Tiedekin on vain uskonto. Kaikki palvovat jotakin, vaikka sitten tietämättäänkin. Jokaisella on kuitenkin selitys erilaisille tapahtumille. Onko se sitten jokin Jumala, sattuma, kohtalo jne., siitä voimme vain kiistellä. Uskonsotien takia miljoonia ihmisiä on menettänyt henkensä ja joutunut sorretuiksi.
Uskomus on todeksi OLETETTU asia, jota EI VOIDA, EIKÄ TARVITSEKAAN VOIDA PERUSTELLA. Eikö se riitä? Sen, joka todella uskoo, ei tarvitse puuttua pikkumaisuuksiin ja lyödä toista alaspäin oman uskontonsa voimalla.
Raamatusta löytyy ristiriitoja, totta. Mutta se myös piirtää eteemme kuvan ihmisestä, joka kulki aikansa halveksittujen parissa tuomitsematta muita ja kehotti seuraajiaan tekemään samoin. Tässä on kristityillä hävettävää, mutta oman asenteen muuttaminen hiukan suvaitsevammaksi ei ole koskaan liian myöhäistä. Ja suvaitsevaisuutta kaipaavat myös monet muut ihmiset, jotka torjuvat kristityt näiden ahdasmielisyyden tähden. Kuka siinä sitten on suvaitsematon ja ahdasmielinen?
JOkainen uskoo johonkin. Pääasia, että itse tietää mihin uskoo eikä suostu teeskentelemään. Ketään ei saisi pakottaa kristityksi, ei myöskään pois kristinuskosta. Meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä omat valintamme ja uskoa mihin tahdomme. Jumala tai kohtalo, ihan miten halutaan ajatella, toimikoon tuomarina, sillä itse emme siihen pysty. Kerran salaisuudet paljastuvat.
Uskomus on todeksi OLETETTU asia, jota EI VOIDA, EIKÄ TARVITSEKAAN VOIDA PERUSTELLA. Eikö se riitä? Sen, joka todella uskoo, ei tarvitse puuttua pikkumaisuuksiin ja lyödä toista alaspäin oman uskontonsa voimalla.
Raamatusta löytyy ristiriitoja, totta. Mutta se myös piirtää eteemme kuvan ihmisestä, joka kulki aikansa halveksittujen parissa tuomitsematta muita ja kehotti seuraajiaan tekemään samoin. Tässä on kristityillä hävettävää, mutta oman asenteen muuttaminen hiukan suvaitsevammaksi ei ole koskaan liian myöhäistä. Ja suvaitsevaisuutta kaipaavat myös monet muut ihmiset, jotka torjuvat kristityt näiden ahdasmielisyyden tähden. Kuka siinä sitten on suvaitsematon ja ahdasmielinen?
JOkainen uskoo johonkin. Pääasia, että itse tietää mihin uskoo eikä suostu teeskentelemään. Ketään ei saisi pakottaa kristityksi, ei myöskään pois kristinuskosta. Meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä omat valintamme ja uskoa mihin tahdomme. Jumala tai kohtalo, ihan miten halutaan ajatella, toimikoon tuomarina, sillä itse emme siihen pysty. Kerran salaisuudet paljastuvat.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on oleva totuus usko ja elämä ;-)
NO, tosissaan. Perusero on se että tiede myöntää olevansa vajavainen ja tekevänsä virheitä. Uskonnot vat jäykkiä kaikkivoipia ja virheettömiä.
Mielestäni aikalailla eri asenne.
Milloin kaikki selviää, milloin salaisuudet paljastuvat?
Kiinnostaisi tietää miten siis oikein käytännössä siis ilmenee se, että tiede myöntää vajavaisuutensa ja uskonto ei??????
Vai onko kyse arvioijan henk.koht. asenteista ja arvoista?
>miten siis oikein käytännössä siis
>ilmenee se, että tiede myöntää
>vajavaisuutensa
Kaikki tieteelliset uskomukset on perusteltava julkisesti ja kaikkien väitteiden on periaatteessa oltava kenen tahansa siihen kykenevän testattavissa. Tiedeyhteisö kannustaa myös kritiikkiin väittämiensä ja perusteluiden totuuden koettelemiseksi.
Tämä julkisen kritiikin tarpeellisuus jo itsessään sisältää ajatuksen, että tieteelliset väittämät eivät ole viimeisiä totuuksia vaan sen hetkisiä käsityksiä, joiden totuutta pyritään uusin tutkimuksin varmentamaan.
Uskonnollisissa yhteisöissä ei käytetä mitään näistä mentelmistä. Kaikki uskomukset ovat lopullisia totuuksia ja "jumalan sanaa".
>onko kyse arvioijan henk.koht.
>asenteista ja arvoista?
Ei ole. Kyse on siitä, mikä hyväksytään tiedon lähteeksi. Uskonnoissa yleensä tiedon lähteeksi kelpaa ns. ilmoitus. Jokin transendentti entiteetti ilmoittaa ihmisille totuuden tai tekee sen jonkin "valitsemansa" profeetan kautta.
Tieteessä tälläinen ilmoitus, jonka totuutta ei voi arvioida edellä käsitellyn tieteellisen metodin avulla ei kelpaa tiedon lähteeksi.
Joo, tuollaista vähän ajattelinkin.
Minulle vain edelleen on epäselvää, ,että miten jokin paperille kirjoitettu ja kokein tehty voi olla jotenkin todellisempaa, todempaa, tosiasiampaa, kuin esim. taivaasta tullut ilmoitus???
Sekö että silmä näkee?
Tai korva kulee?
Muisti muistaa?
Ehkä olen tyhmä, mutta en jaksa ymmärtää miksi tekisin aistimaailmasta ja materiasta totuudellisempaa kuin syvimminaistein koetusta tiedosta, energian aistimisesta muullakin tavoinkuin silmin ja korvin.
Uskomukset eivät minusta sinällään ole verrannollisia tieteeseen.
Ennemminkin uskomukset tieteen todelisuuteen ja uskomukset julistusten todellisuuteen.
Niitä voi mielestäni vertailla.
Tiede on tiede ja hengentieto on hengentieto.
Uskomukset on uskomuksia ja syväkokemuksellisuus antaa syvän tiedon.
:)
yksinkertaisuus.
Tähän tämä keskustelu uskovaisten kanssa aina lopulta johtaa/päättyy.
Kun he huomaavat olevansa jollakin tavalla alakynnessä muutetaan sääntöjä tai puhutaan muuten mukavia.
Mitä eroa on julistuksella ja aistein koetulla: se, että aistein koettu uusittavissa oleva koe on uskottava.
Kyllä suurin osa (melkein kaikki) ihmiset luottavat enemmän toistettavissa kokeissa havaittuihin asioihin kuin jonkun julistamaan (kertomaan) asiaan.
Minäkin olen ollut meölkein 20 vuotta uskova, tiedän aika hyvin mistä on kyse. Onnekseni (tai epäonnekseni) silmäni viimein avautuivat näkemään totuuden. Totuudessa ei tarvita julistettuja hypoteeseja, kuten raamatun jumala.
>Minulle vain edelleen on epäselvää,
>,että miten jokin paperille
>kirjoitettu ja kokein tehty voi olla
>jotenkin todellisempaa, todempaa,
>tosiasiampaa, kuin esim. taivaasta
>tullut ilmoitus???
Tästä on olemassa vanha taru. Kokeile lyödä varpaasi kiveen (tämä on kokeellinen testi todellisuudesta). Jos välittömästi tuntuu joltakin, voit alkaa miettimään, mitä tunsit ja mikä merkitys sillä on sinun ja todellisuuden välisessä suhteessa?
On sanottu, että välitöntä aistimusta ei voi epäillä, koska aistimus (tässä:kipu) on, vaikka kuinka loisit käsitteitä ja harjoittaisit loogista päättelyä.
Tyhmä et minusta ole osoittanut olevasi (ainakaan vielä:)). Jonkin episteemisen asenteet olet valinnut, kun kerrot luottavasi "syvimminaistein koettuun". Tekisi mieli sanoa, että sen kun, jos homma toimii. Ja toimiihan se? Et mene heikoille jäille, jos "syvimmät aistisi" kertovat vaarasta??
Tiede vaikuttaa ikäväkyllä monesti uskonnolta. Tieteen totuus on totta vain tämän hetkisen tietämyksen mukaan. Suuri yleisö kuitenkin pitää lähes iankaikkisena totuutena tieteen teorioita. Länsimaiset ihmiset uskovat tieteeseen, tiede pelastaa.
Siis tavallaan tiede on noussut ihmisillä, myös joillain tieteen tekijöillä uskonnon asemaan.
Otit muuten aika osuvan esimerkin, ja siis ymmärrän kyllä tuon näkökannan.
Se sopii myös syvien sisäisten kokemusten todellisuuden määrittelyyn;
Jos todella koet syvällä sisimmissäsi, et siis ajattele tuntevasi, etkä tunne pintatunteita, vaan muutut siksi mitä tunnet, olet itse (tässä tapauksessa) kipu.(ymmärryksen kokeminen)
Ja kun kysymys on kivusta, ehkä itsen näkemistä jonkilaisen toiselle aiheuttaman kivun myötä, todella, sen kivun elää, muuttuu siksi kivuksi, (täällä asuu todellinen omatunto) ;=)
ja aistimus on todellakin välitön.
Tätäkään samaa todellisuutta ei voi luoda eikä kokea käsitteiden ja loogisen päättelyn avulla.
Ei, se on hyvin kaukana siitä. Mutta sitä tehdään jatkuvasti ja se on vielä jopa tavoitteellista moraalisääntöjen ja arvojen ja asenteiden ja hyvän ja pahan jaottelun turvin.
Kyllä minulla on tietynlainen varmuus tiettyihin asioihin, kokemukset ovat olleet sitä luokkaa, että epäilykselle ei jää sijaa. Asenteena en ole sitä osannut pitää, koska minulle mikään ei todella ole lopullisesti muuttumatonta. Koen ja kohtaan kaikkea siinä määrin kuin tiedostan ja kykenen, että totuus on aina vain *tässä hetkessä*. Kohtaan hyvinkin tutut ihmiset mahdollisimman vähäisin ennakkokäsityksin ja asentein. Pyrin siinä määrin kuin tiedostan, mahdollisia ajattelun aihettamia vanhojen kokemusten mukaan luotuja määritelmiä jostakusta ja jostain, jättämään täysin huomiotta.
joo, ja homma toimii. Uskomatonta mutta totta.
niistä heikoista jäistä en sitten tiedä.......:)
yksinkertainen on kaunista ja pyhää!
Sekoitta sitten uskonnon, uskomukset ja luottamuksen minkälaiseksi sekamelskeiseksi kökköräksi.
:)
Uskonto antaa aina aiheen ja virikkeet sodan aloittamiseen ...varsinkin tosi uskovilla kuten muslimeilla.
Tiede auttaa sodan toista osapuolta nopeaan voittoon. JA HUOM: Tiedepuoli voittaa aina ja uskopuoli jää rannalle parkumaan.
esimerkkejä löytyy ja ihan liikaa.
siis kumpi on vahvempaa?
Tiede vai uskonto?
Vietnamissa uskonto oli kylläkin kommunismi, mutta kuitenkin. Somaliaan taas Yhdistyneen tiedeamerikan suurruhtinaskunta marssi vauhdilla, mutta niimpä vaan luikkivat kotiin jalat häntien välissä.
>Kyllä minulla on tietynlainen
>varmuus tiettyihin asioihin,
>kokemukset ovat olleet sitä luokkaa,
>että epäilykselle ei jää sijaa.
Tulkitsisin kertomaasi siten, että sinulla on ollut ylivertaisia kokemuksia, jotka välttämättä osoittavat totuuden (koska koet, ettei epäilykselle jää sijaa).
Tällaisiakin kokemuksia voi periaatteessa olla olemassa. Itse en ole kokenut mitään sellaista. Ongelma tietoteoreettiselta kannalta tässä onkin sitten se, miten voit saada muut vakuuttuneeksi totuudestasi. (Jos ylipäätään sitä haluat.)Ylivertainen kokemuksesi ei kai itsessään ole välitettävissä muille, joten sinun olisi käsitteellistettävä se muiden ymmärtämälle kielelle.
Jos tämä on täysin mahdotonta, olet yksin totuutesi kanssa.
Somalia on senverran alkukantainen paikka että Jenkit saisivat koko paikan nurin ilman ydinaseitakin päivässä jos vaan hoitaisivat touhun muslimin raivolla. Huom! raivolla, ei uskonnolla.
Mutta kun kolmanneksi lisätään myös POLITIIKKA (onko tuttu sana) niin jopa Jenkit voivat marssia kotiin kesken touhun. Ja se jenkkien politiikka tahtoo olla vieläpä sellaista, että jonkun maan valloitusta tai polvilleen laittamista harkitaan rankasti mikäli yksikin jenkkisotilas joutuu edes hengenvaaraan. Siksi antavat joskus periksi. Olisipa kiva nähdä jonkun edes YRITTÄVÄN liian lähelle jenkkipellejä heidän omaan maahansa ilman totaalisen tehokasta vastaiskua. Siinäpä olisi pahanen somaliakin ihmeissään.
Mitä vietnamiin tulee oli sodassa monta mutkaa muttei oikeastaan lainkaan uskonto kuten alkuperäisessä käsittelemässäni aiheessa. Pahinta ehkä oli muun kommunistimailman konkreettinen tuki.
Eli jos vastine oli minulle niin oikeassa olit tavallaan mutta asian vierestä.
Siis väitteeni oli:
SOTA VOITETAAN TIETEELLÄ, EI USKONNOLLA.
Ja pysyn 100 prosenttisesti edelleen väitteeni takana.
>Jos tämä on täysin mahdotonta, olet yksin totuutesi kanssa. <
Näin se on, se on syvän yksinäisyyden/yksityisyyden kautta, täydelliseen yhtenäisyyteen.
Muistan aikoinaan kun "tälle tielle" lähdin, sanoi minulle eräs nainen; se on yksinäinen tie!
Nyt ymmärrän mitä tarkoitti! :}
En voi mitenkään koskaan saada ketään vakuutetuksi kokemuksieni totuudellisuudesta. Se ei sinällään olekaan tarkoituksenmukaista.
Tämä on sellainen, tämä meitin jokaisen oma polkumme, että sen voi vain itse kokea, nimenomaan syvällisesti kokea, olla läsnä tässä ja nyt.
Sitten, kun olemme jollain lailla "edenneet", saaneet kokemuksia "totuudesta", saamme voimaa ja tukea samoin kokeneiden puheista ja teksteistä, silloin välittyy se kokemus sanojen takaa, emme lue enää sanoja ajattelemalla, vaan kokien ja ehkä vielä tiedostaen.
On myös olemassa "havainto", että kun erään apinarodun (en muista nyt mikä) yksi yksilö opetettiin puhdistamaan ruokansa tietyllä tavalla, oppi sen senjälkeen koko apinayhdyskunta. Kun tietty oppineiden luvullinen määrä ylittyi (sata),
sen oppi myös "koko maailman" kyseisen rodun apinat, jotka eivät olleet missään näkyvässä yhteydessä toisiinsa.
Niin, en minä taida enää ketään yrittää saada vakuuttuneeksi kokemuksistani ja totuuksistani.
Mutta tiedän, että sellaisten kenen kanssa olen vuorovaikutuksissa, välittyy tietoni, jos on välittyäkseen, aivan muilla tavoin, kuin "myymällä" omaa tapaani ainoana oikeana.
En voi silti olla lämpimästi suosittelematta "oman itsen kohtaamista", sillä on todella palkitsevaa, kun joissain vaiheessa kokee "tietokirjallisuus ja tiede sun muun tiedon" äärettömän suppea alaisuuden, kun tieto voi tulla kokonaisena kokemuksellisena tietona.
Ehkä vähän sekavaa...
:]