Tulikin iso itku

Vajaa kuukausi sitten perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli suomalaisen politiikan uusi messias: äänistä 19 prosenttia, kansanedustajapaikoista 39.

Tulos oikeutti vakaviin neuvotteluihin kolmen suuren hallituksesta. Siinä olisivat eurokriittisen PS:n lisäksi vaaleissa sitä hieman suuremmaksi jääneet kokoomus ja SDP. Hallitustunnustelijaksi lähti Jyrki Katainen (kok.).

Katainen kaivoi hihastaan jokerin, kun hän irrotti Portugali-kysymyksen varsinaisista hallitusneuvotteluista. Se näytti avaavan perussuomalaisten tien hallitukseen, sillä Eurooppa-kysymyksissä puolue oli ja on yhä täysin päinvastaista mieltä kuin kokoomus. Toinen haluaa jarruttaa ainakin lyhyellä aikavälillä kallista intregroitumiskehitystä, toinen taas tiivistää sitä maksoi mitä maksoi.

Eilen kävi lopullisesti ilmi, että myös SDP haluaa yritää lujittaa eurooppalaista talousjärjestelmää ja sen ydintä euroa. Puolue oli tosin laatinut omista tukiehdoistaan pitkän listan, jossa oli perinteisen vasemmistolaisia elementtejä pankkiveroineen.

Paperi on nyt Kataisen pöydällä. Se on selvä nytkähdys eteenpäin kokoomuksen ja SDP:n välillä, eli tältä osin hallituslukko näyttäisi aukeavan.

Mutta mikä on perussuomalaisten rooli nyt? Se ei ole tuonut keskeisessä Portugali-tukiasiassa neuvottelupöytään muuta kuin jo äänestäjilleen ennen vaaleja lupaamiaan ei-sanoja. Sen ja kahden suurimman puolueen välillä on Portugalin kokoinen kuilu.

Kokoomus ja SDP saavat kyllä aikaan enemmistöhallituksen ilman perussuomalaisiakin. RKP ja vihreät lähtevät mukaan heti kun seireeni kutsuu, eikä kristillisdemokraateillakaan ongelmia olisi. Tuollaisella hallituksella olisi takanaan 112 kansanedustajaa. Pohja ei olisi yhtä vahva kuin viimeksi, mutta jos ryhmä hioutuisi yhtenäiseksi, sillä pystyisi hallitsemaan vaikka neljä vuotta.

Puheenjohtaja Soini puhui eilen Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa avoimesti oppositiomahdollisuudesta. Jos joku ei kaiva hihastaan uutta jokeria hyvin nopeasti, tämä toteutuu.

Iso jytky saattaa muuttua isoksi itkuksi.