Imettää vai ei?

Minun ratkaisuni: imettää.

Tiedän, että ihan kaikilta se ei onnistu - kuitenkin lähes kaikilta onnistuisi, jos vain saisivat laadukasta imetysohjausta ja olisi halua imettää. Tiedän senkin, että korvikkeellakin kasvaa "hyviä vauvoja", eikä imettäminen tai imettämättömyys ratkaise sitä onko äiti hyvä tai huono äiti. Mutta minusta on uskomatonta, että vielä tänäkin päivänä, kun tiedetään imetyksen kiistattomat edut, niin monesti äidin itsekkäät syyt (esim. pitäisi herätä öisin useammin, ei voisi yhtä helposti lähteä jumpalle, rinnat on alussa arat) ajaa ohi lapsen tarpeiden. Ja ei, ei pidä olla marttyyri, ei saa lakata täysin huolehtimasta omasta hyvinvoinnistaan eikä tarvitse lukkiutua neljän seinän sisälle vuodeksi, mutta kyllä minusta plussaa on jos hyväksyy sen, että hyvä vauvahoito vaatii vähän vaivaa ja häiritsee usein yöunta, ja HALUAA nähdä sen vaivan ja valvoa ne yöt oman lapsensa parhaaksi.

Tutteja ja pulloja ei kaivata ainakaan ensimmäisiin viikkoihin (ellei imetys jostain syystä täysin esty), ja senkin jälkeen vain TARPEEN mukaan. Useimmat äidit kuitenkin ruokkii sekä rinnasta että pullosta, joten pullon käyttöönotto ei ole mikään ehdoton imetyksen loppu tai syy luovuttaa, vaikka jokainen pullolle annettu imaisu on poissa äidin rinnan stimuloinnista - ja joskus niitä pulloimuja tarvitaan lapsen kasvun turvaamiseksi.

No niin. Ampukaa alas.

Minä liputan myös imetyksen puolesta. Raskaana ollessa ajattelin, että imetän jos se vain onnistuu. No heti alkuun tuli mutkia matkaan. Vauva syntyi hätäsektiolla ja joutui teho-osastolle useiksi päiviksi. En ensikertalaisena oikein tiennyt miten minun olisi imetyksen suhteen pitänyt sairaalassa toimia sillä vauva sai siellä pullosta luovutettua äidinmaitoa ja tuttikin oli jo heti laitettu suuhun kun oli syntynyt. Tuntui, ettei imetykseen oikein saanut sairaalasta minkäänlaista apua tai ohjausta.

Kun päästiin kotiin ei vauva rintaa huolinut. Sinnikkäästi kuitenkin rintakumilla sain imetyksen käyntiin ja imetyksen jälkeen annoin hiukan korviketta, jos vauva tuntui vielä nälkäiseltä. Ehkä noin viikon päästä oma maidontuotanto olikin jo päässyt vauhtiin ja sain jättää korvikkeen kokonaan pois. Rintakumilla imetin ensimmäisen kuukauden, ja sitten vain jätin senkin vähitellen pois.

Nyt poika on 6kk ja olemme aloitelleet jo hiukan soseiden maistelua, mutta imetän siis edelleen ja se on vauvan pääasiallisin ravinto. Yhtään kokonaista yötä en ole vauvan syntymän jälkeen nukkunut, sillä hän herää 3-4 tunnin välein syömään. Minusta imetys on kuitenkin niin ihanaa ja palkitsevaa, että jo nyt kaiholla ajattelen aikaa jolloin se loppuu.

Tuttipullosta vauva ei maitoa ole alun jälkeen saanut, sillä rintapumpulla minulta ei oikein maitoa irtoa enkä ole sitä kokenut miellyttäväksi puuhaksi. En ole siis juurikaan ilman vauvaan päässyt jumppaan, kauppaan tms. mutta se ei minua ole häirinnyt. Tiedän, että sekin aika vielä tulee kun saan taas aloittaa omat harrastukset jne.

Mutta imetyksen ohjausta olisin tosiaan tarvinnut ja uskon, että moni alun imetysvaikeuksissa korvikkeeseen turvautuu juuri sen helppouden vuoksi. Oma imetys on kuitenkin mahdollista saada hyvin käyntiin, vaikka alussa hankaluuksia olisikin. Vauvaa pitää vaan pitää paljon rintakontaktissa, joka puolestaan stimuloi maidontuotantoa.

No tulipas tarina, mutta halusin vain tällä sanoa, että ei kannata helpolla luovuttaa, vaikka vaikeuksia olisikin!

Mä ajattelin ennen raskautta ja vielä sen aikanakin etten imetä, koska ajatus oli kummallinen. Siis, että pieni vauva imee rintaani.. Mutta vauvan synnyttyä, oli erittäin luonnollista imettää. Meillä imetys onnistui, tosin rintakumien kanssa, heti alusta alkaen. Toki vaiheitakin oli, jolloin harkitsin puolivakavissani imettämisen lopetusta. Vaiheet tulevat ja menevät ja aina vain jatkoin, koska se ON helppoa, halpaa ja vaivatonta. Imetin sitten loppupeleissä 10 kk ja nyt ajatellen olisin voinut imettää pidempäänkin.

Alussa omat rinnat olivat kuin jonkun toisen. Omituisen, arat, valtavat, ne valuivat maitoa, jne. Pikku hiljaa niistä oudokkeista tuli kuitenkin omat ja ennen kaikkea vauvan :)

Olen samaa mieltä ensimmäisen vastaajan kanssa, että nykypäivän meininki on outoa. Lapsen tulo ei saisi vaikuttaa mitenkään kenenkään elämään, kaiken pitäisi jatkua niinkuin siihenkin asti. Kuitenkin on mullistavaa kun pieni elämä alkaa ja itse on vastuussa siitä pienestä hengestä, hyvinvoinnista ja kasvamisesta. Itseäni ei yöheräilyt haitanneet yhtään, taisi hormonien voimalla mennä ekat kuukaudet. Meillä yösyömiset loppuivatkin kiinteiden tullessa kuvioihin 6 kk iässä.

Nyt ole taas raskaana ja toivon todellakin, että imetys onnistuu tämänkin tulokkaan kanssa. Lisäksi aion imettää ainakin sen koko vuoden. Ihan tarpeekseni olen jo siitä pullorumbasta saanut. Meillä ei tuttipullo kelvannut enää 6 kk jälkeen lainkaan, sitä ennenkin vain pumpattua äidinmaitoa sain vauvalle pullosta menemään. Senkin takia imettämistä oli helppo jatkaa, ei ollut vaihtoehtoja ennen kuin vauva oppi juomaan nokkamukista :)

Tsemppiä imetykseen!

Kiitos vastauksistanne! :)
Olen itsekin tosiaan ajatellut että imettäminen on helppoa, kaikinpuoli. Koitan kutenkin hiukan välttää innostumasta siitä liikaa ettei sitten tulisi niin isoa pettymystä jos maitoa ei tule tai imetys ei vain onnistu jostain syystä.

Yösyöttöjen kanssa minulla ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa mutta olen kovin uninen ollut aina. Ja olen pohtinut miten mahtaa imetys yöllä sujua. Mutta olen myös ajatellut että ehkä vauvan syntymä muuttaa asian. Ehkä heräilen sitten paremmin kun on oikeasti syy siihen.

Joo toki mietin myös omaa jaksamistani. Olen heikko, myönnän sen, ollut aina. Lapsella on isä joka myös asuu kanssamme mutta tiedän että minun tehtäväni on hoitaa siivous, tiskaus, pyykkäys, vauva jne.. Apuja ei varmasti kauheasti tule tai ainakin todella vähän. Olen ajatellut tämänkin asian niin että vauva tuo minulle voimaa ja jaksamista varmasti.

Ehkä nämä asiat vaan sujuu jotenkin :)

otan mielelläni lisääkin vastauksia :)

Heippa! Painiskelin vielä hetki sitten samojn kysymysten kanssa ja haluankin nyt jakaa oman imetyskokemukseni tähän saakka kun tyttäreni on kuukauden ikäinen.

Mietin kaikkia noita samoja asioita ja punnitsin rintamaidon ja korvikkeen etuja ja haittoja. Olin halukas kokeilemaan imetystä, etten sitten kadu jos en olisi yrittänyt kunnolla. Sairaalassa kun sain tytön salissa rinnalle, tiesin heti, että haluan imettää. Ensi-imetys sujui oikein hyvin ja sen jälkeen päätin, että en luovuta helposti. Imetys tuntui näin kokemattomalta lähtevän hyvin käyntiin ja sain oikein hyvää ohjausta asiaan. Kuitenkin, maitto ei heti noussut ja tytön paino pääsi tippumaan liikaa ekan kahden vuorokauden aikana. Jäimme vielä sairaalaan ja toisena päivänä aloitettiin pumppaus, jotta maito nousisi paremmin. Samana iltana se lähtikin nousemaan ja voi h**vetti sitä tuskaa.. Silloin ajattelin että jos tämä tämmösenä jatkuu niin en halua imettää. Onneksi oli ihanat kätilöt, jotka tsemppasivat ja lohduttelivat, ettei tämä vaihe kestä kauaa. Ja niinhän se oli, meillä maitomäärä alkoi vakiintua nopeasti eikä ekan viikon jälkeen ole rinnat olleet arat.

Yöheräilyt eivät ole olleet vaikeita lainkaan, vaikka niitä alkuun vähän pelkäsin. Olen jaksanut yllättävän hyvin. Vauva herää 2-4 tunnin välein, syö, röyhtäisee ja laitan takaisin sänkyyn jatkamaan unia. Kerran yössä vaihdan vaipan. Joskus nukahdan siihen, kun vauva syö ja saatan herätä parin tunnin päästä ja vauva tuhisee tyytyväisenä vieressä. Siinäpä jatketaan seuraavaan syöntiin saakka :) Jotkut pelkää, että pyörähtää vauvan päälle mutta minä en usko näin käyvän. En usko, että selvinpäin oleva, terve äiti pyörähtää lapsensa päälle.

Jotkut päivät ovat tosiaan niitä, että vauva roikkuu rinnalla tunnin välein tai tunnin putkeen :) näitä ns. tiheän imun jaksoja on ollut muutamia kuukauden aikana, mutta en ole niitäkään kokenut vaikeiksi, telkkarista tulee kaikkee typerää jota kattoa. Ja uutiset on päivän ohjelma nykyään :)

Tutti meillä tosin otettiin käyttöön n. viikon ikäisenä, kun tytöllä on äärimmäisen kovat imuhalut. Imeskelee huvikseen sormiaan vaikka ei nälkä ole, niin silloin olen antanut tutin suuhun jota lupsuttelee aikansa ja sylkee pois kun ei huvita imutella. Huomaan kyllä jo vauvasta, milloin on nälkä ja milloin imeskelee huvikseen. Tutin käyttö ei ole vaikuttanut imuotteeseen, jota myös alkuun pelkäsin.

Maitoa pumppailen päivittäin pakkaseen niiden hetkien varalle, että joudun jättämään tytön isänsä kanssa kahdelleen pidemmäksi aikaa tai viemään mummille hoitoon. Koska aion myös pyhittää itselleni aikaa mm. käymällä kampaajalla.

Mies osallistuu vauvan hoitoon myöskin, mutta muulla tavoin kuin syöttämällä. Esim. röyhtäyttämällä, kylvettämällä, vaipattamalla ja seurustelemalla. Eli isäkin voi ihan hyvin osallistua, vaikka itse imetän ja pääasiassa vauvaa hoidan, mutta siksihän minä äitiyslomalla olenkin.

Eli olen ehdottomasti imetyksen puolella, se on vauvalle parempi, edullisempi ja helpompi vaihtoehto. Mutta ymmärrän ettei se kaikilla vaan onnisu, mutta uskon, että monella onnistuu kun sitkeästi yritää eikä lannistu alun hankaluuksista ja ota pulloa liian helposti käyttöön.

Kannustan edes kokeilemaan, itse olen vai nauttinut tästä. Mutta se ei tee huonoa äitiä sinusta, jos et imetä. Sillä, mistä se maito tulee, pullosta vai tissistä, ei ole vauvalle merkitystä, se rakastaa sinua silti.

Kyllä mä aijon kokeilla imettämistä. Mä en vaan tiedä yhtään mitä siitä ajattelis. Mutta aijon kokeilla, sen näkee sitten miten menee. Ja niin saanhan mä sitten otettua korvikkeet käyttöön jos ei onnistu.

Hirveän monella tutulla on imetys loppunut melkein heti mutta he ovat joutuneet antamaan lapselle korviketta imettämisen lisänä tai sitten oman mukavuuden takia. Ajattelen jotenkin että imetyksen loppuminen johtuu siitä. Vai onko se vain ollut luovuttamista, en tiedä. Mutta ilmeisestikin paras olisi ettei korviketta sekoita imettämisen kanssa kauheasti jos ei ole pakko?

Tutitonta en lapsestani välttämättä halua mutta jos ei hän ei sitä tarvi ni sitten ei syödä tuttia :) Yhden tutin olen ostanut varastoon, katotaan sillä alku ja ostetaan sitten lisää jos tarvinee.

Rintapumppu ja rintakumit on jo valmiina, kaiken varalta.

Onhan se imettäminen helppoa, reissujakin ajatellen :) Kun ei tarvi etsiä paikkaa missä lämmittää maito tai raahata niitä kaikkia tarvikkeita mukana. :)

Imetys on todellakin helppoa esim. reissuissa. Kuten aiemmin kerroinkin vauva kulkee minulla yleensä mukana. Olen imettänyt kaupan sovituskopeissa, kahviloissa jne. Vauva on ollut minulla mukana myös luennoilla ja olen imettänyt häntä mm. vessassa. Sen puolesta imetys on todellakin helppoa kun vauvan ruoka kulkee aina oikean lämpöisenä mukana.

Mitä tulee osittaisimetykseen niin minun mielestä täysimetys on helpompaa ja usein juuri se korvikkeen anto sitten lopulta sotkee/lopettaa oman maidon tuotannon.

Käytä molempia, meillä tyttö söi alkuun pullosta ja opeteltiin rinnalle vasta laitokselta päästyä. Kotona alkuun söi pullosta ja rinnasta vuorotellen ja sitten päätin, että nyt pullottelu riittää ja niin vain tyttönen tyytyi pelkkään rintamaitoon, vaikka alkuun vähän kiukkusikin asian suhteen. Älä usko niihin, jotka väittävät, että pulloruokittu lapsi ei osaisi tai oppisi ottamaan rintamaitoa. :) Tuttia meillä ei koskaan tarvittu, koska rintaa oli tarjolla aina, kun tuli se imemisen tarve. :) Ja voittehan te jakaa kotona ruokailut niin, että isä käyttää pulloa ja sinulta sitten rintamaitoa. :)

Mukavaa kevättä ja vauvanodotusta.

ehdottomasti kannattaa! Ykköstä en imettänyt koska olin muutenki paniikissa ja hermona koko ajan. Että pääsisin itse helpommalla kun mies myös herää syöttämään. En jaksanut tai viitsinyt nähdä vaivaa imetyksen eteen. Jäi kytemään toive josko joskus vielä toisen kanssa onnistun ja haluan kokea imetyksen. Se nyt vaan on karu totuus että vauva vaatii alkuun paljon se vaan on niin. Luota itseesi. Minäkin onnistuin vaikka alkuun valu veri nänneistä ja olin heittämässä kinttaat tiskiin. Ja meillä syötiin monta kuukautta 2h välein. Äidit ahdistuu siitä kun lapsi rajottaa omia menoja. Vauva on hetken pieni,kyllä sen ajan kestää. Imetys kokemuksena on mitä tyydyttävintä,tuntea miten oma lapsi saa äitinsä omaa maitoa,luontaista ja parasta. Pulloilun kokeneena voin sanoa ettei siinä läheisyys ole samanlaista. En antanut tuttia kuin 2vk iässä,aina rintaa kun halus,en tippaakaan lisämaitoa. Ja mulla toimi. Karua mutta itsekkyys pois hetkeksi. Ei kuitenkaan tartte 3v imettää ja jos käy liian vaikeaksi niin pullo sitten. Harvalla se niin alkaa että tissi suuhun ja kaikki menee täydellisesti.

Mulla on kuukauden ikäinen tyttö, joka syntyi hätäsektiolla. Sai jo sairaalassa lisämaitoa, kun ei paino meinannut nousta. Nyt kotona oon tehnyt niin , että imetän aamulla päivällä, mutta iltaisin annan imetyksen päälle "unitujauksen" korviketta, että yöuni olisi mahdollisimman pitkä. Noin puoli desiä yleensä, joskus ottaa enemmän joskus vähemmän.

Ihan hyvin ollaan onnistuttu alusta asti tässä, tytsy nukkuu yöllä 5-6 tuntia putkeen. Sen jälkeen herää tissille, nostan tytön sänkyyn viereeni ja siinä sitten torkutaan pitkälle aamupäivään. Heräillään n. tunnin välein syömään mut ei se mun unia hirveesti haittaa, sen kun törkkää välillä tissin vauvan suuhun.

Vauvasta se taitaa olla kiinni, miten imetys pulloilu onnistuu. Meillä pullon antaminen ei ole vaikuttanut imuotteeseen mitenkään, mutta esim. mun kaverin vauvalle ei ole kelvannut pullo ollenkaan (7 kk vanha). Toisen kaverin vauva taas kadotti hiljalleen imuotteen kokonaan, kun ruokittiin alusta asti osin korvikkeella.

Mun kokemuksen mukaan on hyvä antaa pulloakin välillä, esim. kerran tai kaksi päivässä, jotta vauva oppisi syömään siitäkin. Äiti ei sitten ole koko ajan vauvassa kiinni, kun iskäkin voi syöttää välillä. Antaa vaikka sitten omaa pumpattua maitoa, jos ei korviketta halua käyttää.

Pullosta syöminen ei yleensä ole mikään välttämätön taito ellei äiti suunnittele imetysajalle omia menoja niin että on jo valmiiksi odotettavissa toistuvia väliin jääviä syöttöjä, satunnaisen äidin poissaolon ajan voi antaa maitoa tarvittaessa kupista/lusikalla. Tämä siis vinkiksi niille, jotka ei itse haluaisi ottaa sitä riskiä, että pullo sotkee imuotteen - eihän niin toki läheskään aina käy!

On varmasti olemassa paljon hyviä tapoja, mut kyllä minusta on luonnollisempaa että se vastasyntynyt herää yöllä nälän mukaan syömään 2-4h välein eikä nuku ähkysyötettynä pitkiä unia. Siis jos rintamaito riittää "normaaleihin" syöttöväleihin niin en yrittäisi venyttää niitä korvikkeella. Todennäköisesti siitä ei ole mitään suurta haittaa, ja hyvä jos auttaa äitiä pysymään tolkuissaan, mutta esimerkiksi muutama lastenosaston kokenut hoitaja luennoi minulle että illalla "ähkysyötetty" pikkuvauva, joka nukkuu pidemmät unet, kärsii herkästi yöllä matalasta verensokerista eikä jaksakaan sitten herätä ilmoittelemaan nälästään heti kun tarvis olisi -> ja se sitten sotkee taas seuraavan päivän luonnollista nälänmukaista syömistä. Tiedä sitten, olivatko oikeassa... ai niin, ja yösyötöthän on maidontulon ja maidon riittävyyden kannalta niitä arvokkaimpia (hormonaalisista syystä), siitä lisäenergiaa inhottaviin yöheräämisiin! :)

Ei moite, kommentti. Keskustelua.

Ihan oikeilla jäljillä tunnut olevan, toivottavasti imetys tulee sinulla onnistumaan! Yösyöttöjä ei kyllä kannata yhtään pelätä, niistä tehdään turhaan sellainen kauhea mörkö. Öisin imetyksen aikana erittyy melatoniinia eli hormonia, joka rauhoittaa sekä äitiä että vauvaa ja tekee molemmista valmiiksi vähän uneliaan. Näin luonto siis auttaa äitiä jaksamaan yöimetykset. Siinä mielessä pulloruokinta voi olla äidille paljon rankempaa öisin, koska sen jälkeen sekä vauva että äiti saattavat olla liian virkeitä eivätkä onnistu heti nukahtamaan.

En tiedä meneekö se kaikilla näin, mutta oma vauvani nukahti AINA rinnalle yöimetyksen päätteeksi. Hän ei herännyt siinäkään vaiheessa kun siirsin hänet pinnasänkyyn (ja usein vielä röyhtäytin) ja sitten vain jatkoin itsekin uniani. Usein torkahtelin jo siinä kun vauva oli vielä rinnalla ja heräsin sitten jonkin ajan päästä siirtämään vauvan omaan sänkyynsä. En oikeastaan kokenut että yöimetys olisi ollut mitenkään erityisen rankkaa ja varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana olin niin hormonihuuruissa, että jopa neljän tunnin yöunien jälkeen olin ihan täynnä virtaa! Ja minä vielä olen normaalielämässä todella uninen ihminen, tarvitsen ihan säännöllisesti 9-10 tunnin yöunet voidakseni ylipäätään toimia normaalisti. Kyllä ne synnytyksen jälkeiset hormonit oikeasti auttavat jaksamaan :)

Ai muuten, se juttu vielä että mikäli todella haluat että imetys onnistuu, yöimetykset ovat vähän niin kuin pakollinen juttu. Varsinkin imetyksen alkuaikoina (ainakin ekat 6 viikkoa) yöimetys nimenomaan aktivoi maidon nousua ja vaikuttaa siis koko vuorokauden maitomäärään. Pulloruokinta öisin on todellakin kuolinisku imetykselle. Ehkä siinä sitten yksi selitys siihen miksi niin monella äidillä maito vain salaperäisesti "loppuu" aivan liian pian.

Tutin antamista en yhtään pelkäisi, meillä se ei ainakaan (ennestään huonoa) imuotetta yhtään haitannut. Oikeastaan parempi vain että opetat vauvasi tutille viimeistään kuukauden ikäisenä, sillä tiedän lähipiiristä aika monta lasta jotka eivät koskaan tutille oppineet. Eihän siinä mitään mutta monesti on niin helppo saada lapsi rauhoittumaan sen tutin avulla. Jos vauva ei huoli tuttia, äidin on pakko itse toimia tuttina ja ottaa tissiä esiin vähän missä tilanteessa milloinkin koska lapsi ei muulla tavoin rauhoitu... En suosittele.

Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen että päätin kirjoittaa tänne asiasta! Olette saaneet minut tuntemaan paljon varmemmaksi! :) Kiitos siitä.

En ole osannut ajatellakaan asiaa tuolta kantilta että jos en anna tuttia lapselle niin lapsi ottaa minusta tutin.
Enkä tiennyt yösyöttöjen olevan noin tärkeitä maidon tuotannon kannalta. Minulle neuvolassa painotettiin vain ihokontaktia, kuinka se tekee hyvää maidon tuotannolle ja muutenkin on hyväksi vauvalle. Mahdollisimman paljon pitäisi olla vauvan kanssa rinnatusten.

Nyt olen varma (olinhan aikasemminkin) että kokeilen sinnikkäästi imettämistä ja koitan pitää pullot ja korvikkeet poissa kuvioista. Pulloa voisi kumminkin antaa esimerkiksi kerran päivässä, eikö vain? Että vauva osaisi tarvittaessa syödä myös siitä. Ajatellen sitä jos minun tarvitsee käydä lääkärissä tai jossakin muualla. Hammaslääkäri käynti olisi edessä ja nyt ei oikein ole semmoinen olo että haluaisin mennä tämän vatsan kanssa sinne pötkötteleen joten olen ajatellut mennä vasta kun vauva syntyy, jos vaan hammas kestää sinne asti suht kivuttomana.

Hmm.. Ehkä hiukan erikoinen kysymys joka on pyörinyt ennen raskauttakin välillä mielessä.. Voiko nännien muoto tai koko tai ylipäätänsä voiko nännit vaikuttaa jotenkin imettämiseen..?

Tuosa tutin antamisesta vielä...

Teet toki niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta, itse en antaisi ensimmäineen 2-4 viikkoon, jotta nännit saisivat enemmän stimulaatiota ja näin maidonnousu olisi varmempaa. On hyvin vaikeaa sanoa, johtuuko vauvan tutin hylkiminen siitä, että sitä olisi tarjottu "liian myöhään", kun on olemassa myös niitä vauvoja, jotka eivät huoli tuttia synnytyssairaalassa eikä myöhemminkään.

Pullosta ja korvikkeesta vielä... olen kuullut joitain kokemuksia (en tiedä kuinka yleistä), että vauva tottui korvikkeen makuun (makeampaa kuin rm?) ja alkoi siksi hylkiä rintamaitoa. Joissain tuttipullomalleissa virtauksen nopeutta voi säätää, olisikohan tästä apua ettei totu saamaan maitoaan pullosta "liian helposti" varrattuna rinnan imemiseen? Itse yrittäisin kuitenkin ensisijaisesti antaa satunnaisen pumpatun rintamaidon lusikalla, hörpyttämällä tai neulattomalla lääkeruiskulla. Vähän isompien vauvojen kanssa jotkun ovat käyttäneet nokkamukia.

Tosiaan siis ajattelin että pullosta antaisi pumpattua äidinmaitoa. Jos pumppaus onnistuu. :) Pitäisi ne korvikkeet poissa kuvioista niin kauan kun mahdollista.

Mulla siis nännit todella pienet ja "laiskat" (jos nyt niin voi sanoo), siksi olen pohtinut onko niistä jotakin haittaa. Rintakumit mulla tosiaan on jo varmuuden vuoksi, käytetään niitä sitten jos näyttää siltä. Mulla on myös rintapumppu jo valmiina, pitäiskö sillä hiukan "treenata" niitä nännejä?

Täysin off topic tulen tänne kirjoittelemaan. Ystäväni lopetti toisen lapsensa imettämisen n. 2 kuukauden jälkeen. Ensimmäistä ei pystynyt imettämään ollenkaan. Luulisi, että jos toista lasta pystyy imettämään, haluaa hoitaa imetyksen mallikaasti ainakin 6kk. Ei ole pokkaa kritisoida häntä päin naamaa, koska en ole äiti, enkä tiedä, millaista imettäminen on, mutta en voi ymmärtää hänen ratkaisuaan. Hyvänen aika sentään, lapsettomanakin olen kuullut monista rintaruokinnan hyvistä puolista kertovista tutkimuksista, enkä voisi itse ajatellakaan lopettavani imetystä noin pian! Ja syynä oli se, että imetys häiritsi jotenkin rouvan elämää. Mitä järkeä tuollasessa päätöksessä on? Mielestäni hän tekee vain hallaa lapselleen (ja itselleenkin, jos imettäminen auttaa luomaan läheisempää suhdetta vauvaan). Mutta, hauska kuulla, että täällä on fiksumpia naisia =). Ja pitää vielä lisätä, että ymmärtäisin lopetuspäätöksen, jos hänellä olisi ollut joku parempi syy kuin että "se on hankalaa".

Jos äiti sanoo, että imetys on hankalaa, kannattaa uskoa. Se voi olla todella hankalaa, ja kipukin voi olla pahempaa kuin esim. synnytyksessä ja jatkua vaikka useita viikkoja. Synnytys sentään on parissa päivässä ohi ja siihen saa puudutuksia, jos tahtoo. Imetykseen ei puudutuksia tarjota... Myös lapsen kasvuhäiriöitä voi tulla herkemmin kuin pullolla, kannattaa varautua niihinkin etukäteen. Kansainvälisesti ajatellaan, että 170 g viikossa pitäisi vähintään kasvaa, se riittää. Jos tulee vähemmän, niin imetyksen tehostamista ja tiheitä punnituksia, tai vaihtoehtoisesti korviketta.

Kannattaa varmasti kokeilla imetystä, mutta jos se ei kovallakaan yrittämisellä suju, niin ota mieluummin pullo kehiin kuin että päästät itsesi uupumaan. Yöimetykset sinänsä eivät välttämättä ole kovin raskaita ja just yöllä imetys on mielestäni helpompaa kuin pulloilu.

Ei tarvitse opettaa pullolle ns. varmuuden vuoksi. Meidän neiti (nyt 5vko) ei ole saanut pulloa kuin alle viikon ikäisenä, kun ei vielä maito kunnolla noussut, mutta siltikin tänään pullosta joi oikein hyvin kun kävin tänään kampaajalla.
Ennemminkin ajattelen näin, että vauva voi oppia siihen, että pullosta tulee maito helpommin ja alkaa sitä myöten hylkiä rintaa, jolloin taas annat useammin pullosta ja maidontuotanto kärsii ja kohta loppuu ja sitten ihmettelet että miksi maito ei riittänyt.

Monien maidontuotanto tosiaan häiriintyy juurikin siksi, että annetaan liian herkästi korviketta. Vauvat oikeasti välillä jopa asuu tissillä, ja se johtuu siitä, että he säätelevät maitomäärää itselleen sopivaksi, ei siitä, että ei saisi tarpeeksi maitoa. Vauva ottaa rinnasta tarvitsemansa, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Se ei ole helppoa, mutta harjoitus tekee mestarin. Se uuvuttaa välillä, mutta tämäkin on ohimenevä vaihe.

hankalia juttuja, kun ei tiedä miten vauva käyttäytyy minkäkin asian suhteen..
Ehkä alku koitetaan mennä sinnikkäästi vain imettämällä. Katotaan miten alkaa sujumaan, säädellään sitä sitten ja käytetään pulloja jos tarvii.

Tää on kyllä semmoinen asia joka on kaikkein eniten saanut mun aivot ajattelemaan. Mun tutut ja kaverit on hirmu vähän imettänyt lapsiaan joten aihe on minulle sinänsä aika uusi ja ehkä sen takia olen hiukan epävarma koko asiasta enkä tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.

Totuus on kuitenkin se, että aina se maito ei vaan yksinkertaisesti riitä vaikka seisois päälläänsä. Itse imetin vauvaani 4kk nonstoppina yötä päivää. Alussa imuote oli huono ja imetys onnistui ekat 2kk vain rintakumin kanssa. 2kk iässä ote korjaantui itsestään vauvan kasvun myötä ja päästiin eroon kumista. Ekat 2kk käytin koko ajan imetyksen lisäksi myös pummppua 1,5 -2h välein, öisinkin.Luksusta oli kun joskus nukuin 3h. Lopputulos meillä oli kuitenkin se, että vauvalle piti antaa (tosi pienissä erissä pitkin päivää) aina vähintään 350-400ml korviketta. ELi mentiin parhaimmillaan 50/50 systeemillä. Arvatkaapa oliko rankkaa imettää 24/7 ja yrittää vielä jossakin välissä ehtiä/jaksaa pestä ja steriloida ne 20 pulloa!! Lopputuloksena kaikesta minulla oli sitten synnytyksenjälkeinen masennus. Joka korjaantui kun lopetin imetyksen! Eli haluan sanoa kaikille, että luovuttakaa hyvät äidit se imetysyritys ajoissa jos ei kerta kaikkiaan onnistu.Ja nauttikaa vauvastanne!

Yksi juttu mikä vielä tuli mieleeni on se, että imetysaikana täytyy muistaa juoda riittävästi. Tämä varmaankin kuulostaa ihan itsestäänselvältä, mutta epäilen että monella äidillä imetys voi kariutua siihen ettei tajuta millaisia määriä se todella tarkoittaa. Se voi olla jopa tuplasti nestettä normaalitilanteeseen verrattuna. Imetysaikana ei riitä että juo päivässä pari kupillista teetä ja puoli litraa mehua. Itse asiassa tee ja kahvi kannattaisi unohtaa kokonaan, sillä maidon muodostumiseen keho tarvitsee PALJON nestettä ja kahvi ja tee poistavat nestettä - ei siis hyvä yhdistelmä. Minulla yksikin kaveri valitti kun ei maito riitä ja samalla hän juo päivässä litratolkulla teetä, olkoonkin että osa siitä on imetysteetä. Parempi kun joisi vettä vaan.

Ehkä kaikilla ei nesteentarve ole imetysaikana yhtä suuri, mutta minä olen joutunut todellakin panostamaan juomiseen koska maito vähenee heti jos meinaan kuivua yhtään. Esimerkiksi nytkin vaikka yöimetykset ovat jo jääneet pois, yöllä herätessä on pakko juoda ainakin iso lasillinen vettä tai muuten maitomäärä on aamulla pienempi kuin yleensä. Kuumeisena nesteentarve on vielä reilumpi ja tuntuu että jos normaali kuumepotilas juo päivässä pari litraa ylimääräistä niin imettävä kuumepotilas tarvitsee sen vielä tuplana! Ja sama juttu helteellä. Jos siis tuntuu ettei maito riitä niin tätä konstia kannattaa testata, sillä vaikutuksen näkee jo samana päivänä.

Jep, tuo on tosi tärkeä asia tuo juomisesta muistuttaminen. Itse join muuten normaalisti, mutta aina imetyksen yhteydessä ylimääräisen lasillisen vettä. Luulisin juoneeni ainakin tarpeeksi kun piti ravata pitkin yötä pissalla :)

Kannaataahan sun ainakin kokeilla imetystä, jos ei onnistu ni ei voi mitään :) itelläni nyt 4kk tyttö joka saanut ihan koko ajan korviketta, kun multa ei kerta kaikkiaan tullu maitoa... annoin kyllä tytön imeä ja sanoivat osastolla että hällä ihan oikea ote ja yritystä, mut saális kovin vähäinen :(

olishan tuo ollut paljon helpompaa, aina mukana, hyvän lämmintä, terveellistä ja se hetki sen lapsen kanssa olis ollu ihan spesiaalia, siltä musta siis tuntuu kun en oo siihen kyenny, ymmärrän toki ettei sekään oo aina helppoa jos lapsi on koko ajan tissillä.. Toisaalta nyt myös isä on voinut syöttää lasta ja samoin mummut, ihan huippua niiden mielestä :)

koita, älä stressaa! ei hyvä äitiys oo tissistä kiinni!!!

Terveystiede jatkaa siitä mihin LÄÄKEtiede pysähtyi:

""...........jatkuu.
Lapsen suunnittelu, odottava äiti, vauva ja lapsi:

>>>>Luontoäiti on järjestänyt siten että sekä äiti, että sikiö/vauva oleteusarvoisesti altistuvat samoille allergeeneille odotus- ja imetys-aikana, jolloin äidin on pystyttävä tuottamaan vasta-aineet sekä itseään, että lastaan varten. Lapsi saa oman immuunipuolustuksesi tuottamat vasta-aineet äidinmaidossa!

Voit varmistaa tulevan lapsesi terveyden jo lapsen suunnittelu vaiheessa syömällä kolmea tärkeintä probiootti-bakteeria koko ajan vähintään(!) imetyksen loppuun asti->>>>jonka pitäisi kestää vähintään 12-kuukauden ajan! Ja tällä varmistat myöskin itsesi pysymisen infektiovapaana. Emättimestä löytyy noin 20g probiootti-bakteereita.

>>>>Voit varmistaa lapsesi mahdollisimman terveen elämän antamalla lapsellesi probiootti-bakteereita (mhb) vauvasta asti, sen takia että lapsen immuunipuolustus kehittyy yhteen ikävuoteen mennessä, jonka jälkeen lapsi itse vasta kykenee tuottamaan tarvittavat vasta-aineet.

>>>>*Huom!
- Elollisten-yksimahaisten immuunipuolustuksen perusta on allamainitut kolme Probiootti bakteeria-oli sitten kyse aikuisesta tai lapsesta-miehestä tai naisesta-kissasta tai koirasta, jolloin palautusprosessi tarvitsee prikulleen(!) nämä kolme tärkeintä bakteeria:
1. Lactobacillus asidophilus(L-a),
2. Lactobacillus bulgaricus(L-b) ="antibiootti"-bakteeri ja
3. Bifidobacterium.

>>>>*Huom!
- Älä lämmitä ruokia mikroaaltouunissa, siksi että mangnetronin synnyttämällä 2450-Megahertzin sähkömagneettisella-säteilyllä aiheutetaan nestemolekyylin värähtely ja lämpö syntyy moolekyylien hankausliikkeestä toisiaan vasten ja lämpeneminen alkaa:
*ytimestä==>kohti==>pintaa(!), jonka seurauksena "ruoka tuhoutuu"(=kiehuu) vaikka pinta olisikin vielä viileä!
Voit lämmittää esimerkiksi tuttipullon siten että; lämmitä mikroaaltouunissa vesi sopivassa astiassa 35..... 40oC ja laita tuttipullo lämpenemään tähän vesiastiaan, jolloin nesteen lämpeneminen alkaa:
*pinnasta==>kohti==>ydintä(!) jolloin ruuan, mm Probiootti-bakteereiden tuhoutumista ei tapahdu koska lämpö ei ylitä 40oC.

- Lapsesi ja kotieläimesi eivät pysty kertomaan seuraavasta ongelmasta joten lue: "Koiran yksitoista pyyntöä ihmiselle"!
Jatkuu...""
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Naisten_vaivat_ja_parantavat_bakteerit.html

ja lue:
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Aktinobakteerit&Diabetes.html

kannattaa olla ehkä suunnittelematta liikoja. muista itse syödä ja etetnkin juoda hyvin. itsellä iski jano aina imettäessä. hanki joku sivupöytä tms johon varaat imetyseväät käden ulottuville alkuviikoiksi. isä voipi passata tässä, sopii ja kuuluu hänelle.

rintapumppu ja pullot on parempi kuin korvike.