Homman nimi on siis tämä:
Olemme olleet yhdessä avomieheni kanssa vajaat puolitoista vuotta, joista viimeiset puoli vuotta olen asunut hänen luonaan. Suhteemme toimii muuten, mutta ongelmaksi omalla kohdallani on muutaman kuukauden aikana kehittynyt jonkinsortin mustasukkaisuus hänen exäänsä kohtaan.. He olivat yhdessä n. neljä vuotta, josta osan naimisissa. Olivat vasta parikymppisiä, mieheni suostui naimisiin aikalailla pakon edessä, joten suhde oli kuulemma hänen mielestään jo silloin tuhoon tuomittu, ehkä jopa ennen sitäkin. Ero siis tuli ja mies eli sinkkuna vajaat pari vuotta, kunnes aloimme seurustella, sitä ennen olimme jo hyviä ystäviä. Ikäeroa meillä on 7 vuotta.
Itselleni tämä on taas ensimmäinen ns. oikeasti vakava suhde. Mieheni sanoo jättäneensä edelliset suhteensa kauas taakseen eikä haikaile niiden perään, mutta itse olen silti epävarma.. Johtuu jo pelkästään huonosta itsetunnostani. En tunne hänen exäänsä, mutta oman uteliaisuuteni takia olen hänestä kysellyt ja kuvankin nähnyt. Aiemmin se ei vaikuttanut minuun, mutta nyt uteliaisuuteni on kääntynyt itseäni vastaan. Tulee muutaman päivän kausia, jolloin saatan olla aivan maassa, koska tunnen itseni huonommaksi kuin se exä. Kuvan perusteella hän on kauniimpi ja hän näytti sopivan niin paljon paremmin mieheni vierelle, kun erään nopean tapaamisen aikana heidät vilaukselta näin yhdessä. Muutenkin mietin, miten hän oli varmasti parempi taidoiltaan kuin minä, sängyssä yms. Olen myös kateellinen siitä, että hän sai viettää vuosia mieheni kanssa silloin.. ja minä sain hänet vasta nyt. Toki olen siitä onnellinen, että saan hänen kanssaan olla kaikesta huolimatta. Olen nämä asiat hänelle kertonut ja hän on ihanan ymmärtäväinen sekä sanoo vain olla murehtimatta turhia, mutta silti vatvon samoja juttuja. Olen hänen mukaansa parasta mitä hänelle on tapahtunut, ja toivoo että olisin aiemmin ollut hänen kanssaan niiden exien paikalla.. Silti mietin, mikä minussa muka on parempaa. Luulen, että ajan kanssa tämä voisi hellittää, kun olen enemmän ns. vakiinnuttanut paikkani mieheni vierellä. Että hän välittää minusta vielä myöhemminkin samalla tavalla. Ehkä silloin tunnen tavallaan ylittäneeni tuon exän, jonka omassa mielessäni koen "kilpailijaksi". Onneksi nämä tunteet eivät ole pinnassa jatkuvasti, pelkään että se ajaisi meidät erilleen lopulta..
Mustasukkaisuus/kateus miehen exiä kohtaan
32
6046
Vastaukset
- Jepsis..
Miehenä voin sanoa, että mies pystyy oikeasti unohtamaan aiemmat suhteensa, vaikka ne olisivat olleet vakavia. Mies ei vertaa, eikä välttämättä pian edes muista juuri mitään siitä entisestä suhteesta. Voit olla siis ihan huoletta. Sinulla ei ole kilpailijaa. Mustasukkaisuuden ymmärrän kyllä, mutta siihen voisin antaa vinkiksi sen, että laita ne ajatukset kokonaan pois. Luovuta se koko juttu, koska mitä enemmän vatvot, sitä pahemmaksi menee. Vaimoni vatvoi ja vatvoi, kunnes jätti koko asian, tuntui miltä tuntui. Tapahtui ihme. Se asia, joka joskus tuntui niin ylitsepääsemättömältä, on nyt kokonaan takana, eikä enää ole tullut yhtään tilannetta, jossa asia olisi satuttanut vaimoani. Joskus tilanne oli toisin ja ongelma oli todella vakava. Eli voimme kasvaa tässä asiassa !
Älä mieti !- ex vainoaa
Kiitoksia rohkaisevasta viestistäsi, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Puhuimme mieheni kanssa eilen kunnolla asiasta ja se helpotti oloani jonkin verran. Vielä on ponnisteltava, että pääsee siitä täysin yli, mutta tänäänkin on jo parempi päivä. (:
- Jepsis..
Tjoo, välillä se on kuin vuoristorataa ja tuntuu, ettei koskaan lopu, mutta ihan oikeesti, kyllä se loppuu ja siihen auttaa se, että päästää kerta kaikkiaan irti. Oli mitä oli ja tuli mitä tuli. Hiukan sellanen hälläväliä asenne olisi avuksi tässä asiassa ja samalla siinä on ripaus psykologiaa. Tarkoitan tätä... Pelkäät, että miehesi ajattelee entistä kumppaniaan, no niin varmaan ajatteleekin, mutta mitä sitten. Pelkäät, että se ex oli sinua parempi, joooo, varmaan oli ja paljonkin parempi, mutta so what(ei kuitenkaan ole). Eli tarkoitan tällaista kokonaisvaltaista irti ottoa / irrottamista tuosta asiasta. Se on ainut tie ulos tuosta jutusta, muuten ei tule yhtään mitään.
Asiat on toki hyvä puhua ja käsitellä, mutta jossain vaiheessa kannattaa laittaa totaalinen PISTE. Asia on nimittäin niin, että mitä enemmän mietit, sitä pahemmaksi menee. Tämän minulle sanoi, eräs mies, joka yllätti vaimonsa pettämästä itseään. Hän päätti jatkaa ja jossain vaiheessa hän päätti luovuttaa tuon asian ja niin siitäkin mentiin yli, että heilahti. Älä siis mieti, älä prosessoi, älä pohdi, äläkä työstä tuota asiaa, koska valmista siitä ei tule koskaan, ei koskaan.
Tiedäthän, että meillä kaikilla on menneisyytemme : ) Niin minullakin ja tämä elämä on monesti sellaista sattuman kauppaa. Joku saattaa aivan kuin ihmeen kaupalla säästyä ilman kolhuja, mutta suurimalla osalla miehistä ja naisista on takanaan entinen elämä, johon mahtuu erinäisiä suhteita. Aika harva suhde on sellainen, ettei siinä ole mitään kipupistettä. Uskaltaisin veikata, että 90%(arvaus) suhteista on jollain tavalla epätäydellisiä. Syitä on monia ja vaikka entiset suhteet voivatkin olla kipeitä juttuja, niin ne eivät kuitenkaan ole mitään sen rinnalla, jos se oma rakas onkin epäluotettava ja vahdittava tapaus. Silloin voimat loppuvat ihan oikeasti. Kipua tuottaa myös erilaiset laiminlyönnit rakkaudessa ja kunnioituksessa jne.. Usko minua, että et ole ainut, jolla on vaikeaa. Saatat ehkä kadehtia niitä suhteita, joissa exät eivät ole kiusana, mutta annas kun sanon sinulle yhden asian.
Jos olet löytänyt miehen, joka sinua rakastaa, joka huomioi sinut ja kunnioittaa sinua, jolle merkitset paljon ja johon voit luottaa, niin arvaa mitä. Moni nainen vaihtaisi sen neitsyt miehensä siihen sinun mieheesi kovin, kovin mielellään. Suhteen aikana tulevat ongelmat ovat paljon vakavampia ongelmia kuin entisten juttujen miettiminen. Usko huviksesi.
Katso eteenpäin ja ….. God bless - jealous
Ihanaa, että huomaan muiden tuntevan samoin. Minullakin on vähän hankala asennoitua exiin oikein, varsinkin kun heidän kuviaa tulee vastaan jatkuvasti ja olen joutunut taistelemaan, että saan kuvat pois näkyviltä (facebook..). Mutta pitäisi vaan antaa olla ja luottaa siihen, että minä ja hän olemme me. Tyhmää minulta vatvoa muuta, koska mies jätti entisen elämänsä minun takia ja aina sanoo, ettei muuttaisi toiselle puolelle maapalloa kenenkään muun takin. Unohdetaan menneisyys ja annetaan mennä!
- Totta tosiaan
Oon melkee samassa ongelmassa pyöriny jo kauan ! Mietin vaa koko ajan miehen exää ja että oon jotenki heikompi. Ei niillä oo enää mitää vaikka exä haikaileekin. Ja on mustasukkainen minusta,siksi varmaan haukkuu yhteisille kavereille.
Mies on sanonut "jos ex olisi ollut sopiva minulle,tuskin olisimme eronneet."
Totta tosiaan asioiden jatkuva vatvominen ja miettiminen ei tee hyvää itselleen tai suhteelle. - mitäs tässä
Minä olen asunut avovaimoni 3,5 vuotta ja aina rakastellessamme hän alkaa vertaileen ex miehiin. Viikonloppuna mm. saunan jälkeen rakasteltiin niin avokkini vertasi viimeiseen kumppaniin sanoilla. On sinulla isompi mutta viimeinen exä oli parempi siinä ja siinä tempussa. Ärsyttävin on kun kuulin hänen naureskelevan siskonsa kanssa kahvipöydässä minusta. Itselläni on ollut useita pitkiä suhteita eikä kukaan ole moittinut rakastelusta.
Minä sanoin avokille , että minä en ainakaan ala arvostelemaan sinun kykyjäsi.
Enhän minä voi alentua niin alas , että alkaisin arvioimaan häntä.- Rita6
Anteeksi vain mutta näin naisena ja kauan eläneenä on vaikea uskoa (jos parisuhde ok) että nainen yht' äkkiä tokaisee nämä lauseet suustansa. Joko sille on tosi hybä syy mutta aikas harvoin nainen tekee tätä (hei, mun edellisellä oli muuten isompi) tai muuta. Joko sitten teillä on ollu riitaa tai itse oot provosoinut häntä jollain sanoilla. Mieti.
- Rita6
Rita6 kirjoitti:
Anteeksi vain mutta näin naisena ja kauan eläneenä on vaikea uskoa (jos parisuhde ok) että nainen yht' äkkiä tokaisee nämä lauseet suustansa. Joko sille on tosi hybä syy mutta aikas harvoin nainen tekee tätä (hei, mun edellisellä oli muuten isompi) tai muuta. Joko sitten teillä on ollu riitaa tai itse oot provosoinut häntä jollain sanoilla. Mieti.
Tarkoitettu nimimerkille : Mtäs Tässä
- suomineito821
Minulla on ihan samoja tuntemuksia.... ja ne on mulle suuria ongelmia ja itse asiassa häiritsee meän parisuhdettakin... meillä tilanne se että olemme uusio perhe ja exä kuvioissa aikalailla viikottain... ja meillä oli tilanne kun kans kyselin hänen exästään niin soimaan kallooni jäi asiat; hänellä pienempi peppu kuin minulla (mieheni tykkää siis isopeppuisista naisista ja taas ite en koe olevani suuri peppuinen) ja hän on tumma ja kaunis... no eikö hän nää oo jääny vaivaan mun mieltä ja ne aika ajoin pölähtää valitettavasti viikottain lasten takia =( Sit yks mikä oli niin mieheni oli useamman vuoden sinkkuna koska elätteli toiveita heän parisuhteen toimivuuteen... Mitä jos joku päivä vanha suola janottaa ja mahdollisuus heille vielä on... Exänsä hän oli kaunis ja pieni peppuinen ja seksiäkin sai enemmän kuin minulta =) Huoh... Muutenkin mieheni seuraa ahkerasti exänsä blogia ja en vaan voi ymmärtää miksi joka päivä... Eikö exän pitäisi olla mennyttä...? Silti mieheni muistuttaa että olen ainut jota hän oikeasti on koskaan rakastanu....
- Omituinen ajattelija
Itsekin painin samojen ongelmien kanssa. Tosin en kuvittele,että joku mieheni existä olisi minua parempi tai että hän kaipaisi niitä enää. Tiedän,että mieheni on tehnyt paljon suhteemme eteen. Paljon enemmän kuin minä joka vain odottelin kotona,että hän sai asiansa järjestykseen..Vaihtoi asuin-ja työpaikkansa takiani ym "pientä" .
Mutta en tajua,miksi olen mustasukkainen . En pelkää pettämistä enkä muista kiinnostumista,mutta ajatus niistä entisistä ärsyttää. "Mielipuuhiani" on miettiä kuinka kivaa niillä mahtoikaan olla ja millasta seksiä jne jne..:D Ja sitte olenkin jo niin ärsyyntynyt,että näkyy jo naamasta.
Itseänikin huvittaa jo oma käytökseni. Kai se tästä ohi menee..:)- mustiainen
Ihan sama täällä! Saan omalla mielikuvituksellani lietsottua itseni välillä ihan järjettömään olotilaan, vaikka mitään syytä ei olisi. Millä ihmeellä tuon oman pääkopan saisi pysymään aisoissa?!? Tiedostan itsekin olevani välillä aivan idiootti tässä asiassa, mutta silti välillä tulee aivan järjettömiä kiukustumisia aiheesta. Onneksi saan pidettyä ne sisälläni, enkä pura niitä mieheeni.
- NT-86
mustiainen kirjoitti:
Ihan sama täällä! Saan omalla mielikuvituksellani lietsottua itseni välillä ihan järjettömään olotilaan, vaikka mitään syytä ei olisi. Millä ihmeellä tuon oman pääkopan saisi pysymään aisoissa?!? Tiedostan itsekin olevani välillä aivan idiootti tässä asiassa, mutta silti välillä tulee aivan järjettömiä kiukustumisia aiheesta. Onneksi saan pidettyä ne sisälläni, enkä pura niitä mieheeni.
Komppaan kahta edellistä! Saan ihan liian selkeitä yksittäisiä elokuvamaisia kohtauksia heidän kahden arjesta tyyliin "Syyskuinen perjantai-iltapäivä, kaupassa valikoimassa pitsantäytteitä. Naisella musta toppatakki, miehellä nahkatakki. Riitelevät, otetaanko ananasta vai ei. Naureskelevat lopulta yhdessä maitohyllyn kohdalla riidalle, ja pussaavat."
Tuo on ERITTÄIN kuluttavaa. Ja kääntyy järjettömästi suuttumukseksi miestä kohtaan. Mitä hän on tehnyt? Seurustellut jonkun kanssa ennen minua? Yleensä, kun mun naamasta näkee, että näitä pyörii mielessä, ilmoitan vaan miehelle, että "nyt on taas typeriä ajatuksia, anna mun päästä näistä eroon rauhassa." Ja sitten mökötän telkkarin eessä vähän aikaa ja normalisoidun. Jos keskusteltais joka kerta syvällisyyksiä, ei me muuta tehtäiskään!
- suomineito821
Tällaisia ne minullakin on ne tuntemukset ja ne on vaan sellasia ettei ne taia ihan mielestä lähtee... en tiä miksi sitä joskus alkaa miettiin kuinka ihanaa heillä on ollut ennen minua ja millainenko han heidän seksi elämänsä on... Onko se ollu paljoon parempaa kuin mitä meillä... Seksiä he ovat harrastaneet huomattavasti enemmän kuin mitä me... Ja heillä ei ole ollut usean päivän puutos tiloja vaan seksiä on harrastettu päivittäin...
Ja olen maininnutkin, että en ole "skorppiooni" ja seksi haluni ovat vaihtelevat... Ja sit tulee pohdittua että oonko huono sängyssä ja en kelpaa... - Omituinen ajattelija
Mahtavaa huomata,että en ainakaan ole ainoa "sekopää"...:) Jos olis edes aihetta johonkin ,niin ymmärtäisin itseäni.
Seksihommat on ainoa,jossa mättää nykyään. Itse haluaisin useamminkin,mutta miehelläni on menossa joku kuiva kausi vissiin.. Sekin ketuttaa ihan sairaasti,kun joutuu melkeen kerjäämään. Kyllä se hiukan itsetuntoakin syö.. Mutta en silti epäile muita naisia.
Niin, ja sen pääkopan aisoissa pitäminen..ite odotan että ajan kanssa se menee ohi. Ei kukaan jaksa loputtomiin vatvoa noin älyttömiä juttuja :) - Mielenvikainen
Löytyisiköhän tästä ketjusta vielä apua ongelmaani? Nykyinen on hyvä ystävä exänsä kanssa. Eronneet muutamia vuosia sitten, exä mennyt tahollaan naimisiinkin. He ovat jonkinverran puhelinyhteyksissä, monesti kun tarvitsevat kuuntelijan ongelmilleen, ei siis vain "mitä sulle kuuluu" -puheluita. Nyt exällä on breikki meneillään avioliitossaan ja hän muutti samalle paikkakunnalle kuin me eli nyt he näkevät myös toisiaan kahvittelun merkeissä. En pelkää pettämistä, enkä tunne exää minkäänlaisena uhkana, mutta miksi minua niin kovasti häiritsee heidän ystävytensä? Mielikuvitus tosissaan pukkaa näitä ajatuksia heidän menneisyydestään, sänkypuuhistaan ym. Miksi en voi suhtautua exään vain hänen ystävänä? Miksi en voi unohtaa heidän suhdettaan ja menneisyyttään jos hekin ovat sen tehneet?
- NT-86
Ymmärrän täysin. Ja tiedän itse, etten antaisi mieheni tavata tuota naista. Luultavasti yrittäisin olla "hyvä ihminen" ja antaisin heidän tavata satunnaisesti, mutta pyörittelisin sinun tavoin mielessäni heidän tapaamistensa sisältöä. Oliko ihania muisteluhetkiä, pientä "harmitonta" flirttiä, ajatteliko jompi kumpi, että toinen näyttää paremmalta kuin muistikaan.... En vaan pystyisi siihen. En millään. Lopulta varmaan asia häiritsisi minua niin paljon, että pyytäisin häntä jonkun riidan päätteeksi valitsemaan minut tai hänet. Epäreiluahan tuo on, tiedän.
- 19+19
Omat ajatukset ovat vain omia ajatuksia, eivät totuus. Tuollaiset kuvitelmat kannattaa stopata heti alkuunsa eikä lietsoa niitä, kun kerran tietää, mikä on seuraus. Seurauksena on paha mieli ja sellainen käytös, joka ajaa miestä kauemmaksi. Ei se hillitseminen helppoa ole, mutta sitä voi opetella. Antaa tunteiden ja ajatusten tulla ja asettuu niiden ulkopuolelle. Ne menevät ohi, niiden mukaan ei ole pakko toimia. Voi keksiä jotain muuta tekemistä: lukemista, soitto kaverille tai jotain muuta, jolla saa aivot jumittamasta saman asian kimpussa.
Itse olen saanut apua, kun olen kuvitellut eksän ja meidän välille köyden, jonka ajatuksissani hakkaan poikki. Minun ei tarvitse vihata eksää, ei tuntea ylemmyyden tai alemmuuden tunteita. Minun ei tarvitse ajatella hänestä mitään, koska hän ei kuulu meidän elämäämme. - Mielenvikainen
Sepä se kun hän kuitenkin tavallaan kuuluu meidän elämään, koska ovat mieheni kanssa ystäviä. Jos mieheni käy kylässä hänen luonaan, syntyy asiasta välillemme epämiellyttävä hiljaisuus, koska mieheni tietää mitä minä heidän ystävyydestään ajattelen. Joka kerta tahtomattani loukkaannun kun kuulen hänen käyneen siellä.
- TulevaWaimoke17
siskot rakkaat.
usein siinä käy niin, että miehen entinen SAATTAA olla kauniimpi, hoikempi, parempi. (mielessännne) mutta te unohdatte sen tärkeimmän asian. Luonne!
Minun mieheni ex on entinen fitness kilpaaja. Kauan meni minulta aikaa tämä hyväksyä. Itse kun käyn satunnaisesti lenkillä. Minä nimittäin ymmärsin sen tärkeimmän. Mitä mies tekee kauniilla vaimolla, jos kemiat eivät kohtaa?? Mies kaipaa ruokaa,hymyä, yhdessä oloa rankan elämän rinnalle. Juuri te pystytte sen antamaan!!
Nauttikaa hetkistänne, hymyilkää, kuunnelkaa, olkaa miehen elämässsä läsnä. Se tekee teistä seksikkäämmän kuin yksikään entinen vaimoke. Te annatte miehelle hymyn jonka voimin se jaksaa koko päivän. :)- uskomaton
Viisaita sanoja. Mutta entäpä, jos kemiat kohtaavat eksän kanssa, edelleen? Meillä eksä ilmaantui kuvioihin piiiitkän tauon jälkeen ja asiat menivät persiilleen alusta lähtien. Mies, muka suojellakseen minua ja etten hermostuisi "turhaan", yritti salata yhteydenpidon. Vaikea sen jälkeen uskoa, että kyseessä on aivan viaton juttu. Vaikka viaton se sinällään onkin, koska he eivät voi tavata kasvokkain.
Suutuin salailusta (kukapa ei?), ja siksi mies salaili ja valehteli lisää. Puhelut hoidetaan silloin, kun minä en ole paikalla. Hienotunteista, eikö vain? Olen joskus ottanut asian puheeksi rauhallisesti, halunnut selvittää miehelle, miksi reagoin niin vahvasti, mutta siitä on seurannut vain syyttelyä ja vähättelyä. En saisi tuntea niin kuin tunnen. Mielestäni minulla(kin) oli syytä loukkaantua.
Pelkään myös, että mieheni on turhan sinisilmäinen. Hänen mielestään eksä vain sattuu olemaan sellainen tyyppi, jonka kanssa on helppo keskustella. Minä taas uskon, että eksällä on omat motiivinsa: saada hyvitystä/hyvittää, saada kuuntelija, ymmärtäjä, lohduttaja; ehkä hieman nostalgiaa tylsän arjen piristeeksi? Ja vaikka mieheni ei ikinä sitä myöntäisi, uskon, että hän on jossain määrin imarreltu naisen huomiosta.
Eksien kanssa on paha kilpailla. Kauniimpia juttuja muistoissa tuppaavat olemaan ne, jotka ovat menneet poikki. Nykyiset taas ovat harmaata arkea. On tietysti hyvä, että miehellä on ystäviä. Silti minua loukkaa tieto sitä, että mies on puinut toisen kanssa sellaisia tärkeitä asioita elämässään, joista luulisi puhuttavan oman puolison kanssa. Minulle puoliso on se, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Tai jos ei kaikkea, ei ainakaan pitäisi olla syytä salailuun. Haluan kokea olevani niin tärkeä, että olisin puolisoni luottamuksen arvoinen - että hän voisi puhua minulle suoraan. Liikaa vaadittu?
Hillitsen mustasukkaisuuteni ajattelemalla, että mies ottaa vastuun omista tekemisistään. Minä yritän itse olla sellainen kuin hyvä puoliso mielestäni on. Olen vähitellen tajunnut, että tämän enempää en voi tehdä. Vai onko jollakulla vinkkejä? Yritän ajatella, että tämä nyt vain on kestettävä. Minä en ole rikkonut mitään, mutta joudun silti korjaamaan. Paska homma, mutta ehkä kaikilla on ristinsä? Nykyään tunnen enemmänkin surua ja pettymystä. Luulin meillä olevan jotain enemmän, jotain parempaa. Tämä juttu on nakertanut arvostustani miestäni kohtaan. Enin osa minusta luottaa mieheen, mutta jään silti miettimään hänen sanomisistaan, mahtaako olla totta... Useimmiten menee jo hyvin, mutta on hetkiä, jolloin en haluaisi vastata hellyydenosoituksiin; tulla ja päästää lähelle. Olen siitä pahoillani, mutta en vain pysty kaikkeen. - stop!
uskomaton kirjoitti:
Viisaita sanoja. Mutta entäpä, jos kemiat kohtaavat eksän kanssa, edelleen? Meillä eksä ilmaantui kuvioihin piiiitkän tauon jälkeen ja asiat menivät persiilleen alusta lähtien. Mies, muka suojellakseen minua ja etten hermostuisi "turhaan", yritti salata yhteydenpidon. Vaikea sen jälkeen uskoa, että kyseessä on aivan viaton juttu. Vaikka viaton se sinällään onkin, koska he eivät voi tavata kasvokkain.
Suutuin salailusta (kukapa ei?), ja siksi mies salaili ja valehteli lisää. Puhelut hoidetaan silloin, kun minä en ole paikalla. Hienotunteista, eikö vain? Olen joskus ottanut asian puheeksi rauhallisesti, halunnut selvittää miehelle, miksi reagoin niin vahvasti, mutta siitä on seurannut vain syyttelyä ja vähättelyä. En saisi tuntea niin kuin tunnen. Mielestäni minulla(kin) oli syytä loukkaantua.
Pelkään myös, että mieheni on turhan sinisilmäinen. Hänen mielestään eksä vain sattuu olemaan sellainen tyyppi, jonka kanssa on helppo keskustella. Minä taas uskon, että eksällä on omat motiivinsa: saada hyvitystä/hyvittää, saada kuuntelija, ymmärtäjä, lohduttaja; ehkä hieman nostalgiaa tylsän arjen piristeeksi? Ja vaikka mieheni ei ikinä sitä myöntäisi, uskon, että hän on jossain määrin imarreltu naisen huomiosta.
Eksien kanssa on paha kilpailla. Kauniimpia juttuja muistoissa tuppaavat olemaan ne, jotka ovat menneet poikki. Nykyiset taas ovat harmaata arkea. On tietysti hyvä, että miehellä on ystäviä. Silti minua loukkaa tieto sitä, että mies on puinut toisen kanssa sellaisia tärkeitä asioita elämässään, joista luulisi puhuttavan oman puolison kanssa. Minulle puoliso on se, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Tai jos ei kaikkea, ei ainakaan pitäisi olla syytä salailuun. Haluan kokea olevani niin tärkeä, että olisin puolisoni luottamuksen arvoinen - että hän voisi puhua minulle suoraan. Liikaa vaadittu?
Hillitsen mustasukkaisuuteni ajattelemalla, että mies ottaa vastuun omista tekemisistään. Minä yritän itse olla sellainen kuin hyvä puoliso mielestäni on. Olen vähitellen tajunnut, että tämän enempää en voi tehdä. Vai onko jollakulla vinkkejä? Yritän ajatella, että tämä nyt vain on kestettävä. Minä en ole rikkonut mitään, mutta joudun silti korjaamaan. Paska homma, mutta ehkä kaikilla on ristinsä? Nykyään tunnen enemmänkin surua ja pettymystä. Luulin meillä olevan jotain enemmän, jotain parempaa. Tämä juttu on nakertanut arvostustani miestäni kohtaan. Enin osa minusta luottaa mieheen, mutta jään silti miettimään hänen sanomisistaan, mahtaako olla totta... Useimmiten menee jo hyvin, mutta on hetkiä, jolloin en haluaisi vastata hellyydenosoituksiin; tulla ja päästää lähelle. Olen siitä pahoillani, mutta en vain pysty kaikkeen.Sinulla on niin paljon tuossa jo raskaita tunteita pelissä, että ei niitä kukaan kauaa kestä! Ei sinun tarvitse "korjata" mitään, mihin et ole syyllinen. Sinulla on täysi oikeus tietää tasan tarkkaan, milloin nuo kaksi ovat tekemisissä keskenään ja minkä viestimen välityksellä. Sano suoraan, että sinusta tuntuu pahalta. Koskaan ei ole hyvä, jos yrittää pitää yllä jotain ihmissuhdetta tuolla, mitä rivien välissä kuuluu kovaan ääneen. Nimittäin "syöhän tämä minua ihan hemmetisti, mutta kaipa se on kestettävä".
- uskomaton
stop! kirjoitti:
Sinulla on niin paljon tuossa jo raskaita tunteita pelissä, että ei niitä kukaan kauaa kestä! Ei sinun tarvitse "korjata" mitään, mihin et ole syyllinen. Sinulla on täysi oikeus tietää tasan tarkkaan, milloin nuo kaksi ovat tekemisissä keskenään ja minkä viestimen välityksellä. Sano suoraan, että sinusta tuntuu pahalta. Koskaan ei ole hyvä, jos yrittää pitää yllä jotain ihmissuhdetta tuolla, mitä rivien välissä kuuluu kovaan ääneen. Nimittäin "syöhän tämä minua ihan hemmetisti, mutta kaipa se on kestettävä".
Kiitos. Noin minäkin neuvoisin muita.
Ensimmäinen reaktioni oli suuttumus, mutta sen jälkeen olen useamman kerran yrittänyt puhua asiasta rauhallisesti. Olen sanonut, että voin hyväksyä yhteydenpidon, mutta en valehtelua ja salailua. Mies on sanonut, että hänen ei tarvitse kertoa kaikkea ja että minun pitäisi vain luottaa. Yhteen kysymykseen en saanut vastausta: mitä mies ajattelisi, jos minä olisin tehnyt niin kuin hän? Olisiko hän ottanut sen ihan tyynesti? Pari kertaa luulin jo, että mies ymmärsi ja asia on selvä. Vaan ei. Turhia valheita taas, mitättömistäkin asioista. Miehen on helppo kuitata, että olen mustasukkainen (sekin varmasti hivelee häntä), vaikka itse asiassa olen pettynyt ja huolissani meistä. Miten luottaa, jos toinen valehtelee? Käsitän asian niin, että mies tässä ei luota minuun, jos ei pysty olemaan rehellinen.
Voihan olla, että "suhde" on todellakin viaton. Ehkä mies vain haluaa jotain omaa, vaikka mielestäni annan miehelle tilaa? En vaadi häntä tilille kaikesta, mutta en myöskään hyväksy salailua. Jos mies edes joskus ohimennen heittäisi jotain, mitä sille naiselle kuuluu tai sanoisi soittaneensa, voisin olla huoleti. (Mies ei tiedä, että näen kännykkään koskemattakin, mihin numeroon on soiteltu tai tekstailtu.)
Pitkässä suhteessa voi tulla kriisejä ja ihastumisia. Mitäpä siinä puoliso voi loppujen lopuksi tehdä? Ei toisen mieltä voi hallita. Kukin tekee itse omat valintansa. Jos en tietäisi tästä, voisin kai olla ihan onnellinenkin, ehkä vain joskus ihmettelisin miehen mielialan vaihteluita. Onko kyse siitä, että itse koen riittämättömyyttä ja pelkään, ettei minulle läheisinkään ihminen halua ymmärtää minua?
Tunnen, että jotain on rikki ja minun on opittava elämään sen kanssa, vaikken olisi rikkonut mitään. "Korjaaminen" on ehkä väärä sana... Kaikkea ei voi korjata ehjäksi, mutta jäljet pitää korjata, siivota. Juuri noin tunnen: tämä tilanne kuormittaa minua toisinaan liikaa. Mutta entä kun on jo tehnyt, minkä voi? Mitä auttaa ottaa asia taas puheeksi? Mitä auttaa ahdistaa nurkkaan, se luultavasti vain lisäisi salailua? Olen ratkonut monenlaisia ongelmia, mutta onko tähän edes ratkaisua minun ulottuvillani? Vai onko ratkaisu asettua aloilleen ja odottaa? - stop2
uskomaton kirjoitti:
Kiitos. Noin minäkin neuvoisin muita.
Ensimmäinen reaktioni oli suuttumus, mutta sen jälkeen olen useamman kerran yrittänyt puhua asiasta rauhallisesti. Olen sanonut, että voin hyväksyä yhteydenpidon, mutta en valehtelua ja salailua. Mies on sanonut, että hänen ei tarvitse kertoa kaikkea ja että minun pitäisi vain luottaa. Yhteen kysymykseen en saanut vastausta: mitä mies ajattelisi, jos minä olisin tehnyt niin kuin hän? Olisiko hän ottanut sen ihan tyynesti? Pari kertaa luulin jo, että mies ymmärsi ja asia on selvä. Vaan ei. Turhia valheita taas, mitättömistäkin asioista. Miehen on helppo kuitata, että olen mustasukkainen (sekin varmasti hivelee häntä), vaikka itse asiassa olen pettynyt ja huolissani meistä. Miten luottaa, jos toinen valehtelee? Käsitän asian niin, että mies tässä ei luota minuun, jos ei pysty olemaan rehellinen.
Voihan olla, että "suhde" on todellakin viaton. Ehkä mies vain haluaa jotain omaa, vaikka mielestäni annan miehelle tilaa? En vaadi häntä tilille kaikesta, mutta en myöskään hyväksy salailua. Jos mies edes joskus ohimennen heittäisi jotain, mitä sille naiselle kuuluu tai sanoisi soittaneensa, voisin olla huoleti. (Mies ei tiedä, että näen kännykkään koskemattakin, mihin numeroon on soiteltu tai tekstailtu.)
Pitkässä suhteessa voi tulla kriisejä ja ihastumisia. Mitäpä siinä puoliso voi loppujen lopuksi tehdä? Ei toisen mieltä voi hallita. Kukin tekee itse omat valintansa. Jos en tietäisi tästä, voisin kai olla ihan onnellinenkin, ehkä vain joskus ihmettelisin miehen mielialan vaihteluita. Onko kyse siitä, että itse koen riittämättömyyttä ja pelkään, ettei minulle läheisinkään ihminen halua ymmärtää minua?
Tunnen, että jotain on rikki ja minun on opittava elämään sen kanssa, vaikken olisi rikkonut mitään. "Korjaaminen" on ehkä väärä sana... Kaikkea ei voi korjata ehjäksi, mutta jäljet pitää korjata, siivota. Juuri noin tunnen: tämä tilanne kuormittaa minua toisinaan liikaa. Mutta entä kun on jo tehnyt, minkä voi? Mitä auttaa ottaa asia taas puheeksi? Mitä auttaa ahdistaa nurkkaan, se luultavasti vain lisäisi salailua? Olen ratkonut monenlaisia ongelmia, mutta onko tähän edes ratkaisua minun ulottuvillani? Vai onko ratkaisu asettua aloilleen ja odottaa?Musta on todella epäkunnioittavaa tuo, ettei puolisolle muka tarvitse kertoa kaikkea. Jos kysymykseen saa vastauksen "en halua kertoa sinulle", onko edes kumma, jos epäilykset heräävät?
Toisethan tietenkin nauttivat tuosta mustasukkaisuuden lietsomisesta. Melkein testaavat, että vieläkö herättävät mustasukkaisuuden tunteita kumppanissaan ja iloitsevat, kun näin tapahtuu. Todella törkeää ja toisen tunteita lyttäämällä omiensa nostattamista.
Tuo on totta, pitkässä suhteessa tulee ihastumisia, kriisejä, riitoja, tunteiden laimenemista, mutta perusluottamuksen on pysyttävä. Molempien täytyy olla samoilla linjoilla, että tässä on nyt suhde, jonka eteen tehdään töitä. Muutenhan voisi heittää urheilijamaisen vastauksen "tässähän tämä on, katsotaan mihin asti tämä riittää."
Yhteenvetona siis KUNNIOITUS. Ja sen vaatiminen. Jos miehesi kunnioittaa tarpeeksi sinun tunteita, hän oikeasti välittää, jos jostain hänen tekemästään/sanomastaan tulee sinulle paha olo. Ja vaikkei ihmisiä nyt sinänsä saisi laittaa tärkeysjärjestykseen, niin kyllä parisuhteessa mielestäni saa. Sinun pitäisi tulla miehellesi ensimmäisenä. Kuvitellaan tämän naisen miesystävän suuttuvan hänen ja sinun miehesi tapailusta. Toisinpäin käännettynä tuntuu jotenkin ilmiselvältä, että totta kai he sitten tapaisivat harvemmin, tutustuttaisi miehen sinun mieheesi, lopettaisivat tapailun...? Tuntuu, että miehet osaavat parisuhteissa vaatia oikeuksiaan paremmin. - uskomaton
stop2 kirjoitti:
Musta on todella epäkunnioittavaa tuo, ettei puolisolle muka tarvitse kertoa kaikkea. Jos kysymykseen saa vastauksen "en halua kertoa sinulle", onko edes kumma, jos epäilykset heräävät?
Toisethan tietenkin nauttivat tuosta mustasukkaisuuden lietsomisesta. Melkein testaavat, että vieläkö herättävät mustasukkaisuuden tunteita kumppanissaan ja iloitsevat, kun näin tapahtuu. Todella törkeää ja toisen tunteita lyttäämällä omiensa nostattamista.
Tuo on totta, pitkässä suhteessa tulee ihastumisia, kriisejä, riitoja, tunteiden laimenemista, mutta perusluottamuksen on pysyttävä. Molempien täytyy olla samoilla linjoilla, että tässä on nyt suhde, jonka eteen tehdään töitä. Muutenhan voisi heittää urheilijamaisen vastauksen "tässähän tämä on, katsotaan mihin asti tämä riittää."
Yhteenvetona siis KUNNIOITUS. Ja sen vaatiminen. Jos miehesi kunnioittaa tarpeeksi sinun tunteita, hän oikeasti välittää, jos jostain hänen tekemästään/sanomastaan tulee sinulle paha olo. Ja vaikkei ihmisiä nyt sinänsä saisi laittaa tärkeysjärjestykseen, niin kyllä parisuhteessa mielestäni saa. Sinun pitäisi tulla miehellesi ensimmäisenä. Kuvitellaan tämän naisen miesystävän suuttuvan hänen ja sinun miehesi tapailusta. Toisinpäin käännettynä tuntuu jotenkin ilmiselvältä, että totta kai he sitten tapaisivat harvemmin, tutustuttaisi miehen sinun mieheesi, lopettaisivat tapailun...? Tuntuu, että miehet osaavat parisuhteissa vaatia oikeuksiaan paremmin.Kiitos taas. Ajattelen, että asioita voi pitää omana tietonaan, jos ne ovat sellaisia, jotka eivät liity nykyiseen suhteeseen. Tai jos ei ole itsekään oikein selvillä, mitä tuntee, voi sanoa, etten halua puhua asiasta juuri nyt. Mutta tämä on toisenlaista.
Miehellä on ollut hyvin vaikea äitisuhde, ja joskus tuntuu, että hän korostetusti haluaa nyt määrätä omista asioistaan. En halua vaatia tai määräillä - mieshän on minun kanssani omasta tahdostaan. En yritä olla äiti. Tuntuu kuin tämä olisi jotain murrosikäisen kapinaa. Kiva pitää salaisuuksia; jännää, kun saa toisen (muka) uskomaan valkoisia valheita?
Minusta tuntuu, että mieheni ajattelee puolestani. Koska hänen mielestään ei ole syytä loukkaantua, en saisi loukkaantua. Koska hänen mielestään hänellä on puhtaat ajatukset, en saisi huolehtia. Paha oloni siis on siis hänen mielestään väärin. Väärin ajateltu, väärin tunnettu.
Mihin loppujen lopuksi on oikeus? Miten vaatia kunnioitusta? Voiko aikuista ihmistä kieltää vai pitääkö antaa hänen tehdä omat valintansa ja miettiä, pystyykö itse elämään sellaisen ihmisen kanssa? Jotain hyvää tästäkin on seurannut, kai. Tunnen nyt itseni paremmin. Olen surullinen siitä, että koen olevani kauempana kuin ennen, mutta samalla tunnen olevani vahvempi.
En halua enää ottaa asiaa puheeksi. Ei se toimi. Olen niin kuin en tietäisi ja seurailen taustalla. Joskus tulee eteen tilanne, että pitäisi tavata tämä nainen. Silloin viimeistään asia käydään läpi. Jos yhteydenpito ei kerran kuulu minulle, en aio näytellä, että kaikki olisi kunnossa. En halua tavata naista, joka toimii selkäni takana, vaikka kyseessä olisi pelkkä ystävä. Mies on hukannut liian kauan aikaa, liian monta tilaisuutta olla rehellinen.
- nowoihhan
Miehes luulee voivansa saada kaiken. Aika laittaa vaihtoehdot. Ex saa käydä kahvilla, mutta ei noin että sinä et tiedä! Jos haluaa käydä salaa siksi että sinä suutut, on miehesi aika kettu. Ja jos ex tulee kanssas samaan kahvipöytään, tee näin
miellä miehesi kaveriksi, leiki että te kaikki olette. Näin selviät vihasta ja mies huomaa että kyllä sinäkin pärjäät, jolloin haluaa taas sinua enemmän.- oikea mies naiselle.
Heh heh heee!
Käyn tai naiseni käy kähvilla milloin kahvia tekee mieli, ei siitä kenellekkään tarvitse ennakolta ilmoittaa, sairasta sellainen, jos pitää keplotella tai selvityksen tehdä.
- Mielenvikainen
Olen puhunut paljon mieheni kanssa asiasta, yrittänyt selittää miksi minua häiritsee ystävys exän kanssa. Mieheni selitti minulle exän tarvitsevan häntä, sillä on asioita mistä exä pystyy kuulemma keskustelemaan vain hänen kanssaan, lähinnä kai perheeseen liittyvissä asioissa. Yhden keskustelun lomassa sanoin miehelleni, että ymärrän exän tarvitsevan häntä mutta kysyinkin mihin hän tarvitsee exää. Siihen en ole saanut muuta vastausta kuin "enpä olekkaan miettinyt asiaa noin". Ja pääosin kuitenkin heidän yhteydenpidossa nykyään aloitteen tekee mieheni...Yleensä tämä keskustelu saa mieheni hermostumaan ja kerran hän tokaisikin että tähänkö on tultu, alanko minä nyt päättämään kenen kanssa hän saa olla ystävä. Sitä minä en halua, mutta ajattelen itse niin että jos hänellä olisi näin paha olo jostakin minun ystäävyyssuhteestani, menisi hänen tunteet kaiken muun edelle. Kyseessä on kuitenkin "ystävä" joka ei esim. käy koskaan meillä kylässä, puhelut nimenomaan hoidetaan kun minä en ole paikalla ym. Onko tällainen ystävyys niin tärkeä että se menee oman puolison tunteiden edelle?
- uskomaton
Minulle paha olo tulee siitä, etten koe olevani tärkeä, koska minun tunteistani ei välitetä. Ja se kumpuaa nimen omaan salailusta, ei asiasta sinällään. On hienoa, että ihmisillä on ystäviä ja ymmärrän, että jonkun kanssa voi olla helpompi jakaa tiettyjä asioita kuin jonkun toisen.
- vapaa ex.ä
Ihanaa on elämä, ilman mustasukkaisuutta. Itse olin pettäjämiehestä koko ajan mustasukkainen, aviossa ollessa.
Oli syytäkin, vaistosin kun toinen oli kuviossa, nyt tämä toinen sai hänet ja on mustasukkainen miehestä. - ,,,,,,,....,,.
No, kuulehan kultapieni: Voin kertoa, että seksielämämme oli aivan uskomatonta. Teimme sitä missävain ja milloinvain. Naimme siis kuin kaniinit ikään, olimmehan nuoria ja kauniita. Mutta: Se olikin ainoa asia, joka suhteessamme toimi, joten lopetin suhteen.
Ole huoleti, en missään olosuhteissa tai milloinkaan tulisi väliinne, koska se oli vain ja ainoastaan se seksi. Eikä se näin aikuisena ole ykkös prioriteetti parisuhteen kannalta, vaan Rakkaus. - urboturbo
entäpä kun on mustis dirty dancing elokuvasta, kun mies siitä pitää. ex on siis ollut kilpatanssija silloin heidän seurustelu aikoina, ja voitte kuvitella mitä tästä elokuva mieltymyksestä minun päässä liikkuu??? rankkaa on ajatusteni kanssa!!!!
- No worry.
Näytäppä aloittamasi viesti miehellesi. Eiköhän sieltä halaus tule ja pieni hymy. Turhaan mietit. Saattaa tuoda kukkakinpun kiitokseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4593369Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest4513277Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1352918Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1642242Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d82110- 1871460
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231367No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971246Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa861232Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891060