-onninen. Elämän ja maailman sattumanvaraisuus aiheuttaa aina esteitä ja onnettomuuksia. Useimmat asiat epäonnistuvat, kunkin luonteesta sitten riippuu, kuinka suuren merkityksen näille epäonnistumisille antaa. Se, että toiset tuntuvat itseä onnekkaammilta, johtuu yksinkertaisesti siitä, että onnistumisista pidetään paljon enemmän melua (ja ne myös itse muistetaan paremmin) kun epäonnistumisista.

Useimmat eivät myös yleensä muista epäonnistumisiaan. ehkä sinun "virheesi" onkin ollut se, että olet pitänyt kirjaa asioista ja huomannut tämän perimmäisen "epäonnen", joita moni muu ei huomaakaan (itse lopetin online-lottoamisen aikanaan siksi, että siinä oli helppo huomata, kuinka paljon rahaa kuluu ja kuinka vähän siitä saa takaisin. R-kioskilla kerran viikossa tätä on paljon vaikeampi seurata, joskin olen kyllä hyvin satunnainen lottoaja.)

Luen parhaillaan John Allen Pauloksen erinomaista kirjaa "Numerotaidottomuus" (Art House, 1991). Siinä käsitellään mielenkiintoisella ja kansantajuisella tavalla todennäköisyyksiä, matematiikkaa ja arkipäivän elämää, myös tätä ns. "onnea". Kirja on todella hauska ja monisyinen, eikä ollenkaan raskaslukuinen. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen.

Kirjassa sivutaan myös tälläkin palstalla usein käsiteltyjä aiheita, esim. astrologiaa, numerologiaa yms. pseudotieteitä. Monellekin täällä kirjoittavalle se olisi hyödyllinen ja avartava lukukokemus.

...taytyy kkylla sanoa etta en oikein allekirjoittaisi, pseudohippi, sinun huomiotasi siita kuinka >>useimmat ihmiset>> kokee ja muistaa onnistumisia ja epaonnistumisia.

mielestani ihmisen elaman yksi kirous on se, kun menee pain v...a sita kyselee takulla: miksi? mut kun kohtaa ongelmattomia, helppoja asioita, sita ei tule kysyneeksi: miksi?

hyvaaonnea ei tule helposti kyseenalaistettua. vai olenko vaarassa?

introvertti kirjoitti:

...taytyy kkylla sanoa etta en oikein allekirjoittaisi, pseudohippi, sinun huomiotasi siita kuinka >>useimmat ihmiset>> kokee ja muistaa onnistumisia ja epaonnistumisia.

mielestani ihmisen elaman yksi kirous on se, kun menee pain v...a sita kyselee takulla: miksi? mut kun kohtaa ongelmattomia, helppoja asioita, sita ei tule kysyneeksi: miksi?

hyvaaonnea ei tule helposti kyseenalaistettua. vai olenko vaarassa?

Kerros ny jo mistä kaukaa sää oikeen kirjotat kun on noi puutteelliset aakkoset.

Ei täällä oikeen mikään muu enää jaksa kiinnostaa. Mutta se kiinnostaa että kuinka kaukaa tänne oikeen tullaan löpiseen.

introvertti kirjoitti:

...taytyy kkylla sanoa etta en oikein allekirjoittaisi, pseudohippi, sinun huomiotasi siita kuinka >>useimmat ihmiset>> kokee ja muistaa onnistumisia ja epaonnistumisia.

mielestani ihmisen elaman yksi kirous on se, kun menee pain v...a sita kyselee takulla: miksi? mut kun kohtaa ongelmattomia, helppoja asioita, sita ei tule kysyneeksi: miksi?

hyvaaonnea ei tule helposti kyseenalaistettua. vai olenko vaarassa?

> en oikein allekirjoittaisi, pseudohippi, sinun huomiotasi siita kuinka >>useimmat ihmiset>> kokee ja muistaa onnistumisia ja epaonnistumisia.

Jooh, lienet varmaan oikeassa, ihmiset ehkäpä sittenkin muistavat jopa helpommin epäonnistumisensa. Ajatuksena minulla oli tuossa lähinnä se, mistä tulee vaikutelma muiden ihmisten onnekkuudesta ja siihen nähden omasta epäonnesta (onni/epäonni on aina suhteellista). Se minusta johtuu paljolti siitä, että ihmiset pitävät melua vain onnistumisistaan, siispä sopivalla luonteella varustettu ihminen saattaa alkaa tuntea itsensä muita epäonnekkaammaksi, vaikka oikeasti kaikki muutkin ovat samanlaisia.

> hyvaaonnea ei tule helposti kyseenalaistettua. vai olenko vaarassa?

Et, noin se varmasti on. Ihmiset ajattelevat, että onnekkuus ikään kuin kuuluisi ihmiselle luonnostaan, kun taas onnettomuudet ovat jonkin mystisen voiman, "pahan" aikaansaannoksia, tai - kuten alkup. kirjoittaja - että onnettomuudet johtuvat jostakin itsessä olevasta viasta.

Itse olen eri mieltä ja näkemykseni on aika yksinkertaisesti perusteltavissa. Maailma on kaoottinen, ennustamaton järjestelmä. Lisäksi fysiikan perusteiden mukaan epäjärjestys systeemissä pyrkii aina lisääntymään. Ihminen on kuitenkin tietynlainen järjestyksen ilmentymä jo sinänsä, lisäksi ihmisellä on pyrkimys muovata, järjestää maailmaa mielensä mukaisesti. Ihminen pyrkii toimissaan myös tiettyyn ennustettavuuteen.

Koska kuitenkin maailman luonne ja olemus on vastakkainen ihmisten pyrkimysten kanssa, kokee ihminen itseään toteuttaessaan väistämättä aina vastoinkäymisiä. Siksi maailma tuntuu ihmisen kannalta epäoikeudenmukaiselta. Tämän perimmäisen ihmisyyden ja universumin ristiriitaa lievittämään on sitten keksitty kaikenlaisia oppirakenteita ja hypoteesejä, kuten jumalat, sielut ja sovitukset.

Jos maailmalla olisi oma tahto ja mieli, ihmiset varmaan tuntuisivat maailmasta epäoikeudenmukaisilta :-).

onni kaikilla kirjoitti:

Meinasin vastata ekaan viestiisi mutta annoit tuossa siihen ihan itse vastauksen.

Ei tässä maassa veikkauksella ja pörssillä vaurastu vaan tekemällä sitä missä on itse muita parempi.

Muuten oletko pistänyt merkille kuinka voileipä lattialle tipahtaessaan tarttuu heti kiinni jos voipuoli osuu alaspäin. Jos sattumalta leipä toisinpäin tipahtaa niin eipä tartukaan vaan pomppaa ympäri. Siis ei se mistään tuurista kiinni ole.

Mopo, muista mopo, ettei se karkaa käsistä!
Unohtuko lääke vai otitko niitä liikaa?
Puhut hulluja!

voi että sä olet viisas ja taitava. Ihan itku pääsee.