Tervehdys!
Olen kohta nelikymppinen sekatyömies.
Ikäni olen tehnyt jotain töitä, opiskellut ja taas hommaillut ja taas käynyt kaikenlaisia kursseja yms.
Maatalous- kuljetus- rakennus ja metsäalalla olen pääasiassa työskennellyt.
Kausiluonteisia ja pätkätöitä. Pari pitempääkin työsuhdetta on ollut.
Ehkä on ollut sitä kuuluisaa "oman jutun" etsimistäkin tämä elämä.
Mutta nyt joka taupauksessa taas työttömänä ollessani ja yhden lisäkurssin käyneenä, olen miettinyt, että olisiko järkevää alkaa olemaan oman "itsensä herra".
Kerran jo yrittäkurssinkin kävin mutten ole vielä uskaltautunut yrittäjäksi ryhtyä.
Lähinnä siinä kai pelottaa paperisota ja kaikenlainen sitoutuminen. Ja yrittäjistä on sellainen kuva ettei heillä juuri vapaa aikaa ole. "Niska limassa" juostaan menemään. Ei houkuttele siinä mielessä ajatus ei!!!
Sen verran mulla on muitakin arvoja elämässä kuin työ ja raha, että en haluaisi työn kanssa "naimisiin". Omaakin aikaa pitäis olla.
Toisaalta tympii se tämä työttömänäkin olo pitemmän päälle.
Arvoisat itsenäiset ammatinharjoittajat! Millaisia tuntemuksia Teillä on? Kannattiko ryhtyä ammatinharjoittajaksi siis yrittäjäksi?
Jos kerran ryhdyt yrittäjäksi niin eikös se vähän niin ole, että siitä ei ole paluuta enää? Tarkoitan jos töitä ei ole, työttömyyskorvauksia on turha haaveilla. Osuuskunta toiminta saattais olla siinä mielessä turvallisempaa. Vai kuinka?
Olen kohta nelikymppinen sekatyömies.
Ikäni olen tehnyt jotain töitä, opiskellut ja taas hommaillut ja taas käynyt kaikenlaisia kursseja yms.
Maatalous- kuljetus- rakennus ja metsäalalla olen pääasiassa työskennellyt.
Kausiluonteisia ja pätkätöitä. Pari pitempääkin työsuhdetta on ollut.
Ehkä on ollut sitä kuuluisaa "oman jutun" etsimistäkin tämä elämä.
Mutta nyt joka taupauksessa taas työttömänä ollessani ja yhden lisäkurssin käyneenä, olen miettinyt, että olisiko järkevää alkaa olemaan oman "itsensä herra".
Kerran jo yrittäkurssinkin kävin mutten ole vielä uskaltautunut yrittäjäksi ryhtyä.
Lähinnä siinä kai pelottaa paperisota ja kaikenlainen sitoutuminen. Ja yrittäjistä on sellainen kuva ettei heillä juuri vapaa aikaa ole. "Niska limassa" juostaan menemään. Ei houkuttele siinä mielessä ajatus ei!!!
Sen verran mulla on muitakin arvoja elämässä kuin työ ja raha, että en haluaisi työn kanssa "naimisiin". Omaakin aikaa pitäis olla.
Toisaalta tympii se tämä työttömänäkin olo pitemmän päälle.
Arvoisat itsenäiset ammatinharjoittajat! Millaisia tuntemuksia Teillä on? Kannattiko ryhtyä ammatinharjoittajaksi siis yrittäjäksi?
Jos kerran ryhdyt yrittäjäksi niin eikös se vähän niin ole, että siitä ei ole paluuta enää? Tarkoitan jos töitä ei ole, työttömyyskorvauksia on turha haaveilla. Osuuskunta toiminta saattais olla siinä mielessä turvallisempaa. Vai kuinka?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taustaa: n. 10 vuotta alalla, aiemmin freelancerina. 2010 perustettu kielipalveluita tarjoava yhden hengen yritys.
"Lähinnä siinä kai pelottaa paperisota ja kaikenlainen sitoutuminen."
Minuakin pelotti tuo paperisota. Perustin reilut vuosi sitten yrityksen, eli ryhdyin ammatinharjoittajaksi, ja paperisotaa on ollut yllättävän vähän. Hommasin heti alkuun kirjanpitäjän, joka huolehtii paperisodasta puolestani. Yllättävän vähällä byrokratialla tässä pääsee toimimaan, alkuun piti toki perustamisilmoitus tehdä, mutta sen jälkeen paperityötä on ollut yllättävän vähän.
Sitoutuminen ei pelota, joten sitä en ole kokenut ongelmaksi.
"Ja yrittäjistä on sellainen kuva ettei heillä juuri vapaa aikaa ole. "Niska limassa" juostaan menemään. "
Minä tein viime vuonna 2-8h päiviä, harvoin viikonloppuja töissä, ja pidin yhteensä 8 viikkoa lomaa. Vuositulot nousivat silti edelliseen vuoteen verrattuna 17 000 eurolla. Eli vuonna 2009 tein freelancerina näitä samoja hommia.
"Sen verran mulla on muitakin arvoja elämässä kuin työ ja raha, että en haluaisi työn kanssa "naimisiin". Omaakin aikaa pitäis olla."
Samanlaisia ajatuksia minullakin. Teen työtä kotoa, mikä mahdollistaa sen, että voin tehdä töitä "silloin kun huvittaa" ja on aikaa. Toki deadlinet on pidettävä, mutta työaikani on hyvin joustavaa. Jos on kaunis ilma, saatan lähteä käymään torilla tai rannalla, jos taas on sateinen kesäpäivä, vietän sen töitä tehdessä. Mukavan joustavaa tämä yrittäjyys.
"Arvoisat itsenäiset ammatinharjoittajat! Millaisia tuntemuksia Teillä on?"
Päivääkään en vaihtaisi pois. Tuntuuhan se toki välissä siltä, että olisi kivaa olla jollakin toisella töissä, kiinteällä kk-palkalla, riippumatta siitä, tekeekö työtä vai ei. Mutta en minä silti jaksaisi istua toimistossa 8-16 ja tienata rahaa jonkun toisen taskuun, mielummin teen töitä itselleni.
"Kannattiko ryhtyä ammatinharjoittajaksi siis yrittäjäksi?"
No jos tuloja katsoo, ilman muuta. Jos taas miettii muita hyötyjä, niin tottakai. Nyt saan päättää itse lomistani, työajastani ja tulotasostani. Lisäksi saan ottaa vastaan juuri niitä töitä, mitä haluan, ja tehdä ne vaikka rannalla tai Lapissa mökistä käsin.
"Jos kerran ryhdyt yrittäjäksi niin eikös se vähän niin ole, että siitä ei ole paluuta enää? Tarkoitan jos töitä ei ole, työttömyyskorvauksia on turha haaveilla."
Päivääkään en ole elämässäni ollut työttömänä, joten en osaa oikeastaan pelätä sitä. Kyllähän yrittäjäkin voi jäädä työttömäksi, mutta prosessi on hieman vaikeampi, kuin marssia työkkäriin sanomaan, että "oon nyt työtön". Oikeasti en edes tiedä, miten yrittäjän työttömäksi jääminen eroaa duunarin työttömyydestä - kummastakaan en tiedä sen enempää. Makselen silti kiltisti YEL:ää ja olen SYT:in jäsen - kaiken varalta :)