Tässä hiukan sanajumppaa.
Jos aiotaan harjoittaa teologiaa eli ”puhua Jumalasta” ja käsitellä Jumala –käsitettä, on mielekästä käsittelyä edellettävä käsitteen mielekäs määrittely. Jos ’Jumala’ määritellään ’määrittelemättömäksi’, ei käsittelyä voida jatkaa, koska ei ole mitään, mitä käsitellä. Määritelty jää edelleen määrittelemättömäksi, eikä siis ole määritelty mitään. Käsitteellä on oltava tiettyjä attribuutteja ja käsite on sijoitettava tiettyihin kategorioihin, jotta käsitteeseen ”päästään käsiksi”. ’Määrittelemätön’ ei omaa attribuutteja
eikä sitä voi sijoittaa mihinkään kategorioihin, joten ”kielipeliä” ei voida pelata, jos ei ole ”välineitä” millä ”pelata”. Perimmäisin määritelmä ja siten myös Jumalan perimmäisin attribuutti on ”on”. Jos Jumalasta halutaan
puhua, on Jumala määriteltävä ja on käytettävä vähintäänkin
määrittelevää lausetta ”Jumala on”, josta kumpuaa toissijaiset määrittelevät lauseet ”Jumala on …”. Tämä ei tarkoita Jumalan ontologista todistusta, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti, että ”jos Jumala on, niin Jumala on”. Jumala on täten siis sijoitettu olemassaolon kategoriaan.
Vaikka Jumala meistä katsottuna näyttääkin kuuluvan johonkin kategoriaan - joka tuntuu ristiriitaiselta sen tähden, että se kuulostaa siltä, että Jumala olisi jonkin kategorian alainen – ei se tarkoita muuta kuin, että Jumala on se perustavaa laatua oleva kategoria, johon kaikki
kategoriat kuuluvat. Käsitellessämme Jumalaa loogisesti, tavallaan kategoroimme Jumalan logiikan kategoriaan, vaikka itseasiassa logiikka on Jumalan luonto ja perimmäinen olemus, jota me tavallaan heijastamme
käsitellessämme Jumalaa loogisesti. Jumala on siis
Logiikka (ei kuitenkaan, ettäkö logiikka olisi Jumala).
(Jos siis Jumala on, niin) Jumalankin on oltava olemassa eli Jumalalla on oltava olemassaolo. Jos Jumala on sijoitettu olemassaolon kategoriaan, niin onko Jumala tällöin olemassaolon järjestelmän ja lain alainen, joka johtaisi siihen, että Jumala ei ole Jumala, vaan paremminkin tämä
olemassaolon järjestelmä ja laki on Jumala? Ongelmaan on vain yksi ratkaisu. Jumala on olemassaolon järjestelmä ja sen laki. Jumala on olemassaolo; ei sen alainen, eikä sen yläpuolella, vaan olemassaolo itse. Jumala on ”kaikki mitä on”.
Jos Jumala on olemassaolo ja siten kaikki olevainen perustuu Jumalaan, on Jumala kaikkitietävä. Jumala tietää kaiken mitä on.
Totuuden ollessa todellinen tai nykyinen tila kaikesta mikä on, tietää Jumala totuuden ja totuuden kaikesta. Jumala itse on totuus, eikä ole mitään muuta kuin totuus. Jos olisi, niin silloin se olisi Jumalan olemassaolon ulkopuolella olemassa, eikä Jumala olisi ”kaikki mitä on”, joten Jumalan ulkopuolella ei ole mitään olemassa. Joka tapauksessa
Jumala tietää kaiken mitä on, Jumalan ollessa olemassaolo ja siten myös totuus.
Totuus on liitettävä loogisuuteen, joka tarkoittaa sitä, että ”totuus on totuus” ja ”totuus ei ole ei-totuus”. Jos Jumala on liitettävä logiikan kategoriaan, päädytään tässä myös siihen, että Jumala ei voi ”olla ja ei-olla olemassa” yhtä aikaa, kuten aiemmin huomautettiin. Jumala ei siis ole itsensä kanssa ristiriidassa eli epälogiikassa, eikä Jumala myöskään
toimi itseensä nähden ristiriitaisesti. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Jumala ei toimi (olemassaolon järjestelmän) kokonaisuuden kannalta eikä myöskään kokonaisuuden pienimmän osasen kannalta ristiriitaisesti eikä
epäloogisesti. Jumala on siten oikeudenmukainen eikä Jumala toimi epäoikeudenmukaisesti. Jumala siis toimii (aina) oikein.
Oikein toimiva vastaa hyvin toimivaa, joten oikeudenmukainen vastaa hyvää. Eihän epäoikeudenmukaisesti toimivaa koskaan ole hyväksi
väitetty. Oikeudenmukaisuus ei tarkalleen ottaen välttämättä ole sama asia kuin hyvyys, mutta oikeudenmukaisuuden on sisällyttävä hyvyyteen.
Tavallaan oikeudenmukaisuus edeltää hyvyyttä. Se antaa viitteitä hyvyyteen, jollei muuta. Tarkasti ajateltuna kuitenkin merkityksessä on enemmän kuin viittaus, paremminkin vastaavuus. Siispä Jumala on hyvä.
Jos aiotaan harjoittaa teologiaa eli ”puhua Jumalasta” ja käsitellä Jumala –käsitettä, on mielekästä käsittelyä edellettävä käsitteen mielekäs määrittely. Jos ’Jumala’ määritellään ’määrittelemättömäksi’, ei käsittelyä voida jatkaa, koska ei ole mitään, mitä käsitellä. Määritelty jää edelleen määrittelemättömäksi, eikä siis ole määritelty mitään. Käsitteellä on oltava tiettyjä attribuutteja ja käsite on sijoitettava tiettyihin kategorioihin, jotta käsitteeseen ”päästään käsiksi”. ’Määrittelemätön’ ei omaa attribuutteja
eikä sitä voi sijoittaa mihinkään kategorioihin, joten ”kielipeliä” ei voida pelata, jos ei ole ”välineitä” millä ”pelata”. Perimmäisin määritelmä ja siten myös Jumalan perimmäisin attribuutti on ”on”. Jos Jumalasta halutaan
puhua, on Jumala määriteltävä ja on käytettävä vähintäänkin
määrittelevää lausetta ”Jumala on”, josta kumpuaa toissijaiset määrittelevät lauseet ”Jumala on …”. Tämä ei tarkoita Jumalan ontologista todistusta, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti, että ”jos Jumala on, niin Jumala on”. Jumala on täten siis sijoitettu olemassaolon kategoriaan.
Vaikka Jumala meistä katsottuna näyttääkin kuuluvan johonkin kategoriaan - joka tuntuu ristiriitaiselta sen tähden, että se kuulostaa siltä, että Jumala olisi jonkin kategorian alainen – ei se tarkoita muuta kuin, että Jumala on se perustavaa laatua oleva kategoria, johon kaikki
kategoriat kuuluvat. Käsitellessämme Jumalaa loogisesti, tavallaan kategoroimme Jumalan logiikan kategoriaan, vaikka itseasiassa logiikka on Jumalan luonto ja perimmäinen olemus, jota me tavallaan heijastamme
käsitellessämme Jumalaa loogisesti. Jumala on siis
Logiikka (ei kuitenkaan, ettäkö logiikka olisi Jumala).
(Jos siis Jumala on, niin) Jumalankin on oltava olemassa eli Jumalalla on oltava olemassaolo. Jos Jumala on sijoitettu olemassaolon kategoriaan, niin onko Jumala tällöin olemassaolon järjestelmän ja lain alainen, joka johtaisi siihen, että Jumala ei ole Jumala, vaan paremminkin tämä
olemassaolon järjestelmä ja laki on Jumala? Ongelmaan on vain yksi ratkaisu. Jumala on olemassaolon järjestelmä ja sen laki. Jumala on olemassaolo; ei sen alainen, eikä sen yläpuolella, vaan olemassaolo itse. Jumala on ”kaikki mitä on”.
Jos Jumala on olemassaolo ja siten kaikki olevainen perustuu Jumalaan, on Jumala kaikkitietävä. Jumala tietää kaiken mitä on.
Totuuden ollessa todellinen tai nykyinen tila kaikesta mikä on, tietää Jumala totuuden ja totuuden kaikesta. Jumala itse on totuus, eikä ole mitään muuta kuin totuus. Jos olisi, niin silloin se olisi Jumalan olemassaolon ulkopuolella olemassa, eikä Jumala olisi ”kaikki mitä on”, joten Jumalan ulkopuolella ei ole mitään olemassa. Joka tapauksessa
Jumala tietää kaiken mitä on, Jumalan ollessa olemassaolo ja siten myös totuus.
Totuus on liitettävä loogisuuteen, joka tarkoittaa sitä, että ”totuus on totuus” ja ”totuus ei ole ei-totuus”. Jos Jumala on liitettävä logiikan kategoriaan, päädytään tässä myös siihen, että Jumala ei voi ”olla ja ei-olla olemassa” yhtä aikaa, kuten aiemmin huomautettiin. Jumala ei siis ole itsensä kanssa ristiriidassa eli epälogiikassa, eikä Jumala myöskään
toimi itseensä nähden ristiriitaisesti. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Jumala ei toimi (olemassaolon järjestelmän) kokonaisuuden kannalta eikä myöskään kokonaisuuden pienimmän osasen kannalta ristiriitaisesti eikä
epäloogisesti. Jumala on siten oikeudenmukainen eikä Jumala toimi epäoikeudenmukaisesti. Jumala siis toimii (aina) oikein.
Oikein toimiva vastaa hyvin toimivaa, joten oikeudenmukainen vastaa hyvää. Eihän epäoikeudenmukaisesti toimivaa koskaan ole hyväksi
väitetty. Oikeudenmukaisuus ei tarkalleen ottaen välttämättä ole sama asia kuin hyvyys, mutta oikeudenmukaisuuden on sisällyttävä hyvyyteen.
Tavallaan oikeudenmukaisuus edeltää hyvyyttä. Se antaa viitteitä hyvyyteen, jollei muuta. Tarkasti ajateltuna kuitenkin merkityksessä on enemmän kuin viittaus, paremminkin vastaavuus. Siispä Jumala on hyvä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan itekö pohdit noin?
Noin minäkin olen asian pohtinut/nähnyt/kokenut, lähestulkoon melkein sanalleen.
Tekisi mieleni sanoa, että syvällinen ja laaja näkemys, mutta en tohdi, kun muuutenkin siitä omahyväisyydestä on jo tullut noottia....;=)
Minua onkin monesti vähän kiusannut näissä jumal-keskusteluissa se, että ei tosiaan ole ollut "välineitä" keskustella asiasta niin, että olisi yhtenäiset kokemukset ja sanat ja niiden merkitykset, jotta keskustelu voisi olla rakentavaa tai edes viihteellisesti asiallista!
Saatikka sitten, että vielä joku ymmärtäisi toistaan!
;=)
Mä en jaksanu lukea tuota rimpsua läpi. Siinä oli todellista sanajumppaa! Jumppa loppui mulla toisen lauseen jälkeen. Silmäilin loppuun asti ja totesin, että onneksi en alkanut lukea sitä tosissani. Olis mennyt aivot tilttiin koko päiväksi.
Ton tapasta tekstiä saadaan kuulla muidenkin kuin uskovaisten korvien välistä esim. poliitikot, lakimiehet jne.
Raamattua käytetään oikeussaleissa, kun vannotaan kunnian ja omantunnon kautta vala, että puhuu totta. (eikä sitten kumminkaan puhu kuin puolet) Raamattu toimii myös lakikirjana.
vaikka lukea sarjakuvalehtiä....ne ei ole niin vaikea lukuisia ...niissä on kuviakin tukena...;=)