Haluaisin kysyä teiltä (mielellään niiltä, jotka ovat keskustelussa tosissaan)miten te ymmärrätte taivaan ja uskotteko siihen ylipäätään?
Koska olen kahden vaiheilla, eli en tiedä onko Jumalaa vai ei, en myöskään tiedä onko taivastakaan. Oma käsitykseni taivaasta on kuitenkin olotila, eikä mikään fyysinen paikka. Minulle taivas on tunne, jossa suunnaton rakkaus, tyytyväisyys, ja onni valtaa ihmisen. Se on tila, jossa aika ja paikka menettää merkityksensä ja ihmisen henki on ikäänkuin yhtynyt kaikkeen. Toisinsanoen vaikka sitten Jumalaan.
Tässä siis minun käsitykseni taivaasta. Kommentteja!!!!
Koska olen kahden vaiheilla, eli en tiedä onko Jumalaa vai ei, en myöskään tiedä onko taivastakaan. Oma käsitykseni taivaasta on kuitenkin olotila, eikä mikään fyysinen paikka. Minulle taivas on tunne, jossa suunnaton rakkaus, tyytyväisyys, ja onni valtaa ihmisen. Se on tila, jossa aika ja paikka menettää merkityksensä ja ihmisen henki on ikäänkuin yhtynyt kaikkeen. Toisinsanoen vaikka sitten Jumalaan.
Tässä siis minun käsitykseni taivaasta. Kommentteja!!!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
olotilan olemassaoloon kuoleman jälkeen ei todellakaan vaadita jumalahypoteesia.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä että tuota olotilaa voidaan kuvata taivaaksi.
taivas on jotakin täysin käsityskykymme tavoittamattomissa olevaa. se on sellaisessa ulottuvuudessa oleva jossa myös raamatun ilmoittama kolmiyhteinen jumala näyttäytyy koko olemuksessaan. siinä kirkkaudessa ja pyhyydessä ei kestä mikään muu ihminen koossa kuin se joka on saanut ja vastaanottanut anteeksiantamuksen synneilleen jeesuksen nimessä.
vertaisin tuota toisessa ulottuvuudessa olemista matrixiin, jossa neo morfeus joukoineen siirtyi ulkona olevasta, tavallaan ajattomasta todellisuudesta luotuun ja aíkaan sidotuun todellisuuteen.
raamattu puhuu taivaasta paikkana jonka jumala luo "katso, minä luon uudet taivaat ja uudet maat" eli jumala on itse vielä taivaankin yläpuolella. kuoltuaan jeesukseen uskova ihminen siirtyy "paratiisiin", tietynlaiseen taivaan odotushuoneeseen niinkuin jeesuksen hylkäävät ihmiset siirtyvät kuoltuaan eräänlaiseen helvetin eteiseen, tuonelaan.
ajallisen maailmanhistorian lopussa odottaa raamatun mukaan viimeinen tuomio jonka jälkeen maailman historian koko sivilisaatio siirtyy iankaikkisiin bileisiin, uudeksi luotuun taivaaseen tai vaihtoehtoisesti iankaikkiseen helvettiin.
taivaassa ihminen säilyttää persoonallisuutensa joskin jatkaa iankaikkista täydellistä elämäänsä riemun, rauhan ja ilon täyttämänä yhdessä jumalan, enkelien ja kaikkien miljardien ihmisten kanssa.
Taivas on mielestäin fyysinen paikka jossa ihminen tulee täydelliseksi kaiken rakkauden ja Jumalasta ja Jeesuksen kautta tulevista hommista(
minkä ikäisiä olette taivaassa? Minkä ikäisiä ovat vanhempanne, isovanhempanne, lapsenne...
Onko se todella taivas jos kaikki rakkaimpanne eivät ole siellä, esimerkiksi ne syntiset jotka eivät usko jeesukseen tai raamattuun?
Voiko rakkauden sanoma tuomita ihmiset jotka eivät ole koskaan kuulleet raamatun sanomasta, miten heille käy?
Raamatun mukaan Jeesus meni kuolemansa jälkeen tuonelaan puhumaan kuolleille. Koska ainoastaan meidän maailma on sidottu aikaan, uskoisin että nämä jotka eivät koskaan ole maan päällä kuulleet Jeesuksesta saavat tehdä valintansa kuoleman jälkeen.
päin raamattua tämä kerrotaan.
Vai oletko alkanut tulkitsemaan pyhää kirjaa omalla tavallasi?
kuvailit niin ihanasti taivaan,että mieleeni tuli tunne,kun on suunnattomasti rakastunut.(seitsemännessä taivaassa).itse koen taivaan kaikkialla,samoin myös Jumalan.ei kukaan varmaankaan TIEDÄ,onko Jumala olemassa?Häneen vaan tarvitsee uskoa ja luottaa,niin se riittää.ei mitään ihmeellisyyksiä ja "kinasteluja".ja siitä eteenpäin voi etsiä,jos haluaa,samanhenkisiä ystäviä,joiden kanssa on kiva keskustella näistä asioista.on hyvä edetä hitaasti ja muistettava pitää jalat tiukasti maassa.uskon,että näin tulet löytämään taivaan ja Jumalan.
Olen kanssasi paljolti samaa mieltä, ainoana erona se että en kaipaa tai tarvitse jumalahypoteesia. Kaikki onnistuu ilman sitäkin!
Pätkä Jeesuksen jäähyväisrukouksesta:"Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. ---Isä, kirkasta sinä nyt minut , ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä."(Joh.17:3 ja 5)
Tämä on mielestäni osa taivasta, armoa ja totuutta, amen...
Nostatko itsesi juutalaisten kuninkaaksi tuolla nimimerkillä?
Taivas on se olotila jossa kaikkein mieluiten olisit. Vailla tuskaa ? vailla huolia ? vailla tunteita ?
Vai mitä?
Vaihtelu tekee ainakin eölämästä elämisen arvoista. Jollei olisi vaikeita aikoja ei osaisi antaa arvoa hyville ajoille. Onnistumiset tuovat ilon tunteen. Miten saat näitä tunteita taivaassa?
ylentää, se alennettakoon ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Pois se minusta!! En ylennä itseäni vaan paremminkin käännän sitä toista poskea. Mitä tuohon taivaspaikkaani on tuijottamista(mistä tiedät, että taivas on vailla tunteita, kun et kerta tahdo lähentyä Isä Jumalaa?)Jeesus Kristus sen päättää, huoliiko hän minut mukaansa sille "viimeiselle matkalle."Turha murehtia tässä vaiheessa, millaista siellä taivaassa tulee olemaan. Sen aika tulee sitten kun on tullakseen.
Sinulle ja murehtijoille tiedoksi:"Et voi elää eilistä, et saa sitä takaisin. Huomisesta et vielä tiedä. Elä siis tänään, tässä ja nyt."Amen...
nimimerkkiisi (INRI) kun mainitsin itsesi ylentämisestä.
Uskovaisena aika rohkeasti valittu nimimerkki.
Mikä taivaassa on tavoittelemisen arvoista?
Mikä helvetissä on välttelemisen arvoista?
"Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen."(2.Kor. 5:1, 7)Amen...
ystävällisesti vastata selkokielellä ja ihan omilla mielipiteilläsi?
Please!
Jumala on linnani, vahva turva aivan. Tiellä vaivan, onnen ja autuuden.
"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun auttajasi."(Jes.54:10)Amen...
Iltapäivän myöhäinen matalalta paistava aurinko.
Tyyni merenpinta. Vasten auringon kirkkautta, jo
varjossa olevaa metsän synkkyyttä vasten, rannan
ruokojen valoahohtavat röyhyt. Syksyn
linnunlauluton hiljaisuus. Ilmassa leijuu
vastavalon kirkastamia olemattomien
ilmavirtausten kuljettelemia hämähäkinseittejä.
Ilmanhalki singahtaa vienosti siristen vihreistä
kiepuista oikeneva siima. Vedenpinnan peili
rikkoutuu kimmeltäviksi pisaratimanteiksi
uistimen helähtäessä veteen. Siiman kiristyessä
siitä pölähtää kuin timanttipölynä pienen pienten
ilmaanhaihtuvien vesipisarain pilvi. Sitten
isompi mulskahdus ja vesihelmien kimaltelua
ilmassa. Kelan jarrun narahdus ja muutama
aironveto kauemma ruovikon reunasta. Venettä
lähestyvä syvyyksien peto aukoo hirmuista
kitaansa yrittäen tehdä selvää
rauhansahäiritsijän sormista, mitkä puristuvat
luupään niskan ympärille nostaen vihreäläikkäisen
mertensaalistajan veneen laidanyli toiseen
elementtiin.
Meillä on täälä pohjoisessa erioikeus elää érilai-
sia vuodenaikoja.Niiden vaihtelussa on määrätöntä
kauneutta,jos vain on halua nähdä ja kokea.
Samaten hyvä musiikki voi antaa suorastaan
uskonnollisen kokemuksen.
Ympärillämme on niin paljon kauneutta,kunhan vain
osaamme löytää sen.Elämys sinänsä on jo taivas
täällä maan päällä.Kuolemamme jälkeen emme kukaan
tiedä,mitä tapahtuu.Se on arvoitus.
Meillä on täälä pohjoisessa erioikeus elää érilai-
sia vuodenaikoja.Niiden vaihtelussa on määrätöntä
kauneutta,jos vain on halua nähdä ja kokea.
Samaten hyvä musiikki voi antaa suorastaan
uskonnollisen kokemuksen.
Ympärillämme on niin paljon kauneutta,kunhan vain
osaamme löytää sen.Elämys sinänsä on jo taivas
täällä maan päällä.Kuolemamme jälkeen emme kukaan
tiedä,mitä tapahtuu.Se on arvoitus.
Toisille asia on selvä ilman arvoitusten
häivääkään. Vain yksityiskohdat yllättävät.
Toiset kenties tulevat hämmästymään
suunnattomasti, että siellä onkin jotakin. Ja
sitten nousee iso mekkala siitä, että miksei
kukaan kertonut, että siellä onkin jotain.
Postipakettien ennakkolajittelu tapahtuu jo
täällä alhaalla maitten päällä ja perillä paketit
ovat jo valmiiksi omissa kasoissaan, mutta
lopullinen tsekkaus oikeasta osoitteesta
tarkistetaan perillä rahtikirjoista, ettei yhtään
erehdystä tapahdu.
kirjoittelu on jäänyt viimeaikoina vähemmälle
omien kiireiden vuoksi. On jäänyt kirjaamatta
ruudulle syksyn viimeisen kalaretken,
kirjojenhakuretken, sieniretken,
puhjenneenkumintyöntöretken oheishavainnot ja
muuta pienempää.
Maailma on entisessä mallissaan: Amerikka jauhaa
Afganistanin pölisevää maaperää entistä
pölisevämmäksi, uusia innokkaita pyhiä sotureita
virtaa pommien alle kirveet ja miekat aseinaan,
kansan kurjimmat pakenevat yhden kurjuuden alta
toiseen kurjuuteen.
Japanin merellä oli "super-taifuuni" Podul, jossa
tuulen nopeudet ylsivät 170 knotsiin. Ei sattunut
saaria kohdalle. New Yorkissa Manhattanin alla
tapahtui pieni maanjäristys ja Odysseus
parkkeerasi onnistuneesti kiertoradalle ja
kotimaassa tuulee kovaa ja syksyn viime lehdet
saavat kyytiä. Tietokone-ennusteissa kummittelee
jo ensimmäinen kunnon syysmyrsky kenties
tiistaipäivälle. Lämpötilat poukkoilevat
tuulensuunnan, pilvisyyden ja paineiden
heittelyissä kymmenestä miinuksesta yli kymmeneen
plussaan.
Tämän päivän etäluontohavainto on pakkanen -38, jotain astetta jossain Kittilässä ja muhkea korkeapaine Suomen päällä >>Kuusamo Tuorein havainto: 29.11.2002 22:00
lämpötila -27.8 °C paine 1056.6 hPa.
Eilinen havainto oli silmämääräisesti havaittu pienten parisenttisten merenaaltojen valontaitto-ominaisuuksien huikaisevuus noin viiden asteen korkeudella paistavasta auringosta sorsien ja joutsenten lomassa.