...,vuosien saatossa jalostuneita:
1. Rakas poikani!
Pyydän, lue ainakin nämät:
Sinulla on vaikeaa, tiedän. Olet kireä kuin viulunkieli. Yritin kirjoittaa sinulle. Toivoin, että juttelisit, olemmehan aiemminkin
keskustelleet. Oletko sinä ajatellut koskaan, kuinka pahoitat toisten mielen "ylikäynneilläsi".
Kunnianhimo on hyvä asia järkevässä mitassa, mutta liian tärkeänä - jos resurssit eivät kuitenkaan riitä - ei pidä syytellä vain kaikkia toisia ensinnä, vaan ole hyvä ja katsele välillä peiliinkin.
Sinä olet tärkeä. Tärkeintä ei ole kuitenkaan se mitä ylpeilet toisten kustannuksella, tärkeintä olet sinä itsenäsi. Ole nöyrä - ei öyristelijä - uhoilu ei johda hyvään. Ennenkaikkea kuuntele myös toisia, huomioi heidätkin. Saatat yllättyä,
kun kaikki eivät olekaan niin huonoja ja viallisia kuin haluat ainakin niin näyttäen uskotella. Siitä alkaa parempi yhteisymmärrys kotona, työpaikalla, kokouksissa, jne. Yleensäkin kaikkialla parempi, avoin, antoisa ja vuorovaikutteinen ilmapiiri. Tiedän, että nyt kiroat minut "hornaan", mutta ajateltuasi,
tiedät, että olen oikeassa. Minulla ei ole ihan joka tieteen papereita, mutta elämänkokemusta on ainakin sen verran. Toivon, että saisin joskus
kuulla sinun sanovan: "Rakastan sinua"!
2. Hyvät sanat
Muutamia aikoja sitten mummi lähti asumalähiöstä ostoksille kaupunkiin. Tavaratalon aulassa hän kohtasi poikansa ja tämän kaksi alle kouluikäistä lasta. Lapset ryntäsivät iloisina mummin luokse.
Toinen puristi toisesta, toinen toisesta housunlahkeesta ja kumpikin napittivat mummiaan syvälle silmiin.
Herttaisesti kukertaen he toistelivat
mummillensa: "kiva kun men nähtiin sut, me niin rakastetaan sua, me rakastetaan sua niin lujasti".
Kyyneleet tulvahtivat mummin silmiin. Aidosti ja yllättäen tulleet rakkauden vilpittömät sanat
hellyttivät mummin ja jäivät kaikumaan lähtemättömästi hänen korviinsa - vavahduttavasti...
Muistammeko sanoa lähimmäisillemme -
entä "vihamiehillemmekin" - kuinka heitä rakastamme? Vai jätämmekö tunnustuksen, kiitoksenkin sanat vain ja vasta heidän arkkujensa ääreen?
Lasten sanat panivat mummissa käytäntöön eräänlaisen itsetutkiskelun ja saivat hänet
elämään. Sanat antoivat hänelle voimia ja tiivistivät ajatuksen rakastamisesta: olenkohan rakastanut lähimmäistäni niinkuin itseäni?
Yllättämällä lähimmäisemme sanomalla jotain mieltä ylentävää ja lämmittävää saamme hyvän
kylvömme itsekin moininkertaisesti takaisin. Rakkaus ei ole keneltäkään pois, se on kaikille. Hyvät sanat, yllättäen lausutut, ovat kultomenia
kristallimaljakoissa, jalohelmiä elämämme hopeanauhassa. Senkin voivat opettaa meille välinpitämättömyyden ja vihan myrkyttämättömät, rakkauden siunaamat aidot lapset.
3. Mistä se viisaus alkaa?
Hiekkalaatikon opit lastentarhassa kestävät myös aikuisten maailman koettelemukset.
Elämän tärkeimmät asiat opin jo lastentarhassa. Lahjaksi saamani Viisaus - ei omani - ei ollut
huipussaan N:nnenkään tohtorin
väitöskirjatasoisen työsuoriteuksenikaan aikoihin, vaan hiekkalaatikossa:
Anna kaikesta toisillekin. Pelaa reilua peliä. Älä lyö ihmisiä. Pistä tavarat takaisin. Siivoa jälkesi. Älä koske luvatta toisen omaan. Pyydä
anteeksi loukkauksiasi. Pese kätesi ennen ruokailua. Vietä rikasta, täysipainoista elämää. Opiskele, ajattele, rakasta, piirrä, kirjoita,
puhu, laula, tanssi, leiki ja tee vähän totistakin työtä särpimiksesi joka arkipäivä.
Ota torkut iltapäivällä. Varo ulkona liikennettä, pidä kaveria kädestä ja pysy ryhmässä. Pane merkille pienetkin ihmeet, lonpilkahduksetkin.
Muistathan siemenet viilipurkissa. Juuret kasvavatalaspäin ja kasvi ylöspäin, eikä kukaan oikein tiedä miksi, mutta samanlaisia me olemme kaikki, ihmisetkin.
Akvaariokalat, puput, valkoiset hiiret ja jopa ne viilipurkin siemenetkin kuolevat. Niin mekin
kerran kuolemme.
Katso, kaikki tarpeellinen ja elintärkeä tieto on kyllä jossakin saatavilla jos vain haluamme.
Kultainen sääntö: "Kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se samoin myös heille" - rakkaus, huolehtiminen, terve elämä.
1. Rakas poikani!
Pyydän, lue ainakin nämät:
Sinulla on vaikeaa, tiedän. Olet kireä kuin viulunkieli. Yritin kirjoittaa sinulle. Toivoin, että juttelisit, olemmehan aiemminkin
keskustelleet. Oletko sinä ajatellut koskaan, kuinka pahoitat toisten mielen "ylikäynneilläsi".
Kunnianhimo on hyvä asia järkevässä mitassa, mutta liian tärkeänä - jos resurssit eivät kuitenkaan riitä - ei pidä syytellä vain kaikkia toisia ensinnä, vaan ole hyvä ja katsele välillä peiliinkin.
Sinä olet tärkeä. Tärkeintä ei ole kuitenkaan se mitä ylpeilet toisten kustannuksella, tärkeintä olet sinä itsenäsi. Ole nöyrä - ei öyristelijä - uhoilu ei johda hyvään. Ennenkaikkea kuuntele myös toisia, huomioi heidätkin. Saatat yllättyä,
kun kaikki eivät olekaan niin huonoja ja viallisia kuin haluat ainakin niin näyttäen uskotella. Siitä alkaa parempi yhteisymmärrys kotona, työpaikalla, kokouksissa, jne. Yleensäkin kaikkialla parempi, avoin, antoisa ja vuorovaikutteinen ilmapiiri. Tiedän, että nyt kiroat minut "hornaan", mutta ajateltuasi,
tiedät, että olen oikeassa. Minulla ei ole ihan joka tieteen papereita, mutta elämänkokemusta on ainakin sen verran. Toivon, että saisin joskus
kuulla sinun sanovan: "Rakastan sinua"!
2. Hyvät sanat
Muutamia aikoja sitten mummi lähti asumalähiöstä ostoksille kaupunkiin. Tavaratalon aulassa hän kohtasi poikansa ja tämän kaksi alle kouluikäistä lasta. Lapset ryntäsivät iloisina mummin luokse.
Toinen puristi toisesta, toinen toisesta housunlahkeesta ja kumpikin napittivat mummiaan syvälle silmiin.
Herttaisesti kukertaen he toistelivat
mummillensa: "kiva kun men nähtiin sut, me niin rakastetaan sua, me rakastetaan sua niin lujasti".
Kyyneleet tulvahtivat mummin silmiin. Aidosti ja yllättäen tulleet rakkauden vilpittömät sanat
hellyttivät mummin ja jäivät kaikumaan lähtemättömästi hänen korviinsa - vavahduttavasti...
Muistammeko sanoa lähimmäisillemme -
entä "vihamiehillemmekin" - kuinka heitä rakastamme? Vai jätämmekö tunnustuksen, kiitoksenkin sanat vain ja vasta heidän arkkujensa ääreen?
Lasten sanat panivat mummissa käytäntöön eräänlaisen itsetutkiskelun ja saivat hänet
elämään. Sanat antoivat hänelle voimia ja tiivistivät ajatuksen rakastamisesta: olenkohan rakastanut lähimmäistäni niinkuin itseäni?
Yllättämällä lähimmäisemme sanomalla jotain mieltä ylentävää ja lämmittävää saamme hyvän
kylvömme itsekin moininkertaisesti takaisin. Rakkaus ei ole keneltäkään pois, se on kaikille. Hyvät sanat, yllättäen lausutut, ovat kultomenia
kristallimaljakoissa, jalohelmiä elämämme hopeanauhassa. Senkin voivat opettaa meille välinpitämättömyyden ja vihan myrkyttämättömät, rakkauden siunaamat aidot lapset.
3. Mistä se viisaus alkaa?
Hiekkalaatikon opit lastentarhassa kestävät myös aikuisten maailman koettelemukset.
Elämän tärkeimmät asiat opin jo lastentarhassa. Lahjaksi saamani Viisaus - ei omani - ei ollut
huipussaan N:nnenkään tohtorin
väitöskirjatasoisen työsuoriteuksenikaan aikoihin, vaan hiekkalaatikossa:
Anna kaikesta toisillekin. Pelaa reilua peliä. Älä lyö ihmisiä. Pistä tavarat takaisin. Siivoa jälkesi. Älä koske luvatta toisen omaan. Pyydä
anteeksi loukkauksiasi. Pese kätesi ennen ruokailua. Vietä rikasta, täysipainoista elämää. Opiskele, ajattele, rakasta, piirrä, kirjoita,
puhu, laula, tanssi, leiki ja tee vähän totistakin työtä särpimiksesi joka arkipäivä.
Ota torkut iltapäivällä. Varo ulkona liikennettä, pidä kaveria kädestä ja pysy ryhmässä. Pane merkille pienetkin ihmeet, lonpilkahduksetkin.
Muistathan siemenet viilipurkissa. Juuret kasvavatalaspäin ja kasvi ylöspäin, eikä kukaan oikein tiedä miksi, mutta samanlaisia me olemme kaikki, ihmisetkin.
Akvaariokalat, puput, valkoiset hiiret ja jopa ne viilipurkin siemenetkin kuolevat. Niin mekin
kerran kuolemme.
Katso, kaikki tarpeellinen ja elintärkeä tieto on kyllä jossakin saatavilla jos vain haluamme.
Kultainen sääntö: "Kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se samoin myös heille" - rakkaus, huolehtiminen, terve elämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei.
Olipa mukava lukea jotain mieltäylentävää ja iloa tuovaa näin keskellä työpäivää. Kiitos.
Minulle tuli tälläinen tapaus mieleen;
Kauan sitten asuessani eräässä lähiössä päätin jälleen kerran lopettaa tupakoinnin. Minulla oli viimeistä savullista iltaa varten edelleen 2 askia savukkeita eli liikaa. Siinä kävellessäni pitkin lähiön kujia tuli vastaani 2 noin 16-vuotiasta tyttöä pummaten minulta savuketta. Annoin heille hyvilläni yhden askin --> simsalabim - ongelmani oli tipotiessään.
Toinen tytöistä kiitti minua sydäntäsärkevän lämpimästi sanoen "Olet aivan ihana ihminen".
Täytyy sanoa sen tehneen minuun niin suuren vaikutuksen, että taidan muistaa sen läpi elämäni.
Tarinan opetus: Sano toisille hyviä asioita suoraan sydämmestäsi, sillä se tuo Teille molemmille kauniin tunteen joka ei haihdu. Hyvä lisää hyvää.
Iloa ja Valoa
Rakkaus on suurin asia maailmassa ja sen kautta tulee kaikki hyvä kuten edellä mainituista teksteistä näkyi.