Kristillisen kasvatuksen saaneina me kaikki usein pidämme itsestäänselvyytenä sitä, että Jeesus Nasaretilainen (n. 0 - 30 jkr) on ollut todellinen historiallinen henkilö. Eri asia on sitten se, millä tavalla me hänet käsitämme, saarnaajana, poliitikkona, profeettana, messiaana, Jumalan poikana, UFO-miehenä tai vain kajahtaneena julistajana. Erinäisten lähteiden perusteella, joista tärkeimpänä mainitsisin Abelard Reachlin kirjan: "The true Authorship of the New Testament" lähtisin siitä, että kaikki Uuden Testamentin keskeiset henkilöt (Pilatusta, Augustusta ja Herodeksia lukuunottamatta) ovat tekaistuja romaanihenkilöitä. Koko tarina Jeesuksen elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja taivaaseen astumisesta viittaa, asiaa tarkemmin tutkittaessa, fiktiiviseen kertomukseen, joka on jollekin tai johonkin määrättyyn tarkoitukseen tilauksesta luotu.
Miksi ja koska Uuden Testamentin kirjat sitten kirjoitettiin? Vanhin evankeliumeistahan on ns. Markuksen evankeliumi, joka on syntynyt vuoden 60 jkr paikkeilla. Tilanne Palestiinan alueella oli ensimmäisellä vuosisadalla hyvin levoton. Juutalaiset kapinoivat alituisesti roomalaisten ylivaltaa vastaan ja monenlaisia hyypiöitä astui esiin siellä täällä uskotellen ihmisille olevansa muinaisten profeettojen ennustama messias, jonka tehtävänä olisi vapauttaa Israel ulkomaalaisten vallasta ja tuoda Jumalan valtakunta maan päälle. Nämä "messiaat" saivat seuraajia ja roomalaisten täytyi tuon tuostakin sammutella kapinapesäkkeitä siellä täällä. Tuolloin eli Roomassa tunnettu Pison aristokraattiperhe, jokia omisti oman kirjakustantamon ja laajan lähdekirjastomateriaalin. Pison rikkaaseen perheeseen kuului monta oppinutta ja kirjailijaa. Palestiinan levottomuuksien vuoksi Rooman keisari Nero antoi Pison perheelle tehtäväksi laatia kertomus kuvitteellisesta henkilöstä, joka olisi elänyt Israelin alueella muutama vuosikymmen takaperin ja joka olisi täyttänyt kaikki Vanhan Testamentin asettamat vaatimukset messiaasta mutta jonka ajatus Jumalan valtakunnasta oli puhtaasti hengellinen eikä poliittinen. Näin saataisiin juutalaiset keskittämään voimansa yksinomaan hengellisiin asioihin ja unohtamaan poliittisen kapinoinnin. Tarkoitus oli siis "kesyttää" juutalaiset kuuliaisiksi alamaisiksi noudattamaan periaatetta: "Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu" (Mark.12:17).
Vuonna 60 kirjoitettiin siis ensimmäinen laitos Jeesuksen elämästä. Sen kirjoitti Pison perheen päämies ja kustannusliikkeen johtaja Lucius Calpurnius Piso. Tärkeimpänä lähdeteoksenaan hän käytti juutalaisten omaa Vanhaa Testamenttia eli "lakia, profeettoja ja kirjoituksia", kuten sitä tuolloin kutsuttiin. Esikuva Jordan-virran rannalla asustelevasta Johannes Kastajan askeettilahkosta saatiin Qumranin essealaisista ja idea heidän suorittamastaan Jeesuksen upotuskasteesta (Mark.1:9-11) sekä erämaassa 40 päivää kestäneistä kiusauksista (Mark.1:12-13) puolestaan intialaisen Gautama Buddhan ja persialaisen profeetta Zarathustran elämäntarinoista. Pison perheen kirjasto oli näet hyvin laaja. Samalla romaanihenkilö Johannes Kastaja samaistettiin profeetta Eliaan kanssa (Mark.9:11-13), jonka profeetta Malakiaan mukaan piti tulla takaisin ennen messiasta (Mal.3:23). Faktaa ja fiktiota sekoitettiin toisiinsa laittamalla maaherra Pilatus tutkimaan Jeesuksen asiaa (Mark. 15). Ja koska toivossa on aina hyvä elää, liitettiin mukaan myös ennustuksia Jeesuksen takaisin tulosta, jolloin maailman asiat laitettaisiin kuntoon lopullisesti (Mark.13:5-37). Tämä "Markuksen"(tai oikeammin Luciuksen) evankeliumin alkueräisversio päättyi jo jakeeseen 16:8, jossa Jeesuksen haudan tyhjyyttä ihmettelevät naiset juoksevat kauhuissaan pois saatuaan enkeliltä tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tämä asiahan myönnetään myös vuoden 1992 painoksen marginaalin lähdeviitteessä. Reachlin teoriaa tukee myös se, että "Markuksen" evankeliumi on hyvin "juutalainen" sikäli, että se on selvästikin suunnattu yksinomaan juutalaisille. Tämän voi jokainen lukija itse havaita. Kirja painettiin Roomassa ja sitä alettiin levittää Jerusalemista käsin. Kenties jo 60-luvul
Miksi ja koska Uuden Testamentin kirjat sitten kirjoitettiin? Vanhin evankeliumeistahan on ns. Markuksen evankeliumi, joka on syntynyt vuoden 60 jkr paikkeilla. Tilanne Palestiinan alueella oli ensimmäisellä vuosisadalla hyvin levoton. Juutalaiset kapinoivat alituisesti roomalaisten ylivaltaa vastaan ja monenlaisia hyypiöitä astui esiin siellä täällä uskotellen ihmisille olevansa muinaisten profeettojen ennustama messias, jonka tehtävänä olisi vapauttaa Israel ulkomaalaisten vallasta ja tuoda Jumalan valtakunta maan päälle. Nämä "messiaat" saivat seuraajia ja roomalaisten täytyi tuon tuostakin sammutella kapinapesäkkeitä siellä täällä. Tuolloin eli Roomassa tunnettu Pison aristokraattiperhe, jokia omisti oman kirjakustantamon ja laajan lähdekirjastomateriaalin. Pison rikkaaseen perheeseen kuului monta oppinutta ja kirjailijaa. Palestiinan levottomuuksien vuoksi Rooman keisari Nero antoi Pison perheelle tehtäväksi laatia kertomus kuvitteellisesta henkilöstä, joka olisi elänyt Israelin alueella muutama vuosikymmen takaperin ja joka olisi täyttänyt kaikki Vanhan Testamentin asettamat vaatimukset messiaasta mutta jonka ajatus Jumalan valtakunnasta oli puhtaasti hengellinen eikä poliittinen. Näin saataisiin juutalaiset keskittämään voimansa yksinomaan hengellisiin asioihin ja unohtamaan poliittisen kapinoinnin. Tarkoitus oli siis "kesyttää" juutalaiset kuuliaisiksi alamaisiksi noudattamaan periaatetta: "Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu" (Mark.12:17).
Vuonna 60 kirjoitettiin siis ensimmäinen laitos Jeesuksen elämästä. Sen kirjoitti Pison perheen päämies ja kustannusliikkeen johtaja Lucius Calpurnius Piso. Tärkeimpänä lähdeteoksenaan hän käytti juutalaisten omaa Vanhaa Testamenttia eli "lakia, profeettoja ja kirjoituksia", kuten sitä tuolloin kutsuttiin. Esikuva Jordan-virran rannalla asustelevasta Johannes Kastajan askeettilahkosta saatiin Qumranin essealaisista ja idea heidän suorittamastaan Jeesuksen upotuskasteesta (Mark.1:9-11) sekä erämaassa 40 päivää kestäneistä kiusauksista (Mark.1:12-13) puolestaan intialaisen Gautama Buddhan ja persialaisen profeetta Zarathustran elämäntarinoista. Pison perheen kirjasto oli näet hyvin laaja. Samalla romaanihenkilö Johannes Kastaja samaistettiin profeetta Eliaan kanssa (Mark.9:11-13), jonka profeetta Malakiaan mukaan piti tulla takaisin ennen messiasta (Mal.3:23). Faktaa ja fiktiota sekoitettiin toisiinsa laittamalla maaherra Pilatus tutkimaan Jeesuksen asiaa (Mark. 15). Ja koska toivossa on aina hyvä elää, liitettiin mukaan myös ennustuksia Jeesuksen takaisin tulosta, jolloin maailman asiat laitettaisiin kuntoon lopullisesti (Mark.13:5-37). Tämä "Markuksen"(tai oikeammin Luciuksen) evankeliumin alkueräisversio päättyi jo jakeeseen 16:8, jossa Jeesuksen haudan tyhjyyttä ihmettelevät naiset juoksevat kauhuissaan pois saatuaan enkeliltä tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tämä asiahan myönnetään myös vuoden 1992 painoksen marginaalin lähdeviitteessä. Reachlin teoriaa tukee myös se, että "Markuksen" evankeliumi on hyvin "juutalainen" sikäli, että se on selvästikin suunnattu yksinomaan juutalaisille. Tämän voi jokainen lukija itse havaita. Kirja painettiin Roomassa ja sitä alettiin levittää Jerusalemista käsin. Kenties jo 60-luvul
Vastaukset 19
Vanhimmat
Uskovaiset: kellä on korvat, kuulkoon - kellä on silmät, nähköön - kellä on järki, tajutkoon seurata sitä todennäköisintä vaihtoehtoa. Näin se on.
postaustasi, mutta epäilen tärkeimmän tulleen jo alussa sanotuksi. Jeesuksen olemassaolo ei perustu vain uuden testamentin sanomaan, vaan ainakin kaksi roomalaista historiankirjoittajaa on maininnut Jeesuksen. Nimiä en muista, mutta tarpeen vaatiessa otan niistä selvää. Jeesuksen olemassaoloa ei kai nykyään kukaan vakavasti otettava henkilö edes tosissaan yritä kiistää. Vahinko, että olit nähnyt noin paljon vaivaa.
Unohdin tosiaan mainita, että Abelard Reachlin mukaan eräs näistä Jeesuksen nimen maininneista antiikin historioitsijoista, joka kirjoitti mm. juutalaisten historian hebrealaisella salanimellä Flavius Josefus, kuului MYÖS tähän tuotteliaaseen Pison perheeseen. Hän oli todennäköisesti Lucius Calpurnius Piso.
miten liität hänet näihin biisoneihin.
joku on tosiaan nähnyt vaivaa tuollaisen sommittelussa.
Sinänsä evankeliumien sisällössä on helppo nähdä kuvatun kaltaista tarkoitushakuisuutta, sen motiiveista on kuitenkin paha sanoa mitään kovinkaan varmaa. Äkkiseltään tulee kuitenkin mieleen kaksi tarinan epäilyttävään valoon saattavaa asiaa:
Uuden testamentin aikuinen Palestiina oli melkoisen vähäpätöinen syrjänurkka Rooman valtakunnassa. Miksi ihmeessä joku olisi kehitellyt noin monimutkaisen suunnitelman ja jatkanut sen toteuttamista vuosikymmeniä jonkun syrjäisen barbaarikansan kurissapitämiseksi? Aika huikea on myös väite, että Rooman ylimystö olisi valinnut juuri juutalaiset aseeksi keskinäisessä kamppailussaan vallasta.
Ja toinen on tietenkin se, että kirjapainotaito keksittiin vasta puolisentoista tuhatta vuotta tekstissä kuvattujen tapahtumien jälkeen.
Oli heti sellainen tuntu, että tämä varmaan ohittaa konservatiivisen raamatunhistorian ja ehkäpä saamme
pikaisemmin, kuin huomaammekaan uuden
ajan globaalin nettiuskonnon, joka
pohjautuu juuri tähän skepsiksen pyhässä voimassa kirjoitettuun ehdottomaan totuuteen, jolle ei saa edes hymyillä, muuten koneesi pimenee!
Juudas tovottaa hyvää yötä!
Kiitoksia palautteista joita olen saanut. Sekä myönteisistä että kielteisistä. "Pseudohippi" on oikeassa. Kirjoja ei noihin aikoihin "painettu" mutta kynät sauhuten tiimityönä niitä pystyttiin silti tuottamaan melkoisia määriä. Sitä tarkoitin tuolla käsitteellä "laitos". Vältin sanaa "painos", joka antaisi väärän kuvan tuon ajan kirjatuotantotavoista.
Tarina kristinuskon todellisesta alkuperästä ei kuitenkaan pääty tähän, vaan jatko-osa on odotettavissa lähitulevaisuudessa.
PYSYKÄÄ KANAVALLA!
Same God-time, same God-channel!
And beware believers, because the worst is yet to come!!!
>Uuden testamentin aikuinen
>Palestiina oli melkoisen
>vähäpätöinen syrjänurkka Rooman
>valtakunnassa.
Ehkei sittenkään niin vähäpätöinen nurkka kuin helposti Rooman valtakunnan karttaa katsoessa ajattelee. Palestiinalla oli kuten sen ajan "lähi-idän" alueella kaupallista merkitystä idän ja lännen välisenä raja-alueena. Ymmärtääkseni alue oli myös sotilaallisesti arvokas Roomalle sen käydessä sotaa Persiaa vastaan. Sodassa ulkopuolista vastaan on aina hyvä jos saa auhoitettua raja-alueen kapinoista. Siinä olisi motiivia tällaiseen sepustukseen kristuksesta.
Muuten kyllä minustakin kuulostaa aika kaukaa haetulta selitykseltä evankeliumien alkuperästä. Tiedä hantä!
Vaikka uskon asiat ei kovin kiinnosta niin tässäpä oli asiaa!
Näinkin asian voi nähdä.
Luetko tekstini Jumala on rakkaus.
parasta sanomaa: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, ei tämäkään tulkinta himmennä.
Mielenkiintoinen teoria, onko tälle jotakin parempaa perustelua kuin tämä kirjoitus täällä?
Vaikka en usko jumalallisten voimien olemassaoloon, olen pitänyt jeesusta historiallisena henkilönä. Hämmentävää, pitääkö minun alkaa puolustaa raamattua?
Voi että minä ihailen sinua Ateisti!
Hyppää kehiin vaan!
En ole ollenkaan huolissani ateisteista, sillä juuri heistä hyvin monet tulevat uskoon.(he ovat usein rehellisiä etsijöitä, evätkä sulata
mitä tahansa, puolin ja toisin)
Enempi olen huolissani penseistä ihmisistä, jotka saattavat jopa mainita olevansa uskovaisia, mutta hedelmistään puu tunnetaan.
Minunkin sukuni keskellä on nykyään kaikkein innokkain Jumalan todistaja
luunkova entinen ateisti.Oikein aina riemuitsen, kun näen hänet ja hänen intonsa.
Siunausta sinulle Ateisti!
Nouse jo maasta polviltasi- ihailusi riittää kyllä ja vähempikin. Menee sulta kirkkohousut polvesta puhki.eikäPoika polvesta parane...
Oikein tosi!
Kunnioitan paljon enemmän kunnon ateistia, kuin uskon nimikkeellä ratsastavia valtansa pönkittäjiä ja
jotka kuitenkin varjon puolella tekevät mitä hyvänsä.
Uskon myös Jumalan ajattelevan samoin
Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että
on myös paljon oikeaoppisia kristittyjä, jotka kuitenkin edes pyrkivät noudattamaan Jumalan ohjeita
ja raamatun tärkeintä kaksoiskäskyä!
Sinussa on Mikon piirteitä. Mistähän se johtuu???En ole ateisti vaikka niin luulet. En voi luuloillesi mitään.
On mielenkiintoista tietää se tilanne missä Raamattu on kirjoitettu.
Meillähän on nykyään paljon, todella paljon, sellaista hengellistä kirjallisuutta kuin mitä Raamattu on aikoinaan ollut. Esim. Louise L Hayn kirjat ovat hyvin johdonmukaisia ja selkeitä, mitä kaikki kirjat suinkaan eivät ole.
Siis: nykyajan Raamattu koostuu suuresta joukosta hengellisiä kirjoja. Tärkeintähän on kuitenkin tuntea sisäinen varmuus ja luottamus.
Ihailen paneutumistasi asioihin ja suurella mielenkiinnolla luin lävitse kirjoitelmasi. Valitettavasti esittämäsi asiat vaikuttavat liian epäuskottavilta. Etenkin koska faktatietoihin sisältyy selkeitä asiavirheitä ja aivan perusteettomia yleistyksiä. Otan vain yhden päällimmäisen esimerkin.
"Erinäisten lähteiden perusteella, joista tärkeimpänä mainitsisin Abelard Reachlin kirjan: "The true Authorship of the New Testament" lähtisin siitä, että kaikki Uuden Testamentin keskeiset henkilöt (Pilatusta, Augustusta ja Herodeksia lukuunottamatta) ovat tekaistuja romaanihenkilöitä."
Muutama muu, varsin merkittävä henkilö, saattaisi loukkaantua siitä, että heidän nimensä on jäänyt mainitsematta tuosta listasta mm. Hannas ja Kaifas, Kyrenius, Tiberius ja Claudius, Filippos ja Lysanias, Gallio, Gamaliel, Juudas galilealainen - just to mention few...
Jos tuo esittämäsi väite on Reachlinin kirjasta, niin kannattaisi ehkä harkita tietolähteen vaihtamista. Minkä alan ihminen hän muuten on? Historioitsija? Teologi? Papyrologi?
Suomeksi on ilmestynyt kiehtovia ja helposti luettavia, mutta samalla vakavastiotettavia kirjoja, joihin perehtyminen saattaisi olla avartava kokemus ja karsia turhia spekulaatioita. Esimerkiksi saksalaisen papyrologin ja histoiritsijan Carsten Peter Thieden KALA ROOMAN KEISARILLE.
Ihan hyviä oikaisuja sinulla. Nuo mainitsemasi henkilöt voidaan todennäköisesti myös liittää todellisten henkilöiden joukkoon. Tälläisellä kiireisellä nettipalstalla ei pysy aina tuomaan asioita esiin ihan aukottomasti mutta perusidea varmaan tuli selväksi.
Tuota mainittua kirjaa koskeva artikkeli löytyy muuten viime vuoden "Teosofi" -lehden numerosta 6. Kirjoittaja on Harry A M Hilden ja otsikko on "Kuka kirjoitti Raamatun evankeliumit".
Itse EN ole teosofi, ettei tule väärinkäsityksiä enkä tiedä onko edes Hilden sitä, mutta hänen kirjoituksensa on hyvä.
Skepsis
Siihen uskominen onkin varmaan helpompaa kuin perinteisen kristillisen tulkinnan nieleminen.
Ainakin jossain määrin tieteellisestikin ajattelevana henkilönä mua jäi vain askarruttamaan, että mistä Reachl on kaivanut lähteensä ja miksei kriittinen raamatuntutkimus aikaisemmin ole onnistunut hyödyntämään niitä vastaavalla tavalla?
Vastaavanlaisia yrityksiä, joilla pyritään sitomaan yhteen joukko mielivaltaisesti valittuja lähteitä ja niillä tukemaan omaa teoriaa syntyy "kokeellisen teologian" piirissä kaiken aikaa. Tiedeyhteisö viime kädessä ratkaisee, kenen teoriassa on riittävästi ainesta tieteelliseksi "totuudeksi".
Elämme aikaa, jolloin salaliittoteoriat ovat muotia ja sen ovat näköjään helpon apurahan haistaneet tutkijatkin oivaltaneet. Reachlin kirjan nimenkin pitäisi soittaa jotain kelloa kriittisesti ajattelevan ihmisen mielessä.
On tietysti kyseenalaista kritisoida teoriaa, josta on vain lukenut referaatin, vaikkakin hyvän sellaisen. Silti väitän, että Reachl jää uskottavaksi raamatuntutkijaksi vain salaliittoteorioihin tykästyneiden, uusia virtauksia kaipaavien keskuudessa.
Kiitokset kuitenkin selventävästä referaatista. Marginaalitutkijoiden teorioiden lisäksi kannattanee kuunnella maailman johtavia eksegeettejä. Heiltä voi oppia kriittistä ajattelua, joka on pohjimmiltaan muuta kuin uskottavalta kuulostavien teorioiden omaksumista.